Muistatteko, kun kerroin vetäneeni kaakot väärään kurkkuun viimeisillään raskaana olevan ystäväni ostoksesta? No nyt pumpattavan dildon näköisen synnytysharjoitusvälineen hankkinut ystäväni ei enää ole raskaana, vaan äiti.

Koska hänen välineistönsä synnytykseen valmistautumiseen sai aikaan reaktioita kiinnostuksesta yökötykseen, hän ehdotti oman synnytysharjoitusvälinekokemuksensa jakamista. Sehän passaa! Tässä siis Lähiömutsin ensimmäinen vieraileva kirjoittaja, Anonyymi Synnytysharjoitusvälinenainen ja hänen tarinansa tuon mystisen laitteen käytöstä ja vaikutuksesta synnytykseen:

”Homma toimii siis näin: treenit saa aloittaa 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Treenata saa enintään 2 kertaa päivässä enintään 20 minuuttia kerrallaan. Ja näin se sujuu: pallo ujutetaan emättimeen tarvittaessa liukuvoiteen avustamana. Liukuvoiteen pitää olla vesiliukoista, ihoöljy tai muu vastaava ei käy, sillä se voi haurastuttaa kumista palloa. Liukkari ei tule härvelin mukana vaan pitää itse ostaa.

Ja sitten vaan pumppaamaan sen verran että vähän kihelmöi, mutta ei vielä satu. Eli kun mittarin vieressä olevasta möllyrästä painelee, pallo emättimessä kasvaa. Tavoitteena on 10 senttimetrin halkaisija, mikä vastaa reilua 31senttimetrin päänympärystä. Tämähän ei vastaa ihan keskivertovauvanpäätä, mutta mä laskin toivoni sen varaan, että synnytyshormonit varmasti avaavat paikkoja vielä.

Aluksi musta tuntui ihan järjettömältä ruveta ehdoin tahdoin löystyttään paikkoja jo etukäteen. Mutta kun kaveri lähetti mulle linkin laitteesta raskausviikolla 36, aloin olla jo niin epätoivoinen ja jännityksissäni synnytyksestä, että tilasin laitteen samoin tein. Ja sanoisin että kannatti. En tiettykään tiedä, miten synnytys olisi mennyt ilman, mutta ainakin laite antoi tälle kontrollifriikille edes illuusion siitä, että saatoin etukäteen tehdä jotain repeämien ehkäisemiseksi. Repeämät nimittäin pelottivat mua ehkä eniten.

Ekan viikon treenasin kerran päivässä, sitten kaks. Pidin palluraa sisälläni aina noin 3–5 minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen annoin sen liukua/punnersin sen hitaasti ulos. Toistin homman kolmisen kertaa per treeni. Ohjeiden mukaan joko näin tai sitten pitää palleroa kerralla 10 minuuttia. Ajattelin että olisi tehokkaampaa tehdä kolme lyhyttä kuin yksi pitkä, kun ulostulohan on se kriittisin vaihe.

Kolmessa viikossa pääsin neljästä sentistä yhdeksään. Synnytyksen kannalta vielä ehkä venymistäkin olennaisempaa oli, että totuin siihen tunteeseen, että jalkojen välissä möllöttää keilapallo. Ainakin kätilöt kehuivat, että osasin hyvin olla ponnistamatta silloin kun ei saanut. Ja muutenkin lopputulos oli mainio: vain pieni nirhauma ja kaksi tikkiä. Toki vauvakin oli pieni, alle 3 kg ja pää 34 cm, mutta vois sitä rahansa turhempaankin laittaa. Vaikka tyyrishän tuo on, noin 115 euroa, etenkin kun valmistajan mukaan tuota ei saa kierrättää seuraavalle käyttäjälle koska sitä ei saa keittää/steriloitua kunnolla.

Lisäksi laitteella voi treenata lantionpohjalihaksia, tai ennemminkin tarkkailla lihasten kuntoa: laitteessa oleva mittari kertoo lihasten puristusvoiman. Pallon halkaisijaa ei mittarista näe, vaan se on tsekattava erillisestä mittataulukosta sen jälkeen kun on pullauttanut pallon ulos. Sinänsä laitetta ei lantionpohjalihasten harjoittamiseen tarvitse: samoja liikkeitä voi tehdä ilmankin. Mutta ehkä laite antoi vähän lisätsemppiä, että jaksoi puristaa kunnolla, kun joka puristuksella näkee, kuinka paljon viisari värähtää.

Tosin nyt synnytyksen jälkeen en ole vielä uskaltanut  koklata vehjettä siinä pelossa, että tulos olisi surkeaakin surkeampi.”

Jaa