Ventovieraillakin tuntuu olevan mielipiteensä siitä, miten mun kuulusi mahani kantaa. Korkokenkiä ei saa käyttää (ei ne kyllä enää jalkaan mahtuisikaan), pyörällä ajaminen on kuin kaksoismurhan tavoittelua ja baarissa notkuminen epäilyttävästi alkoholilliselta näyttävä nollaprosenttinen olut edessään on täysin edesvastuutonta.
Mutta yhdessä paikassa muhkean rantapallon kokoista vatsaa ei yhtäkkiä huomatakkaan. Julkisissa liikennevälineissä pätevät jääkiekkokaukalon lait: taltuta vastustajasi murhaavalla katsella, murjo tiesi kohti tavoitettasi vaikka laitaa vasten taklaamalla ja käytä pelin tiimellyksessä varmuudeksi hammassuojia, sillä mustelmia tulee. Äläkä anna piiruakaan periksi, vaikka vastustajasi yrittäisi peittää oveluutensa raskaana olevan naisen figuurin taakse. Sinun ahterisi on penkkinsä ansainnut.
Käyn duunissa toimistoaikoihin, joten käyttämäni bussilinja on aina ylibuukattu kuin thaimaalaisen viisihenkisen perheen mopo. Vaikka kuinka yritän käytävällä seisoessani pömpistellä ja kuroa talvitakkia niin kireäksi, että tiukasta tunnelmasta johtuen tiineyteni painaa vieressä tyytyväisenä istuvan ohimoa, saan tyytyä seisomapaikkaan.
Kyllä mun jalat matkan kestävät, vaikka niissä korkokengissä, kyse ei ole siitä. Mutta kun vatsassa kasvaa ihminen, sitä ei tahtoisi käyttää pömppöään puskurina ja turvatyynynä osumia vastaan. Jos joku on joskus matkustanut ruuhkaisen liikennevälineen käytäväpaikalla bussikuskin tehdessä kimiräikkösohituksia ja niskat koetukselle laittavia jarrutuksia, tietää tunnelman olevan sama kuin hattarasta huonovointisella Linnanmäen törmäilyautoissa.
Luulen, että pian on aika vetää esiin mä olen raskaana -kortti. Ei niissä julkisissa ole turhaan se isovatsaisen naisen kuva siinä vanhusten paikkoja merkitsevän kuvan vieressä. Seuraavaksi kysyn sellaisella paikalla istuvalta mieheltä, kuinka pitkällä hän mahtaa olla raskaana.
Tai ehkä varmuudeksi kuulutan koko bussille kysymyksen: ”Jos joku täällä olevista miehistä ei kanna siittiön ja munasolun kohtaamisesta johtuvaa aikaansaannosta kohdussaan, olisko mitään nostaa ahterinsa ylös ja antaa istumapaikka naiselle, jolle niin hassusti on päässyt käymään?”
Jaa: