Kaupunkiviljelijän kevättäpinöinnit ovat taas saavuttaneet sen pisteen, että en oikein malttaisi ajatella tai tehdä mitään muuta kuin viljelyhommia. Nyt pääsiäisenä olemme rymsteeranneet Kivinokan palstalla lasten kanssa, mikä on tuonut lohtua siihen, että emme tässä poikkeusajassa voineet lähteä Pohjanmaalle vanhempieni luo pääsiäisenviettoon, kuten yleensä on ollut tapana.
Sen sijaan olen soittanut useamman videopuhelun isilleni kysellen hölmöjä viljelystä ja varmistellen tekemisiäni kädet mullassa. Onni on vihannes- ja marjatilallisen tyttärenä suora ”kysy mitä vaan viljelystä” -apulinja suoraan asiantuntijalle! Isi myös laittoi meille paketilla siemeniä ja läjän siemenperunoitakin, nyt kun emme voi niitä itse pääsiäisen kotiin viemisinä kaupunkiin tuoda.
Ja onni on tuo aarin maapläntti, etenkin nyt. Kaikki tuollainen konkreettinen tekeminen hoitaa epävarmuuden syövyttämää päätä eheämmäksi, ja kynsien alla oleva multa korreloi sen kanssa, kuinka maadoittuneeksi ja rauhallisen luottavaiseksi oloni tunnen.
Nyt pyhien kaksi ensimmäistä päivää paistoi aurinko niin mukavasti, että välillä tuulen taipuessa sai ottaa takkia pois päältä ja kääriä villapaidasta hihoja. Aurinkoisten päivien jälkeen oli sillä hyvällä tavalla pökkyräinen olo kuin kesäpäivien jälkeen yleensä on.
Lapsetkin saavat palstalla purkaa kerrostalossa vietettyjen päivien kerrostuneita energioita, mellastaa nenänpäänsä rapaan ja läträtä palstan viereisessä ojassa. Väkeä on ollut Kivinokassakin paljon, mutta peuroja vastaan rakennettu aita palstamme ympärillä tuo turvallisen varmistuksen siitä, että ihmiset eivät tule liian lähelle. Omituisia aikoja, kerta kaikkiaan.
Viikko sitten kylvimme joitakin siemeniä ikkunalaudalle esikasvamaan. Tehtiin niin viimeksi esikoisen vauvavuotena, ja kun multa-astioita oli ikkunalaudoilta kissojen lisäksi tökkimässä alas vauva, homma meni stressaavaksi ja hankimme parvekkeellemme ja laatikkoviljelmillemme kasvit taimina. Mutta nyt kahdeksan vuotta myöhemmin sitten taas koitetaan onneamme siemenistä lähtien.
Nyt myös viljelyalaa on paljon enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Isohko lasitettu parveke ja Dodon kaupunkiviljelmät ovat vaihtuneet pieneen parvekkeeseen, kotipihan laatikkoviljelmiin, aarin kokoiseen palstaan ja Kivinokan kesämajan terassille rakentuvaan ruukkupuutarhaan.
Viime vuonna viljelyaika meni pitkälti juuri saadun palstan tutkimiseen, raivaamiseen ja viljelykuntoon saattamiseen. Nyt on aikaa keskittyä muihinkin vihreää kasvaviin kaupunkipaikkoihimme.
Parvekkeelle on aikomuksena hankkia lisää kaiteeseen kiinnitettäviä laatikoita, joihin saisi laitettua kasvamaan yrttejä. Itsekasvatetut yrtit ovat niin totaalisen eri asia kuin kaupan yrttipuskat (joiden suurkuluttajia myös ollaan), että koitetaan saada pieni parveke mahdollisimman tarkasti hyötykäyttöön yrttipuutarhana, jota on helppo kastella ja josta herkut olisi kätevä napsia suoraan käyttöön.
Samaten pienelle salaattiviljelmälle olisi kiva löytää rakonen. Lisäksi parvekkeella nykeröitään mullasta tunkee siellä ruukussa elelevä raparperi. Ja kukkia tahdon ehdottomasti itseäni ja hyönteisiä ilahduttamaan.
Pihan laatikkoviljelmiin taas on ajatuksena laittaa ainakin rukolaa ja pinaattia. Nekin kun ovat ihan eri kamaa itse kasvatettuina kuin kaupasta ostettuina. Ja kuten yrtit ja salaatit, nekin vaativat runsaampaa kastelua ja ovat parhaimmillaan suoraan puskasta napsittuna, joten kotipiha lienee niille hyvä paikka. Yhteisen kukkapenkin hajakohtiin voisi sujauttaa yrttejä muidenkin iloksi ja kastelupalkkioksi.
Kesämajan ruukkupuutarhaan näkisin myös tulevan yrttejä, salaattia ja kukkasia. Tämä on kuitenkin vähän hakusessa vielä, esimerkiksi eräskin remontti on ajankohtaisempi nyt. Mutta palstalla kasvaisivat sitten kaikki vihannekset, juurekset ja vanhojen marjapensaiden kavereina myös uudet marjapensaat. Etenkin palstan tarkempiin suunnitelmiin palaan myöhemmin.
Nyt odotan innolla, mitä nämä aurinkoisten päivien jälkeen Helsinkiin tulleet sadepäivät tekevät palstalle ja luonnolle muutenkin. Ihan kuin voisin kuulla juurien nitisevän pituutta ja kasvien huokaisevan vihertävää esiin mullasta.
Iloa kasvatuskauteen ja toivotaan satoisaa vuotta <3 Itse jaksan ihmetellä kummallisen talven jälkeen edelleen elossa olevaa lehtikaalia parvekkeella, kohta pääsee taas napsimaan 😉
Onko lehtikaali monivuotinen, en tiennytkään! Onneksi kuulin sen nyt, ennen kuin ehdin alkaa myöhentää kotipihan laatikkoviljelmiä, joissa lehtikaalta on. Meillä on parvekkeella raparperi, ja se tänä outona talvena nosti punaisia nykeröitään mullasta jo tammikuusta. Mutta ihme ja kumma, se näyttää selviytyneen! <3
Iloa kasvatuspuuhiin sinne myös!
Miten se siemestä asti itse kasvatettu voikaan tuntua ihan eri jutulta kuin maahan kaivettu valmis taimi? Tulee sellanen iha ite kasvatin -olo <3
Parasta on kuitenkin voida valita näistä kahdesta tilanteen mukaan se parempi vaihtoehto. Välillä elämäntilanne, arki, on sellainen, että se sallii siemestä asti pipertelyn, välillä on ihana voida vähän oikaista. Kasvun ihmeen näkee joka tapauksessa.
Kaunsita kevättä teille!
Se on kyllä jännä, miten heti maistuu niin paljon paremmalta, kun on itse kasvattanut, ja vielä siemenestä asti. Mutta on tosiaan onni, että taiminakin saa – tai valmiina vihanneksina 😀 Kun ei aina vain kykene ja pysty. Itse tahdon pitää tämän ilontuojana, joten puuhastelen vain sen verran, että pysyy hyvä fiilis, eikä mene suorittamiseksi ja puurtamiseksi 🙂
Kivaa ja kaunista kevättä sinne myös!
Terkkuja toiselta uudelta Kivinokkalaiselta palstailijalta!
Juuri saamani palsta on hieman eri kohdassa kivinokkaa, kulosaaren kartanon vieressä.
Kauriit taitavat käydä sielläkin lounastamassa, joten kiinnostaisikin kuulla lisää tuosta aidasta.
Onko toiminut hyvin myös pupujen esteenä, vaikka onkin aika isot nuo aidan rakoset?
Ja jos on antaa mitään erityistä huomioitavaa, otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan <3
Oi, onnea palstapaikasta! Meillä aita on toiminut ihmeen hyvin, ei ainakana huomattu, että pupujakaan olisi käynyt. Marjat kyllä päätyivät suurimmilta osin lintujen suuhun, joten tänä vuonna koitetaan niitä suojata vähän paremmin, jotta saataisiin edes puolet sadosta itsellemme 😀
Mitäs muita vinkkejä, hmmm. En tiedä, minkälainen kastelusysteemi siellä päin Kivinokkaa on, mutta itse olen kokenut hurjan mukavaksi voida liittää kasteluhanaan oman kasteluletkun, jolla kastella. Jos olisi viime kesän kuivuuden ja helteiden aikana pitänyt kastella vain kastelukannulla, olisi se ollut aika homma.