Kaupunkiviljelijän kevättäpinöinnit ovat taas saavuttaneet sen pisteen, että en oikein malttaisi ajatella tai tehdä mitään muuta kuin viljelyhommia. Nyt pääsiäisenä olemme rymsteeranneet Kivinokan palstalla lasten kanssa, mikä on tuonut lohtua siihen, että emme tässä poikkeusajassa voineet lähteä Pohjanmaalle vanhempieni luo pääsiäisenviettoon, kuten yleensä on ollut tapana.

Sen sijaan olen soittanut useamman videopuhelun isilleni kysellen hölmöjä viljelystä ja varmistellen tekemisiäni kädet mullassa.  Onni on vihannes- ja marjatilallisen tyttärenä suora ”kysy mitä vaan viljelystä” -apulinja suoraan asiantuntijalle! Isi myös laittoi meille paketilla siemeniä ja läjän siemenperunoitakin, nyt kun emme voi niitä itse pääsiäisen kotiin viemisinä kaupunkiin tuoda.

Ja onni on tuo aarin maapläntti, etenkin nyt. Kaikki tuollainen konkreettinen tekeminen hoitaa epävarmuuden syövyttämää päätä eheämmäksi, ja kynsien alla oleva multa korreloi sen kanssa, kuinka maadoittuneeksi ja rauhallisen luottavaiseksi oloni tunnen.  

Nyt pyhien kaksi ensimmäistä päivää paistoi aurinko niin mukavasti, että välillä tuulen taipuessa sai ottaa takkia pois päältä ja kääriä villapaidasta hihoja. Aurinkoisten päivien jälkeen oli sillä hyvällä tavalla pökkyräinen olo kuin kesäpäivien jälkeen yleensä on.

Lapsetkin saavat palstalla purkaa kerrostalossa vietettyjen päivien kerrostuneita energioita, mellastaa nenänpäänsä rapaan ja läträtä palstan viereisessä ojassa. Väkeä on ollut Kivinokassakin paljon, mutta peuroja vastaan rakennettu aita palstamme ympärillä tuo turvallisen varmistuksen siitä, että ihmiset eivät tule liian lähelle. Omituisia aikoja, kerta kaikkiaan.

Viikko sitten kylvimme joitakin siemeniä ikkunalaudalle esikasvamaan. Tehtiin niin viimeksi esikoisen vauvavuotena, ja kun multa-astioita oli ikkunalaudoilta kissojen lisäksi tökkimässä alas vauva, homma meni stressaavaksi ja hankimme parvekkeellemme ja laatikkoviljelmillemme kasvit taimina. Mutta nyt kahdeksan vuotta myöhemmin sitten taas koitetaan onneamme siemenistä lähtien.

Nyt myös viljelyalaa on paljon enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Isohko lasitettu parveke ja Dodon kaupunkiviljelmät ovat vaihtuneet pieneen parvekkeeseen, kotipihan laatikkoviljelmiin, aarin kokoiseen palstaan ja Kivinokan kesämajan terassille rakentuvaan ruukkupuutarhaan.

Viime vuonna viljelyaika meni pitkälti juuri saadun palstan tutkimiseen, raivaamiseen ja viljelykuntoon saattamiseen. Nyt on aikaa keskittyä muihinkin vihreää kasvaviin kaupunkipaikkoihimme.

Parvekkeelle on aikomuksena hankkia lisää kaiteeseen kiinnitettäviä laatikoita, joihin saisi laitettua kasvamaan yrttejä. Itsekasvatetut yrtit ovat niin totaalisen eri asia kuin kaupan yrttipuskat (joiden suurkuluttajia myös ollaan), että koitetaan saada pieni parveke mahdollisimman tarkasti hyötykäyttöön yrttipuutarhana, jota on helppo kastella ja josta herkut olisi kätevä napsia suoraan käyttöön.

Samaten pienelle salaattiviljelmälle olisi kiva löytää rakonen. Lisäksi parvekkeella nykeröitään mullasta tunkee siellä ruukussa elelevä raparperi. Ja kukkia tahdon ehdottomasti itseäni ja hyönteisiä ilahduttamaan.

Pihan laatikkoviljelmiin taas on ajatuksena laittaa ainakin rukolaa ja pinaattia. Nekin kun ovat ihan eri kamaa itse kasvatettuina kuin kaupasta ostettuina. Ja kuten yrtit ja salaatit, nekin vaativat runsaampaa kastelua ja ovat parhaimmillaan suoraan puskasta napsittuna, joten kotipiha lienee niille hyvä paikka. Yhteisen kukkapenkin hajakohtiin voisi sujauttaa yrttejä muidenkin iloksi ja kastelupalkkioksi.

Kesämajan ruukkupuutarhaan näkisin myös tulevan yrttejä, salaattia ja kukkasia. Tämä on kuitenkin vähän hakusessa vielä, esimerkiksi eräskin remontti on ajankohtaisempi nyt. Mutta palstalla kasvaisivat sitten kaikki vihannekset, juurekset ja vanhojen marjapensaiden kavereina myös uudet marjapensaat. Etenkin palstan tarkempiin suunnitelmiin palaan myöhemmin.

Nyt odotan innolla, mitä nämä aurinkoisten päivien jälkeen Helsinkiin tulleet sadepäivät tekevät palstalle ja luonnolle muutenkin. Ihan kuin voisin kuulla juurien nitisevän pituutta ja kasvien huokaisevan vihertävää esiin mullasta.