Puolitoista kuukautta sitten, kun maassa oli vielä lunta, me vietimme perheen kanssa viikonloppuloman Helsingissä, metromatkan päässä kotoa. Voitimme eräässä kuvaskabassa lahjakortin hotelliin, joten päätimme rakentaa hotelliyön ympärille ihan ehdan loman.

Laadin siis matkasuunnitelman, kuten aina ennen reissuja. Hyvin suunniteltu reissu mahdollistaa heittäytymisen lomatunnelmiin, kun perussuunnitelmat ruokapaikoista ja ohjelmasta on mietitty valmiiksi etäisyydet huomioon ottaen, ja jättää silti tilaa myös luuhailulle. Väänsin suunnitelmaa lopulta yhden kokonaisen illan, vaikka kyseessä on kotikaupunkini!

Helsingissä nähtävää ja koettavaa on niin paljon, että onkin onni, että emme olleet vain paikalle piipahtaneet turistit. Ähky valinnanvarasta meinasi tulla nytkin, sillä ihan vain Herttoniemen ympäristöön pystyisi luomaan kahden päivän lomasuunnitelman, ja Kallion seutuvilla voisi seikkailla viikon. Niinpä päädyimme pitäytymään tämän viikonloppureissumme ajan pitkälti keskustassa, kuten turisteilla monesti tapana on.

Niinpä sitten eräänä lauantai-aamuna metroilimme matkalaukkuinemme ja valmiin reissusuunnitelman kanssa kymmenen minuutin matkan Helsingin yliopiston asemalle, josta aloitimme lomamme. Koska lomalla on aikaa nauttia aamupalasta ja santsata toinen kuppi kahviakin, ihan ensimmäisenä menimme aamupalalle.

Kahvila Kuuma on muuttanut Punavuoresta Aleksanterinkadun varrelle, Kämp Gallerian Gardeniin. Tilat eivät ole ihan yhtä tunnelmalliset kuin aikaisemmin, mutta aamupalarakastaja kylpee onnenväristyksissä saadessaan erinäisistä vaihtoehdoista rakennetun aamupalakattauksen eteensä. Ja aamupalaa saa milloin tahansa, mikä tekee iloiseksi ihmisen, joka voisi elää pelkillä aamupaloilla.

Vaikka tunnelmallisuutta moitinkin, Gardenin tilat ovat kauppakeskukseksi upeat. Tiililattia suorastaan vaatii ottamaan Instagramiin kuvia omista varpaistaan, kuten joskus vuonna 2013. Tiloissa on myös ihania, tyylikkäitä ja eettisen tutkiskelun kestäviä kotimaisia liikkeitä, kuten Samuji, éN Hats, Arela, Jolie, Klaus Haapaniemi Co, RColletion, Terhi Pölkki ja Tre <3 Nide, joista jälkimmäisessä on myynnissä maailman eittämättä kaunein valikoima kirjoja.

Me kuitenkin tahdoimme tehdä mahdolliset ostoksemme kirpputoreilla, joissa ehdin nykyään harmillisen vähän käydä luuhailemassa. Kirpputorit ovat nykyään enemmän lomajuttuja, mutta ennen kävin harva se viikonloppu metsästämässä aarteita Ullanlinnan Kaivarin kanuunassa (voih ja lisäksi silloisella Valtterin kirpparilla Valllilassa, voi aikoja!). Nykyään Kaivarin kanuunalla on piste myös Töölössä, ja netissä mainittiin sieltä löytyvän myös erillinen lastenosasto. Sinne siis!

Töölön Kaivarin Kanuuna oli kuitenkin tosi vaisu kokemus odotuksiin nähden. Päätimmekin piipahtaa vielä sen kummemmin suunnittelematta Marskin Muksuihin, eli Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämälle lastentarvikekirpputorille Töölöön. Siellä oli yhtä iloinen ja värikäs tunnelma kuin aina ennenkin, ja ilahduttavan edulliset hinnat. Lapset saivat valita yhdet lelut kumpainenkin, ja pitkän harkinnan jälkeen meille muutti pinkki norppapehmolelu sekä muovinen hai.

Kirppiksen jälkeen hurautimme ratikalla takaisin keskustaan ja Annantalolle. Se on ihan Kampin kauppakeskuksen vieressä oleva Helsingin kaupungin taidekasvatukselle ja lastenkulttuurille omistettu talo. Maksullisen taideopetuksen lisäksi siellä on erilaisia vaihtuvia näyttelyitä ja tapahtumia, joihin on melkein aina ilmainen sisäänpääsy. Tällä kertaa me kävimme Luontoretki-näyttelyssä, jossa lapset pääsivät myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan VR-laseja, eli virtuaalitodellisuuslaseja. Lisäksi kävimme myös tutkimassa Tulevaisuuslaboratoriota.

Kevyelle lounaalle menimme niinikään Annatalossa toimivaan Skidilä-kahvilaan. Tuollainen kotoinen turvasatama  kun olisi ollut olemassa ydinkeskustassa jo silloin, kun olin perhevapailla! Suloisen eriparisesti sisustettuun kahvilaan saa mennä lasten kanssa hengailemaan, ja siellä on leluja, kirjoja piirustuspaperia ja jopa jättimäinen leikkimökki lapsia varten. Vauvalle saa lainattua pötköttelyviltin. Joka päivä tarjolla on kahvilaherkkujen lisäksi rentoa ja kohtuuhintaista kotiruokaa, ja käsittääkseni kaikki sapuskat ovat vegeä. Korvapuustitkin ovat vegaanisia!

Seuraavaksi oli luvassa purinaterapiaa ja lasten eniten odottama juttu: vierailu Kampin Frederikinkadulla sijaitsevaan Kissakahvila Helkattiin. Kävelen siitä ohi harva se päivä, mutta tämä kuuluu niihin asioihin, joihin tuntuu olevan aikaa vain lomalla. Olimme varanneet pöydän, mikä oli hyvä. Moni kissojen ystävä joutui kääntymään ovelta pois, sillä kahvila oli buukattu ihan täyteen.

Me kävimme pari vuotta sitten Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa Tampereella, ja Helsingin kissakahvilan takana on samaa osittain samaa väkeä. Se näkyy välittömässä ja ystävällisessä tunnelmassa sekä siinä, että kaikki on suunniteltu ja rakennettu kahvilassa asuvia kissoja ajatellen. Asiakasvessaankin kissoilla on kulku, ja siellä minä sitten pissasin kissa vieressäni kismitellen. Helkatin ruokalista oli yhtä herkullinen ja leikkisä kuin Tampereellakin, ja oli melkein harmi, että emme jaksaneet syödä juomien kyytipoikana kuin pari jälkiruoka-annosta puoliksi. 

Pienille päivälevoille vetäydyimme hotellillemme, jonne olimme tosiaan voittaneet yöpymisen. Presidentti-hotelli on ihan ytimessä sekin, ja meidän XL-huoneessa oli tilaa koko perheelle. Koko kerros oli sisustettu juhannus-teemalla, mikä näkyi heleissä väreissä, kuoseissa ja seinällä olevana hyttysryijynä, josta en tiennyt, onko se ällöttävä vai hieno. Papukaijamerkin annan hotellin henkilökunnalle, joka otti lapset erityisihanasti ja silti luontevasti huomioon.

Sitten taas syötiin! Päivälliselle mentiin Kampin kauppakeskuksen E-tason Food Marketissa sijaitsevaan Bun2Bun -hampurilaisravintolaan, joka on Suomen ensimmäinen täysin vegaaninen hampurilaisketju. Mä en ole mikään erityinen hampurilaisten ystävä, mutta se on ehkä johtunutkin siitä, että oikeasti hyviä vegehampurilaisia ei oikein ole ollut saatavilla. Enemmänkin se on ollut se ravintolalistan ainut ja onneton vegeruokalajivaihtoehto.

Mutta onneksi maailma muuttuu! Nyt syömäni hampurilainen oli ihan häiriintyneen mehevä ja toimiva rakenteeltaan. Söin cheece-vaihtoehdon, ja en todellakaan tajua, mitä se niin sanottu sinihomejuusto oli, mutta huhuhuh. Niin hyvät mätöt että! Myös muu perhe tykkäsi. Mitään halpoja hampurilaiset eivät olleet, ja siksi olikin vähän mälsää kiskoa ne hälyisessä kauppakeskusmaisemassa ja paskaisen tahmealta pöydältä, mutta sanoisin silti, että jatkoon.

Vatsat pullottaen piipahdimme hetkeksi Tennispalatsissa sijaitsevaan HAM-taidemuseoon. Museokortin yksi monista hyvistä puolista on se, että museoissa voi vain piipahtaa, eikä haittaa, vaikka kaikkea ei ehdi samalla kertaa nähdäkään. Nyt kävimme katsomassa Tove Janssonin freskat, jotka on otettu osaksi HAM:n pysyväiskokoelmaa. Sillä aikaa, kun minä olin haltitoituneena freskoista, lapset saivat peuhata ja piirtää leikkinurkkauksessa.

Itse olen tätä ennen vain lukenut Toven freskoista, ja meni ihan hyvällä tavalla tunteisiin, kun vihdoin näin ne livenä. Keskelle Juhlat kaupungissa -freskoa Tove maalasi vaaleassa mekossaan Vivica Bandlerin, jonka kanssa Tovella oli intohimoinen rakkaussuhde. Itsensä hän maalasi freskon alalaitaan polttamaan tupakkaa ja nojaillemaan pöytään, jolla nököttää viinilasin vieressä Muumipeikko. Tove loi myöhemmin Taikurin hattu -kirjaan Tiuhti ja Viuhti hahmot. Tiuhtin esikuva oli Tove itse, Viuhtin Vivica. Kun tietää tämän ja vielä sen, että tuohon aikaan homoseksuaalisuus oli laitonta sekä salattua, avautuvat Tiuhtin ja Viuhtin hahmot ihan eri tavalla.

Museosta kävelimme noin 10 metriä niin ikään Tennispalatsissa olevaan leffateatteriin, jossa kävimme katsomassa Risto Räppääjä ja pullistelija -elokuvan. En yleensä jakele elokuville tähtiä, koska se on hankalaa. Mutta nyt elokuva oli omassa genressään viiden tähden arvoinen kokemus! Se oli värikkään ja yltäkylläisen visuaalinen, oivaltava, hauska, etenevä ja lasten mielestä kutkuttavan jännittäväkin. Draamankaari toimi aikuisellekin, eikä opetus ollut äklöttävän alleviivattu.

Elokuvan jälkeen oli epätodellista kävellä elokuva teatterista ulos ja pari sataa metriä hotellille. Maisemat ympärillä olivat tuttuja, mutta silti mieli leijaili jossain ihan muualla, lomamaisemissa.

Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme Kiasmalle, jonne olimme sopineet ystäväperheen kanssa tärskyt. Kiasma toimii lähes poikkeuksetta lasten kanssa, sillä nykytaide tuntuu painelevan mukuloiden mielikuvituksesta sellaisia vipstaakeleja, joihin klassiset maalausteokset eivät yhtä varmasti yllä. Monesti mukana on myös teoksia, joihin saa osallistua tekemällä ja koskemalla – niin oli myös tuolloin Kiasmassa olleiden näyttelyiden laita.

Yläkertaan levittäytyy yhä edelleen islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifterin värikkäistä ja pörröisistä tekohiuksista tehty installaatio, jossa on mukana myös oikeita ihmisten hiuksia. Näyttely on eittämättä tämän vuoden IG-mehevin näyttely, mutta sen lisäksi että se näyttää kuvissa hyvältä, se toimii juurikin lasten kanssa pötköttelyyn ja hassutteluun.  Kävimme myös Astu lavalle -näyttelyssä, jossa muun muassa piirsimme mallista, puhuimme metallipurkista tehdyillä lankapuhelimilla ja sekoilimme ohjeiden mukaan lavalla. Tämäkin näyttely on yhä koettavana Kiasmassa.

Museon jälkeen otimme alle metron ja sujahdimme Ruoholahteen, josta kävelimme vanhan Lapinlahden sairaalan alueelle. Siellä toimii Ravintola Loop, joka valmistaa kauppiailta ja tuottajilta kerätyistä hävikkiruuista sapuskaa ja toimittaa loput raaka-ainekset hyväntekeväisyyteen. Ravintola on myös työllistänyt työttömiä nuoria, maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä. Arkisin tarjolla on lounasta ja viikonloppuisin katetaan brunssi.

Me siis nautimme brunssin, ja on tosi kurja sanoa, että tällä kertaa se ei ollut hintansa väärtti. Eikä se ollut ruoka-aineksistakaan kiinni, vaan esimerkiksi noutopöydän salaatin pasta oli raakaa ja pääruokapannukakku mautonta. Mutta lounasaikaan kokemukseni on ollut ihan päinvastainen, ja hinta ja laatu suhde on ollut isosti plussan puolella. Ja miljööhän on mitä mielenkiintoisin!

Lapinlahden sairaala valmistui vuonna 1841 ja se on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön rakennettu sairaala. Tällä hetkellä sairaalarakennuksen tulevaisuus on epäselvä, mutta sairaalarakennus ja sitä ympäröivä puisto on suojeltu ja alueelta löytyy esimerkiksi Lapinlahden Lähteen järjestämiä tapahtumia, yleinen sauna ja lahjatavarapuoti. 

Alue itsessään on myös tavattoman kaunis ja uniikki ihan meren rannassa, lähellä keskustaa. Me kuljeskelimme alueen rakennuksia tutkien, kun huomiomme kiinnitti vanhaa kärryä vasten nojaamaan laitettu vanha puotikyltti, jossa luki ”paperi ja lahja”. Kipusimme rappuset ja kurkistimme sisään punatiilisen rakennuksen sisään. Sisällä vastaan tuli huumaava tuoreen leivän tuoksu ja henkilö, joka käsiään essuun pyyhkien kertoi juuri leiponeensa spelttileipää. Saimme maistiaiset leivästä, jossa oli ihanan kova kuori ja painavan sitkeä sisälmys. Näitä täydellisiä leipiä oli leivottu neljä kappaletta.

Ostimme niistä yhden 14 euron hintaan, ja vielä uunin jäljiltä lämmin lahja käärittiin paperiin. Saimme neuvon nauttia leipä puolison kanssa kahdestaan punaviinin ja juustojen kanssa. Lupasin noudattaa tarjoiluehdotusta. Mitään näin mahtavan hämmentävää kohtaamista tuskin olisi sattunut kohdallemme, jos emme olisi päätyneet lomalle omaan kotikaupunkiin.

Ulkoilun jälkeen suuntasimme vielä Senaatintorin laidalla olevaan Lasten museoon, eli Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin. Siellä meitä odotteli toinen ystäväperhe. Lasten kaupunki on klassikkopaikka, jossa on kaksi kerrosta leikin ja lapsuuden historiaa. Mikä kivointa, sinne on aina ilmainen sisäänpääsy.

Tämä oli se paikka, jonne minä monesti menin perhevapailla, kun halusin hetken istua paikoillani tuijottaen apaattisena eteeni. Parhaiten tähän toimeen soveltuu huone, jossa on jättimäinen nukkekoti ja penkkiin pultattu junarata. Yhä edelleen lapset viihtyvät niiden parissa niin kauan, että voin hetken aikaa levähtää säntäilyltä.

Meillä oli tarkoitus vielä mennä päivälliselle Café Engeliin (heidän punajuuripihvit suolakurkuilla, majoneesilla, rukolalla ja paistetuilla herkkusienillä on syystä klassikko) ja siitä iltauinneille sekä saunaan Allas Sea Poolille, mutta seurueemme aikuisille tuli fiilis, että nyt voisi kyllä jo mennä kotiin.

Niinpä lähdimmekin siitä kotimatkalle, eli otimme alle metron ja matkasimme 10 minuuttia kohti itää.

Tässä reissun matkakulut kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:

• Ravintolat ja kahvilat: 219,20 euroa
• Leffa: 50,40 euroa
• Leffaherkut: 16,95 euroa
• Kissakahvilan sisäänpääsy: 20 euroa
• Kirppisostokset: 3 euroa
• Museoiden ja näyttelyiden sisäänpääsyt: 0 euroa (suurin osa ilmaisia, osassa vilautettiin Museokorttia)
• Yöpyminen: 0 euroa (ilman voitettua lahjakorttia se olisi ollut noin 240 euroa)
• Julkisten kulkuvälineiden liput: 20,20 euroa
• Yhteensä: 329,75 euroa