Kaupallinen yhteistyö: Kumma-Kustannus. Postaus sisältää alelinkin!

Niin paljon kuin metsäretkiä ja kirjoja rakastankaan, enpä ole tajunnut niitä aikaisemmin yhdistää. Telttaretkillä rinkassa on toki aina paikkansa lasten iltasatukirjalle ja omalle romaanille, mutta nyt syyslomalla pakattiin ihan vain päivän sieniretkille lähtiessä reppuun välipalaeväiden ja kaakaotermarin lisäksi kirja.

Kaikki repussa odottava toimi hyvänä tsempparina lapsille, jotka innostuvat sienien keräämisestä melkein yhtä paljon kuin me aikuiset, mutta joilla innostus ymmärrettävästi lopahtaa nopeammin. Kun välissä pidettiin taukoa ja istuskeltiin kainalokkain kaatuneeseen puuhun nojaillen ja kirjaa lukien, jaksoi satuhetken jälkeen taas jahdata mättäneiden uumeniin ja pudonneiden lehtien alle kätkeytyneitä suppilovahveroita.

Tässä teille vinkiksi ja inspiraatioksi neljä viime aikoina lasten kanssa (metsässä) lukemaamme kirjaa, jotka valitsin yhteistyökumppaniltani Kumma-Kustannukselta. Kirjat ovat keskenään täysin erilaisia, mikä on ihana muistutus siitä, miten monipuolisen rikas lastenkirjamaailma onkaan.

Nelikossa on suurta elämänviisautta, menneiden aikojen satumaailman taialta tuntuvaa uutukaista, hulvaton ja just sopivasti jännä vampyyrikohellus sekä mystinen romaani saaresta, jossa elävät muinaiset voimat.

Ennen kuin kerron kirjoista lisää, tässä vinkki mahtavasta lastenkirja-alesta, joka tehtiin yhdessä Kumman kanssa ihan vain teille Lähiömutsin seuraajille! Täältä lastenkirja-alesta löydät postauksen kirjojen lisäksi myös läjän muita kivoja lastenkirjoja kunnon alennuksella.

Hyvässä alessa ovat esimerkiksi tunnetaitokirjasarjan Fanni-kirjat, joista kirjoitin vajaa vuosi sitten. Lämmin suositus ­– esimerkiksi käsite tunnelämpömittarista on jäänyt arkeemme. Siellä on kirjoja myös pienemmille lukijoille ja kuuntelijoille kuin omat lapseni.

Hyvä lastenkirja on pitkään iloa tuova joululahja, mistä voinee jo näin lokakuun loppupuolella muistuttaa. Alelinkki on voimassa 22.12. asti, mutta joululahjakirjat kannattaa tilata ajoissa. Postikulutkin kuuluvat hintaan!

Ja nyt ne kirjavinkit:

Petronella Grahn: Pomenia, Taikamaailman suuri seikkailu

Suomalaisen satutaiteilija Petronella Grahnin luoma Pomenia on syntynyt hänen kertoillessaan tarinoita kuudelle lapselleen. Noista taikamaisista tarinoista syntyi Pomenia-kirjasarja, jonka ensimmäinen osa Taikamaailman suuri seikkailu on.

Pomenia on täynnä hullunkurisia otuksia, suloisia taikatyyppejä ja mielikuvituksen runsautta. Kaikki se söpöys ja kauneus alkaa kuitenkin ärsyttää Pimeydenvelho Käämää, joka uhkaa estää keijujen taikapölyn keräämisen ja näin langettaa Pomeniaan ikuisen talven. Siitä alkaa seikkailu, johon tarvitaan mukaan pieni sinnikäs kaveri, joka uskaltaa isosti olla omanlaisensa.

Meidän sakki tykkää Pomenissa siitä, että siinä yhdistyy sellainen vanhojen satujen luonnosta kumpuava taika, mutta samalla se on tätä päivää. Kutkuttavaa jännitystä tuo se, että kirjassa ihan tavallinen lapsi päätyy taikamaailmaan, saaden itsekin taikaolennon muodon muuttuen peikoksi.

Kirjan suositusikäraja on +6, ja siellä täällä olevien kuvitusten ansiosta se sopii hyvin kirjaksi, jolla siirrytään hiljalleen kuvakirjamaailmasta pidempien tarinoiden pariin.

Osta kirja täältä alehintaan 18,50 e (norm. 32 e).

Kobi Yamada ja Mae Besom: Olipa kerran idea

Kuvakirja, jonka lempeä viisaus on omiaan kaiken ikäisille, myös aikuiselle. Kirja kertoo lapsesta, jonka elämään putkahtaa idea. Sellainen, jonka kanssa ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta joka ei kuitenkaan jätä rauhaan. Kun lapsi alkaa uskoa ja luottaa ideaan, se alkaa kasvaa ja versoa, kunnes lopulta nousee siivilleen.

Tämä kirja aukenee paremmin lapsille joka lukukerralla, ja se on saanut aikaan upeita keskusteluita muun muassa luovuudesta, itseluottamuksesta ja Greta Thunbergista.

Kirjan kauniin lumoavassa kuvituksessa näkyvät lyijykynän jäljet ja vesiväripensselin hempeät sävyt.

Kirja on voittanut useita palkintoja ja se on keikkunut erinäisillä bestseller-listoilla. Kirjasta tulee itselleni mieleen Pikku Prinssi, samanlaiselta ajattomalta ja kaiken ikäisille sopivalta klassikolta se tuntuu.

Osta kirja täältä alehintaan 12,50 e (norm. 25 e).

Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari

Aloimme lukea tätä syyslomalla iltaisin, kun mökin ulkopuolelta kuuluivat vain luonnonäänet ja oli niin pimeää, että tähtitaivas näkyi kaikessa kauneudessaan. Juuri sellaisiin hetkiin ja tähän vuodenaikaan sopii tämä mystinen lasten- ja nuortenromaani, joka vie kaukaiselle ja tyrskyjen ympäröimälle Arranmoren saarelle.

Tämäkin on kirjasarjan avaava ensimmäinen osa. Siinä Arranmoreen matkustaa kesää viettämään Fionn, joka oikeastaan tahtoisi olla missä tahansa muualla kuin tuulenpieksämällä saarella isosiskonsa ja eriskummallisen isoisänsä kanssa. Emme ole vielä lukeneet yli 300-sivuisesta romaanista kuin reilut viitisenkymmentä sivua, mutta aloimme päästä jyvälle siitä, että saari ei ole ihan mikä tahansa saari:

Taikuus ja mystiset voimat elävät saaren sisällä, ja Arranmore on valmis valitsemaan itselleen uuden Myrskynvartijan, jonka tehtävänä on käyttää saaren voimaa ja suojella sitä vihollisilta.

Itse olen mykistyneen iloinen tästä kirjasta; sen luontokuvauksesta, mystisyydestä ja esiteini-ikäisten mielenmaisemasta ammentavasta tarinankerronnasta. Tällaisia kirjoja kun saisi aina iltasaduksi lukea! Lapset eivät kuitenkaan ihan pääse tähän kärryille, vielä. Syynä on ehkä henkilöiden ja paikkojen irlantilaiset nimet, ehkä se, että +9-suositusikäkin kertoo, että tämä on suunnattu vähän vanhemmille lukijoille ja kuuntelijoille.

Osta kirja täältä alehintaan 16,50 e (norm. 32 e)

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot

Amelia rakastaa lemmikkiään (Pursku-niminen kurpitsa), ystäviään ja perhekin on ihan ok. Amelia käy koulussa öisin ja nukkuu päivisin, eikä tiedä pelottavampaa kuin kimalteleva glitter ja yksisarviset. Se kaikki on ihan tavallista, jos sattuu asumaan Yösydämessä ja olemaan vampyyrilapsi.

Aavistin jo kirjaa selailemalla, että tämä uppoaa meidän tokaluokkalaiseen ja eskarilaiseen. Kaikki sopivasti jännän kammottava, mutta silti turvallisen höpsö iskee heihin. Samaten kuin jännyyden ympärillä pyörivät asiat, jotka koskevat heitä itseään, vaikka eivät vampyyreja olekaan: ystävyyssuhteiden kiemurat, koulu ja lemmikit.

Amelia Kulmuri -kirjasarjan ensimmäisessä osassa järjestellään vuosittaisia suuria juhlia, kauhukarkeloita. Mukaan tulee myös pitkään hiljaiseloa viettänyt kuningas sekä tämän hemmoteltu ja lelllitty lapsensa. Tarina kiepahtaa yllätysraiteille niin että aikuinenkin hämmästyy ja tahtoo tietää, miten tässä oikein käy. Se on varmaa, että kaikki ei ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Kirjan teksti on hieman normaalia isompaa ja lähes joka aukeamalta tekstin rinnalta löytyy kuvitus. Siksi kirja sopiikin hyvin lapsen itse lukemaksi, kun lukutaito on jo sujuvaa, mutta keskittyminen ei meinaa ihan riittää. Kirjan suositusikäraja on +7, mutta meillä eskarilainenkin kuunteli tätä innoissaan. Samaten kuin me aikuiset, sillä mökkimatkalla kuunneltiin osa kirjasta äänikirjana.

Osta kirja täältä alehintaan 14,50 e (norm 29 e).

Nuorimmaisemme täytti vuosia, ja metsän lapsena hän tahtoi taas viettää synttäreitään ulkona. Se sopi mainiosti, etenkin nyt korona-aikaan. Vaikka monilla juhlat ovat nyt pandemian takia pakon edessä siirtyneet ulos, suosittelen lämpimästi juhlimaan synttäreitä ulkona muutenkin.

Eikä ulkosynttärit järjestääkseen tarvitse olla kesä! Lokakuussa syntyneen lapsemme kanssa olemme juhlineet kaverisynttäreitä aina ulkona. Keskitalven lapsen kanssa säät ja pimeys ovat olleet haasteena, mutta kerran tammikuussa synttäreitään viettävä sai toivomansa pulkkamäkisynttärit.

Ulkona vietetyissä synttäreissä on monta hyvää puolta:

  • Muunneltava juhlatila. Etenkin pienien kotien asukkaille on kätevää, kun juhlat voi viedä luonnon tarjoamiin ja kokoonsa puolesta muunneltaviin juhlatiloihin.
  • Pakettiin kuuluva siivous. Ruuanmuruset ja kaatuneen mehumukilliset hoitaa nekin luonto. Varsinaiset roskat pitää tietenkin raahata kotiin, mutta muuten koti odottaa puhtaana juhlienkin jälkeen.
  • Tilaa leikkiä. Luonto inspiroi lapset leikkeihin, ja mikä parasta; ulkona on tilaa leikkiä.
  • Luonto tarjoaa koristeet. Juhlien kauneimmat koristeet ovat vuodenajasta riippumatta luonnon taiteilemia.

Minulla onkin tapana alkaa jo syyskuussa kertomaan kuopukselle samaa tarinaa siitä, miten luonto alkaa valmistautua hänen syntymäpäiväjuhliinsa. Hiljalleen se koristelee metsän puut juhlaväreillä, ripottelee kohmeiset kastepisarat kimmeltämään heinänkorsiin ja tupsuttelee mättäiden päälle juhlallista tummanvihreää.

Kuopus rakastaa tätä tarinaa, vaikka tietenkin tiedämme molemmat, että luonto valmistautuu talveen, ei (vain) lapsen syntymäpäiväjuhliin. Yhtä kaikki, tarina juhliin valmistautuvasta luonnosta on lapsen mielestä joka vuosi yhtä kutkuttavan kiva.

Ja niin tosiaan kävi taas, että luonto laittoi parastaan lokakuisille syntymäpäiväjuhlille. Muuten sateisen viikon keskellä juhlapäivänä aurinko työntyi esiin ja maiseman harmaa usva vaihtui lempeän kirpeään kuulauteen.

Luonto myös tarjosi taas kauneimmat koristeet juhlapöytään, joka katettiin pikkumökkimme viereen Kivinokassa. Synttärisankari siskonsa kanssa rakensi päivänsankarille pöydän päähän metsäisen valtaistuimen, jossa oli jännästi samaa tunnelmaa kuin Game of Thronesissa.

Vaikka meillä on kaupunkimökki kätevänä tukikohtana ulkosynttäreille, ulkona voi järjestää juhlat, vaikka ei olisi omaa pihaa tai mökkiä. Meillä lasten synttäreitä on vietetty – kuten jo kerroinkin – pulkkamäessä ja metsässä nuotion äärellä, tarjottavat maassa olevalle viltille aseteltuna.

Pitopöydän olisi voinut hyvin kattaa myös taloyhtiön pihaan tai johonkin kotilähiön puistoista. Olen järjestänyt muutaman juhlat myös kaupungin ränsistyneessä huvimajassa, joka tosin on nyttemmin purettu, mutta vastaavia rakennelmia kyllä löytyy muualta.

Nyt kuitenkin juhlittiin pikkumökillä, ja ruuaksi ulkosynttäreille puoliso haudutteli ison kattilallisen hernekeittoa, jonka kylkeen hän leipoi saaristolaisleipää. Näin lounasaikaan alkaville juhlille pystyi saapua tyhjin vatsoin, kun jokainen sai ensin soppalautasellisen.

Varsinaisessa juhlapöydässä kaikki tarjottava oli kuopuksen toiveesta tehtyjä. Kantarellimuffinien sieniä kuopus oli ollut mukana poimimassa. Yleensä olemme tehneet sienistä piirakan, mutta ehkä yksittäiset muffinit ovat vähän hygieenisempi vaihtoehto. Sipsit katoimme noutopöydän sijaan buffetiksi, jonka tarjoilijana ottimien kanssa minä toimin. Hygieniasyistä sekin.

Herkkuina tarjolla oli porkkanakakkua, joka sekin oli leivottu muffinimuotoon. Tämä on klassikkotarjottava juhlissamme, ja pienet vieraatkin tiesivät sitä jo edellisvuosien perusteella odottaa. Perintöresepti maailman eittämättä mehevimpään porkkanakakkuun löytyy täältä.

Lisäksi tarjolla oli vegaanisia korvapuusteja ja niin ikään vegaanista puolukkakakkua. Jälkimmäinen on tehty tällä reseptillä, tosin resepti ei totellut perheemme toisen aikuisen leivontapeukkua ollenkaan, ja kakku jäi littanaksi, raa’aksi ja lopulta kuorrutekin suli. Että jos ja kun minä osaan mokata synttäreiden täytekakut, kyllä puolisokin osaa. Kynttilät tuli kuitenkin puhallettua vähän onnettomammankin kakun päältä.

Katoimme jokaiselle vieraalle vielä erikseen pöytään oman vihannes-, hedelmä- ja marjakipon. Tämä on ollut hitti ihan jokaisilla synttäreillä, ja tällä kertaa tarjolle laitettiin sellaisia herkkuja, jotka oli helppo laatikkopyörän kyydissä kuljettaa juhlapaikalle ja jotka eivät vaatineet pesua kummempaa esivalmistelua: kirsikkatomaatteja, babyporkkanoita, viinirypäleitä ja pensasmustikoita.

Ulkosynttäreillä myös juomilla on merkitystä. Näin viileillä ilmoilla kuumemmat juomat maistuvat, ja meillä oli tarjolla lämmintä kaakaota sekä mehua ja aikuisille kahvia. Isot pumpputermarit saatiin taas lainaan taloyhtiöltä. On onni, että kaikkea ei tarvitse omistaa itse!

Ulkosynttäreillä ohjelma oli perinteisien ja aina toimivaksi todettujen ohjelmanumeroiden ympärille rakentunut. Lapset saivat onkia itselleen pienet herkkupussit pikkumökin ikkunasta. Vaikka kaikkia odotti samanlainen yllätys (välipalakeksi, suklaata ja syötävä rannekoru), ongintahetki ja jännittävästi rapiseva pussi olivat ihan yhtä kikatuttavan hauskoja tänäkin vuonna.

Lisäksi puoliso oli suunnitellut metsään aarrejahdin, jossa vihjeet johtivat uusien vihjeiden luo, ja lopulta aarre – pussillinen saippuakuplapulloja – löytyi. Olin ihan polleana konkarivanhemmuudestani, sillä olin tajunnut myös ostaa purkkeihin täyttöainetta, vaikka tällä kertaa vain yksi pullollinen kaatui heti maahan.

Viimeiseksi oli vielä suunnitteilla metsädisko, mutta lapset päättivät, että he mieluummin sekoilevat ilman musiikkia pitkin metsiköitä. Joten näin tehtiin.

Juhlien jälkeen kaikilla olivat ulkoilusta punaiset posket, ja etenkin synttärisankarilla silmät tuikkivat onnesta ja ilosta  – sen mitä niistä metsäleikkien tiimellyksessä silmille valahtaneen ja likaantuneen lippiksen alta näkyi.