Kaupallinen yhteistyö: Hertsi

Jokunen teistä varmasti muistaakin leikkimielisen haasteeni elellä tyytyväisenä Herttoniemessä, poistumatta kotilähiöstä muualle. Vaikka en haastettani tosissani otakaan, olen silti onnellinen, että arjessa mahdollisimman moni tarpeellinen, iloa tuottava ja elämää mukavoittava juttu löytyy tästä ihan nurkilta.

Täällä kotikylällä elelystä tuli entistä mukavampaa, kun keväällä kulmille aukesi kauppakeskus Hertsi. Sen lisäksi, että siellä on esimerkiksi iso Prisma, löytyy saman katon alta pieniä yksityisyrittäjien pitämiä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä julkisia palveluita, joiden ansiosta Herttoniemestä joutuu yhä harvemmin lähtemään muualle.

Sain ilokseni nostaa Hertsistä juuri niitä meidän perheen elon ilahduttajia ja arjen helpottajia vinkiksi teillekin. Näiden perässä suopi tehdä retken kauempaakin, jos ei ole niin hyvä mäihä, että Herttoniemessä asuisi. Hertsi on ihan Herttoniemen metron kupeessa, joten sinne matkaa kätevästi muualtakin päin Helsinkiä.

Herttoniemen kirjasto – kylän yhteinen kirjahylly ja monitoimionnela

Purskahdin itkuun, kun keväällä usean vuoden odotuksen ja siihen vielä poikkeusajan piinan jälkeen Herttoniemen uusi kirjasto avautui Hertsin tiloissa. Miten onnellinen voikaan olla avarasta, hengittävästä, värikkäästä ja valoisasta kirjastosta! Olen myös valtavan onnellinen kirjaston laajentuneista aukioloajoista.

Sen lisäksi, että lainaamme kirjastosta kirjoja ja lehtiä, minä teen kirjaston työhuonetiloissa välillä töitä. Jos tarve olisi, sieltä voisi varata käyttöönsä ilmaiseksi myös kokoustilan. Hertsikan lapsilla on käytössään Kirsi Kunnaksen Kattila ja Perunat -runosta innoituksensa saanut Satukattila-huone. Eikä mene kauaa, kun myös meidän perheessämme on kirjaston kyljessä toimivalle nuorisotilalle käyttäjiä.

Melissa Konditoria – käsityönä tehtyjä herkkuja

Tämä on etenkin esikoisen suosikki, sillä hän käy Melissassa välillä ystäviensä kanssa ns. kahvittelemassa, samalla kun piipahtaa kirjastoon. Ihania itsenäistymisen askelia! Melissassa tehdään käsityönä ranskalaisvaikutteisia herkkuja, ja paikan päällä kahvittelun lisäksi sieltä voi tilata esimerkiksi täytekakun juhliin.

Itse tahdon nostaa esiin Melissan jättimäiset poke bowlit, joita saa myös vegaanisena. Niissä on hinnalle vastinetta ja vatsalle täytettä!

Herttoniemen kukka – palveleva kukkakauppa

Markettikukkien aikakaudella – joita niitäkin kyllä ostan – on ihanaa, että omalta kylältä löytyy palveleva kukkakauppa ja ammattitaitoinen kukkakauppias. Täällä on autettu kummallistenkin toiveiden kanssa; kuten dinosaurusjuhlien koristeluissa, kun etsin dinosaurusten aikaan soveltuvia leikkolehtiä ja kukkia.

Herttoniemen kukan valikoimiin kuuluu myös ruukkukasveja, mutta minä haen täältä yleensä kauniit sidotut leikkokukkakimput juhliin tai kun tuntuu, että tarvitsisi kukkakimpun verran juhlaa elämään.  Arvostan myös sitä, että täältä löytää aina varmasti suomalaisia leikkokukkia, silloin kun niiden kausi on. Samaten esimerkiksi suomalaiset joulukukat löytyvät onneksi lähikukkakaupasta.

Sesonkipuoti – urbaanin marttailijan puoti

Olen niin onnellinen ja hassulla tavalla ylpeä, että saatiin Sesonkipuoti Herttoniemeen! Kuten nimi kertookin, sieltä saa ostettua sesongissa olevia raaka-aineita etenkin pieniltä tuottajilta sekä perinneherkkuja. Toripuotimaisesti toimivan puodin tiskiltä saa lisäksi myös lounasta sekä kahvia.

Kesällä me kurvasimme hakemaan tästä piknikeväät: herneitä, mansikoita ja mitä milloinkin sesongissa olevaa, sekä aitoja liperiläisiä karjalanpiirakoita – joita muuten saa myös raakapakasteina JA vegaanisina. Tämän hetken valikoimasta suosittelen karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin puodin omassa mausteseoksessa olevia etikkakurkkuja ja Pakrovan luostarissa valmistettuja kaalipiirakoita.

Liizi – kun asioita ei tarvitse omistaa itse

Monia tavaroita ja käyttöesineitä ei yksinkertaisesti ole järkevää omistaa itse. Sen sijaan niitä voi vuokrata aina tarvittaessa – siinä säästyy niin luonnonvaroja kuin kodin säilytystiloja. Liizi tavaranvuokrauspalvelu toimii verkossa ja vuokrattavat tuotteet kulkevat minne päin Suomea esimerkiksi Postin ja Matkahuollon välityksellä – tai ne voi käydä hakemassa Hertsin noutopisteestä.

Liizistä voi vuokrata esimerkiksi työkaluja remontointiin, saumurin tai dronekameran. Lapsiperheitä varmasti kiinnostaa mahdollisuus vuokrata esimerkiksi matkarattaita, Manducan kantoreppuja, turvaistuimia ja pyörän peräkärryjä. Meillä alkoi itää retkeilyideoita, kun huomasimme, että Liizistä saa vuokralle esimerkiksi telttasaunoja, Tentsile-riippumajoittimia, ahkioita ja retkiluistimia.

Uudenmaan ruoka ja Herttoniemen ruokapiiri – lähiruokaa suoraan tuottajilta

Sainpa vihdoin testattua tätä palvelua, joka on kauan kutitellut mieltäni. Uudenmaan ruoka on nettipalvelu, jonka kautta pystyy tilamaan sesongissa olevaa ruokaa suoraan uusmaalaisilta tuottajilta, viljelijöiltä ja leipureilta. Sellaista pellolta suoraan pöytään -meininkiä siis.

Itse tilasin nyt muun muassa leipää, kananmunia, juureksia ja yrttejä. Punajuuret olivat kotoisin kaupungin omalta pellolta, mikä ilahdutti erityisesti! Ne kaikki sai noutaa yhdestä paikasta, eli Uudenmaan ruuan jakelupisteeltä Hertsistä.  Saletisti tilaan toistekin, nyt kun jakelupiste on paikassa, jossa samalla voi hoitaa myös muita asioita.

Terveyskauppa MEDI H&B – tuotteita ja palveluita terveyden edistämiseen

Täältä saa tuotteita, joita olen normaalisti hakenut erikoisliikkeistä keskustasta. Mutta haa, nyt esimerkiksi ravintolisät ja luontaistuotteet saa Herttoniemestä nekin. Valikoimissa on myös muun muassa yrttiteetä ja luonnonkosmetiikkaa.

Purnukoiden lisäksi Terveyskaupasta saa myös palveluita, kuten hierontaa, fysioterapiaa ja ravintoneuvontaa.

Loppuun vielä muutama pikkunosto liikkeistä, jotka saattavat kiinnostaa teitä:

24 pesula: Tämä aukeaa 2.11., eli ihan pian. Mahdollisuus pestä petivaatteet, tyynyt, matot ja sen sellaiset itse ja silloin kun aikatauluihin parhaiten sopii, kyllä kiitos! Ja ihan pian tämän voi tehdä autottoman perheen riemuksi lähellä kotia.

Peten Suutari. Tämä aukeaa myöskin 2.11 . Tätä en siis vielä ole vielä testannut, mutta tekijän työnäytteet netissä vaikuttavat. Olisipa onni, jos hyvä suutari(kin) löytyy pian kotikylältä!

Hiusfashion Hertsin keidas: Itse käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, enkä värjää hiuksiani. Mutta jos olisin ahkerampi kampaajalla kävijä, tämä olisi paikkani. Hiusfashion Hertsin keitaasta kun saa ekokampaamopalveluita, kuten hiusten kasvivärjäyksiä ja savivaalennuksia.

Täältä löydät listattuna kaikki Hertsissa toimivat liikkeet ja palvelut.

Pidimme syyslomaviikon viikonloppuna perinteitä yllä nostamalla maasta palstaviljelmiemme viimeiset perunat. Mummini tapaa muistella, miten hänen lapsuudessaan syysloma oli perunannostoloma.

Perunannostolomalla omat ja kylän perunat nostettiin talkoomeiningillä ylös maasta ja säilöttiin perunakellareihin talven varalle. Se oli ihan virallinen lomamääritelmä, ja perunannostoloma vaihtui syyslomaksi 1970-luvulla. Silti syysloma kului etenkin maalaiskoulujen oppilailla vielä pitkään perunapellolla.

Vaikka itsekin haaveilen perunakellarista, meidän aarin kokoiselta kaupunkikasvimaaltamme perunoita ei talvivaraksi asti riitä. Mutta useamman kuukauden ajan olemme syöneet pelkästään itse kasvatettuja perunoita, ja viimeiset vastakuokitut potut syötiin nyt, lokakuussa.

Palsta helli kaupunkiviljelijää runsaalla sadolla

Toinen vuosi palstaviljelijänä yllätikin runsassatoisuudellaan. Kun ensimmäinen vuosi meni lähinnä villiintyneen palstan tutkimiseen ja hissuksiin edenneeseen raivaamiseen, nyt toisena vuotena istuttamaan ja kylvämään päästiin heti keväällä.

Ja satoa palstalta tosiaankin tuli! Vaikka palstaviljely on ennen kaikkea hyvinvointia tuova harrastus ja koko perheen kosketus ruuan alkuperään, tänä vuonna palstan voidaan sanoa jo ihan tuottaneen sapuskaa ruokapöytäämme.

Takana on useampi kuukausi, kun kaupasta ostettiin oikeastaan vain kuivatavaroita ja sen sellaista. Kaikki tuore tuli palstalta tai metsästä. Viikon ruokakauppavälimme venyi välillä useamman päivän pidemmäksi, kun kaupassa ei vain tarvinnut käydä. Ja vaikka ajattelen palstahommien olevan enemmänkin maksava harrastus kuin säästöä, nyt satokauden aikana kauppalaskut pienenivät.

Palstakauden hiipuessa tuntui oudolta, kun ensimmäisen kerran piti vaikka ostaa sipulia kaupasta. Tai salaattia! Ja seuraavaksi pitää ostaa myös perunaa, outoa. Nyt kaapissa on viimeinen vadillinen palstan tuoreita antimia: lehtikaalta, joka poimittiin talteen samalla kuin kaikki loputkin palstan antimet. Kauden aikana ehdimme syödä ämpäreittäin lehtikaalta.

Pakkaseen viinimarjoja ja varseselleristä tehtyä soffritto-kastikepohjaa

Pakkaseen asti palstan herkuista riitti punaviinimarjoja ja varsiselleriä. Kylvin varsisellerit esikasvamaan huhtikuussa, ajatellen saavani käyttää niitä pitkin kesää mehukkaisiin tomaattipohjaisiin ruokiin, leivän päälle ja tähän jukoliste-hyvään vihersmoothieen. Mutta nehän vaativatkin pitkän kasvukauden, ja nyt lokakuussa meillä oli korikaupalla varsisellereitä, joiden kanssa olin ihan pulassa. Onneksi ratkaisu kuitenkin löytyi!

Varsiselleriä voisi kuulemma hyvin pakastaa sellaisenaan, mutta minä päädyin keittelemään siitä Kokit ja Potit -ruokablogin Hannelen vinkistä italialaista soffritto-kastikepohjaa. Siihen tulee kolmea raaka-ainetta: sipulia, porkkanaa ja selleriä. Eli kaikki sellaisia, joita monilla kasvaa keittiöpuutarhoissaan.

Hauduttelin soffrittoa isossa padassa kolmena eri iltana, ja nyt pakkasessa on monta nyssykkää valmista kastikepohjaa. Sitä voi käyttää makua tuomaan erilaisiin keittoihin, kastikkeisiin ja patoihin.

Kasvimaan syystyöt ilman kaivamista ja kääntämistä

Lopun sadon korjaamisen lisäksi jatkoimme perunannostolomallamme palstan syystöitä. Syyslannoitteen olimme levittäneet jo aikaisemmin, jotta etenkin marjapensaat saisivat vihiä talvilevolle käymisestä lämpimän syksynkin keskellä.

Maan kalkitsemiseen taas käytämme tuhkaa, jota on alkanut kertyä hiljalleen pikkumökin takassa poltetuista pesällisistä.  Näppärää!

Vaikka palstan maa on edelleen kovin savinen, koitamme nyt olla kääntämättä maata ollenkaan. Tällä menetelmällä ei häiritä ja rikota maaperän hyviksiä: mikrobeja ja mykorritsaa, eli sienirihmastoja. Tulevana keväänä uusien kasvien juurien pitäisi kasvaa tämän vuoden juurien onkaloihin. Saa nähdä, miten käy!

Maaperän pieneliötoiminnan edesauttamiseksi tyhjensimme pikkumökin kompostorista palstalle katemultaa. Lisäksi levitimme avomaalle ja kasvulaatikoihin haravoituja lehtiä. Se on luonnosta kopioitu ja lainattu tapa: kate pitää lämpöä ja pitää näin maan pieneliötoiminnan käynnissä pidempään. Samalla lehtikate suojaa talven ajan maata tiivistymiseltä – ja tietenkin sitten maatuessaan mehevöittää maata.

Mansikoille levitimme vielä suojaksi hallaharsot. Toivoa sopii, että saamme lumen muodossa luonnon oman suojapeitteen kasveille, mutta eipä tuosta varatoimesta haittaakaan ole. Keväällä harso myös herättää mansikat nopeammin. Harso pitää vain muistaa ottaa pois viimeistään kukinnan aikaan, että pölyttäjät pääsevät hommiin.

Talvivalkosipulit ja kukkasipulit istutetaan syksyllä

Kun syystyöt olivat valmiina. Aloimme pohjustaa tulevaa kevättä ja kesää istutuksin. Kuukausi takaperin olimme jo istuttaneet pari uutta Pohjanjätti-mustaherukkapensasta. Puutarhaliikkeessä osattiin kertoa, että syksyinen istutus on itse asiassa parempi pensaille kuin keväinen istutus. Syksyisin maa on kosteaa ja helle ei kärvennä, minkä lisäksi marjapensaat ehtivät kuitenkin juurtua kunnolla ennen pakkasia.

Nyt istutimme yhteen kasvulaatikkoon kahta eri talvivalkosipulilajiketta, Elephantia ja Primuria. Tämä on ensimmäinen kerta kun koitamme kasvattaa talvivalkosipulia tai valkosipulia ylipäätään. Nämä talvilajikkeet laitetaan maahan jo syksyllä, jotta ne ehtivät hivenen juurtua ja saavat sen jälkeen luonnollisen kylmäkäsittelyn. Kunnon kasvu alkaa sitten keväällä.

Syötävien sipuleiden lisäksi istutimme maahan kukkasipuleita. Viime vuonna istutetut ja tänä vuonna kukkineet ovat yhä maassa nekin, mutta saa nähdä, lähtevätkö ne sieltä. Moni sipuli kun on saanut kesän aikana osumaa maassa (oho, ai niin, täällähän oli näitä kukkien sipuleita) ja jotkut sanovat, että esimerkiksi tulppaanit pitäisi nostaa kukkimisen jälkeen ylös maasta. Siihen en jaksaisi ryhtyä.

Nyt istutimme sitten joka tapauksessa lisää kukkasipuleita, jotka valkkasin sillä ajatuksella, että ne kukkisivat vähän eri aikaan. Laitoimme maahan paljon tulppaaneita, mustia liljoja, iiristä ja erilaisia laukkoja.

Lisäksi kaivoimme kuopuksen kanssa marjapensaiden ympäristöt täyteen skillojen, eli idänliljojen sipuleita. Haaveilen keväisestä skillamerestä omenapuiden alla, mutta koska omenapuita ei ole, ehkä marjapensaiden alla sinisenä levittäytyvä skillameri on melkein yhtä kaunis sekin.

Se on varma, että palstan pitäisi ensi keväänä ja kesänä kukkia. Me kun sujautimme maahan yli 200 kukkasipulia.