Kaupallinen yhteistyö: VR

Kuulin vuosia sitten yrteiltä tuoksuvista puusaunoista, kylmistä altaista, vihtoja rituaalisin ottein käsittelevistä saunottajista, jättimäisistä muuratuista kiukaista ja löylyn kuumentaman ihon vilvoittelusta jääpaloin. Ystäväni Elina on aikoinaan asunut muutaman vuoden ajan Venäjällä, ja hänen tarinansa venäläisestä saunakulttuurista ja banjoista saivat ihon kihelmöimään odotuksesta. Vielä joskus!

Ja nyt sitten oli se joskus. Matkustimme Elinan kanssa viikko sitten yhteistyökumppanini VR:n Allegro-junalla Helsingistä Pietariin. Täältä voit lukea junamatkastamme. Junatiketit Pietariin saa edullisimmillaan 29 eurolla suuntaansa ja matkustamisessa kaikki on uskomattoman helppoa – kirjaimellisesti, sillä Venäjällä asunut reissukaverini ei meinannut menomatkalla uskoa, että kaikki rajamuodollisuudet tosiaan voi hoitaa jonottamatta ja niin jouhevasti sekä nopeasti.

Mutta nyt suoraan Pietariin (miltä se toki vain 3,5 tuntia kestävän junamatkaamisenkin kanssa tuntuu).  Meillä oli edessämme kolme päivää ja kaksi yötä Pietarissa sekä kolme erilaista banjakokemusta. Huomasin jo reissua suunnitellessa, että Pietariin voisi tehdä satoja erilaisia teemamatkoja; niin paljon kaikkea ja kaikille miljoonakaupunki tarjoaa, mutta nyt tällä kertaa karsimme jopa ravintolakokemuksista (siltikin, vaikka Pietari on näemmä pullollaan upeita ja verrattain edullisia vegeystävällisiä ravintoloita). Nyt oli tarkoitus saunoa.

Ennen löylyjä kuitenkin muutama yleinen sananen banjoista omiin havaintoihini perustuen – kertokaa toki, jos teillä on erilaisia faktoja ja kokemuksia.

Venäläisissä banjoissa on monesti neljä erilaista puolta. Ensin tehdään jako miehiin ja naisiin, minkä jälkeen valitaan, tahtooko tavalliselle puolelle vai vähän luksusta. Luksus maksaa vähän enemmän, ja sillä saa yleensä oman pienen pukutilan ja ehkä jokusen erilaisen saunan ja altaan lisää kokemukseen. Arvotavarat jätetään joko lukittaviin kaappeihin tai saunaemännälle.

Banjoista voi ostaa vettä, sillä pietarilainen hanavesi ei ole juomakelpoista. Samaten banjojen yhteydessä on yleensä jonkinlainen ruokatarjoilu, josta voi kesken löylyjen tai niiden jälkeen tilata pientä hiukopalaa tai vaikka kannullisen teetä.

Vihdat kuuluvat venäläiseen banjaan ihan joka kerta, ei vain juhannuksen ja jouluna. Näin käytössä koivusta, tammesta tai katajasta tehtyjä vihtoja, ja niitä myytiin kuivattuna katuvarsien myyntikojuissa ja myös banjojen respoissa. Banjassa vihdat laitetaan likoamaan veteen, minkä jälkeen ne ovat valmiita käyttöön.

Omat saippuat ja sen sellaiset kannattaa ottaa mukaan, sillä sellaisia ei yleiseen käyttöön tarkoitettuna banjoissa näkynyt.  Saunoissa ollaan alasti, joten uikkareita ei tarvitse. Poikkeuksen reissullamme teki yhteiskäytössä oleva ulkoallas, mutta sielläkin sai nakuilla, joten emme alkaneet kastella uikkareita. Mukaan voi ottaa oman pyyhkeen, pefletin, lakanan (saunottamista varten) ja saunahatun, mutta nämä yleensä voi myös vuokrata ainakin luksuspuolilta.

Ja kyllä, hattu kannattaa olla mukana. Vaikka tämä toteaminen on varmasti pyhäinhäväistys, suomalainen sauna on ihan nössöilyä venäläisiin löylyihin verrattuna, ja (jääkylmään veteen kastettu) huovutettu villahattu tulee tarpeeseen päätä suojatessa.

Ja sitten vihdoin löylyihin! Me nautimme reissun aikana kolme erilaista banjakokemusta, joista jokainen oli ikimuistoinen ja ehdottoman suositeltava. Ensimmäisenä päivänä saunoimme pylly vasten pyllyä kansanbanjassa, toisena päivänä koimme yli viiden tunnin luksusbanjan saunottajineen ja kolmantena päivänä löylyttelimme pyöreässä lähiöbanjassa, jonka keskellä oli höyryävä ulkoallas.

Yamskie bani

Keskustan tuntumassa sijaitseva Yamskie bani oli loistava ensisukellus venäläiseen saunakulttuuriin. Luksuspuoleen kuului turkkilainen, suomalainen ja venäläinen sauna, joista jälkimmäinen oli yhteiskäytössä tavan puolen kanssa. Pesutilojen puolella oli kolme erilaista allasta: yhdessä oli kylmää vettä, yhdessä mukavan viileää ja yhdessä lämmintä.             

Kylpytiloissa jo huomasi, miten venäläinen kylpykulttuuri on hitaan nautinnollista mutta tehokasta verrattuna länsinaapuriinsa. Pesutiloissa oli paikallisia alle parikymppisistä nuorista kunnioitettavan ruttuisiin mammoihin. Yksi raspasi jalkojaan, parivaljakko levitti hiusväriä toistensa päihin ja yksi sheivasi karvojaan – asioita, joita ei tulisi mieleenkään tehdä suomalaisissa yleisissä sanoissa, mutta joka nyt toi kiinnostavan eksoottisen säväyksen.

Vanhemmat naiset pesivät antaumuksella toistensa selkiä. Joka puolelta kuului jynssäämisen ääni. Jos suomessa kehoja pestään kuin hienopyykkiä, nyt olimme päätyneet yhteisölliselle mattolaiturille.

Kesken jynssäämisen iso puinen ovi lävähti auki, ja höyryn mukana pesutiloihin tuli sisään mamma, joka astui katosta roikkuvan saavin alle ja vetäisi narusta. Koko saavillinen jääkylmää vettä loiskahti lämmöstä punottavalle keholle ja mamma päästi onnellisen ähkäisyn.

Pesutilojen astioissa lojui vihtoja, joista kiinnostuneena kysyimme sampoota päähänsä levittävältä nuorelta. Hän kysyi, josko tahtoisimme hänen vihtansa, sillä hän oli lähdössä ja vihdasta kyllä riittäisi vielä meidänkin löylyihin. Niinpä astuimme venäläiseen saunaan katajavihtamme kanssa. Jättimäisen kiukaan vieressä näyttivät olevan kaikista kovimmat saunojat, ja me asetuimme toisella seinustalla olevalle matalammalle lauderakennelmalle.

Venäläisessä saunassa suomalainenkin tunsi paikallisten joukossa olonsa häveliääksi. Pyllyä, notkelmaa ja karvaa oli mihin tahansa katsoikin, ja oma siveä istuma-asento tuntui joukkoon kuulumattomalta, kun ympärillä makoiltiin jalat kattoa kohdin ja istuapötkötettiin autuaan onnellisena haarat levällään.

Emme ehtineet istuksia kauaa, kun saunatiloissa alkoi jonkinlainen kollektiivinen pesuoperaatio. Pesutiloista kannettiin usean naisen voimin ja venäläisten huutojen saattelemana saaveittain vettä, joilla lauteet ja lattiat huuhdeltiin puhtaiksi ja vihdoista irronneet lehdet lakaistiin pois. Tolkuttoman lotrauksen jälkeen seinille huiskuteltiin kai eteeristä öljyä. Lopulta banjan perällä olevaan kiukaaseen alettiin paiskoa vettä, ja yksi naisista – selvästikin saunan matriarkka – kiipesi ylälauteille ja alkoi heiluttaa pyyhettään ilmassa levittääkseen löylyt ja yrttien tuoksut ympäriinsä.

Me katsoimme tätä kaikkea miettien, että tämä on kuin käsikirjoitettu osio tarinasta eriskummallisia seikkailuja ja hauskoja sattumuksia Pietarissa.

Jossain välissä saunojille oli käynyt ilmi, että joukkoon oli tupsahtanut pari turistia, me. Niinpä meidät elekielellä ja reissukaverini venäjänkielen alkeiden avulla perehdytettiin banjan saloihin. Meitä neuvottiin kastelemaan vihtamme jääkylmällä vedellä, minkä merkityksen tajusin siinä vaiheessa, kun pyllyillemme tehtiin ylälauteilla tilaa ja alettiin näyttää vihtomista.

Kuumuus oli pehmeää ja kosteaa, mutta niin polttavaa, että kylmäkin vihta muuttui ilmassa viuhtomisen jäljiltä nopeasti polttavaksi. Tässä vaiheessa meillä ei vielä ollut saunahattuja, joten oli luovutettava muutaman minuutin jälkeen, vaikka muut jäivät retkottelemaan lauteille tyytyväisinä.

Onneksi kylpytilojen puolella oli se mukavan viileä allas, jossa pystyimme tyynnytellä saunomisen yllättämiä suomalaiskehojamme.

Ihot yhä höyryävinä Pietarin iltaan astuessa oloa kuvaili yksi sana: vau.

Hinta yhdeltä:

  • 6 euroa saunojalta pyyhevuokrineen luksuspuolella.

Degtyarnie bani

Pietarin Moskovan juna-aseman lähellä sijaitseva Degtyarnie bani on luksusversio, mikä näkyy myös hinnassa ja banjan rauhallisuudessa. Oletimme tämän paikan olevan melkoisen turisti, mutta koko 5,5 tunnin banja-kokemuksen aikana me olimme ainoat ei-venäläiset asiakkaat.  Me otimme ”True russian” -setin, eli banjaelämyksen kaikilla herkuilla.

Aivan ensiksi oli saunotus löylyjen tummentamassa puurakenteisessa saunassa. Meidät laitettiin pötkölleen saunan ylälauteilla oleville pedeille banjahatut päissämme. Sekä pään alle että päälle aseteltiin kylmässä vedessä uitetut vihdat, samaten kuin jalkoihin. En nähnyt mitään, mutta kuulin kuinka ison muuratun kiukaan luukku avautui korskahtaen. Kiukaalle alettiin nakata vettä niin huolella, että suomalaistakin alkoi jännittää, miten tässä käy.

Kylmät vihdat ja lakki muodistivat kuitenkin suojaavan kuplan. Kuumuus puhisi ympärillä ja sai ihon hehkumaan, mutta silti ei ahdistanut yhtään. Oli hyvä olla, ja vihdoista irtoava kesäinen tuoksu vei mielen yhä syvemmälle rentoihin tunnelmiin.

Löylyjen laskeuduttua saunottajat – toinen pellavaiseen saunamekkoon pukeutuneena ja toinen alasti – tulivat käsittelemään meidän kroppamme vihdoilla niin että läiske kävi. Ensimmäisen saunakierroksen jälkeen saimme vielä pesuhuoneen puolella muutaman saavilliset kylmää vettä niskaan.

Vilvoittelutauon jälkeen kipusimme uudestaan ylälauteille kylmien vihtojen suojiin ja kiuas piiskattiin uudestaan kuumaksi. Löylyjen jälkeen saunottajat tulivat antamaan toisen vihtakäsittelyn, minkä jälkeen he hieroivat koko kehomme läpi isoilla jääpaloilla (haarojen väli oli oikeastaan ainut paikka, jota ei käsitelty). Jääpalakäsittely kuulostaa kamalalta, mutta oli jumalaisen ihanaa! Etenkin päässä ja kasvoissa jääpalon hively tuntui niin oudon ihanalta, että oli pakko avata silmät ja tarkistaa, ovatko kyseessä tosiaan jääpalat.

Saunomisen jälkeen oli vielä luvassa pesu. Pötköttelin onnesta puolihorteessa kylpytilojen lämmitetyllä pedillä, kun saunottaja hieroi saippuan kehooni ja jynssäämällä jynssäsi minut puhtaaksi varvasvälejä ja korvantauksia myöten. Myös hiukset pestiin siinä makoillessani. Lopulta iho vielä kuorittiin kauttaaltaan.

Koska olimme kyltymättömiä (ja päätimme skipata kunnon illallisen ravintolassa), tossultetiin saunottamisen ja pesujen jälkeen vielä kylpytakeissamme tunnin kokovartalohierontaan. Ja ei kuulkaa ollut mitään hivelyä ja pikkuista läpsyttelyä se, vaan lihaa nuijittiin uuteen uskoon kunnon ottein.

Välissä syötiin vähän suolakurkkuja ja juotiin teetä, kunnes lopuksi otettiin vielä manikyyrit. Kynsihoitaja oli supertarkka ja  taikoi laitteineen kynsinauhojeni alta noin sentin kynttä joka sormeen. Olen tainnut käydä manikyyrissa viimeksi kivikaudella, kun en tiennyt tuollaisia kynsinauhatemppuja tekeviä nykylaitteita olemassa oleviksikaan!

Lähdimme banjasta vasta sen sulkeuduttua unisen tyytyväisinä ja joka ihosopukka puhtaaksi saunotettuna.

Hinta yhdeltä:

  • True russian -setti saunotuksineen ja pesuineen. Hintaan kuuluu myös pyyhevuokrat sekä omaksi saatava banjahattu 106 euroa
  • Tunnin kokovartalohieronta 34 euroa
  • Manikyyri ja lakkaus 17 euroa
  • Naposteltavat ja tee 8,25 euroa
  • Yhteensä: 165,25 euroa
  • (Pelkkä sauna ja kahden tunnin kylpemisaika olisi ollut 35 euroa)

Kruglye bani

Viimeisenä päivänä lähdimme metron kyydissä päiväsaunomaan lähiöön. Ihan Ploschad’ muzhestva -metroaseman lähellä on Kruglye bani, eli pyöreä sauna. 1930-luvulla rakennettu sauna nököttää keskellä korkeuksiin nousevia ja neuvostoajan arkkitehtuurista kertovia rapistuvia rakennuksia.

Luksuspuolen maksuun kuuluu myös saunarakennuksen keskellä oleva lämmitetty ulkoallas, joka on varmasti erityisen maaginen pakkassäässä. Yleissä saunassa -blogista sain tietää, että luksuspuoli on naisille auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin, joten osasimme ajoittaa reissumme keskiviikkoon. Silloin altaalle pääsee sekä naisten että miesten puolelta, joten sekaseurueetkin pääsevät kylpemään osittain yhdessä.

Ostimme viimeisillä ruplillamme respasta vielä vihdan (tässä banjassa kävi vain käteinen) ja lähdimme saunomaan.

Olin lukenut muilta saunaturisteilta moitteita, että täällä olisi paljon väkeä, mutta ainakin keskiviikkona puolen päivän aikaan pesutiloissa piipahti vain yksi toinen seurue ja altaalla vilahti pari vilvoittelijaa miestenpuolelta.

Ehkä vähäisestä käyttäjämäärästä johtuen sauna oli aivan tolkuttoman kuuma. Reissukaverini kuvailikin saunaa sanomalla, että jos se olisi ollut yhtään kuumempi, lauteet olisivat syttyneet tuleen. Istua nökötimme lauteilla tovin perkelettä ja saatanaa ulisten, kunnes suomalainen sisu onneksi luovutti ja tajusimme lähteä saunasta. Hatusta huolimatta päänahkani tuntui palaneen ja pyörrytti.

Kylpytilojen keskellä oleva kylmäallas tulikin tarpeeseen viilentäessä kiehuvaa ihoa.

Ulkona ei näkynyt muita, joten hipsuttelimme altaille nakuina. Emme tahtoneet kastella uikkareita, mutta aloimme myös olla tottuneita paljaisiiin pyllyihin; niin omiimme kuin muidenkin. Valkoiseksi rapatun pyöreän rakennuksen keskellä olevan altaan vesi oli juuri sopivan lämpöistä. Altaan turkoosi sävymaailma oli täysi vastakohta ympärillä levittäytyville harmaan ja beigen eri sävyille.

Seuraavaksi tapahtui taas kuin käsikirjoitettu osio Pietarin eriskummallisiin seikkailuihin. Saunaemäntä oli jostain ja jostain syystä hankkinut meille saunottajan. Yleensähän sellainen maksaa, mutta nyt syystä tai toisesta meitä saunottamaan ilmaantui papparainen iso saunahattu korvia myöten päähän vedettynä. Eipä siinä, valmiina ollaan!

Ja haa, sauna oli liian kuuma ammattisaunottajallekin, sillä alkuun hän löyhytteli ulkoa saunaan viileämpää ilmaa. Sen jälkeen me asetuimme Elinan kanssa vuorotellen pötkölleen ylälauteille, jossa saimme edellispäivän tapaan kasvoillemme ja jalkoihimme kylmässä vedessä uitetut vihdat. Sen jälkeen alkoi rituaalinen vihdottaminen. Oksia pyöriteltiin pään yläpuolella napaten samalla mukaan kuumaa ilmaa ja sitten vihdottava sai kaksin käsin suoritetun vihtomiskäsittelyn. Vihdoilla siveltiin, hakattiin, jynssättiin ja rummutettiin. Välillä päälle loiskautettiin kylmää vettä saaveista, kunnes vihdat taas laitettiin tekemään taikojaan.

Siitä sitten hiukset märkinä ja onnellisen höpsähtäneinä metroilimme muutaman pysäkin välin Pietarin Suomen juna-asemalle.

Hinta yhdeltä:

  • Banja 6 euroa
  • Yksi vihta kahdelle 3 euroa
  • Yhteensä: 9 euroa

Palaan banjojen ulkopuolella kokemiimme Pietari-seikkailuihin tulevassa postauksessa. Lähiömutsin Instagramin kohokodista löytyy videopäiväkirja koko reissustamme nimellä Pietari.

Olimme puolison kanssa taannoin yön yli treffeillä Punkaharjulla, Itä-Suomessa. Selvitimme vuosi sitten täydellisten treffien anatomian, ja aika tasan vuotta myöhemmin koimme treffit noilla jalat onnesta veteliksi kiskaisevilla opeilla.

Punkaharjun treffit sisälsivät sienestystä, neljän ruokalajin illallisen, saunomista ja pulahdukset hyiseen järveen, yöunet pikkumökissä kahdestaan, kiireettömän aamiaisen ja vielä useamman tunnin tasapainottavan hiljaista metsäilyä. Ihmeellistä, miten paljon 22 tuntiin mahtuu, kun ei oikeastaan tarvitse mahtua mitään muuta kuin aikaa kahdestaan.

(Keskellä viikkoa toteutetun karkumatkan kaksistaan mahdollistivat eittämättä supervoimilla varustetut ystävämme, jotka larppasivat reilun vuorokauden ajan viisilapsista perhettä. Omien lastensa lisäksi he ruokkivat, sukivat, lohduttivat, nukuttivat, setvivät, paijasivat, auttoivat läksyissä sekä hoitivat haut ja viennit kouluun, päiväkotiin (ja vielä eskariinkin) myös meidän lastemme kohdalla. Vau! Mikään kiitosten määrä ei moisesta ystävien pussailuajan mahdollistamisesta riitä.)

Arjessa tuollaisen kahdenkeskisen ajan merkityksen ehtii aina unohtaa. Tärkeintä parisuhteelle tietenkin on juuri se arki ja siinä jaetut yhteiset pikkuhetket, huomioimiset ja suukot. Mutta miten hyvää tekeekään ihan kalenteriin varaamalla ottaa aikaa vain parisuhteelle.

Treffit ovat vähän kuin jooga. Tiedän kyllä, miten hyvää ne molemmat tekevät, mutta jos tauko kertojen välissä venyy pitkäksi, sen unohtaa. Kyllähän se nyt riittää, kun aamulla vähän venyttelee ja lenkin jälkeen jää hetkeksi oikomaan kintuista pahimmat pingotukset pois. Aikaakin on niin vähän, joten mieluummin lähden hikoilemaan bodypumppiin kuin joogaan.

Kunnes sitten käyn joogassa. Alkuun tuntuu vaikealta laskeutua tarvittavaan tunnelmaan. Ajatus harhailee ja asanoissa vietetty aika tuntuu turhauttavan pitkältä. Hiljalleen kuitenkin alkaa tapahtua jotain. Keho lämpenee, rauhoittuu. Alan kehrätä nautinnosta, unohdan ajankulun ja suorittamisen. Jokaisen joogatunnin jälkeen olen täynnä hyvää oloa ja vannon, että tätä annan keholleni ja mielelleni enemmän.

Ihan sama juttu treffeillä. Joka kerta yllättää, miten hyvää kaikki se tekeekään. Parisuhteemme pysyisi kyllä kunnossa ilman niitäkin, mutta hittolainen, miten paljon hyvinvoivempi se on treffien jälkeen: notkeampi, rennompi ja punaposkisempi.

Välillä on hyvä olla olla neljän sijaan kaksi, keskittyä katsomaan sisäänpäin, olemaan vain me; ohi kiitävien hetkien rinnalla pysäyttää aika.