Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Saimme hiljan kirjeen, jossa oli jännittäviä leimoja, merkintöjä ja postimerkkejä. Kirjekuori oli kellertävää ja huokoista, ei ollenkaan sellaista kovaa ja vitivalkoista kuin Suomessa. Se erottui heti eteisen lattialle tipahtaneesta postiläjästä. Kirjekuoren sisällä oli ohuen ohut ja kolmeen osaan taiteltu kirjepaperi. Kirje alkoi kmeriksi, josta en ymmärrä sanakaan, mutta alhaalla oli englanniksi käännettynä sama teksti.

Se kirje oli toiselta kummilapseltamme Chunnalta, Kambodzasta. Tai no ei varsinaisesti häneltä, sillä kirjoittajana oli viisivuotiaan tytön isoäiti. Oli epätodellisen sykähdyttävää avata kirje, lukea siihen kirjoitetut terveiset toiselta puolelta maapalloa ja aistia rivien välistä se syvä kiitollisuus siitä, että me olemme ryhtyneet lapsen kummiksi. Kirjeessä kerrottiin lyhyesti kuulumisi sekä hivenen  Chunnan kodista, koulunkäynnistä ja muista tuon ikäiselle tärkeistä asioita, kuten lempiruuista ja -leikeistä. Kirjeen sivuun Chunna oli piirtänyt hedelmäpuun.

Ehkä kirje sai aikaan tunneryöpyn jo ylipäätään siksi, että sain käsinkirjoitetun kirjeen. En todellakaan muista, koska olisin viimeksi lukenut ihan oikeaa kirjettä, minulle ajan kanssa kirjoitettua. Mutta lisäksi kirje oli ensimmäinen käsin kosketeltavan konkreettinen merkki siitä, että meillä tosiaan on kummilapset tuolla jossain.

Kirje sai ymmärtämään, miten paljon se meille keskituloisille pulliaisille lopulta aika vähäpätöinen kuukausittainen lahjoitussumma merkitsee sinne toisaalle. Huomaamatta menevä suoraveloitus meiltä, iso merkitys koko kylän arkeen toisaalla. Eniten pysäytti kuitenkin se, miten paljon jo lyhyestä kirjeestä pystyi aistimaan kiitollisuutta siitä, että me olimme päätyneet valitsemaan juuri Chunnan ja hänen kylänsä. Se sai vähän jopa nolostumaan, sillä koko kummius on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle elämässämme kuin ajattelin.

Mehän ryhdyimme vihdoin monen vuoden haaveilun (ja saamattomuuden) jälkeen viime keväänä World Visionin kummeiksi kahdelle kambodzalaiselle lapselle. Chunna täyttää loppuvuodesta kuusi vuotta, ja Phannou on lähes päivälleen kuopuksemme ikäinen ja täyttää nyt lokakuussa kolme vuotta. Minä ajattelin vielä keväällä, että kirjoittaisin Kambodzaan kirjeitä harva se viikko.

Totuus on kuitenkin se, että muistin koko kirjeasian vasta, kun saimme itse kirjeen. World Visionin kummius ei toki velvoita lähettämään kirjeen kirjettä koskaan koko kummiuden aikana, mutta olin kuvitellut itseni kummina, joka lähettää vähintään kortin kerran kuussa kuulumisia kertoillen. Se oikea elämä on kuitenkin ollut vähän eri mieltä ehtimisistäni ja tekemisistäni.

Kummilapsemme ovat kyllä olleet läsnä arjessamme, yllättävänkin paljon. Saimme World Visionin kautta heistä kuvat, jotka laitoimme magneettikehyksillä kiinni jääkaappimme. Siitä näemme Chunnan ja Phannoun joka päivä. Mutta he ovat olleet yllättävän paljon mukana myös arkisissa jutteluissamme perheenä. Olen tietenkin kertonut lapsille perusjutut kummilapsistamme; missä he asuvat, minkälainen kotimaa heillä on ja minkälainen tilanne elämässä noin yleensä. Olen kertonut, miksi meidän perhe on heidän kummejaan.

En tiedä, johtuuko se siitä, että kummilapsemme ovat samanikäisiä kuin omat lapsemme, mutta se on jotenkin kolahtanut etenkin esikoiseen. Hän saattaa ottaa kummilapsemme tai vain Kambodzan puheeksi yhtäkkiä, kun emme ole viikkoihin puhuneet asiasta. Hän tahtoo tietää lisää heidän elämästään, vertailee omaa arkeaan kummilasten samanmoiseen ja miettii, ovatkohan Chunna ja Phannou koskaan nähneet lunta. Se on liikuttavaa ja ihanaa. Miten lapsi voi muistaa ja miettiä noita asioita, jotka itseltäni jäävät välillä täysi kaiken muun arkipyörinnän jalkoihin!

Chunnalta saatu kirje sai vihdoinkin minutkin toimimaan sen eteen, että olisin se haavekuvieni kirjeitä kirjoitteleva kummi. Kaivoimme lasten kanssa esiin kynät ja paperit. Lapset tahtoivat molemmat piirtää kummilapsillemme. Esikoinen teki myös tarroista, paperista ja villalangasta samanlaisen ovikoristeen kuin meilläkin ulko-ovessa killuu.

World Visionin vinkistä kirjoitin molempien lasten terveiset korteille, sillä – kuten ehkä pienten lasten mutsina olisi pitänyt tajuta – lapset tykkäävät sellaisia saada ja ripustaa seinälle. Chunna sai esikoisen valitseman kolmiulotteisen kauriskortin, Phannou kuopuksen valitseman Muumi-kortin. Esikoinen tahtoi kortissaan kertoi samoista asioita kuin Chunnakin kirjeessään; päiväkodistaan ja lempiruuistaan. Kuopus taas tahtoi kertoa Phannoulle samoja asioita, joita olimme hänestä saaneet tietää World Visionin kautta. Että hänkin tykkää leikkiä pikkuautoilla ja pelata pallopelejä. Aika monet asiat ovat lapsilla samanlaisia, vaikka asuinpaikkojen välillä olisi puolikas maapalloa.

Itse kirjoitin vielä omat terveiseni lapsilta saadulle piirustuspaperille. Tajusin, että minulla –entisellä 25 kirjekaverin tytöllä – ei ole yhtään kirjepaperia jäljellä. Kertoilin pintapuolisesti arjestamme, samana iltana odottavasta saunavuorosta ja siitä, että Suomen ilmassa alkaa tuoksua syksy. Sen jälkeen taittelimme kaikki kirjeet, kortit, piirustukset ja askartelut kirjekuoriin.

Tuli ihan hurjan hyvä olo. Sellainen, mikä tulee auttaessa muita. Siihenhän tämä kummiuskin pitkälle perustuu; omaan hedonistiseen haluun kokea hyvyyttä, kun voi auttaa. Mutta tämä jos joku on mainio tapa saada tuota hyvää tunnetta omaan elämäänsä. Kirjeiden kirjoittaminen toi myös ihanaa fiilistä siitä, että voidaan lasten kanssa tehdä yhdessä jotain, mikä on kivaa mutta myös opettavasta ja merkityksellistä – sekä meille että lapsille siellä Kambodzassa. Ensi viikolla aion hankkia jotain oikein ällösöpöä kirjepaperia, kun kerran kahden kummilapsen verran on hyvä syy.

Jos sinullakin on sydämessäsi paikka yhdelle tai useammalle pienelle ja tärkeälle ihmiselle, voit aloittaa kummimatkasi täällä

Kaupallinen yhteistyö: Tjäreborg

Olen aamuihminen, reissuissakin. Täällä Gran Canarialla yksi päivän ihanimmista hetkistä on se, kun heti herättyäni kävelen paljain varpain avaamaan parvekkeelle vievän oven. Yleensä lapset tepsuttelevat hiukset unen jäljiltä pörrössä ja unihiekan rippeitä silmissä viereeni.

Lempeä ja raikas tuulenhenkäys puskee sisälle ja saa keveät verhot hulmuamaan. Vedän syvään henkeä ja katselen vain uuteen päivään heräävää maisemaa: ihan vieressä kuohuvaa merta, huojuvia palmuja ja vielä tyhjällä allasalueella hääriviä hotellin työntekijöitä. Nousevan auringon säteet kiipeävät Playa Del Cura -kylää ympäröivillä vuorenrinteillä. Kokonaan uusi päivä on vielä edessä.

Kuten olen kirjoittanutkin, tämä matkakokemus on koko reissusakillemme uusi. Majoitumme lapsiperheille kohdennetussa hotellissa, ja lisäksi päätin ottaa ranteisiimme all inclusive -rannekkeet. Kuten etukäteen arvelinkin, etenkin tässä vaiheessa elämää tämä on ollut ihanaa, vaivatonta ja rentoa reissupirkkoilua. Vasta päivät täällä ovat saaneet ymmärtämään, miten paljon tarvitsenkaan tällaista pysähtymistä.

Meidän hotellimme on Tjäreborgin Ocean Beach Club eli kavereiden kesken O.B.C. Täältä voi tsekkailla tänne suuntautuvien pakettimatkojen hintoja. Hotellialue on ihan Playa Del Curan rannassa, ja voin kuulla meren rauhoittavan kohinan öisinkin. Rantaan pääsee myös sujahtamaan nopeasti etsimään kiviaarteita ja simpukoita sekä uittamaan varpaitaan aaltoihin, jotka ovat juuri sopivan hurjat pienille lapsille. Ranta on myös matala, joten siinä on minikokoisten reissaajien hyvä ilokiljahdellen jahdata aaltoja (ja mutsin ottaa rennosti).

Hotellialueellakin tiedetään se, mikä lapsiperheistä monesti on reissuissa parasta: vesileikit ja uiminen. Altaita on kaksi, matala lastenallas sekä isompi syväallas. Niiden vesi lämmitetään talvikaudellakin 25 asteiseksi, mitä kaltaiseni vilukissa arvostaa. Joissakin hotellihuoneissa on myös oma uloskäyntinsä hotellin edustalla kimaltelevaan pitkulaiseen altaaseen, mutta etenkin parivuotiaan rämäpään kanssa matkatessa on ihan hyvä, että veteen ei pääse juoksemaan suoraan huoneesta. Mutta teinien kanssa matkatessa se olisi täydellinen vaihtoehto; vierekkäiset huoneet altaan vierestä aikuisille ja nuorisolle.

Meidän huoneemme on kolmannessa kerroksessa. Kuten koko hotelli, huoneemme on tyylikäs, nykyaikainen ja valoisa. Huoneeseen kuuluu iso makuuhuone sekä toinen pienempi makkari kerrossängyllä. Makuuhuoneissa on paljon säilytystilaa, mikä on mahtavaa. Tavarat pystyi purkamaan hyllyille ja henkareihin. Olohuone ja keittonurkkaus ovat ison parvekkeen ohessa. Kylppärissä on tilaa lapsiperheenäkin säätää iltatoimien kanssa. Komeron kokoiseen kylppäriin tottuneelle iso kylpyhuone on luksusta! Lisäefektin tuo vielä se, että koko reissuseurueellemme on varattuna omat pehmeät kylpytakkinsa, kaksi pientä ja kaksi isoa kylpytakkia. Niin söpöä! Hotellihuoneista lisätietoa täällä.

Perhehotellissa kun ollaan, täällä on tietenkin myös lapsille leikkihuone ja ohjattua ohjelmaa. Leikkitilat ovat siistit ja niissä on kiva kattaus erilaisia leluja ja kirjoja. Joka päivä on myös erilaista ohjattua ohjelmaa, joissa on mukana yleensä myös Tjäreborgin suomalainen ohjaaja. Meillä on täällä aivan ihana ohjaaja Tiia, joka on leikkinyt lasten kanssa pikkuautoilla, askarrellut hamahelmiä, pujotellut helminauhoja ja viettänyt Tjäreborgin maskottien, Lollon ja Bernien, synttäreitä. Tiian lisäksi muita suomalaisia täällä ei olekaan juuri näkynyt. Ollaan osallistuttu myös perhejumppaan, jossa minäkin sain otsan hikeen ihan huomaamatta. Teineillekin on oma oleiluhuoneensa ja ohjatut tekemisensä.

Hotelliin kuuluu myös aikuisille tarkoitettu kuntosali sekä hyvä valikoima erilaisia ohjattuja Elixian jumppia joogasta powersteppiin. Että onhan täällä hotellilla aika paljon touhattavaa, kuten esikoinen osuvasti määrittelikin. Hotellin tiloista löytyy myös spa, mutta sitä ei olla kokeiltu. Lapsiperheenä matkatessa arvostan lisäksi sitä, että ihan tuosta hotellihuoneemme vierestä löytyy pesutupa, jonka pesukonetta ja kuivausrumpua voi käyttää muutamalla kolikolla. Kummasti tällä sakilla matkatessa ne puhtaat vaatteet pääsevät sitten kuitenkin loppumaan.

Alueelta löytyy myös mini market, josta on näppärä käydä ostamassa juomia, naposteltavaa ja sen sellaista. Meillä on kuitenkin ranteissa ne all inclusive -rannekkeet, joten kauppapalveluille ei ole ollut tarvetta.

Minä ajattelin aluksi, että kävisimme all inclusivesta huolimatta syömässä myös muualla. Mutta totta puhuen en ole jaksanut ajatella asiaa. Etenkin ilman miestä reissatessa on ollut itkettävän ihanaa olla miettimättä ravintoloita sekä siirtymisiä ja vain kävellä tuohon hotellin ravintolaan. Sinne katetaan joka päivä aamiainen, lounas ja illallinen puffet-muodossa. Henkilökunta on aivan kertakaikkisen ystävällistä, vaikka minä tosin olen myös helppo: jos joku sanoo minua ihanalla espanjan kielellä kujertaen señoritaksi, olen myyty.

Sain kirjaimellisesti syödä ennakkoluuloni puffet-ruokailusta, sillä valikoima on freesi, laaja ja herkullinen. Kasvissyöjäkin on saanut lautasensa täyteen monipuolisesti, vaikka (proteiini)valikoima välillä onkin aika lihapainotteista. Kun annoin asiasta palatuetta, henkilökunta lupasi, että kun vain tilaan ajoissa, he voivat tehdä haluamaani ruokaa. Niinpä olen saanut vain meille tehtyä pizzaa, paellaa ja burgereita. Ja tämä ei ollut siis mitään erityiskohtelua yhteistyön takia, vaan samaa perhekohtaista palvelua saavat ihan kaikki.

Puffetin lisäksi allasbaarista voi käydä hakemassa pitkin päivää naposteltavaa, kuten hedelmiä ja ranskalaisia, ja erilaisia juomia tuorepuristetusta mehusta olueen (mikä kuuluu hintaan, kun ranteessa on se all inclusive). Lapset ovat onnesta pähkinöinä, kun jäätelöä saa syödä niin paljon kuin lystää. Ryhdistäydytään ruokalautasmallin kanssa sitten taas kotona. Nyt on ollut rentouttavaa höllätä ja nauttia siitä, kun lapset nauttivat napansa täyteen My little ponyjen värisiä jäätelöitä.

All inclusive on ollut mahtava asia, mutta ilman sitäkin täällä voisi elellä mukavasti. Mä valitsin rannekkeet, sillä kartasta katsomalla totesin kylän ravintolatarjonnan vähäisenlaiseksi. Sitä se myös on, mutta en ollut tajunnut, että tämä on huoneistohotelli, eli huoneesta löytyy myös keittiö liesineen. Etenkin jos mies olisi matkassa mukana, olisimme hyvin voineet koostaa ruokarytmimme hotellin ravintolan, läheisten ravintoloiden ja omien kokkausten varaan. Lähellä on ruokakauppa, jossa oli yllättävän iso ja hyvä valikoima.

Ei kai liene tarpeen sanoa, että etenkin lapset rakastavat tätä paikkaa. He ovat kokeneita matkaajia ja ovat kyllä tykänneet ihan kaikista reissuistamme, mutta huomaan muistelevani omaa lapsuuttani, kun lasten toive päivien kuluksi on joka päivä sama: uiminen. En ole laittanut vastaan. Täältä olisi lyhyt matka käydä vaikka Puerto Ricossa, ja vuokra-autolla tai ohjatuilla retkillä olisi voinut körötellä vaikka saaren keskiosiin sitruunapuiden keskelle. Ja sellaiset päiväpyrähdykset olivat reissun alussa suunnitelmissakin. Mutta me olemme olleet vain täällä, pienen pienessä kylässä ja hotellissamme. Olemme viettäneet pakettimatkaan puettua lapsiperheretriittiä. Olemme keskittyneet vain olemaan.

Päivärytmimme on muodostunut samanlaiseksi. Aamulla heräilemme rauhassa kahdeksan aikaan ja lähdemme aamupalalle. Se on muuten super hyvä täällä, joten vaikka ei ottaisi all inclusivea, aamupala kannattaa ehdottomasti nauttia hotellilla. Sen jälkeen olemme piipahtaneet leikkihuoneessa ja ehkä osallistuneet johonkin ohjattuun leikkitoimintaan. Sitten olemme kiskoneet uikkarit päälle ja suunnanneet altaalle tai rannalle. Yhden aikaan menemme syömään lounasta, minkä jälkeen muu sakki nukkuu päikkärit tai ainakin lepäilee hotellihuoneessa sillä aikaa kun minä nakutan konetta.

Päikkäreiden jälkeen valumme altaille nappaamaan talteen ilta-auringot ja vähän välipalaa. Ai että miten hyvältä kuumimman teränsä luovuttanut ilta-aurinko tuntuu iholla! Kun aurinko lopulta on laskenut vuorien taakse, teemme iltapesut ja lähdemme illalliselle. Istumme pöydässä pitkään, sillä ei ole kiire minnekään. Vatsat täynnä ja mieli raukeina palaamme hotellihuoneelle. Pesen lasten hampaat, ja lapset sippaavat yleensä sänkyihin hetkessä ennen kymmentä. Sen jälkeen minä perustan toimistoni parvekkeelle, jossa Kanarian pehmeän musta iltayö kietoutuu turvallisena ympärille.

Tästä matkasta jää parhaiten mieleen auringon kutittelu iholla, huolettomuus, ilosta kikattavat lapset, lomatunnelmaan sopiva espanjalainen elämänasenne, puffetin jälkiruokajuustotarjonta ja se, että uikkarit eivät ehdi kuivua päivän aikana kertaakaan. Kun elämä on juuri nyt liiankin hektistä, tämä kaikki tuntuu uudelta kokemukselta.