Lahiomutsi Kevat Valikausivaatteet Lapsille Polarn O Pyret Talvipuutarha Helsinki-3977

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Yhden viikon aikana kevät ehtii hiipiä talven vierelle. Tämä tuli todettua viikonloppuna, kun palasimme Lapin välkkyvien hankien ja taivaanrannassa sinisenä paukkuvien pakkasten keskeltä Helsinkiin. Reilu viikko ja rapia 800 kilometriä tosiaan näkyy keleissä.

Kävelytiet olivat taas kaivautuneet esiin lumivallien alta, ja paikoin kadut olivat jopa kuivia. Kun vielä lähtiessämme Lappiin raahasimme matkalaukkujamme lumisohjon keskellä, nyt teki melkein mieli kaivaa esiin kepeät kevättennarit. Hiekka rahisi kenkien alla, ja hupenevien lumikinosten alta paljastuneet nurmikot tuoksuivat roudan hitaalta luovuttamiselta.

Aurinko paistoi koko viikonlopun niin että suojaisessa paikassa seinänvierustalla saattoi silmät ummistaessaan aistia ympärillään huhtikuun ja luonnon heräämisen uuteen kasvukauteen. Linnutkin tuntuivat menneen kevättä enteilevistä tuoksuista sekä auringosta ihan sekaisin ja sirkuttivat kuin olisivat yhtäkkiä huojentuneina taas muistaneet, miten laulaa.

No, alkuviikko ja sen maiseman ylle vetämä likaisen harmaa kalvo muistutti vielä pitämään merinovillasukkahousut kainaloihin asti vedettyinä ja vedenpitävät talvipopot jaloissa. Mutta viikonloppuna intouduttiin auringon suomin lupauksin laittamaan päällemme vähän kevyempää ulkoilutaminetta.

Lapset vetivät ylleen yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin välikausivaatteet, joita käytiin valitsemassa ja mallailemassa Itiksen liikkeessä pari viikkoa sitten. Silloin sai vielä kahlata lumessa polviaan myöten, ja ajatus kevätvaatteista tuntui vielä kovin kaukaiselta, mutta kas, ei enää.

Nyt on siinäkin mielessä hyvä väli hoitaa lasten kevään ja viileiden kesäpäivien ulkovaatteet kuntoon, sillä juuri nyt Polarn O. Pyretillä kuoritakin ostaja saa kuorihousut puoleen hintaan. Etu on voimassa myymälöissä ja verkossa 6. maaliskuuta asti, ja sitä ei voi yhdistää muihin etuihin.

Kuopuksen viime syksyn keltainen Ninjago-haalari on edelleen sopiva, mutta naftiksi jääneen takin tilalle hän valitsi farkunsinisen kuoritakin. Se on tyylikkään klassinen malli, jossa on tietenkin kovaan käyttöön soveltuen täysin teipatut saumat sekä korkea vesipilariarvo, jotta takki kestää tarvittaessa sadekuurotkin. Takin käyttäjälle itselleen on tärkeää, että hihansuut voi säätää just sopiviksi ja että kauluksissa sekä hihoissa on ihoa vasten pehmeää fleeceä.

Jos nämä (lasten) ulkovaatteiden tekniset ominaisuudet kiinnostavat enemmän, kannattaa lukaista tämä viime syksyinen postaukseni aiheesta. Seitsemässä vuodessa kokemusta näistä aiheista on kertynyt joka taskuun laitettavaksi, mutta muistan kyllä ajat, kun en käsittänyt vesipilareista, tuulilistoista tai teippauksista yhtään mitään. En edes tajunnut, mitä tarkoittaa lyhennys vk-haalari. (Jos et sinäkään tiedä, se tarkoittaa siis välikausihaalaria. Täällä voit tärvellä aivosi arvuuttelemalla muita koostamiani vauva-aiheisia kirjainlyhennelmiä.)

Esikoinen taas valitsi takikseen tämän kaksivärisen kuoritakin, jossa on samat tekniset ominaisuudet kuin veljensäkin takissa. Takissa yhdistyy sporttisuus ja mekkomeiningit, sillä takin takahelma on pidempi ja siihen voi kivasti kuroa muotoilua vyötäro-osan kuminauhalla. Ei jäädy takapuoli, vaikka välillä lähtisikin kekkuloimaan mekoissa ja sukkahousuissa ilman ulkohousuja.

Ja ne ulkohousut tosiaan, niistä päätän pesijänä ja korjaajana minä, sillä ainakin meidän sakkimme laittaa pöksyt sellaiselle koetukselle, että niiden pitää kestää mutaa ja non-stop rymyämistä. Siksi molemmilla lapsilla on taas nämä PO.P:n ulkohousut, kuten niin monina vuosina aikaisemminkin. Housujen vuorikangas on tehty kierrätyspolyesterista, joka tulee tekstiiliteollisuuden ylijäämätuotteista. Tämä on hyvä juttu, sillä ulkovaatteissa kierrätysmateriaalit ovat ainakin vielä haaste niiden kulutuksen kestävyyden kannalta. Mutta vuorikankaan ei tarvitsekaan kestää niin kovaa kulutusta.

Sekä minä että esikoinen oltaisiin mielellämme valinneet esikoisen toiseksi välikausisetiksi haalarin, mutta valitettavasti kokoja ei enää riitä ihanalle bambikoipiselle lapsellemme. Haalarin sijaan esikoinen valitsikin kevyttoppatakin, pinkkinä totta kai. Miten voikaan lapsi kasvaa kolme vuotta, kun vetää tällaisen isojen lasten vaatteen ylleen! Itseäni vähän jännittää, miten väri ja kuoritakkia herkempi materiaali kestää meidän arkeamme, mutta voi miten onnellinen lapsi on hattaratakistaan. Ja onhan kevyttoppis näppärä, kun sen voi kiskaista myös kuoritakin alle tarvittaessa.

Kaikki lastemme Polarn O. Pyretin ulkovaatteet on valmistettu Kiinassa. Etenkin kun tuotanto on kaukana, kuten erityisesti ulkovaatteilla tuppaa olemaan, herää aina kysymys siitä, millaisissa oloissa vaatteet on tehty. Siksi kysäisin asiaa taas kerran Polarn O. Pyretin omalta jengiltä täällä Suomessa.

PO.P:n jengi  kertoi, että heidän työehtoja koskevat vaatimukset perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja ILO:n työoikeuksia koskeviin sopimuksiin. Näitä toimintaohjeita pitää PO.P:n mukaan jokaisen heidän tavarantoimittajan sitoutua noudattamaan. Yhteisten pelisääntöjen noudattamista valvotaan PO.P:n mukaan sekä sisäisillä että ulkoistetuilla tarkastuksilla. Kansainvälisesti katsoen Polarn O. Pyret on varsin pieni yritys, ja siksi he tekevätkin yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. PO.P on ollut esimerkiksi vuodesta 2005 alkaen osana BSCI:ta, jonka pyrkimyksenä on pitää huolta tehdastyöläisten työoloista.

Jos PO.P:n vaatteiden tuotanto ja vastuullisuusasiat kiinnostavat, kuten suotavaa olisi, täältä löytyy kooste heidän vastuullisuusduunistaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus pureutumaan tähän tarkemmin kuin toisen käden tietona. Polarn O. Pyretin ekologisesta puolesta (ja kuluttajan vastuusta siihen) olen kirjoittanut useastikin, muun muassa täällä.

Sitten on vielä mainittava noista heijastinpipoista! Ne on neulottu luomupuuvillasta ja heijastavasta polyesterilangasta nätiksi neulokseksi, josta heijastava lanka ei pomppaa pöljästi esiin. Vaikka sitä ei näistä aurinkoisista kuvista uskoisi, heijastinlanka toimii ällistyttävän hyvin! Tietenkään se ei voita kunnon heijastinta, mutta on hyvä ja etenkin lasten mielestä myös hauska lisä. Muut Polarn O. Pyretin asusteet löytyvät täältä, kuten nuo luomupuuvillaiset tuubihuivit ja villasekoitesormikkaat.

Ensi viikonloppuna meillä on vielä suunnitelmissa talvisia riemuja, mutta sitä seuraavaksi viikonlopuksi vaihtuukin jo kuu. Kreisiä ­ – helmikuun lyhyys pääsee aina yllättämään! Maaliskuu onkin jo virallisesti kevätkuukausi, ja täällä eteläisessä Suomessa hyvin todennäköisesti myös lämpötilamittari näyttää keväisiä lukemia. Viimeistään silloin ajattelin antaa itseni keväthöpsähtää!

Haat First Look Wedding 7

Kuinkahan monessa asiassa voi kääntää kelkkansa omien häidensä suhteen? Omalla kohdallani olen jo tipahtanut laskuista. Ajattelimme puolison kanssa yksissä tuumin, että ei meistä mitään first look -kuvia otettaisi. Tai emme edes ajatelleet sitä, niin selvää se oli.

Mietin silmiäni hyväntahtoisesti pyöritellen first look -kuvausten olevan söpöä jenkkihapatusta. Tilanteelle ei ole edes olemassa suomenkielistä nimitystä, josta ymmärrettäisiin, että kyseessä on se ensimmäinen katse hääparin välillä, kun he näkevät toisensa ensimmäistä kertaa juhlatamineissa ennen vihkimistä. Suomessa tuo hetki on tavannut kai olla monesti vasta vihkitilaisuudessa.

Ajatus tuntui hassulta vielä siinäkin vaiheessa, kun kuvaajamme Jaakko sitä etukäteispalaverissa suositteli harkitsemaan. Hän kertoi kokemuksesta, että siihen tilanteeseen keskittyy uskomattoman paljon tunnetta, sähköä ja rakkautta, ja että mahdollisuutta sen kokemiseen kannattaa harkita.

Koska en ollut tässä vaiheessa löytänyt vielä hääpukuani, päätimme miettiä asiaa. Siitäkin huolimatta, että en oikein nähnyt, mitä niin kovin ihmeellistä voisi olla kohtaamisessa, kun 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta tapaa toisensa tällingissä. Ollaanhan me tässä ehditty toisiamme nähdä jos ja minkälaisina.

Lopulta hellyimme ajatukselle, ja piilottelin hääpukuani ja pidin salaisuutena suunnitelmani metsäisestä ja eleettömästä hääseppeleestä. Näimme toisemme hääpäivän aamuna ja seuraavan kerran vasta juhlapaikan pihassa muutama tunti ennen vihkitilaisuuden alkua.

Ja hittolainen, jo vain tilanne sai häihin ennestään melko rationaalisesti suhtautuneen morsiamen olon aivan kuplivaksi kaikesta kutkuttavasta jännityksestä, onnesta ja vatsassa villinä tanssivista perhosista. Edelleen tilannetta muistellessa ja kuvia katsellessa se sama totaalisen höpsähtäneen onnellinen tunne lehahtaa muistona ylle.

Puoliso kertoi, että ei ole ikinä elämässään jännittänyt niin paljon kuin odottaessaan kiviportaiden yläpäässä selin minuun. Ja että siihen hetkeen todellakin tiivistyi kaikki se tunne, mitä kuvaajamme oli skeptikoille hienovaraisesti maalaillut. Niin mieletön määrä sokeria ja hunajaa, että ihan pökerryttää häihin jälkikäteen hurahtanuttakin.

On melkein harmi, että voin vilauttaa teille vain valikoituja kuvia. Olen onnellinen, että sydämen lisäksi nuo hetket ovat tallentuneet valokuviin. Toisen liikutus, jännitys ja silmistä heijastuva välittäminen. Ja oma valtoimenaan ja pidättelemättömänä kujertanut nauruni, joka ei laantunut vielä viikonkaan kuluttua häähumusta.

Kuvat: Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com