Ensi viikolla Helsingin Messukeskuksessa messuillaan kirjojen parissa. Minäkin olen siellä kirjailijahommissa torstaina, kun kello 14.30-15 olen Minna Canth -lavalla puhumassa Unelmahommissa-kirjan aiheista. Luvassa siis ajatuksia esimerkiksi siitä, miten yhdistää intohimonsa ja elannon hankkimisen sekä siitä, mitä tehdä, jos kiinnostuksen kohteita onkin yhden sijaan monia.

Samana päivänä signeeraan Unelmahommissa-kirjoja WSOY:n osastolla (6B48) kello 15. Kirjan toinen kirjoittaja Satu ei tällä kertaa päässyt mestoille mukaan, mikä on harmi. Mutta olisipa kiva jutella kirjasta ja sen teemoista kirjamme lukeneiden kanssa, vaikka kirjan toinen kirjoittaja onkin Islannissa. Ja vaikka ette olisikaan lukeneet kirjaa, nykäiskää silti ihmeessä hihasta, jos messuilla törmätään! Mä luultavasti pyörin siellä torstaina enemmänkin – en usko, että mua sieltä kirjojen tuoksun seasta ihan heti saa pois.

WSOY:n osastolla on muuten kaikista kustantamon kirjoista -25 prosentin alennus. Unelmahommissa-kirjan hinnaksi messutarjouksella tulee siis 24 euroa (normaalisti 32 euroa).

Vaikka rakastan sisustuksessa väriä, leikkisyyttä ja rehevyyttä, jossain asioissa olen mustavalkoinen. Siivoukseen ja kodinhoitoon liittyvät tarvikkeet tahdon mahdollisimman hillittyinä ja eleettömän tyylikkäinä.

Ei se tietenkään aina mahdollista ole, mutta esimerkiksi pyykinpesujauheet olen siirtänyt läpinäkyviin purnukoihin ja pyykkietikan lorotan aina muovipullostaan korkilla suljettavaan lasipulloon. Pyykkipojat tahdon puisina. Kukaan muu kuin meidän perheemme (ja samalla pyykkinarulla asioivat naapurit) ei noita asioita näe, mutta itselle ne tuovat mielihyvää. Saan ihan naurettavan isoja kiksejä siitä, että käytännölliset asiat ovat samalla kauniita.

Tiskipöydän kulma on tässä suhteessa vähän ongelmallinen. Siinä pyörii kaikenlaista tarpeellista tilpehööriä, joka yleensä ei edusta mitään esteettistä karkkia. Ollaankin yleensä pidetty pesuaineet, tiskiharjat ja sen sellaiset kuivauskaapissa poissa silmistä. Keittiöremontissa päätimme kuitenkin jättää kuivauskaapin kokonaan pois, joten tiskitilpehöörestä piti jotenkin loihtia salonkikelpoisia.

Yksi ajatus syntyi suihkussa, kuten aika monet ajatukset minulla tuntuvat mieleen putkahtavan. Nyt tosin pitelin ajatusta käsissäni, sillä näissä Mádaran suihkusaippuissa on tyylikkäät mustat pullot ja lisäksi vielä käytännöllinen pumppuosa, mustana tietenkin sekin. Pulloista lähti etiketit helposti irti, ja kas katseenkestävät pesuainepullot olivat siinä. Maltoin nyt sentään käyttää suihkusaippuat loppuun, minkä jälkeen siirsin ne uusiin tehtäviin.

Lisäsin mattamustiin pulloihin vielä dymo-kirjoittimella tekstit, että sisältöä ei tarvitsisi arvailla. Toisessa pullossa on laimennettua käsitiskiainetta niitä muutamia käsin tiskattavia tiskejä varten. Toiseen täytetään käsisaippuaa, joka palasaippuarakkaudestani huolimatta on keittiössä kätevämpi nestemäisenä. Pulloista tuli aika päheät, eikä heti uskoisi, että ilman uutta tehtäväänsä pullot olisivat päätyneet roskiin.

Tiskiharjan, rätin ja keittiösuihkeen kanssa ratkaisu tuli aikoinaan vastaan pressipäiviltä kotiinviemisiksi saadusta goodiebagista. Sen jälkeen olen käynyt ostamassa samaisia tuotteita itselleni lisää, minkä lisäksi olen paketoinut niitä lahjoiksi (Helsingin kivijalkaputiikeista ainakin Nudge myy näitä). Arvannette ehkä, että tykkään hankkia myös lahjoiksi jotain, jossa on samassa paketissa sekä käytännöllisyyttä ja kauneutta.

Kierrätysmuovista ja luonnonjouhesta Suomessa valmistettu tiskiharja on kokomusta, minkä ansiosta sitä ei enää tee mieli piilotella kaappiin. Biohajoavista ainesosista Suomessa valmistettu keittiösuihke pulloineen on niin nätti kokonaisus, että hyväksyn sen sellaisenaan – maanisena etikettirepijänä olen jopa antanut sen etiketin olla paikoillaan. Nyt pullossa taitaa kyllä olla laimennettuna jotain ei ihan niin luontoystävällistä pesuainetta, ehkä mäntysuopaa.

Musta tiskirätti on bambuviskoosia ja polyesteria, Suomessa valmistettu sekin. Vaikka tykkään siniruudullisista Cifonet-räteistä niiden kodikkaan retrotunnelman vuoksi, onhan tuo rätti sekä ulkonäöltään että käytettävyydeltään ihan eri levelillä. Se ei myöskään mene miksikään, vaikka sitä pesee pesukoneessa useamman kerran viikossa. Olenkin miettinyt, että voisin koittaa neuloa tiskirättejä vaikka bambulangasta. Jos jollain on antaa siihen vinkkejä, kuulisin niistä mielelläni!

Tiskikoneen pesuainetabletit pidetään Marimekon peltirasiassa. Aterimien kuivausteline  on tuota perinteistä mummolasta tuttua mallia, mikä on hyvä. Mutta sen soisin muista tiski- ja siivousvälineistä poiketen olevan kreisivärinen aito viiskytlukulainen, mutta eipä ole vielä tullut kirpputoreilla moista vastaan.

Meidän naapurissamme asuu suomalaista designosaamista, ja saimmekin heiltä lahjaksi Magisson tiskirättipidikkeen keittiöremontin valmistumisen kunniaksi. Pidike kiinnitetään altaaseen magneeteilla, joten meillä ei enää roiku likaiset rätit paraatipaikalla hanan päällä. Näemmä Magissolla on nykyään myös samalla ajatuksella toimiva tiskiharjapidike.

Kyllä nyt kelpaa tiskarimuijan ja -äijän muksuineen köökissä häseerätä!

Ps. Saitte odotella taannoisen keittiöpostauksen kommentteihin vastauksia tosi pitkään, pahoittelut siitä ja iso kiitos kärsivällisyydestä! Nyt vihdoin vastaukseni kommenttehinne löytyvät postauksen perästä. Kyselitte siellä keittiömme kaappien sisuksista ja kierrätysjärjestelyistä, joten niihin palaan ihan omassa postauksessaan myöhemmin.