Pienten lasten kanssa eläessä jokainen ”nyt on aikaa aloittaa vaikka neulontaharrastus” -vinkki saa hymähtämään. Poikkeusarki tosiaan hidasti arjen tahtia, mutta samalla päivistä hävisi useampia tunteja.

Tilanne on pakottanut opettelemaan sitä kuuluisaa hetkessä elämistä, sillä kaltaiseni suunnitelmia rakastavan on ollut totuttava siihen, että edes huomisen kulusta ei ole tarkkaa tietoa.

Fiilikset heiluvat laidasta laitaan. Toisina päivinä nautin päivien pakotetun verkkaisesta kulusta ja tunnen itseni superihmiseksi keksiessäni pedagogisia ja kivoja tehtäviä lapsille samalla kun toisella kädellä nakutan sähköpostia.  Toisina seinistä tuntuu irtoavan tapetit ja itkemme kaikki tavallisen arjen perään.

Olen antanut itselleni luvan tuntea ääripäät. On ihan ok ahdistua nykytilanteesta, sillä olisihan sekin nyt melkoisen sekopäistä, jos onnistuisi pitämään itsensä niin pumpulissa, että mikään ympärillä tai oman kodin sisällä tapahtuva ei kolahtaisi. Pölyäkin on joka paikka täynnä, miten paljon lähes koko ajan sisällä olevista ihmisistä oikein voikin irrota nöyhtää?

Olen itkenyt räkää tyrksyen ja ollut voipunut, vaikka en ole ihan edes saanut kiinni, mikä kaikki oikein itkettää. Mutta jokainen itku on puhdistanut sitä nimeämätöntä röynää pois mielestä.

Mutta samalla olen antanut itseni nauttia tilanteesta. Kuten siitä, että esimerkiksi harrastuskuskaukset on peruttu.  Olen viettänyt vuodesta 2013 perjantai-iltani hirveässä kiireessä joko laittaen lasta matkaan tanssitunnille tai sen lisäksi itse vuorollani tanssijoita kuskaten. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin perjantai-iltaisin ei ole kiire minnekään, ja vaikka lapsi ikävöi harrastustaan, minä nautin niin että ihan tanssittaa.

Kirjoitan myöhemmin muutamia vinkkejäni siihen, miten meillä on saatu työt ja etäkoulu toimimaan poikkeusarjessa edes välttävällä tavalla, mutta nyt muutama havainto eloa ylipäätään helpottavista ja mukavoittavista jutuista:

Kaupassa käynti kerran viikossa. Normiarjessakin sinne kauppaan on ihan turha lähteä säheltämään monta kertaa viikossa. Nyt hoidamme ostokset samaan tapaan kerran viikossa. Kun lappaa ostoskärryn täyteen hedelmä- ja vihannesosastolla ja pitää huolen, että kuivatavarakaappi on hyvin varustelu, nelihenkinen perhe pärjää helposti yli viikonkin. Esimerkiksi leipää laitetaan pakkaseen ja kauramaidoista moni säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.

Lapset mukaan kotitöihin. Myönnän olevani normiarjessa huono ottamaan vastan lasten ”apua” kotitöissä, etenkin ruuanlaitossa. Mutta nyt kun kuitenkin nyhjätään yhdessä koko ajan, eikä ole ollut kiire ruuan jälkeen olla menossa jonnekin, on ollut aikaa säätää keittiössäkin enemmän. Eihän se ”apu” muutu avuksi ilman opettelevaa säätämistä.

Etänä läsnä. Ekaluokkalaisen puhelin on tällä hetkellä erityisen tärkeä vempele. Sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin, joita nyt ei voi nähdä. On ollut ihanaa huomata, että lähinnä ääniviestein ja emojein puhelinkeskustelevat lapset ovat alkaneet soitella pitkiä videopuheluita, joiden aikana he yksinkertaisesti leikkivät toistensa kanssa, etänä. Itsekin olen huomannut soittaneeni puheluita ja videopuheluita muutamassa viikossa enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.

Ruutuaikarajoitukset. Oma ruutuaikani on tuplaantunut erikoisarjen aikana. Toki teen puhelimella paljon myös töitä ja nyt paikkaan kirjoitusvajetta tekemällä paljon sisältöä IG Stooriin. Mutta silti, pahimmillaan kuusi tuntia puhelimella, härrekuud! Olenkin laittanut ensimmäistä kertaa ikinä itselleni puhelimeen ruutuaikarajoitukset. Tässä ajassa olen myös erityisen iloinen paperisesta Hesarista, sillä jos vielä lukisin uutisetkin ruudulta, muuttuisivat silmäni neliönmallisiksi ennen kuin normiarki koittaa.

Olkkari jumppasaliksi. Kaikkea se korona teettää! Kun oma sali on suljettu ja lähimetsän lenkkipoluilla meininki kuin hullareilla, on minusta kuoriutunut esiin kotijumppapirkko. Jos se on mahdollista minulle, se on mahdollista kenelle vain terveelle! Olen ostanut jäsenyyksiä online-jumppiin sekä -joogatunneille ja vau. Vaikka hyötyliikunta on tipahtanut minimiin, onnistun silti harrastamaan sellaista alleviivattua liikuntaa jopa enemmän kuin tavallisessa arjessa.

Luo tunnelmaa. Olen herkkä aistimaan ympäristöni ärsykkeitä ja imemään ne omaan olooni. Mutta onneksi tätä herkkyyttä voi käyttää myös hyödyksi. Luon kotiin tunnelmaa leikkokukin (niitä voi tilata kotiinkuljetuksena!) ja iltahämärän aikaan kynttilöin. Diffuuseri puhisee useamman tunnin päivässä, ja vaihdan sinne tipauttelemiani eteerisiä öljytippoja fiiliksen mukaan. Ja musiikki! Mikä voima sillä onkaan mielialaan. Meillä soi kaikkea klassisesta Nirvanaan, fiiliksen mukaan.

Lukko makkarin ovessa. Näinä aikoina ei ole treffeille asiaa, mutta parisuhdetta haluaa silti helliä. Kaikista hankalinta on löytää aikaa seksille – vaikka se on yksi varmimmista keinoista saada ajatukset muualle ja keho hyrräämään hyvää oloa. Onneksi makkarin ovessa on lukko ja Yle Areenassa Pikku Kakkonen.

Kaupallinen yhteistyö: Kaslink Aito

Valmistin viikonloppuna ensimmäistä kertaa itse mämmiä. Rakastan tuota tahmeaa perinneherkkua, mutta en ollut aikaisemmin edes miettinyt, että sitä voi tehdä itsekin. Jännästi tässä ajassa puuhastelija kuitenkin keksii uusia tapoja täyttää päivänsä lasten kanssa kaikenlaisella mieltä tyydyttävällä tekemisellä.

Siispä mämmiä tekemään! Vasta netin tonkiminen selvitti, että mämmihän on oikeastaan imellettyä mallas-ruispuuroa. Tietenkin. Jos entisaikoina jouluna on ollut vielä juureksia imellettäväksi, tähän aikaan keväästä on ruokakomeron perältä varmimmin löytynyt ruisjauhoja, maltaita ja vettä.

Vuosisatojen aikana mämmin resepti ei juuri ole muuttunut. Mutta nykyään mämmiin lisätään kolmen raaka-aineen lisäksi myös mausteita; suolaa, jauhettua pomeranssinkuorta ja siirappia. Itse luotin ensimmäisellä mämmikokkauskerrallani itseoikeutetusti perinteet tuntevien Marttojen ohjeeseen.

Vielä tehdessä fiilistelin, miten helppoa mämmin tekeminen olikaan. Aikaa vievää toki, sillä mämmikattila pitää laittaa pariin kertaan uuniin imeltymään keittämisen välissä, kunnes se sitten lopulta kaadetaan uunivuokiin ja laitetaan vielä kolmannen kerran uuniin imeltymään.

Vasta valmista mämmiä maistaessani totesin, että ei se nyt niin helppoa ollutkaan. Mämmistä tuli liian tönkköistä ja kuivaa. Kaupan valmismämmit ovat mehevämpiä ja parempia.

En silti luovuta, vaan aion ensi vuonnakin laittaa mämmipadat kuumaksi. Silloin tosin käytän vähemmän jauhoja sekä enemmän mausteita ja joko laitan uunin pienemmälle tai vähennän imeltymisaikaa, jotta mämmiin jäisi enemmän mehevyyttä.

Mutta hienosti me olemme jo tyhjentäneet kaksi isoa vadillista mämmiä ja yhden pienen. Taikasana on yhteistyökumppanini Kaslink Aiton uusi vaahtoutuva vaniljakastike. Se kun on niin herkkua, että menee vähän koppuraisempikin mämmi siinä sivussa. Kastiketta voi töräyttää mämmin kylkeen ihan sellaisenaan tai sitten sen voi vaahdottaa kuohkeaksi, kuten me teimme. Soossi on tehty Suomessa ja se on vegaaninen ja uudistetun reseptin myötä myös täysin gluteeniton.

Jos kaipaa kevyempää kaveria mämmilleen, mikä vain Aiton kolmesta kaurajuomasta sopii lorautettavaksi mämmikulhoon. Jos kaipaat freesiyttä, suosittelen nappaamaan kaupan kylmäkaapista Kaslink Aiton Tuore kaurajuoman. Jos taas etsiskelet täyteläisempää meininkiä, Aito Kaurajuoma Barista on paras valinta.

Pakkasessa on vielä kahdeksan pientä rasiaa itse tehtyä mämmiä. Eiköhän niillä just ja just vietetä tämä pääsiäisaika rukiisesti.