Ihan kohta se starttaa minunkin kohdallani, festarikesä! Eikä muuten olla ihan ensimmäistä kertaa rymyreppua pakkaamassa, sillä olen ehtinyt festaroida neljällä eri vuosikymmenellä. Kreisiä ja kreisin ihanaa!
Festarikesän huomaa myös siitä, että tämä laatimani usean vuoden vanha festaripakkauslista keikkuu taas luetuimpien postausten listoilla. Päiväpiipahduksia festareille tekevät hyötynevät edelleen eniten tuosta listasta.
Nyt on kuitenkin aika hivenen päivittää festaripakkauslistaa, ottaen mukaan taas myös leirintäaluekamat sekä leiriolosuhteissa valmistuvat ruuat.
Hiottu tarvikelista mahtuu vaikka pyörälaukkuihin
Tämän listan kanssa pakkaan pyöräreppuni taas Hailuodossa järjestettävään Bättre Folkiin, joten listan pituudesta huolimatta kaikki kamat mahtuvat kahteen pyörälaukkuun ja pieneen reppuun.
Okei, sen verran huijasin, että ruuat ostamme festariystävän kanssa vasta paikallisesta kaupasta, ja appeet tasataan kahteen kestokassiin, jotka vielä kiinnitetään pyöriemme tarakoille nekin.
Mukana listassa on myös festareiden eväslistaehdotus. Eväiden kanssa ajatuksena on, että ne säilyisivät mahdollisimman hyvin telttaolosuhteissa, eli ulkoilmalämpötiloissa. Vegaaniset sapuskat ovat siksikin hyvä retkieväs.
Ei se ole niin vakavaa, mutta kunhan on mukavaa
Ja sitten tietenkin: Tärkeintä on kuitenkin pakata mukaan rento, iloinen ja ystävällinen fiilis. Festareilla salettiin pärjää, vaikka joka ikistä pakkuslistan tavaraa ei olisikaan pakannut mukaan. Varmasti ainakin jokainen konkarifestaroitsija tietää tyypin, joka vetää hyvin kolme päivää ilman vaihtokalsareita, hammasharjaa tai mitään muutakaan painoa repussa.
Itse olen kuitenkin vuosien varrella alkanut arvostaa myös mukavuutta.
Pakkauslista festivaaleille:
Majoitustarvikkeet:
Teltta
Makuualusta
Makuupussi
Silkkipussi
Matkatyyny + tyynyliina
Tarppi (sateen- ja paahteensuojaksi)
Ruokahuolto:
Taittuva pesusoikko (tiskaukseen, peseytymiseen)
Astianpesuaine
Tiskiharja
Vesikanisteri / juomarakko
Vesipullo
Puukko
Tulitikut
Polttimo + kaasu + tuki
Retkikattila + kansi + nostokahva
Kahvinkeitin (AeroPress)
Leikkuualusta
Kauha
Retkilautanen + muki + havelu
Roskapussi
Tarvesälä:
Pyykkinarunaru
Laastarit
Rakkolaastarit
Puhelinlaturi
Vara-akku
Unimaski
Kirja
Hyttyskarkote
Aurinkolasit
Särkylääkkeitä
Kynsiviila
Purkkaa
Korvatulpat
Silmälasien puhdistusliinoja
Vajaa rulla vessapaperia, just in case
Intiimikosteuspyyhkeitä
Kosteuspyyhkeitä / käsidesi
Repun sadesuoja
Pyyhe
Uikkarit
Istuskeluviltti, jos tilaa, retkipyllynalunen ainakin
Tunnelmavalot (luksus!)
Kosmetiikka:
Hiusharja
Hammasharja
Hammastahna
Saippua / sampoopala
Kasvojen pesuaine / puhdistusliinat
Kasvovesi
Dödö
Kasvovoide
Kasvoöljy
Kehoöljy
Pesukinnas
Aurinkorasva
Nenäliinoja
Kosteusliinoja
Pampuloita
Meikit
Ydinvaatteet:
Villakerrasto
Merinosukat
Villasukat
Tuulitakki
Huivi (tahi muu päähine)
Sadeviitta
(Kumpparit)
Sandaalit
Näiden lisäksi säiden mukaan festarivaatteet + pyöräilyvaatteet matkoiksi
Tämän vuoden juhannus havahdutti siihen, miksi pikkuruinen kaupunkimökki on juuri minun ja perheeni tapa mökkeillä. Vuokraamme yhä muutaman kerran vuodessa mökin jostain kauempaa ja otamme ilolla vastaan kutsuja muiden mökeille. Mutta pääosin meidän arkemme ja juhlamme osaksi sujahtaa kaikista parhaiten mökki keskellä kaupunkia.
Lapsuusperheelläni ei ole ollut mökkiä, eikä meillä ollut tapana edes vuokrata sellaisia. Silti olin tarrautunut ajatukseen, että mökille päästäkseen pitää matkustamalla matkustaa jonnekin puhelinverkkojen kantamattomiin.
Toisinaan sellainen onkin ihanaa. Mutta arkeemme sellainen mökkeily ei sujahda. Kyse ei edes ole siitä, että emme halua omistaa autoa, vaan yksinkertaisesti siitä, että kaupunkimökki sopii meidän arvoihimme, eloomme ja iloomme parhaiten.
Ostimme lopulta 12 neliön lautakasan edes tajuamatta, miten oikea tuo järjetön ratkaisu oli.
Pienempi mökki, pienemmät huolet ja vastuut
Aloitetaan kuitenkin huolista. Niitä omistaminen nimittäin aina tuo.
Yhtäkkiä jokainen kovempi tuuli ja myräkkä huolettaa. Onhan mökkirannassa (joka on satojen muidenkin mökkiranta) oleva soutuvene varmasti kunnolla kiinni? Entä jos puu kaatuu ja rysähtää läpi mökin katosta? Laitoimmehan varmasti terassin aurinkovarjon varastoon, ettei se lähde lentoon?
Jos mökki olisi kauempana, myrskyihin ja puhureihin olisi hankalampi varautua. Paikanpäälle ei myöskään pääsisi tuosta noin vain tyynnyttämään mieltään toteamalla kaiken olevan ehjänä ja paikoillaan.
Mökin omistaminen aiheuttaa myös sen, että jatkuvasti joku nurkka repsottaa ja vaatii korjausta tai vähintäänkin huoltoa. 12 neliöisen kantovedellisen ja aurinkosähköllisen mökkerönkin kanssa puuhastelu meinaa välillä mennä stressin puolelle, enkä voi käsittää, miten kenenkään pää tai budjetti kestää isomman ja paremmin varustellun mökin ylläpitoa.
Kivinokassa myös mökkinaapurit pitävät huolta toisistaan ja toistensa mökeistä. On turvallisempaa olla poissa ja paikalla, kun tietää, että omassa rauhassaankin ympärillä on muita ihmisiä.
Arjen rakkauskupla
Meidän mökkimatkamme kulkee Herttoniemestä kohti Helsingin keskustaa pyörällä 10 minuutin matkan verran. Kävellen menee vajaat puolisen tuntia, jos ei sitten halua väistää autoteitä ja kulkea koko matkaa metsän kautta, mikä lisää minuutteja muutamalla.
Tämä mahdollistaa sen, että mökki on lomien ja viikonloppujen lisäksi läsnä arjessamme. Käymme viemässä mökin kompostoriin myös kotimme biojätteet kesät ja talvet, ja kasvukaudella ruukkuistutuksia on helppo vain piipahtaa kastelemaan.
Meidät on kesämajan omistajina yllättänyt iloisesti se, että se on kesämajan lisäksi myös kevät-, syksy- ja talvimaja. Mitään peruslämpöä mökissä ei ole, vaan talvella ensitöikseen saa hengitys pakkasesta huuruten laittaa takkaan valkean. Talvisin ei myöskään tule kesävesiä, joten vedet pitää kuljettaa pyörän kyydissä. Retkeilijöinä tällainen ei tunnu rasittavalta, vaan enemmänkin luksustelttailulta, jonka suoman ilon eteen näkee mielellään vähän vaivaa.
Vuorotyöperheessä on kätevää, että on paikka, johon voi mennä nukkumaan yövuoron jälkeen tai sitä ennen, ilman että kotona muiden pitää olla hyssytellen.
Lapsiperheessä taasen on valtavan tärkeää, että meillä on puolison kanssa paikka, jossa ottaa kahdenkeskistä aikaa, vaikka vain sen verran, että käydään isin kanssa viemässä biojätteet mökille. Tätä mahdollisuutta emme tulleet mökkiä hankkiessamme edes miettineeksi, mutta nykyään en uskalla edes ajatella elämää ja parisuhdetta ilman sitä.
Kesämaja on pehmeä kupla, johon sujahtaa, kun arki alkaa tuntua liian kovakouraiselta. Vaikka mökilläkin puuhasteltavaa on aina, siellä on myös helpompi antautua kellumaan tekemättömyydessä. Samaan aikaan vien mielelläni myös työt sinne, ja etenkin keskittymistä vaativat kirjoitushommat luonnistuvat mökin rauhassa parhaiten.
Mökkeily kaupungissa on teinien mieleen
Kesämajan hankkiessamme elimme vielä tiivistä pikkulapsiperheaikaa. Jotkut tiesivät anonyymeina kommenteissa kertoa, että eivät muuten tule lapset enää isompina viihtymään, kun pitää nukkua samassa jättimäisessä perhepedissä yhdessä vanhempien kanssa. Ei ehkä niin yllättäviä uutisia: kyllä he viihtyvät.
Nukkuminen yhdessä ei ole ollut mikään ongelma, kuten ei varmasti kenellekään retkeilevälle tai vaikka purjehtivalle perheelle. Jos haluaa omaa rauhaa, voi laittaa pihalle teltan tai riippumaton, ja tällaisia ratkaisuja on tehty välillä kavereiden kyläillessä. Mutta nyt juhannuksena teinin kaverikin nukkui meidän kanssamme mökissä. Ihan omasta tahdostaan, sillä kotiinkin olisi voinut mennä. (Minun ystäväni taas laittoi pihalle mökin länsisiiven, eli teltan itselleen ja koiralleen yöpaikaksi.)
Eivät nuoret kuitenkaan enää ole yhtä innostuneita mökkeilystä kuin pienempinä. Se oli odotettavissa, mutta en ollut tajunnut kaupunkimökkeilyn hienoutta tässä elämäntilanteessa: se mahdollistaa sen, että teinejä ei tarvitse anella, lahjoa tai pakottaa lähtemään mökille satojen kilometrien päähän ystävistä.
Kaupunkimökillä teinit voivat elää normaalia ystäväpainotteista elämäänsä, johon vain yhdistyy mökillä viihtyvät vanhemmat. He voivat olla ystävillään ”kaupungissa”, eli Herttoniemessä ja ruoka-aikaan he fillaroivat syömään mökille Kivinokkaan, joka sekin nykyään kuuluu Herttoniemeen.
Lasten ystävät myös mielellään tulevat piipahtamaan mökille, jonne pääsee metrolla ja fillarilla. Ja jos ystävä tahtookin jäädä yöksi, kuten juhannuksena kävi, se onnistuu helposti. Mökkiyökyläilyyn tarvittavat kamat voi hakea nopeasti kotoa.
Olen varma, että kun aikaa tästä vähän kuluu, perheen nuoret alkavat hahmottaa ihan eri tavalla kaupunkimökin hienouden omien ystäviensä kokoontumisissa. Kaupunkifestareiden etkovuorot pitäisi jo ehkä keskustella valmiiksi.
Maalaiselämää kaupungissa
Minä olen kaupunkilainen; on vuosi vuodelta selvempää, että voin parhaiten kaupungissa. Mutta on myös selvää, että tarvitsen elämääni maalta tuttuja elementtejä sopivassa suhteessa. Sammalmättäitä, multaa kynsien alla, lintulaudan tuijottelua, tuulen suhinaa puidenlatvoissa, rauhaa ja hiljaisuutta.
Vuokamökeillä höperöityminen kerran tai kahdesti vuodessa tekee hyvää, mutta koen aina syvää huojennusta ja onnea, kun juna lipuu takaisin Helsinkiin ja kaupunkielämä imaisee sykkeeseensä. Tunnen taas olevani kotona, omieni joukossa.
Ääripäiden ihmisenä kaupunkimökkeily on täydellistä. Voin samana päivänä käydä katsomassa leffan Suomen suurimmalta valkokankaalta tai ihailla tanssijoita Kansallisbaletin lavalla ja päättää illan kävelemällä paljain varpain hakemaan palstalta iltapala-ainekset ja nukahtamalla pikkuruisen mökin pellavalakanoihin.
Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan yhtä aikaa, mutta kaupunkimökkeilyssä tämä mahdottomuus melkein käy toteen.
Yhteisö ja oma rauha samassa paketissa
Vaiheilimme tänä juhannuksena pitkään säätiedotuksia tutkien, mitä tekisimme. Lopulta epävakainen sää sai jäämään kaupunkiin ja mökille.
Saimme lyhyellä varoitusajalla seuraa siskostani ja ystävästäni sekä lopulta myös esikoisen ystävästä, sillä kaupunkimökille on helppo fillaroida kylään, vaikka vain juhlaillalliselle ja palata yöksi kotiin.
Näin saimme myös juhannuksena töissä olleen puolisoni osaksi juhlaa, mikä ei olisi ollut mahdollista kuin jäämällä kaupunkiin. Vietimme Kivinokassa yhdessä puolison vapaahetket; teimme pizzaa, nukuimme yöunet vieretysten ja tanssimme Kivinokan juhannustansseissa esiintyneen Eino Grönin tahtiin.
Tajusin, miten erilaisen juhannuksen pystyin valita ja viettää viime vuonna. Olin silloin niin väsynyt uuvuttavan ja kaiken ajan nielevän työrupeaman keskellä, että en jaksanut ja tahtonut juhannuksena nähdä ketään. Kivinokassa sekin oli mahdollista.
Viime vuonna lapset painelivat toisella mökillä olleiden ystäviensä kanssa, yöpyivätkin siellä. Minä hissuttelin omalla mökillämme itsekseni, siirsin tuolia ja käsityökoria auringon liikkeiden mukaan. Puuhastelin palstalla kuunnellen rannalta kantautuvia juhannustanssien tahteja ja ilakointia.
Oli ihana olo olla yhtä aikaa yksin ja osana yhteisöä, juhlia.
Tänä vuonna Kivinokka taipui sitten sosiaalisempaan juhlaan, ketterästi kuin vain kaupunkimökki voi.
Onneksi en silloin kuutisen vuotta sitten taipunut ajatukseen, että vain mökki vähintään kahden tunnin ajomatkan päässä voi mahdollistaa täydellisen arjesta irrottautumisen.
