Jos muistan oikein, emme hankkineet häidemme koristeista, somisteista ja muista tilpehööreistä uutena kuin kynttilät, servietit ja ison kimpun harsokukkia. Kaikki muu lainattiin, vuokrattiin, ostettiin käytettynä tai löydettiin luonnosta.
Syy oli toki ekologinen ja taloudellinen, mutta oli myös kiva tehdä juhlatilasta meidän näköisemme. Talviluonnon tarjoamat ruhjuiset koristeet olivat enemmän meitä kuin mintit kukka-asetelmat. Sama juttu käytettyinä hankittujen esineiden kanssa: niissä on sellaista tarinaa, rosoa ja persoonaa, mikä vetoaa meihin.
Haaveilin jopa keräileväni häihin kauniin eriparisen astiakokoelman kirpputoreilta. Sen olisi sitten voinut myydä eteenpäin seuraavalle hääparille tai palauttaa ”vuokran” jälkeen takaisin jollekin hyväntekeväisyyskirpparille. Juhlajärjestelyyn oli kuitenkin aikaa vain pari kuukautta ja hankittavia astioita oli satoja, joten päädyimme vuokraamaan astiat Jubilee-astiavuokrauspavelusta. Sielläkään ei onneksi tarvinnut tyytyvä valkoiseen, vaan esimerkiksi pääruokalautasiksi valitsimme Arabian Sarjaton-lautaset.
Kirpputorilta sen sijaan löytyivät vanhat pellavaliinat – yksi tuolta ja toinen sieltä – ja niistä säästin häiden jälkeen pari avioliittovuosien juhlapöytiä koristamaan. Patenttikorkilliset lasipullot pöytien juomavesiä varten puoliso löysi joltain Facebookin hääkirpputorilta, jossa ne myös myi eteenpäin sitten häiden jälkeen. Häätori on toinen paikka, jossa kannattaa metsästää erinäisiä koristeita ja astioita häihin – kaasonani toiminut siskoni kuratoi Häätorin valikoimista minulle jopa hääpukuni.
Kirpputoreilta hankimme myös täydennystä isoihin lasimaljakoihin ja -purnukoihin, joita lainailimme myös kaasojen kaapeista. Ystäväni keräsi minulle läjäpäin pienempiä lasisia säilykepurkkeja, joista sitten rapsuteltiin etiketit pois ja sen jälkeen koristeltiin toisen ystävän häistä jääneillä pitseillä ja naruilla. Kaikkia lasipurkkeja ja -maljakoita käytettiin pöydissä kukille, kasveille ja kynttilöille.
Lisäksi saatiin äidiltäni lainaan monta kymmentä (!) eri väristä Kivi-tuikkua, jotka ripoteltiin pöytiin tuomaan marrashäihin tunnelmaa. Kattoon ripustetut tunnelmavalot löytyivät nekin kirpputorilta, kun talvihäiden alla oli sopivasti tunnelmavalojen kausi meneillään myös kirpputoreilla. Luulin hamstranneeni niitä ison määrän, mutta isohkossa juhlatilassa vasta tajusin, että niitä olisi saanut olla tukko jos toinenkin enemmän. Nämäkin sain juhlien jälkeen myytyä könttänä eteenpäin seuraavalle juhlajengille.
Pöytäkartat löysin täytettävässä pdf-muodossa netistä, ja ne kiinnitettiin vanhaan peiliin. Paikkakortit olivat yksinkertaisesti paksummasta paperista revitetyt lappuset, joille kaasoni Marika kirjoitti vieraiden nimet. Pöytien numerokyltit ovat myös Marikan käsialaa, ja toiveideni mukaiset havupiirrustukset koristivat myös Marikan kirjoittamaa menua ja ohjelmaa.
Teimme myös eteistilaan kuvakollaasin 20 yhteisestä vuodestamme. Kiinnitimme metsästä löytyneeseen isoon oksaan juuttinaruja, ja juuttinaruihin taas kiinnitimme valokuvat pienillä puisilla pyykkipojilla. Niistä kymmenistä ja kymmenistä vierekkäisistä kuvista vasta itsekin tajusi, että todentotta, 20 vuotta!
Kynttilöiden ja valojen lisäksi tunnelmantuojina olivat tosiaan ne luonnosta poimitut koristeet. Teimme lasten kanssa ennen häitä useamman retken metsään ja keräilimme kaikenlaista: maahan tipahtaneita kaarnanpaloja, sammaleen peittämiä käpyjä, rohjoisia keppejä, tuulenirrottamia havuja ja pystyyn kuivaneita edelliskesän kasveja sekä kukkia. Niitä sitten kuivaltetiin sateisen syksyn jäljiltä pitkin kotia.
Kaasoni Outi oli myös kerännyt ja kuivannut saavillisen ruskanväreissä räiskyviä vaahteranlehtiä. Ne ja kaikki muut sammaleiset tilpehöörit kannettiin sangoissa ja säkeissä juhlapaikalle edellisiltana, ja juhlapäivän aamuna kaasot ripottelivat ne ympäri juhlapaikkaa.
Ja sitten odotettiinkin niitä tärkeimpiä tunnelmantuojia: perheenjäseniä ja ystäviä.
Yksi minulta eniten toivotuista kirjoituksista on tässä. Moni on toivonut postausta perheemme ruuista, että saisi inspiraatiota, miten itse lisätä vegesapuskoja ruokalistalle. Tämä toive mielessä olen jo hyvän tovin napannut kotitoimiston työmaaruokalan tarjoamista lounaista kuvia Lähiömutsin IG Storyyn. Tämä on kuitenkin herättänyt vielä enemmän kysymyksiä. Mitä tarkalleen ottaen siinä lautasella oikein on?
Kattavampi ja yksityiskohtaisempi kurkistus jääkaappimme on kuitenkin tuntunut kummallisen intiimiltä ajatukselta. Kerroin perheemme kasvissyönnistäkin vasta, kun olin kirjoittanut Lähiömutsia yli neljä vuotta ja julkaissut aika monta reseptiä. En vain jaksanut sitä sen aikaista vänkäämistä, jossa lapsen oli ihan ok syödä joka päivä perunaa ja jauhelihakastiketta, mutta kasvissyönti aiheutti kummallisia aggressioita ja kasvisyöjälapsi oli merkki siitä, että perhe kuuluu vähintäänkin johonkin outoon hippihörhökulttiin.
Nykyään asenneilmapiiri on onneksi monin paikoin korjaantunut, ja outojen hippien sijaan kasvissyöjistä on tullut jopa vallan trendikkäitä. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää, höhö. Ruuan alkuperästä puhutaan, myös lasten keskuudessa ja lasten kuullen. Tuttavapiirissä perheet ovat siirtyneet kasvisruokaan, kun lapset varttuessaan ovat alkaneet hahmottaa, että tämän ravintopuolen voisi hoitaa myös toisin. Ja vaikka omat syyni ryhtyä kasvissyöjiksi parikymmentävuotta sitten olivat eettiset, nykyään myös iltamastokysymykset saavat monet pyrkimään kohti kasvispainotteista ruokaa myös ekologisista syistä.
Niin no. Sitten oli vielä sekin, että viikkomme ovat niin erilaisia, että en tiennyt, mikä viikko voisi antaa realistisen kuvan aterioistamme. Ettei tule se kuva, että syömme harva se päivä ravintoloissa (välillä on niitä viikkoja) tai että syömme joka päivä herkkuja (jestas, mikä juhlapäiväputki alkuvuodesta oli) tai että toisaalta söisimme aina jotenkin hurjan terveellisesti (no okei, tätä ei turhan usein tapahdu). Viime viikko muodostui sitten sattumalta melko tavanomaiseksi ruokaviikoksi – oli vähän kaikenlaista.
Noniin. Nyt kun on selitelty juurta jaksaen (ja silti yhä jännittää ihan hulluna tämän julkaisu), on aika vielä vähän taustoittaa. Kotonamme syödään siis vegeruokaa, ja osa sakista on ollut koko elämänsä kasvissyöjiä. Pilkuntarkasti olemme lakto-ovo-vegejä, eli ruokavalioomme kuuluvat myös lehmänmaitotuotteet ja kananmunat, mutta kumpaisenkin käyttöä olemme pyrkineet vähentämään ja samalla nostamaan niiden arvostusta. Puolet perheestämme syö myös silloin tällöin villikalaa (ja sushipaikkojen en-tahdo-tietää-miten-kasvatettuja-kaloja) ja yksi tilaa ravintolassa silloin tällöin myös riistaa.
Ruokajuomana meillä juodaan vettä. Aamulla nappaamme vitamiinitabletit: lapsille d-vitamiinia, monivitamiinia ja kaksi kertaa viikossa b-vitamiinia, aikuisille d-vitamiinia, b-vitamiinia ja magnesiumia.
Sitten mennään. Tässä meidän viime viikon ruuat. Päiväkodin ja koulujen ruokia en kirjoittanut ylös (niissäkin jengimme syö kasvisruokaa), kuten en myöskään puolison töissä syömiä sapuskoja.
Lounas: Edellispäivän tortillatäytteiden jämät riisipaperirullassa, eli avocado, punasipuli, korianteri, paprika ja coleslaw-salaatti. Kaverina dippi tahinista (seesaminsiementahna) ja hoisin-kastikkeesta. Lisäksi pastan jämät viikonlopulta (paprikaa, porkkanaa, kurpitsansiemeniä, juustoa, creme franchea ainakin).
Päivällinen: Mustikkasmoothien loput ennen elokuvagaalaan lähtöä. Oma syömiseni meni ihan typeräksi, kun sitten lopulta kiskoin päivälliseksi lasin samppanjaa ja iltapalaksi lasin kuohuviiniä. Kuopus ja puoliso söivät päivälliseksi nuudeliwokkia, jossa muun muassa parsakaalia, paprikaa, vesikastanjoita ja härkäpapusuikaletta. Esikoinen söi kaverillaan.
Iltapala: Leipää ja hedelmiä.
Tiistai:
Aamupala: Leipää hummuksella ja varsisellerillä, lapsilla kurkku ja margariini. Mansikka-puolukka-karpalo -smoothie (jossa lisäksi kerkkäjauhe, auringonkukansiemen, manteli, tumma siirappi ja kauramaito). Hunajamelonia, porkkanaa, klementtiiniä, päärynää. Kahvia kauramaidolla.
Lounas: Eilisen nuudeliwokin jämät, kirsikkatomaatteja, kauraleipä margariinilla ja puolison tekemällä kimchillä.
Esikoinen kävi kaverin kanssa jätskillä ja kaakaolla kahvilassa.
Päivällinen: Tortilloja salsalla, guacamolella, minkä lisäksi soijarouhetta, sipulirouhetta, salaattia, viikonlopun tsatsikidipin jämät. Jälkkäriksi viikonlopun synttäreiden kakun jämät.
Iltapala: Lapsille turkkilaista jukurttia ja mansikkaa, ruisleipää, margariinia, juustoa ja kurkkua. Klementtiiniä. Itse hörpin smoothieta.
Keskiviikko:
Aamupala: Ruisleipää, hummuksella (lapsilla margariinia) ja paprikalla. Marjasmoothien jämät. Porkkanaa, kiiviä, päärynää, veriappelsiinia. Molemmat muksut ottivat lisää leipää.
Lounas: Eilisen tortillan jämät, ilman juustoa ja tsatsikia, mutta tuoreilla tomaateilla. Kylkeen nokare viikonlopulta jäänyttä pastaa, joka oli jäänyt lojumaan kaappiin.
Päivällinen: Porkkana-linssisosekeittoa (johon upotin myös nahistuneet palaset palsternakkaa ja lanttua) kurpitsan siemenien sekä pestolla voidellun ruisleivän kanssa. Lapset söivät naapurissa härkispastaa.
Iltapala: Marjasmoohtie (banaani, mustaherukka, mansikka, turkkilainen jukurtti, talkmuru, kauramaito), ruisleipää margariinilla, klementtiini, päärynä. Oma iltapalani oli iso lasi smoothieta.
Torstai:
Aamupala: Marjasmoothien loput. Kauraleipää tahinilla, seesaminsiemenillä (lapsilla margariini) ja kurkulla sekä salaatilla. Kananmunaa. Klementiiniä, omenaa ja kiiviä. Kahvia kauramaidolla.
Lounas: Porkkana-linssikeittoa eiliseltä kurpitsansiemenillä sekä kaksi siivua kauraleipää pestolla. Veriappelsiinia ja yrttitee.
Päivällinen: sama kuin lounas eli porkkana-linssikeittoa kurpitsansiemenillä ja kauraleipää pestolla.
(Lasten) iltapala: ruisleipää voi-kasvislevitteellä ja kurkulla. Banaania ja klementiiniä.
Noin. Toivottavasti tästä yhdestä vegeruokaviikosta on iloa ja inspiraatiota hellan ääressä hääriville!
Täällä tallensin otteita balilaisen kotikeittiömme antimista muutama vuosi sitten. Täällä taas tallennettuna tropiikissa viettämämme talven aikana ravintoloissa syömiämme annoksia.
