Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Kaupunkipuutarhurit ovat taas päässeet kuopsuttamaan multaa. Kerrostalomme pihaan viime vuonna perustetuista laatikkoviljelmistä yksi loota on taas tämän kesän ajan meidän perheemme kasvimaa.

Mies kävi lasten kanssa puutarhakaupasta valitsemassa pari lehtikaalin tainta sekä yhden kesäkurpitsan taimen. Ne ovat varmat menestyjät, jotka ovat palkinneet katselijansa kaikenlaisissa kasvupaikoissa ja kehnoinakin kesinä. Lämmin ja aurinkoinen alkukesä sai villiintymään sen verran, että koitamme taas myös tomaattia, vaikka muistaakseni sain viimeksi korjata tomaattisatoa entisen kotimme parvekkeelta parin kurttuisen rusinan verran. Muutama siemenpussi odottaa edelleen kylvämistään; saa nähdä, muistetaanko tai ehditäänkö enää.

Sitten menneiden vuosien, kaupunkiviljelyhurahdus on vähän lieventynyt ja tilukset pienentyneet. Oli ajat, kun sekä isohko lasitettu parvekkeemme muuttui kesäisin viherkeitaaksi, minkä lisäksi meillä oli parhaimmillaan kaupunkimiljöön keskelle perustetut laatikko- ja säkkiviljelmät kahdessa eri paikassa, Hanasaaressa ja Kalasatamassa. Kalasataman Dodon viljelmillä olimme mukana alusta lähtien jo ennen esikoisen syntymää, kunnes jättäydyimme projektista lopulta pois viime vuonna. Tänä kesänä alueen rakennustyömaa on jo edennyt niin pitkälle, että väliaikaistilaan perustetut viljelmät lopetettiin kokonaan.

Kotipihaviljelmät ovat pienet, mutta sopivat tähän elämäntilanteeseen, kun aikaa ei enää ole niin runsaasti kuin ennen lapsia tai perhevapaiden aikaan. Nykyisen kotimme parveke on niin pikkuruinen, että sinne ei mahdu kasvamaan kesätunnelmaa luovien kukkien lisäksi juuri muuta kuin valtoimenaan rehottava raparperi. Vanhempieni kotipihasta kaivettu ja junan kyydissä Helsinkiin tuotu raparperi onnistuu yllättämään joka kevät työntämällä punaiset nuppunsa mullasta siitäkin huolimatta, että onnistutaan laiminlyömään pakkasilta suojaaminen ja unohdetaan aloittaa kastelu keväällä tarpeeksi ajoissa.

Viherpeukalonyhräyksestä huolimatta viljelymme on omavaraisuudesta kaukana. Silti se on palkitsevaa. On ihana näyttää lapsille, mistä safka tulee, ja että miten suuren työn ja pitkän odotuksen takana yksikin komea kesäkurpitsa voi olla. Pikkuviljelijöiden into kastella minipuutarhaamme omilla pikkuruisilla kastelukannuillaan on valtavan hellyttävää. Itsellekin tekee hyvää tehdä jotain, mikä edistyy hitaasti ja minkä lopputulos ei ole täysin omissa käsissä.

Kaupallinen yhteistyö: VR

Olen aina rakastanut junamatkustamista. Saatuani lapsia, arvostukseni ja rakkauteni junamatkustamista kohtaan nousi entisestään. Mikään tapa matkustaa ei ole niin vaivaton ja koko perheelle mukava kuin juna. Meillä ei toki ole edes autoa, mutta vaikka olisi, ottaisimme silti aina mahdollisuuksien mukaan alle junan. Junalla kulkiessa on puoliksi perillä jo matkalla, takapenkkiläiset eivät marise ja kun kenenkään ei tarvitse ajaa, perheen yhteinen aika alkaa jo asemalaiturilta.

Olen myös aina matkustanut paljon junalla. Siksi kai minulta kysytään paljon vinkkejä ja neuvoja junamatkaamiseen lasten kanssa. Välillä se hymyilyttää. Mikäs siinä nyt niin vaikeaa on; siitä vain junaan ja matkaan! Kunnes muistan, että itse soitin kaksi kertaa VR:n asiakaspalveluun ennen ensimmäistä junareissuani vauvan kanssa.

Silloin olisin kaivannut tällaista tietopakettia, jonka sain nyt ilokseni koostaa yhdessä VR:n kanssa. Kirjasin ylös vinkit ja neuvot, jotka olen itse kymmenien ja kymmenien lasten kanssa taitettujen junamatkojen jälkeen oppinut ja oivaltanut. Lisäksi sain VR:n henkilökunnalta kourallisen pro-tipsejä. Kas näin, olkaatte niin hyvät:

Lapsiperheiden junaliput

VR:n kaukojunissa alle neljävuotiaat matkustavat ilmaiseksi, eikä heille tarvitse ostaa lippua. Paikkaakaan ei tällöin ole, mutta meidän menevät mukelot eivät ole sellaista kaivanneetkaan, sillä junassa piisaa muuta tekemistä ja aikuisten syliin mahtuu tarvittaessa. 4-16-vuotiaat tarvitsevat lastenlipun, joka on 40 prosenttia halvempi kuin peruslippu. Esimerkiksi meidän nelihenkinen perhe ostaa tällä hetkellä siis kaksi aikuisten lippua ja yhden lastenlipun.

VR:n lähiliikenteen junissa alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Esimerkiksi Helsingistä lähijunilla pääsee Lahteen, Tampereelle ja Turun suunnalla Siuntioon asti. Lähijunissa rattaiden tai vaunujen kanssa myös yksi aikuinen pääsee matkaamaan ilmaiseksi. Sama käytäntö on myös HSL:n lähiliikenteen junissa. Lähiliikenteen junissa 7-16-vuotiaat lapset saavat peruslipun hinnasta 50 prosentin alennuksen. Meidän perhe pääsisi siis periaatteessa vaikka Tampereelle lähijunalla vain yhden aikuisen lipulla, kun rattaat kulkevat toisinaan mukana päikkäreiden (ja terveiden jalkojen äkkinäisen toimimattomuuden) takia.

Mitä aikaisemmin junalipun ostaa, sitä edullisemmin sen saa. Esimerkiksi Pohjanmaan mummilareissuille me ostetaan liput yleensä hyvissä ajoin ja saadaan tiketit edulliseen säästölippuhintaan. Aika usein ollaan päästy koko neljän hengen poppoo lakeuksille ja takaisin alta 100 euron. Nyt kesällä säästölippuja on saatavilla useammissa junissa ja lyhyilläkin aikaväleillä. Katselin, että esimerkiksi Joensuuhun pääsisi Helsingistä reilulla 20 eurolla per aikuisnaama.

Lapset saavat myös junissa omat piirroshahmojen kuvittamat lastenlippunsa konduktööreiltä, mikä on ainakin meidän perheessä tärkeä ja odotettu juttu.

Lastenvaunujen ja -rattaiden kuljetus junassa

Sekä Pendolinoissa että IC-junissa rattaita ja lastenvaunuja kuljetetaan palveluvaunussa, jonka tunnistaa junakartasta esimerkiksi lastenvaunujen kuvasta (ks. kuva yllä). Pendolinoissa palveluvaunu on aina vaunu numero kaksi, IC-junissa aika usein nelonen. Pendolinoissa on lisäksi jokaisen vaunun päädyssä tilat, joissa rattaita voi säilyttää taitettuna. Rattaat ja vaunut pitää kuljettaa niille merkityissä tiloissa, vaikka itse ottaisinkin istumapaikat jostain muualta. Mutta ainakin ne operoidaan pitkälti palveluvaunussa lasten kanssa matkatessa. Kerron pian, miksi.

Lastenvaunujen kanssa samassa tilassa on myös merkityt pyörätuolipaikat. Kun pyörätuolipaikka on tyhjä, siinä voi pitää vaunuja. Ensisijaisesti paikat ovat tietenkin varattu pyörätuolilla liikkuville. Välillä rattaiden ja vaunujen kanssa onkin melkoista palapeliä, että ne kaikki saa mahtumaan niille varattuihin tiloihin. Jos nyt oikein muistan, joku joululomareissu laskettiin kanssamatkustajien kanssa, että saatiin pujoteltua tilaan 12 rattaat ja vaunut. Siinä sai jo heitellä yläfemmoja yhteistyöstä! Halutessaan rattaat voi lukita kiinni junavaunun eteisessä olevaan tankoon omalla ketjulukolla.

Jos haluaa ja on mahdollisuuksia välttää ruuhkaisimmat piikit, ei kannata ryykätä kello 10 ja kello 15 aikoihin lähteviin juniin, jotka yleensä ovat ne kaikista piukimmassa olevat. Ja jos vain mahdollista, mukaan kannattaa ottaa matkarattaat tai muut kasaan taittuvat pelit. Mutta tiedän kyllä, että mitään vaunukopallista vankkuria ei noin vain taiteta kasaan, etenkin kun se alaosa pakattu täyteen tavaraa.

Tulevaisuudessa IC-junien palveluvaunujen eteistiloja ollaan muokkaamassa, ja esimerkiksi lukollisia kaappeja puretaan, jotta saadaan lisätilaa rattaille ja vaunuille.

Mistä lapsen ja vauvan kanssa kannattaa varata paikat junassa + junan leikkivaunu ja perhehytti

Me olemme aina pörränneet muksujen kanssa palveluvaunussa, eli siinä samassa vaunussa, jossa rattaatkin säilytetään. Lasten kasvaessa ollaan vain vähän vaihdeltu paikkaa. Olemme myös aina valkanneet mahdollisuuksien mukaan alle IC-junan sieltä löytyvän leikkitilan takia (siitä lisää edempänä).

Vauvan kanssa varasimme paikat IC-junan palveluvaunun alakerrasta. Parhaat paikat olivat ne ihan etummaiset, jossa väljemmillä junavuoroilla oli tilaa levittää lapselle vaikka viltti lattialle. Etummaisilta penkeiltä voi myös kätevästi heilutella uneen vaunuissa nukkuvaa vauvaa. Meillä molemmat muksut ovat kuitenkin nukkuneet myös sykkyrällä penkillä ja kaikista parhaiten kantoliinan tai -repun kyydissä.

Lasten kasvaessa siirryimme ostamaan paikat palveluvaunun yläkerrasta, jossa on leikkitila. Sen tunnistaa junakartasta nallen kuvasta (ihan vain tiedoksi myös niille poloisille yksin matkaaville aikuisille, joiden kauhistuneita ilmeitä välillä myötätuntoa kokien katselen heidän tajutessaan, että ovat päätyneet ostamaan paikkansa leikkivaunusta). Kuten Lähiömutsin vakkarilukijat tietävätkin, minä sekä rakastan että vihaan leikkivaunuja. Niissä on ruuhkaisimmilla vuoroilla korvia särkevä meteli, lattiat ovat tahmeita en-halua-tietää-mistä ja reissun jälkeen on totaalisen voipunut olo. Mutta silti leikkivaunu on sen kaiken sen kakofonian arvoinen asia.

Lapseni nimittäin rakastavat leikkivaunua. He saavat kuluttaa energiaansa leikkien, eikä kukaan ei kysy kymmentä kertaa ”koska ollaan perillä”. Lapset laskevat leikkivaunun pienestä liukumäestä parin tunnin matkallakin varmasti lähemmäs sata kertaa. Leikkipaikan leikkijunan kyydissä on solmittu vuosien saatossa lukemattomia ystävyyssuhteita; vaikka vain jumatkan pituisia, silti sitäkin tiiviimpiä. Leikkitilassa on myös hyvä valikoima Tammen lastenkirjoja, joita saa lainata. Omat lapseni ovat nykyään jo niin isoja, että minä voin pitää heitä silmällä omalla paikallani istuen ja samalla vaikka lehteä lukien tai neuletyötä tehden. Parasta!

Jos olemme matkassa koko perhe, varaamme aina – jos paikkoja vain on vapaana – IC-junan palveluvaunun välitasolla olevan nelipaikkaisen perhehytin (ensimmäisen junakartastokuvan neljän istumapaikan pyöreä tila). Se on junamatkustamista täydellisimmillään! Ihan oma pieni matkustusyksiö, jossa on iso pöytä, tilaa niin matkatavaroille kuin vaikka lastenvaunuillekin sekä pieni leikkitaso lapsille. Eikä se maksa ylimääräistä. Perhehytistä pääsee poikkeamaan junan leikkitilaan kerrosta ylempänä, mutta silti on mahdollisuus myös hiljaisuuteen.

Myös kahden ja neljän hengen työskentelyhyttejä (yllä olevassa kuvassa paikkanumerot 1-7) voivat varata myös perheelliset. Esimerkiksi vähän vanhempien lasten kanssa ne ovat varmasti mahtava vaihtoehto, kun hillumisen ja täpinöinnin sijaan kaikki saattavat arvostaa esimerkiksi lukemista tai vaikka leffan katselua omassa rauhassa pikkuruisessa hytissä.

Missä vaihtaa vaippa ja asioida taaperon kanssa vessa-asioilla junassa

Taas taikasana on palveluvaunu. Sekä Pendolinoista että IC:istä löytyy palveluvaunun yhteydestä iso wc-tila, johon mahtuu kaartamaan sisään vaikka lastenvaunujen kanssa. WC:issä on potat ja vaipanvaihtotason saa taitettua esiin seinältä.

Miten hoitaa ruokailut matkustaessa junalla

Arvaattekin varmasti, että me otamme mielellämme reissuun mukaan eväät ihan vain tunnelman takia. Miten onnelliseksi termarista kaadettu kahvi voikaan tehdä junan kiitäessä läpi Suomen! Lapsille meillä on monesti mukana vähintäänkin jotain naposteltavaa: esimerkiksi marjoja, pilkottuja hedelmiä, eväspatukoita, smoothieta ja suolakeksejä.

Vettä kannattaa ehdottomasti olla mukana pulloissa, sillä junissa vesi on säiliövettä, eikä se siksi sovellu juotavaksi.

Tuttipullon saa lämmitettyä palveluvaunujen vessassa olevalla lämmittimellä. Ravintolavaunuista tiskin takaa löytyy mikro, jossa voi lämmittää esimerkiksi purkkiruuat.

Pitkän matkan junissa on tietenkin myös ravintolavaunu. Se on aina sopivasti se palveluvaunun viereinen vaunu. Sieltä saa niin pikkunaposteltavaa kuin ihan kunnon ateriatkin. Lapsille on omat lastenlistansa, jossa ei tosin ole vegevaihtoehtoja. Parasta on, että kaupanpäällliksi saa sen hersyvän ravintolavaunutunnelman, jossa yhteen sekoittuvat iloisesti erilaiset murteet, arki ja juhla.

Uudistetuista ravintolavaunuista saa nykyään kuulemma myös erikoiskahveja, mutta vielä en ole osunut sellaiseen junaan, että olisin voinut kokeilla. Mutta lapsiperheellisille nostaisin esiin sen, että junavaunuista saa jätskiä ja kunnon puuroa marjoilla. Jos reissussa menee myöhään, iltapuurot voi siis kiskoa jo junassa.

Mitä pakata mukaan junamatkalle lasten kanssa

Peruslapsiperhevälineistön lisäksi mukaan kannattaa pakata vähän eväitä, vesipullot ja kosteusliinoja. Etenkin talvisaikaan lapsille on hyvä ottaa mukaan tossut, jotka voi kiskoa leikkipaikalla jalkaan. Vauvan ja taaperon kanssa kantoliina tai kantoreppu on korvaamaton apuväline ja unipaikka.

Lapsesta ja matka-ajasta riippuen myös jotain pientä puuhasteltavaa on hyvä napata reppuun. Meillä muksut ottavat aina yhden lelun mukaan kumpainenkin, vaikkakin se yleensä unohtuu repun pohjalle, kun leikkivaunussa riittää tekemistä ja temmellettävää. Silloin tällöin muksut kuuntelevat reissussa lastenkirjoja äänikirjasovelluksesta, jos vain olen muistanut ottaa kuulokkeet ja kuulokejakajan mukaan. Myös pädit näyttäisivät olevan suosittuja lapsiperheiden ajanvietteitä ainakin vähän isompien lasten keskuudessa.

Antaudu seikkailuille

Noin! Siinä tuhansien junassa matkattujen kilometrien aikana kertyneet vinkkini. Ja vielä se tärkein: rohkeasti matkaan vain! Seikkailuita löytyy ihan lyhyen matkan päästäkin. Me piipahdettiin kesälomaa viettävien lasten kanssa eilen ihan muuten vain Lahdessa. Vajaan viiden tunnin aikana ehti matkata Helsingistä Lahteen ja takaisin, kiertää pari kirpparia hartaudella läpi, tallustella pienen kaupungin auringosta hehkuvia katuja ja perustaa kahvilasta noudettu piknik puistonpenkille. Tsekkaa ihmeessä täältä VR:n kesän säästöliput ja anna kesä-Suomen viedä seikkailuihin!

Mitenkäs te muut junakonkarit siellä? Mitä vinkkejä ja kokemuksia vähemmän matkanneiden olisi hyvä teidän mielestä tietää? Entä junamatkaajanoviisit, jäikö vielä mietityttämään joku asia?