Luin kirjan Ikigai (saatu arvostelukappaleena), joka on ollut menetys ympäri maailman. Opaskirja lupaa paljastaa pitkän ja onnellisen elämän salaisuuden, joka löytyy Japanista, Okinawan saarella sijaitsevasta Ogimin kylästä. Japanilaiskylän asukkaat elävät muuta maailmaa yleisemmin yli satavuotiaiksi ja – mikä itseäni eniten kiinnostaa – säilyttävät elinvoimansa ja elämänilonsa ihan viime päiviin saakka.

Kirja itsessään oli hivenen huonosti jäsennelty, mutta luin opuksen mielenkiinnolla loppuun saakka. Minua kiinnostaa japanilainen kulttuuri ja tietenkin myös se, mitä voisin oppia maailman toisella puolella asuvilta virkeiltä ja elämänjanoisilta vanhuksilta. Tässä kirjasta muutamia poimintoja parempaa loppuelämää varten:

Ikigai, syy olemassaoloon. Meillä jokaisella on ikigai, mutta sen löytäminen vaatii kärsivällistä itsetutkintaa. Ikigai on oman elämän tarkoitus ja suuri intohimo, joka tuo elämään onnea ja tyydytystä. Se on syy nousta aamulla vuoteesta – sitten vanhanakin. Jos luopuu rakastamistaan asioista, elämän tarkoitus katoaa.

Japanissa eläkkeelle jäämistä tarkoittava sana ei tarkoita lopullista vetäytymistä työelämästä. Moni vanhus jatkaa töitä elämänsä loppuun asti, sillä nauttii ja saa tyydytystä tekemisestään. Monilla vapaaehtoistöistä ja toisten auttamisesta tulee eläkkeelle jäämisen jälkeen uusi ikigai. Jokaisen on hyvä kehittyä, luoda, tehdä jotain arvokasta, olla hyödyksi muille ja auttaa sekä muokata maailmaamme vielä varsinaisen työuran jälkeen.

Kasvispainotteinen ruokavalio. Japanissa ja etenkin Okinawassa ruokavalion on kasvispainotteista, monipuolista ja sisältää paljon tofua ja levää. Kalaa syödään kolme kertaa viikossa. Kalan lisäksi muuta lihaa, sokeria, prosessoituja elintarvikkeita ja alkoholia ei juuri käytetä. Okinawassa myös riisinkulutus on muuta Japania vähäisempää. Kirjan ulkopuolelta on myös otettava oma havaintoni siitä, että Japanissa maitotuotteita ei juuri käytetä.

Ystävyyssuhteet. Okinawalla tiiviit paikallisyhteisöt ja toisten auttaminen ovat perinne. Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja nostavat keskimääräistä elinajanodotetta. Okinawassa vanhukset pitävät yhdessä juhlia pienistäkin asioista ja järjestävät kevyissä pallopeleissä turnauksia.

Vatsa täyteen 80 prosenttisesti. Japanissa on ohjenuora nimeltä hara hachi bu. Se tarkoittaa sitä, että lopeta ruokailu, kun vatsaan mahtuisi vielä ruokaa, mutta olet melkein kylläinen. Ruokailun jälkeen kuuluu jäädä vähän nälkä.

Japanissa annokset tarjoillaan useissa pienissä kipoissa sekä kupeissa, mikä vähentää ylensyöntiä. Vaikka en tykkää puhua kaloreista, tämä on mielenkiintoista: ravinnon alhainen kalorimäärä on yhteinen nimittäjä maailman viidelle siniselle vyöhykkeelle (alueita, joissa elää eniten pitkäikäisiä).

Muista hengittää. Lievästä stressitasosta on hyötyä, sillä se auttaa selviämään jokapäiväisistä haasteista. Stressi on muinoin pitänyt ihmisen elossa, mutta nykyaikana se on monille niin jokapäiväistä, että se vahingoittaa elimistöä. Kiire heikentää elämänlaatua, ja stressin määrä on tutkimusten mukaan suoraan yhteydessä solujen vanhenemiseen.

Japanissa ihmiset rentoutuvat kylpemällä, kuuntelemalla musiikkia, venyttelemällä, meditoimalla ja hieromalla päätä sormenpäillä. Myös työpöydän, makuuhuoneen ja muun ympäristön pitäminen siistimä ja järjestyksessä auttaa rentoutumaan.

Kevyt liikunta. Pitkäikäisyyden salaisuus ei ole urheilullinen elämä, vaan aktiivinen elämä. Okinawalla vanhukset eivät harrasta mitään erityistä urheilua saati hikiliikuntaa, mutta he eivät jää sisälle istumaan tai ole koskaan ole toimettomia. He kävelevät paljon ja hoitavat puutarhaansa (lähes jokaisella paikallisella on oma puutarhansa).

Sielun, ruumiin ja mielen tasapainoa parantavia itämaisia lajeja, kuten joogaa, taijia ja qigongia, harrastavat lähes kaikki. Okinawassa asukkaita yhdisti radio taiso, aamuvoimistelu. Sitä harrastetaan yleensä ryhmissä, ja esimerkiksi kouluissa ja toimistolla päivä aloitetaan yhteisellä 5-10 minuutin voimistelulla. Sama päti tietenkin myös haastateltuihin vanhuksiin.

Vihreä tee. Japanissa ihmisten päivittäiseen ruokavalioon kuuluu paljon antioksidanttisia eli elimistön vanhenemista hidastavia ruokia, joita ovat muun muassa erilaiset levät, tofu ja miso. Okinawalaiset nauttivat keskimäärin kolme kuppia sanpincha-teetä päivässä. Se on vihreää teetä, johon on lisätty jasmiininkukkia. Vihreä tee muun muassa laskee verensokeria ja auttaa pitämään kolesterolin kurissa.

Share:

Kotimme ruokailutilan nurkkaan muutti uusi huonekalu kesän lopulla. Tai no, vanhahan se oikeastaan on, luultavasti 40- tai 50-luvulla puusta nikkaroitu. Vanha kaappikaunokainen on vilahdellut blogin kuvissa, mutta ansaitsee nyt ihan kunnon esittelyn.

Löysin kaapin hieman sattumalta FB:n pohjoismaisen designin kirpputorilta. Olin silloin etsimässä työhuoneeseen käytettynä Artekin hyllyjä, joita kyllä tuli myyntiin, mutta joiden kohtuuhintaiset yksilöt myytiin hetkessä. Lopulta laitoin FB:n sovelluksen ilmoittamaan jokaisesta sivustolle myyntiin laitetusta tuotteesta heti. Se tuotti tulosta, ja sain kärppänä ostettua hyllyni, kun sopivat tulivat myyntiin. Mutta samalla kylkiäisenä kummallinen tarve hankkia kaikkea muutakin.

Totuushan on, että ei me mitään kaappia oltaisi tarvittu. Muutto kaksiosta neliöön kun on tarkoittanut sitä, että meillä on nykyään ruhtinaallisesti säilytystilaa. Mutta toinen puoli totuutta on se, että olen haaveillut vanhasta apteekkarikaapista niin kauan kuin muistan. Niiden kokopuinen juurevuus, historian luomat naarmut pinnassa ja pienen pienet lokerikot ovat jotain vastustamattoman kaunista.

Lisäksi kaappi oli aivan kuin mittatilauksena tehty ruokailutilaamme, tuohon Parolan rottingin riippukeinun viereen. Kaapilla on sirot ja pitkät jalat, joten vaikka se painaa norsun verran, sen yleisilme on kepeä. Juuri sopivan 50-lukuinen, hassu ja skandinaavinen. Huolella tehty kaappi on kestänyt hyvin aikaa, ja vain yksi vitriinin kolmesta lasista oli vuosien saatossa mennyt rikki. Teetätimmekin siihen uuden lasin ja uusimme samassa myös lasihyllyn, joka oli jo kestävämmän jatkajan tarpeessa.

Alkuperäiseltä väriltään kaappi on ollut kai harmahtavan sininen, kunnes entinen omistaja on maalannut päälle vihertäväistä kermaa. Tuossa minä olen sitä nyt silmäillyt ja miettinyt, minkä sävyisenä se meillä tahtoisi asustella. Vielä en ole tullut pohdinnoissani puusta pitkälle saati maalikaupoille, joten olkoon mikä nyt on, ainakin toistaiseksi.

Kaappi on vielä aika tyhjillään, mutta eiköhän sen hyllyiltä paikkansa löydä monikin asia. Askartelutavarat voisi ainakin siirtää yläkaapeista näppärämmin käyttöönotettavaksi hyllyyn. Saatoin myös saada syyn tai pikemminkin mahdollistajan hullaantua useammin kirppareiden astiaosastolla. En halua omistaa turhan paljon asioita, mutta se sääntö ei päde astioihin.

Nyt kaapin hyllyille on kulkeutunut notkumaan asioita sieltä täältä. Krumeluuri lamppu on äitini ja isini saama häälahja vuodelta 1981 ja kulkenut mukanani kodista toiseen. Kannellisessa kirpparikorissa säilytän keskeneräisiä kässäprojekteja. Pari keittokirjaa odottaa tarkempaa tutkimistaan, ja Iittalan Kastehelmi-tuikkulyhdyistä osa on sopivasti hassun värisiä. Violetin maljakon ostin itselleni antiikkiliikkeestä pari vuotta sitten, kun vuokrasin työpöytää SBM:n toimistosta. Joka maanantai ensimmäinen itselleni asettama työtehtävä oli käydä hakemassa maljakkoon nippu tuoreita leikkokukkia.

Kehyksissä olevan Unikko-printin olen saanut Marimekolta, ja Hanna Konolan August-posteri pääsi taas pitkästä aikaa esille. Se on ollut rullalla siitä lähtien, kun lapset rikkoivat viimeisenkin kodistamme löytyneen lasisen kehyksen. Hainkin nyt nöyränä Ikeasta tilalle muovipleksiset kehykset. Parempi kuitenkin pleksillä kuin rullalla, sanon minä.

Kun ostaa vanhaa, saa kaupanpäälle tarinan ja palasia historiaa. Kaappimme aikaisempi omistaja oli ostanut sen muutama vuosikymmen sitten Helsingin Kalliosta jostain antiikkiliikkeestä. Apteekkarinkaappina se oli hänelle myyty, mutta kun Instagrammissa joku arveli sen olevan hammaslääkärinkaappi, aloin kallistua sille suunnalle. Historiaa hammaslääkärin instrumenttikaappina vahvisti myös googlailu, ja vastaavia on luultavasti valmistanut Hammasväline Oy.

Hammaslääkärin uskoisin myös tarvinneen apteekkaria enemmän kaapista vedettäviä työskentelytasoja – niitä, joilla minä nyt muina muijina sekoittelen drinkkini.

Share: