Vietimme kesällä ystäväperheen kanssa kesäisen viikon Etelä-Karjalassa. Neljä aikuista, viisi lasta ja paljon elämää. Pidimme majaa ystävien suvun vanhassa talossa, jonka narisevien lattialautojen ja sateessa kotoisasti ropisevan mansardikaton väliin on tallentunut suvun tarinoita monilta vuosikymmeniltä. Oli onni saada sujahtaa pieneksi hetkeksi osaksi tuota tarinaa.

Monesti pysähdyimme aikuisten kesken miettimään, että tässä on taas yksi niistä hetkistä: tämä kaikki tässä on niin epätodellisen kaunista ja ihanaa, että moista ei sitten joskus edes muista todeksi. Että ihan vain parissa kuukaudessa muistot lempeän leppoisista kesäpäivistä tuntuvat kaukaisilta ja unenomaisilta.

Tahdoin tallentaa kameralle kesäsateen kauneuden, saunan tummat seinälaudat, lasten naurut ja järvimaiseman, joka hengitti rauhallisesti samaan tahtiin kanssani. Etten unohtaisi.

Tänään kävelin kaupungilla liukastellen limaisiin vaahteranlehtiin, kun kohmeiset sadepisarat alkoivat tarttua kaulahuiviini kiinni kuin räkäklimpit. Räntää. Ilmassa tuoksui siniseltä ja pysähtyneeltä. Talvelta ja maan kangistavalta roudalta.

En oikeastaan koskaan ehtinyt luopua kesästä. Viipyillen lähteneen kesän tilalle tuli syksy, ja nyt yhtäkkiä ollaankin keskellä räntää ja lokakuuta. Laitan silmät kiinni ja yritän, mutta en enää saa kiinni siitä pehmeän raukeasta kesätunteesta.

Mutta sen muistan, että päivät rakentuivat peruskaavan ympärille:

Heräsimme kun heräsimme, eli siihen, kun lapset heräsivät. Valmistimme ja söimme aamiaisen, tiskasimme tiskit ulkona, oleilimme, valmistimme ja söimme lounaan, keitimme päiväkahvit, tiskasimme ulkona, oleilimme, aloimme lämmittää saunaa, valmistimme ja söimme illallisen, joimme myöhäiskahvit, tiskasimme ulkona, saunoimme, uimme ja nukuimme.

Seuraavana päivänä sama alusta.

Välillä huollettiin taloa ja sen markkia. Välillä haettiin talon puutarhasta minttua mojitoihin, ja pestiin pyykkiä pulsaattorilla. Iso juttu oli, jos päätimme tehdä uintiretken vähän kauemmaksi. Lapset rakensivat majoja vanhoihin ulkorakennuksiin sadepäivinä ja auringon paistaessa he painelivat pihalla aamusta iltaan. Puhelinta käytin oikeastaan vain kaivaakseni Spotifystä soittevaksi vanhoja Suomi-iskelmiä, jos rätisevästä mökkiradiosta ei löytynyt mitään tunnelmaan sopivaa kanavaa ja ohjelmaa.

Emme tehneet mitään erityistä koko viikkona, ja juuri se oli erityistä.

Oli ihanaa voida puuhastella konkreettisten toimien äärellä. Hakea vettä kaivosta ja sytyttää pesuvesien alle tuli. Ripustaa pyykkiä kuivumaan kuurin suojiin ja syödä kesäkeittoa. Yksinkertaisia perusasioita tasapainottamaan tätä tavallista arkea, jossa harva asia on yksinkertainen ja jossa perusasiatkin ovat palikoiden sijaan silppua.

En koskaan ehtinyt hyvästellä kesää. Mutta muistan kyllä hämmästelleeni, kun tajusin olevani vihdoin valmis päästämään siitä irti. Ja sitten se jo menikin ja jätti leveälierisen aurinkohattuni sekä farkkutakkini ihmettelemään toimettomana eteiseen. Siksi sanon nyt, kiitos kesä 2019. Kiitos, että olit niin epätodellisen ihana, että siitä tunteesta ei lokakuussa enää kunnolla edes saa kiinni.

Kaupallinen yhteistyö: Kaslink Aito

Mitä yksi pieni ihminen tai perhe voi tehdä ilmaston ja luonnon puolesta? Paljonkin! Kun tarpeeksi moni on mukana tekemässä, se antaa yhteiskunnan kippareille signaaleja ja lopulta isotkin laivat alkavat kääntää kurssia.

Sain yhteistyökumppaniltani Kaslink Aitolta tehtävän miettiä, minkälaisia paremman tulevaisuuden valintoja meidän perhe tekee arjessa. Vaikka emme olekaan mikään ekoilun esimerkkiperhe, välillä pienetkin toisten toimista saadut ahaa-elämykset voivat olla merkityksellisiä. Siksi tässä meidän sakkimme vinkit, jotka auttavat luontoa säilymään myös seuraaville sukupolville:

Asennemuutos

Tämä on kaikkein tärkein. Muutos aiheuttaa aina muutosvastarintaa. Luopuminen vanhoista elintavoista ja saavutetuista eduista saattaa alkuun tuntua ikävältä. Siksi itse pyrin suhtautumaan uuteen seikkailuna ja mahdollisuutena oppia, kokea ja ymmärtää uutta. Itsepetosta tai ei, mitä väliä, se tuntuu toimivan omalla kohdallani!

Koitan myös ajatella, että en luovu mistään, vaan että saan vaihtokauppana elämääni uutta sisältöä. Vaikka kompuroin valinnoissani, tuntuu silti tavattoman hyvältä parhaansa mukaan seistä hyvisten puolella. Ja jos omatunto soimaa, hyvä, silloin siihen luultavasti on aihettakin.

Julkiset liikennevälineet ja pyörä

Moni paremmista valinnoista on helpompi tehdä isoissa kaupungeissa, ja tämä on yksi niistä. Meidän nelihenkisellä perheellämme ei ole autoa. Sen sijaan kuljemme Helsingissä kävellen, (laatikko)pyörällä, metrolla ja muilla julkisilla liikennevälineillä. 

Arjen liikennekulumme ovat kuukaudessa yhteensä alle 100 euroa, kesäisin muutaman kympin. Omaan autoon verrattuna tämä valinta antaa meille käyttöömme lisää rahaa, huolettomuutta sekä vapautta ja mahdollisuuden nauttia ulkoilmasta sekä aikaa tehdä ruuhkassa kaikessa rauhassa vaikka villasukkaa.

Luonnon huomioiva asuminen

Yksi helpoimpia tapoja muuttaa eloaan vihreämmäksi on vaihtaa sähkösopimuksensa ekosähköön. Se homma on hoidettu parilla klikkauksella netissä, mutta vaatii mahdollisuutta panostaa vähän enemmän rahallisesti. Huonelämmön laskeminen on helppoa sekin. Asumme pohjolassa, ja täällä kuuluukin talvella tarvita sisätiloissa villasukkia ja villapaitaa.

Kerrostaloissa ja muissa taloyhtiöissä asuvan kannattaa olla aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ainakin kokousten aikaan ja tehdä aloitteita. Kiitos meidän taloyhtiön hallituksemme, kotimme irrotettiin kaukolämpöverkosta (eli kivihiilestä)  pari vuotta sitten ja nykyään kotimme lämpiää tontin maalämmöllä. Myös kerrostalokodissamme tehty ikkunaremontti vähensi lämmityksen tarvetta, samalla kun täysin uusien ikkunoiden sijaan vanhat karmit ja ulkolasit entisöitiin.

Jätteiden kierrätys

Tämäkin asia on helpompi isoissa kaupungeissa. Silti siinä tarvitaan myös ihmisen omaa aktiivisuutta tilata esimerkiksi muovinkeräysastia oman kotitalon yhteyteen – tai roudata kierrätettävät jätteet vaikka kauppareissun yhteydessä yleisiin kierrätysastioihin. Meillä tästäkin on kiittäminen taloyhtiön hallitusta, jonka ansiosta jätteiden kierrättäminen on superhelppoa. Omasta kotipihasta löytyy loota biojätteelle, pahville, paperille sekä kartongille, metallille, lasille, muoville ja sitten vielä sekajätteelle. Patterit ja sen sellaiset saa viedä lähikauppaan.

Tästä on tullut pieni kiva kilvoittelu itseäni vastaan. Koitan saada pidettyä kierrätyskelvottoman sekajätteen määrän mahdollisimman pienenä. Siinä on auttanut HSY jäteopas, jonka saa myös sovelluksena puhelimeen. Sieltä voi tarkistaa, mikä jäte kuuluu mihinkin laatikkoon. Itse olin esimerkiksi aina laittanut hiukset biojätteeseen, mutta ne ovatkin sekajätettä! Tietenkin myös ylipäätään jätteen määrän vähentäminen on taustatavoitteenani koko ajan. Oman vesipullon mukana kuljettaminen (myös lapsilla) on yksi askel.

Lahjoittaminen luonnonsuojeluun

Tämäkin teko on vain muutaman klikkauksen päässä, mutta vaatii tietenkin rahaa. Itse olen WWF:n ilmastokummi. Sen lisäksi Kambodzan kummilapsillemme World Visionin (joka on myös yhteistyökumppanini) kautta maksamani kummimaksu ohjautuu myös esimerkiksi kuivuutta kestävien viljelylajien sekä metsitysmenetelmän opettamiseen yhteisöille sekä lapsille opetettavaan ympäristönsuojeluun.

Yksittäisiin keräyskampanjoihin minun pitäisi saada aikaiseksi osallistua aktiivisemmin.

Luontoa kunnioittava ruoka

En ole syönyt lihaa kohta 20 vuoteen. Nykyään erilaisten kasvisproteiinituotteiden käyttäminen on helppoa, sillä niitä löytyy jopa ihan sellaisenaan käyttövalmiina ja kotimaisena kyläkaupoistakin.

Viime vuosien aikana olen yhä enenevissä määrin vähentänyt myös muun eläinperäisen ruuan määrää jääkaapissamme. Viime keväänä kirjoittamani kananmunapostauksen jälkeen on huomaamatta tapahtunut muutos, jossa kananmunastakin on tullut enemmän erikoisherkku kuin jokaisen aamiaisen perusta. Tottumiskysymys näemmä sekin! Lehmänmaitoa emme ole ostaneet vuosiin, ja lehmänmaitojuustoista olen pyrkinyt jokapäiväisen appeen sijaan tekemään harvinaisen herkun.

Yhteistyökumppani Kaslink Aito valmistaa kaurapohjaisia tuotteita, joihin tarttuminen kaupassa niiden lehmänmaitotuotteiden sijaan on helppo tapa tehdä luontoa kunnioittava kulutuspäätös. Kahviini sujautan Aito Kaurajuoma Baristaa, samaten myös smoothieideni pohjana toimii kauramaito. Ruokakermat ostan nekin kasvispohjaisena.

Kaslinkin Aito Kauravispi on ihan mielettömän toimiva ja hyvänmakuinen tuote niihin hetkiin, kun haluaa kermavaahtoa. Vielä kun sen saisi palmuöljyn sijaan lähituotantoöljyyn tehtynä, olkoonkin että nyt käytetty öljy on sertifioitua.

Postauksen lopusta löydät kehittelemäni ohjeen täysin vegaaniseen puolukkakakkuun, jossa käytin muun muassa Aito Kauravispiä. Kakusta tuli ihan päräyttävän hyvää ja mehevää! Sekä omat lapset että lasten kaveritkin kiskoivat sitä onnessaan ja tahtoivat lisää. Ei tarvinnut paljon ruokahävikkiä pelätä, mikä on iso osa kestävää ruokanautintoa sekin.

Kaslink Aito tuotteista lähes kaikki tehdään kotimaassa, Kouvolan lähellä Korialla. Yksi luontoa kunnioittava teko onkin valita lähiruokaa. Tässä itselläni on paljon tekemistä, mutta huomaan yhä paremmin viehättyväni yksinkertaisista suomalaisista mauista: puolukoista, rukiista, metsäsienistä, kaurasta, mustikoista, herneistä, pavuista ja juureksista. Liekö lisääntyneellä marjastuksella sekä sienestyksellä ja oman palstan viljelyllä tekemistä asian kanssa. Ainakin ne ovat opettaneet niin itselle kuin lapsille luonnon ja ruuan kunnioittamista.

Kausiruokaan satsaaminen tekee ruokakorista edullisemman, luontoystävällisemmän ja saa ateriat myös maistumaan paremmalta. Satokausikalenterista, jonka senkin saa myös sovelluksena, on näppärä tsekata kunkin kuukauden parhaat herkut.

Tavararakkaus

Tavaroiden ja vaatteiden rakastamista pidetään monesti turhamaisena, mutta luontoa kunnioittava nimenomaan rakastaa tavaroitaan. Silloinhan niistä haluaa pitää huolta ja niistä tahtoo nauttia vuodesta toiseen! Panostan tavaroissa ja vaatteissa laatuun, ja mikä jännintä, parasta laatua (ainakin kotiin ja aikuisten ylle) löytyy yleensä kirpputoreilta – eli lisäksi vielä edullisesti ja käytettynä.

Esimerkiksi vuosikymmenten takaisissa vaatteissa ja huonekaluissa materiaalit on tehty kestämään vielä seuraavatkin vuosikymmenet, minkä lisäksi niitä voi huoltaa ja korjata. Siksi kasvissyöjänä ostan mieluummin vanhan tai jopa uuden nahkalaukun kuin keinonahkaisen. Ainakin kunnes keinonahan kestävyys ja huolettavuus paranee. Samaten kenkäni ostan nahkaisina tästä syystä. Käytän suutaria ja tarvittaessa myös ompelijaa, jos omat taidot eivät riitä.

Jos ostan tai esimerkiksi saan yhteistyön kautta vaatteita uutena, niissäkin panostan laatuun. Tässä(kin) olen tietenkin hyvin etuoikeutettu. Mutta kun materiassa satsaa laatuun, ne kestävät kovaa käyttöä ja kuluessaan niille voi korjailla sekä paikkailla lisäkuukausia tai jopa vuosia. Niiden arvokin säilyy.

Meillä on juuri nyt kirpparilla pöytäpaikka, ja olen ilolla huomannut, että ihan kaikki lastenvaatteet ovat löytäneet uuden kodin, vaikka hinnat ovat olleet euroissa, eivät senteissä. Jopa ne kaikki housut, joiden polvia olen paikkaillut. Ulkohousuihin vaihdoin ennen myyntiä jalkalenksut uusiin ja kumpparit jynssäsin taikasienellä puhtaiksi. Se vei aikaa ja vähän rahaakin, mutta varmasti edisti uusien käyttäjien löytymistä.

Rakkaus lähiluontoon

Kun luonnon keskellä viettää aikaansa, sitä oppii myös arvostamaan ihan eri tavalla. Me perheen kanssa lähdemme metsään tai vaikka johonkin saareen aina kun mahdollista.

Lähimetsä täällä Herttoniemessäkin on täynnä seikkailuita ja sinne ehtii pujahtaa arki-iltoinakin. Metsäretket pitävät myös selkärankaan kai ikuisiksi ajoiksi juurtuneen kaukokaipuun paremmin hiljaisena.

Minun lisäkseni myös Kaslink Aito ja Enni Rukajärvi haastavat lähtemään luontoon. Paraikaa meneillään olevassa luontohaasteessa Enni haastaa 1.–9. – luokkalaisten koululuokat liikkumaan luonnossa. Samalla luokat voivat osallistua kilpailuun, jossa voi kertoa omia luontotarinoita vapaamuotoisella hakemuksella.

Enni vallitsee kolme innostavinta hakemusta, ja valitut luokat pääsevät kertomaan tarinat joulukuussa kuvattavalla videolla. Videoiden kesken järjestetään äänestys, ja voittajaluokka pääsee Ennin kanssa leirikouluun Rukalle ensi kevättalvella.

Tässä vielä loppuun puolukkakauden ihanin kakkuohje:

Puolukkainen kuivakakku (vegaaninen)

• 0,5 dl Aito Kaurajuomaa
• 2 dl Aito Kauravälipalaa
• 1 dl auringonkukkaöljyä
• 2 dl fariinisokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl soodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl kardemummaa
• 1 tl kanelia
• 1 tl muskottipähkinää
• 3 dl puolukoita
• Öljyä ja korppujauhoja voiteluun

Kakun päälle:

• 1 prk Aito Kauravispiä
• Ripaus sokeria
• 1 dl puolukoita

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kuivakakkuvuoka.

Vatkaa kaurajuoma, kauravälipala, auringonkukkaöljy ja fariinisokeri yhteen. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet. Sekoita kuivat aineet sokeriseokseen. Kääntele mukaan puolukat.

Levitä taikinaseos tasaisesti kakkuvuokaan ja paista sitä uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja kiepsauta kakku sitten tarjoiluastialle.

Vatkaa Aito Kauravispi ja ripaus sokeria vaahdoksi. Levitä se kakun päälle. Koristele puolukoin.