Ulkona sataa vesipisaroita, jotka ikkunaan osuessaan naksuvat ja jäävät sitten valumaan kohmeisina ja painavina. Vaikka katselen netistä Ilmatieteenlaitoksen lumitilannetta toiveikkaana (jospa edes Pohjanmaalle saataisiin lunta jouluksi, ihan vain ohut maiseman puuteroiva kerroskin tekisi niin paljon), on joulutunnelma läsnä Helsingin lumettomassakin joulukuussa.

Olen vihdoin alkanut jotenkuten oppia hallitsemaan kalenteriani, vaikka tuurillakin lienee osuutta asiaan. Tämä on toinen joulunalusaika, kun en ole nääntymäisilläni. Tätä ja viime vuotta ennen koin aivan liikaa joulukuita, joina olen ollut lopen uupunut, viiden tunnin yöunilla vetelevä suohirviö, joka on ollut varma, että ilman joulun tuomaa taukoa pettäisi joko sydän tai pää. Jouluaatto on ollut maaliviiva, jonka yli olen rojahtanut viimeisillä voimillani. Ja sitten kun joulun aikana on jotenkuten päässyt tolpilleen, onkin jo ollut aika hypätä takaisin holtittomaan pyörteeseen.

On ollut ihanaa rikkoa tätä sekopäistä perinnettä ja muiden kollektiivisesti päivitellessä joulukiirettä todeta, että vähän on ollut hässäkkää, mutta ei kiirettä. Tällä viikolla kalenteri on jo seesteisen tyhjä. Sähköpostissa toivotellaan lähinnä hyviä jouluja, ja alkuvuoden duunit alkavat olla järjestyksessä ja tekemistä vailla. Olen ehtinyt siivota työpöytää ja hoitanut roikkuvia juttuja. Kirjanpito on ajassa, samaten kuin raportointi ja laskutus. Olen tsekannut kuluneen vuoden ja tulevan vuoden veroasiat kohdilleen. Kirjakin lähtee ihan just painoon. Kuvia olisi vielä läjäpäin editoitavaksi ja arkistoitavaksi, mutta noin muuten luulen, että saan työpöydän siistiksi ennen lomille lähtemistä.

Keskellä pimeyttä juuri tällainen levollinen laskettelu lomaan ja jouluun on parasta mitä itselleen ja perheelleen voi antaa. Henriikkakin kirjoitti tästä juuri osuvasti. Sen sijaan että raahustan jouluna kirveleväsieluisena ja väsyneenä, olo on rauhallinen ja energinen. Ei siinä, aion silti nukkua jouluna ihan sikana, mutta intoa on myös muuhun. Ajattelin pakata joululaulunuottien, kirjojen, kutimien ja villakalsareiden lisäksi joululomamatkakapsäkkiin myös juoksulenkkikamat, ja maalla lorvailun lisäksi pääsen toivottavasti käymään jossain vaasalaisessa museossa tai näyttelyssä. Yhtä kaikki, olen näin varmasti aika paljon mukavampaa jouluseuraa sekä itselleni että läheisilleni.

Koko kulunut kuu on tekemistenkin puolesta ollut jouluisen tunnelmallista laskettelua jouluun. Aloitimme joulukuun pitämällä kolmen kerroksen pikkujoulut, minkä jälkeen puurojuhlia ja piparileipomisiltamia on ollut harva se päivä ympäri kylää. Joulukuussa lienee ihan ok, että lapset syövät toisinaan iltapalaksi pelkästään piparkakkuja.

Viime viikonloppuna kävimme koko perheen kanssa kokemassa kaupungilla joulutunnelmaa. Tuomaan Markkinat ovat osa helsinkiläisiä jouluperinteitämme. Ilmainen karuselli on tänä vuonna pienempi kuin ennen, mutta siinä ehti taas kieppua niin pitkään, että lapset ja etenkin matkapahoinvointiin taipuvaiset aikuiset saivat kyllikseen.

Kävimme myös viemässä kirjeen joulupukille, joka ehti tänä vuonna ihanan rauhallisesti ja henkilökohtaisesti jutella lasten kanssa. Kuulemma lasten lahjatoiveetkin – kauko-ohjattava auto ja ”niin hieno kuin tontut osaavat tehdä” -keppihevonen – ehtivät toteutua, vaikka kirje saatiinkin perille melko viimetingassa.

Tuomaan Markkinat ovat tänä vuonna Muita ihania -Tiinan somistamat, ja liekö siksi erityisen tunnelmalliset ja suloiset. On ihanaa, miten meilläkin vihdoin on sellainen Keski-Euroopasta tuttu joulutori, jonne on kiva mennä ihan vain viettämään aikaa ja hakemaan joulutunnelmaa. Me haahuilimme ympäri toria tuoksujen perässä ja lopulta söimme Maannoksen sienikeitot, hörpimme kuumat omenamehut ja haimme päälle vielä riisipuuroa.

Käsityöläisten kojuista olisi löytynyt monenlaista kotimaista käyttöesinettä ja syötävää joululahjoiksi, mutta tällä kertaa lahjoimme itseämme ja ostimme pikkumökille käsintehdyt HarjaNi-lakaisuharjat sisälle sekä ulos ja vielä pläkkisepän tekemän kihvelin.

Markkinoiden jälkeen kävelimme katsomaan Stockmannin jouluikkunan, mistä jatkoimme Annantalon jouluun. Siellä on vielä perjantaihin saakka jouluista ohjelmaa etenkin lapsille, ja moni tekemisistä on ihan ilmaista. Skidilä-kahvilassa oli viikonloppuna juuri sopivasti meneillään piparinkoristelupaja, mutta muinakin päivinä kahvilassa voi nautiskella muun muassa jouluisia herkkuja.

Kahvilan ulkopuolella on myös laadukasta lastenkirjavalikoimaa myyvä Toukka-lastenkirjakioski sekä Riikan blogin -Riikan puoti, jossa on myynnissä valikoima pääasiassa Helsingissä tehtyjä käyttötuotteita. Kivoja joululahjaidiksiä kaikki. Minä ostin Osmian tuoksukynttilän. En edes tiennyt, että täällä omalla kylällä Herttoniemessä tehdään moisia!

Nyt osa sakistamme on jo joululomilla, kun puoliso ja kuopus lähtivät eilen aamujunalla Pohjanmaalle. On kummallista ja ihanaa olla esikoisen kanssa kotosalla ihan kahdestaan. Ollaan harjoiteltu joululauluja pianolla, paketoitua muistamisia läheisille (syötävää, käytettävää ja luettavaa sekä osittain aineetonta) ja luettu satuja sekä nukuttu ihan likikkäin parisängyssä. Ajatuksena on tämän viikon aikana käydä vielä leffassa ja joulukaakaoilla kahvilassa. Ja ihan pian mekin hypätään junaan ja kohti lakeuksia. Joulu, jolloin koko perheellä on vapaata. Parasta, mitä toivoa voi!

Kuopus oli tänään viimeistä päivää päiväkodissa ennen pitkää joululomaa. Viikonloppuna olikin siis aika laittaa tonttupaja pystyyn ja tehdä päiväkodin tärkeille tyypeille muistamiset. Lähdin taas lahjapohdinnoissa siitä, että se olisi jotain, minkä tekemiseen lapsi voi osallistua, johon rahan sijaan laitetaan aikaa sekä rakkautta ja josta jäisi käytön jälkeen jäljelle mahdollisimman vähän.

Olin ajatellut tehdä omenaista vuokaleipää vakkarireseptilläni. Viikonloppuna kolusin jokaisen reseptikirjani läpi ja yritin etsiä, minkä sivujen väliin olin käsin kirjoittamani reseptilappusen jemmannut. Tuloksetta. Olen onneton mennyt hukkaamaan yhden luottoresepteistäni!

Sitten muistin nähneeni IG-kuvan Satu Koiviston tekemistä saaristolaisleivistä. En ole ikinä tehnyt itse saaristolaisleipää, sillä olen ajatellut sen olevan jotenkin kinkkistä, aikaa vievää ja muutenkin hankalaa. Onhan saaristolaisleipä niin hyvää ja kallistakin, ettei kai sen tekeminen voi helppoa olla. Mutta fanitan Satun keittiöfilosofiaa ja olen todennut hänen reseptinsä niin hyviksi, että uskaltauduimme koittaa tätä saaristolaisleivän reseptiä.

Käytimme juuren sijaan nostatukseen hiivaa (reseptissä on ohje sitäkin varten) ja piimän vaihdoimme appelsiinimehuun, jolloin taikina on vegaaninen ja muutenkin varmemmin kaikille sopiva. Tuplasimme taikinan ja siitä tuli kuusi leipää. Koska meillä on kotona ”vain” kaksi leipäuunivuokaa, ostimme kaupasta läjän pahvisia, jolloin saimme paistettua kiertoilmauunissa koko satsin leipiä samalla kertaa.

Sillä aikaa kun minä aloin askarrella kortteja, puoliso ryhtyi tekemään taikinaa. Taikinassa oli mukavasti mittailtavaa pikkuapurille, mutta silti se oli niin helppo ja nopea tehdä, että ei muuten jää viimeiseksi saaristolaisleipäsatsiksi tämä. Tuplataikina mahtui myös vanhan monitoimikoneemme astiaan sekoitettavaksi. Taikinan pitää kuitenkin antaa kohota rauhassa ja paistaminenkin vie parisen tuntia, joten iltapuhteina saaristolaisleipää ei kannata alkaa tehdä.

Ja ai että leivistä tuli hyviä! Me maistoimme niitä heti pian uunin jälkeen, mutta kuten saaristolaisleiville ominaista on, ne paranevat kun saavat vähän tekeytyä. Ja mikä parasta, ne säilyvät hyvänä jopa parin viikon ajan. Eli nyt voi ihan hyvin tehdä jo omatkin joululeivät ja välipäiväleivät valmiiksi.

Kun lahjaksi tekemämme leivät olivat valmiina ja jäähtyneet, kääräisin ne tiiviisti tuorekelmuun, joka sekä suojaa että mehevöittää leipää. Päälle kietaisin rypistetyn leivinpaperin, jonka sidoin kiinni juuttinarulla. Pujotin juuttinarun alle vielä pienen kuusenoksan sekä Marimekon mainospaperista leikkaamani sydämet. Mukaan tulivat vielä kortit, joihin yhdessä lapsen kanssa mietittiin asioita jokaisesta lahjansaajasta. Kirjasimme korttiin myös leivän aineosaluettelon mahdollisten allergioiden takia.

Valmista oli! Ja tiedättekö mitä. Nämä ovat päiväkodin osalta viimeiset joululahjat. Tajusin viime viikolla päiväkodin tonttupolun kahvilassa pienellä tuolilla polvet korvissa istuessani, että se oli viimeinen meidän perheen tonttupolku. Seitsemän tonttupolkuvuotta on takana, ja ensi vuonna molemmat lapset ovatkin jo koulun tiloissa, toinen esikoulussa ja toinen tokalla. Päiväkoti ja sen kaikki ihmiset ovat olleet perheellemme niin tärkeitä, että tuntuu vielä kovin omituiselta edes ajatella, että sille kaikelle on annettava jäähyväiset. Nyt kuitenkin kiitettiin kaikesta kuluneilta kuukausilta, toivotettiin hyvät joulut ja huikattiin, että muutaman viikon kuluttua nähdään taas.

Tässä vielä lisää ideoita joululahjoihin esimerkiksi päiväkodin ja eskarin henkilökunnalle:

Täällä vinkki puuhelminauhallisiin heijastimiin ja täällä taas kiireellä marketin hyllystä taiottuun joulumuistamiseen. Tämä itse tehty kuorintavoidelahja sopisi myös joulusaunan lauteille, kun kesäisten yrttien sijaan mukaan sekoittelisi jouluisia mausteita. Tällä ohjeella taas keittelet glögit lasten kanssa kaikille päiväkotiryhmän aikuisille ja samalla itsellekin.