Sinne meni helmikuu sellaisella vauhdilla, että en pysynyt mukana. Kestihän sitä leppoisampaa elämänrytmiä jo tammikuun ajan, joten hiphei, taas mennään!
Helmikuussa ei ollut tilaa yhdenkään äänikirjan loppuun asti kuuntelemiselle päivissä tai ainakaan aivoissa, iltaisin silmäluomet alkoivat tipahdella muutaman sivullisen jälkeen. Tulin ensimmäistä kertaa kokeneeksi senkin, kun hätkähdän hereille kirjan tipahtaessa naamalle.
Huuh, josko tässä kuussa olisi mielelle enemmän tilaa oleilla ja lueskella.
Aivan kirjatta en toki ollut, moisesta ajatuksestakin sairastuu. Herkuttelin pienissä paloissa nämä kaksi romaania:
Huh, en muistanutkaan, miten kertalaakista Statochi onnistuu kynällään iskemään ilman pihalle.
Lehmä synnyttää yöllä liikkuu Kosovon ja Suomen välillä, kirjailija-päähenkilön lapsuudessa 1990-luvulla ja nykyajassa. Teemoissa poukkoilevat brutaali välivalta, rasismi, homofobia, minnekään kuulumattomuus, häpeä ja häilyvät muistot, jotka haluaisi painaa vielä syvemmälle mielestään mutta jotka eivät jätä rauhaan. Ja kosto, jonka hekuma auttaa pysymään elossa.
Turva tai ainakin hetkellinen mahdollisuus katsoa kaikkea, itseäänkin, ulkopuolisena löytyy mielikuvituksesta, maailman katsomisesta videokameran linssin läpi, lopulta kirjoittamisesta.
Kirja on tiiviiksi pakattua kaunista kieltä, mutta ei sillä tavalla kuin olen tottunut sitä kokemaan. Kuvailevan sijaan teksti on toteavaa, niin suoraa että välillä kauhistuttaa. Valitut sanat itsessään ovat monivivahteisia, teksti raavaan ja alastoman eleganttia.
Jos korkeakirjallisuus on pelottanut vaikeudellaan, arvelisin tämän Finlandia-palkitun teoksen olevan hyvä kirja aloittaa.
Ai että, tällaiset genrerajoilla leikittelevät romaanit ovat nannaa. Kirjan nimikin sen kertoo, että tämä ei ole romanttinen komedia, mutta silti läpi vaikeitakin aiheita käsittelevän kirjan säilyy joku etäinen kepeys tuosta genrestä. Ehkä lukukokemuksen siitä saa aikaan tapa, jolla synkkiin asioihin ei jäädä piehtaroimaan ja märehtimään, ne vain tapahtuvat.
Koin myös aiheelliseksi kysyä itseltäni, ajattelisinko tätä kirjaa lukiessani romanttista komediaa, mikäli se olisi miehen kirjoittama? Vai kokisinko silloin lukevani melankolista ja mustilla huumorihippusilla maustettua kuvausta nykyajan kolmekymppisen elämästä ja toivottomuudesta rakkaudessa?
Paula Hämäläisen esikoiskirja kertoo Lontoossa asuvasta suomalaisesta Maijasta, jota rakkaus tuntuu välttelevän. Kun Maija pestataan mukaan televisiotuotantoyhtiön true crime -projektiin Tokiossa, alkaa mieli syöttää muistoja Maijan opiskeluvuosista Japanissa ja sydämen arville saaneesta ensirakkaudesta. Voiko niiden arpien päälle rakentaa koskaan mitään ehjää ja tervettä?
Oli mielenkiintoista lukea Japanista suomalaisen kokemana, tällä tavalla arkisesti (Hämäläinen on itsekin asunut maassa). Myös ulkomailla asuvan ja kotiseutujaan kammoavan ja samalla jollain tasolla kaipaavan juurettomuus nirhaisi kirpaisten. Media-alan sekopäisyys, pätkätyölimbo ja oman työn arvon kyseenalaistaminen osuivat lähelle myös. Kirja kertoo myös kuolemanpelosta ja toisaalta pelosta elää ja liudasta asioita, jotka eivät liiaksi saa sivuja kirjallisuudessa yhdyntäkivuista ehkäisyn epätasa-arvoisuuteen ja abortin läpikäymiseen.
Naurattaa, miten mainokselta tämä kuulostaa – ja sitähän tämä postaus toki myös on – mutta pujahtaessani nukkumaan hamppukankaasta valmistettujen kotimaisten lakanoiden alle tai kietoessani itseni suihkun jälkeen hamppupyyhkeeseen, sekä tuotteet että oloni tuntuvat ylelliseltä.
Näin kuitenkin on. Minusta on tullut hamppukäännynnäinen, enkä voikaan ihmetellä kuin sitä, miksi hamppua käytetään tekstiileissä niin vähän.
Samaa ihmetteli Hempea-yrityksen Marja-Maija Valtonen vuosikymmen takaperin. Hän asui tuolloin vielä Saksassa ja työskenteli lääketieteen alojen startupien parissa ja ihaili yrittäjien paloa sekä intoa. Yrittäjyysunelmien lisäksi hän haaveili rauhallisemmasta elämästä ja paluusta kotikonnuille Suomen Lappiin.
Asiat naksahtelivat pehmeästi uomiinsa, kun Marja-Maija perusti vuonna 2017 Hempean, hamppukankaasta valmistettuja vuodevaatteita ja pyyhkeitä valmistavan ja myyvän yrityksen Inariin.
Hamppu on ekologinen vuodevaate- ja pyyhemateriaali
Sitä en ollut tiennyt ennen, että hamppukuidun käsittely langaksi ei vaadi kemikaaleja. Kuitu käsitellään langaksi mekaanisesti veden avulla, ja kangas taas pehmitetään höyrykäsittelyn avulla. Hempean beigejä hamppukankaita ei ole käsitelty kemiallisin värein, vaan ne ovat sitä mitä ovat, luonnonsävyisiä. Kankailla on OEKO-TEX-sertifiointi, värjäyksessä taas käytetään vesiohenteisia värejä.
Tämä varmasti selittää sitä, että kankaat eivät tuoksuneet ennen käyttöönottopesuakaan väkevän kemiallisille, kuten uusilla materiaaleilla usein tapana on.
Kuituhampun kasvatukseen pohjoiset olot ovat parahultaiset
Pohjoiset olot ovat hampun kasvatukseen oivalliset, ja Hempean Marja-Maija kertoo, että Suomi olisi kasvatukseen täydellinen. Kuulemma aikoinaan hamppua on Suomessa kasvatettu vähän joka pirtissä kotitarpeisiin.
Hempean kankaisiin käytetty hamppu on viljelty Euroopassa, esimerkiksi Romanissa. Kankaiksi ne on kudottu Puolassa ja Romaniassa, joilla molemmilla on pitkät perinteet hamppukankaan valmistuksesta. Valkoiset ja värilliset kankaat värjätään kutomoissa, joista ne sitten matkaavat kangasrullina Suomeen.
Lappi näkyy ja tuntuu Hempean lakanoissa ja pyyhkeissä
Inarissa 1960-luvun kivitalossa toimi ennen emäntäkoulu, mutta nyt sen luokkahuoneita vuokraavat erinäiset yritykset. Yhtä luokkahuoneista vuokraa Hempean Marja-Maija. Luokkahuoneeseen mahtuu yrityksen tuotanto, toimisto ja varasto. Marja-Maija leikkaa kankaat, välillä ompeleekin, mutta valtaosan Hempean tuotteista ompelevat naapurikylistä löytyneet kolme ompelijaa omissa tiloissaan.
Hempean tuotteille onkin myönnetty Avainlippu-merkki.
Marja-Maija kertoo nauttivansa pohjoisessa elämisestä. On helpompi keskittyä olennaiseen, kun ympärillä ei ole liikaa virikkeitä. Arki tahdittuu luonnon rytmiin ja vuodenaikojen kiertoon. Kolmen pienen lapsen kanssa on helppoa, kun suoraan kotiovelta pääsee luontoon.
Pohjoinen näkyy Hempean tuotteiden yksinkertaisuudessa ja luonnosta ammentavissa väreissä. Marja-Maija tahtoo tuotteiden olevan kestäviä, joten niissä ei ole turhia nappeja, nauhoja tai muita härpekkeitä. Kaikki tuotteet sopivat yhteen toistensa kanssa.
Odotin hamppukankaisten lakanoiden ja pyyhkeiden olevan tuntumaltaan jotain tuttuun ja rakastamaani pellavaan verrattavaa. Samanlainen karhean mukava tuntuma niissä onkin, mutta hamppu yllätti.
Vohvelikankaiset hamppupyyhkeet ovat parhaat pyyhkeet, joihin olen kuunaan saanut kietoutua. Mietin, onko se liikaa sanottu, mutta ei, ei ole. Niihin pyyhkiessä ja kietoutuessa tulee olo kuin olisi jossain luksushotellissa – ainakin jos pystyy unohtaa ympärillä olevan tulitikkuaskin kokoisen kylpyhuoneen ja kuivumassa olevien toppavaatteiden hajun.
Pyyhkeet laskeutuvat kauniisti ja ovat yllättävän painavat. Matkapyyhkeiksi ne eivät siis ole parhaita, mutta juuri paksuudesta ja painavuudesta tulee pyyhkeisiin ylellinen käyttötuntuma. Pyyhkeet kuitenkin kuivuvat huomattavasti nopeammin kuin paksut froteepyyhkeet ja ovat pysyneet yllättävän freeseinä, vaikka pesuväli olisi päässyt venähtämään. Vohvelikangas on lempimateriaalini pyyhkeissä; rouhea ja ihoa mukavasti rapsutteleva.
Hamppupyyhkeiden paksu kangas tuntuu myös käyttöä kestävältä, vaikka siitä ei toki tuntumaa pitävämpää kokemusta vielä ole. Jos pitkäikäisyys osoittautuu todeksi, harkitsen vahvasti siirtyväni kokonaan hamppupyyhkeiden käyttäjäksi. Silloin pellavaa kalliimpi hinta kompensoituu, ja luonnon kannaltakin on parempi, kun ei tarvitse ostaa uutta yhtä usein.
Kestävä hamppukangas tuntuu lakanana turvallisen painavalta
Entäs hampusta valmistetut lakanat sitten! Meillä on puolison kanssa käytössä Hempeän pussilakanasetti (Nangu pussilakana + Nuvvus tyynyliina) ihanassa pohjoisen metsien turvallisuutta henkivässä sävyssä Varpu. Syvän vihreä sävy on niin kaunis! Lisäksi meillä on harmaassa Sumu-sävyssä olevat Nuvvus-tyynyliinat.
Hamppulakanat tuntuvat karhean lisäksi samaan aikaan silkkisen kiiltäviltä. Kyllä, samaan aikaan molempia. Lisäksi ne tuntuvat pehmeiltä ja samaan aikaan jämäkiltä. Kyllä, samaan aikaan tätäkin. Kangas on paksua ja yllättävän painavaa, ei siis ollenkaan pellavaisen kevyttä. Rakastan lakanoiden luomaa turvallisen painavaa tunnetta, mikä entisestään lisääntyy, kun pussilakanoiden sisälle meillä on pujotettuina kotimaisesta villasta valmistetut täkit.
Olemme fiilistelleet puolison kanssa jo myös tulevan kesän unia, sillä paksu hamppupussilakana tuntuu varmasti mukavan viileältä ja ilman täkkiäkin turvallisen painavalta.
Kuten pyyhkeet, myös lakanat tuntuvat paksuilta ja kestäviltä. Tämä tuntumaani tukee se, että hamppukasvin pitkästä varresta valmistetun hamppukuidun sanotaan olevan yksi kestävimmistä kasvikuiduista. Jotain voi päätellä siitäkin, että hamppukuitua on käytetty esimerkiksi köysien ja purjekankaiden valmistukseen, jossa kuidun kestävyys todella mitataan.
Hempean Marja-Maija kertoikin, että vaikka Hempean tuotteet ovat arvokkaita, niitä hankkivat ihan tavalliset ihmiset, jotka haluavat panostaa kotiin ja itseensä.
Muotoon ommellut hamppualuslakanat lapsikin vaihtaa helposti
Hamppukankaan kestävyyttä on mielenkiintoista seurata etenkin lapsien uusien Hempea Nammi -aluslakanoiden kanssa. Juuri aluslakanat kun joutuvat suurimmalle kulutukselle ja niitä joutuu päivittää uusiin useimmin.
Lasten aluslakanat ovat muotoon ommellut, mitä päätin nyt koittaa ensimmäistä kertaa. Arvelin sellaisten olevan helpommat, kun alakouluikäiset lapset itse vaihtavat lakanoitaan. Tämä osoittautui todeksi, myös aikuisten kohdalla. Ainakin lasten futon-patjoihin muotoon ommellut aluslakanat istuvat täydellisesti ja näyttävät myös siistimmiltä kuin reunoistaan patjan alle rutatut lakanat.
Eikä muotoon ommeltujen lakanoiden säilytyskään ole ollut niin kinkkistä ja ärsyttävää, sillä Hempean Nammi -aluskanat on ommeltu muotoon vain kulmistaan. Sivuilta ne ovat suorat, mikä helpottaa viikkausta liinavaatekaappiin.
Hamppukangas ei nukkaa pestessä tai aiheuta pölyä käytössä
Niin paljon kuin rakastankin pellavaa, yksi asia siinä on viheliäinen. Siitä irtoaa oikein pestynäkin aina rutkasti nukkaa (ja samalla kangas ohenee ja ohenee) ja lisäksi se saa aikaan pölypalleroita makuu- ja kylpyhuoneen nurkkiin. Olin kuullut väitteen, että näin ei olisi hampun kanssa.
Hamppulakanoiden ja -pyyhkeiden kanssa meillä on yhteiseloa takana vasta muutaman viikon ja pesukerran verran, mutta silti uskaltaisin sanoa huomaavani eron selkeästi. Selvimmin sen huomaa siinä, että pyykkikoneen rumpua ei tarvitse pyyhkiä nukasta pyyhkeiden ja lakanoiden pesun jälkeen. Väittäisin myös, että sänkyjen petaaminen saa aikaan ihan samanlaista pölyhiukkasten tanssia makuuhuoneen ilmassa kuin pellavaisten lakanoiden kanssa.
Kuten Hempan Marja-Maija sanoi, ainut huono puoli tässä on se, että nyt valtaosassa hotelleja tulee ikävä oman kodin ylellisiä lakanoita ja pyyhkeitä. (Miksi valtaosassa? Siksi, että Hempean tuotteita on käytössä myös yrityksissä, kuten joissakin ravintoloissa tai Lapin luksusresorteissa.)
Hempean ennakkomyyntikampanjassa 10 prosentin alennus kaikista vuodevaatteista
Hempealla on käynnistymässä tällä viikolla ennakkomyynti, joka starttaa torstaina 27. päivä helmikuuta 2025 ja jatkuu sunnuntaihin 9. päivä maaliskuuta 2025.
Tuona aikana asiakkaat saavat 10 prosentin alennuksen kaikista vuodevaatteista, minkä lisäksi Hempean verkkokaupassa on settitarjouksia. Tuotteet toimitetaan viikkojen 13-16 aikana.
Miksi sitten ennakkomyyntikampanja? Ennakkoon tilaaminen mahdollistaa Hempan kaltaiselle pienelle yritykselle isojen kangaserien tilaamisen juuri toivotussa sävyissä. Ennakkomyyntien avulla Hempean Marja-Maija kun kykenee ennakoimaan, miten paljon mitäkin tuotetta voi laittaa tuotantoon.
Hempean uutiskirjeen tilaamalla (tämän sivun alareunassa tilausnaviska) saat jatkossa tietoa esimerkiksi juuri ennakkomyynneistä. Uutiskirje on Hempean Marja-Maijalle myös kanava, jossa hän voi käydä keskustelua asiakkaiden kanssa ja jossa hän pyytää esimerkiksi tuotetoiveita, väritoivomuksia tai kysyy, mihin tapahtumiin tai paikkakunnille tarvittaisiin Hempan muodossa vähän pohjoisen tyyneyttä ja kauneutta.
