Alan saada toimeliaisuuttani takaisin viikkojen murjottamisen jälkeen. Tai oikeastaan pakotan itseni siihen, sillä tiedän puuhastelun olevan parasta lääkettä...
Tuntuu kuin istuisin tuuliajolla olevassa soutuveneessä ilman airoja. En pysty hallitsemaan menoa, vaan välillä ajelehdin tyynenä liplattavassa meressä...
Yritän kovasti muistella lupauksiani nauttia tästä raskaudesta täysin siemauksin. Mutta totta puhuen alan olla väsynyt. Väsynyt pelkäämään ennenaikaista...