Yhteistyössä Arctips ja Suomen Blogimedia.

Herttoniemen ylle pyrytti tänään hennon ohut lumikerros. Ei se ihan ensilumi ollut, mutta ensimmäinen, jonka ehdin katsella muualta kuin toimiston ikkunoiden läpi. Ja ensimmäinen, jossa ehdimme telmimään yhdessä Minimen kanssa ennen kuin lumi ehtii muuttua kuraiseksi loskamönjäksi.

Miten mä olenkaan kaivannut lunta tämän kiireen ja pimeyden keskelle! Valkoinen lumivaippa pehmentää ja rauhoittaa sekä kalseaa lähiömaisemaa että sisälläni jylläävää loppuvuodenstressiä. Valoisan energian lisäksi lumi tuo mukanaan mahdollisuuden käyttää ilman loskariskiä uusia huopaisia paulapieksujani, jotka sain valita suomalaisen Arctips-jalkinesarjan valikoimista.

Että ne ovatkin päheät popot! Ja miten mä rakastankaan tuotteita, joissa yhdistyvät vuosikymmenien perinteet ja uusi luova ajattelutapa. Itse olen tallustanut nyt neljä talvea parkkinahkaisilla ja pitkävartisilla perintölapikkailla. Samanlaisilla, joilla äitini ja isäni kulkivat riiatessaan 70-luvulla. Pohjanmaalla sijaitseva Töysän kenkätehdas onkin valmistanut muun muassa lapikkaita jo 80 vuoden ajan, käsityönä. Ja nykyään noita lapikkaita saa myös huovasta valmistettuna, kuten omat lyhytvartiset paulapieksuni.

Koska Arctipsien suunnittelijat ja tekijät ovat suomalaisia, he myös tietävät pohjoisen talvet. Huopa on valmistettu sataprosenttisesta Ökotex-laatuisesta merinovillasta, joka on kuin luonnon oma panssari viimaa vastaan. Mä vilukissana olen pitänyt pieksuissa talsiessani vielä villasukkia, joille reilunkokoisissa kengissä on hyvin tilaa. Jalkineiden kumipohja on suomessa valmistettu sekin, joten sen luvataan kestävän joustavana ja askeleen pitävänä myös kovissa pakkasissa. Plussakelisessä Helsingissä tästä ei vielä ole kokemusta.

Kansallisromantiikan ja kaupunkielämän yhdistäminen tuntuu iskevän tällä hetkellä myös muihin kuin tällaisiin junantuomiin pohjalaisjuntteihin, joten oletankin lapikkaiden jälkeen jatsareiden valloittavan Helsingin kadut. Olen nähnyt niitä lapsuudessani raavaimpien työmiehien jaloissa, mutta silti – tai ehkäpä juuri siksi – näkisin ne myös notkumassa trendikuppiloiden tanssilattioilla. Ja käytännöllisinä ja tyylikkäinä myös hiekkalaatikoiden kulmilla! Poimuvarsijatsareita saa mustan lisäksi sinisenä ja punaisena. Jälkimmäisiä olen ihastellut blogikollegani Pinjan jaloissa.

Ja kun perinnepopojen maailmaan päästiin, mä tiedän jo tulevien kesien lempikenkäni. Ne ovat niin ikään Töysän kenkätehtaalla valmistetut parkkinahkaiset tanhukengät, joita olen ihaillut sukuni naisten jaloissa. En ole tajunnut, että ne voisivat olla noin edulliset, vaikka ovat suomalaista käsityötä ja aitoa nahkaa! Ja että vaikka kengät henkivät mennyttä aikaa, niitä saa tietenkin tilattua myös netistä, eikä vain Keskisen Vesan putiikista, kuten sukuni naiset ovat osanneet vinkata heidän kenkiään himoitessani. Sen lisäksi, että tanhukengät sopivat äitini vanhan kansallispuvun kanssa, ne tulevat näyttämään niin päheiltä yhdistettynä farkkuihin tai hulmuhelmaiseen kesätanttuun.

Mikälisikäli kun teidänkin sydämenne tykyttää perinnekengille, sain luvan arpoa yhdet vapaavalintaiset Arctips-kengät. Ja näin se tapahtuu: jätä tähän postaukseen kommentti, jossa tunnustat rakkautesi sydämesi Arctips-kenkävalitulle. Kirjoita kommenttiin lisäksi nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi. Vastausaikaa on torstaihin 19. päivä asti. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti ja lisäksi julkaisen hänen nimimerkkinsä Lähiömutsin Facebook-sivuilla.

Jos arvonta tuntuu liian epätodennäköiseltä tavalta saada itselleen Arctipsit, kannattaa vinkata joulupukille, että keskiviikkoon 18. päivä joulukuuta mennessä tilatut tuotteet ehtivät perille vielä jouluksi.

Jaa