Multa on kyselty postausta, jossa kertoisin, mitä vaatteita vauva tarvitsee. Sellaista kaikenkattavaa ja jokaiselle sopivaa vaatekattausta on kuitenkin mahdotonta tehdä. Se riippuu niin perheestä, sen tavoista ja mieltymyksistä. Esimerkiksi aina kun sivuan rakkauttani vanhoihin potkupukuihin, joka ehtii sanomaan, miten ne ovat totaalisen vääränlaisia ja epäkäytännöllisiä. Paitsi kun meillä eivät ole, päinvastoin. Vaatteiden tarpeelliset määrät riippuvat myös siitä, kuinka likaherkkiä vanhemmat ovat, miten usein niskapaskat pääsevät yllättämään, onko vauva pukluilevaa sorttia, kuinka usein pyykkiä pestään ja miten nopeasti ne on mahdollista kuivattaa.

Tässä kuitenkin katsaus meidän perheen suosikkeihin ja vinkkeihin yhden vauvan kokemuksella. Kaivoin ullakolta esiin vaateloodan, johon olin jemmaillut vauvavaatteet koossa 50­–70 cm, mutta viikkasin tällä kertaa lipastoon vain koot 50­–56 cm. Jos tämäkin vauva syntyy pikkuisena, tällä kattauksella pärjätään hyvin useampi kuukausi, kun välillä käy hakemassa täydennystä ullakolta. Vähän tekisi mieli hankkia mukaan jotain pirteätä väriä, mutta kun vauva kasvaa kuitenkin vauhdilla ja vaatteita on tarpeeksi, näillä mennään.

Bodyt

Nämä ovat ne vaatekappaleet, joita kuluu eniten. Bodyt ovat siis paitoja, jotka kiinnitetään neppareilla vielä vauvan haarojen väliin. Paitoja ilman tätä haarojenvälikiinnitystä on mielestäni ihan turha hankkia. Kun vauvaa kantaa sylissä, normipaidat ovat kuitenkin aina rypyssä vauvan kainalossa ja napa vilkkuu. Syysvauvalle kannattaa hankkia vain pitkähihaisia bodyja, ainakin meillä lyhythihaiset jäivät käyttämättä.

Vastasyntyneen kanssa mukavimpia ovat kietaisubodyt, sillä kukaan tuntemani bebe ei ole erityisemmin välittänyt pään tunkemista tiukasta pääntiestä. Ja kun vastasyntynyt on kuin löysä makkara, ei pukeminen ole muutenkaan aina helpointa. Kietaisubodyt saa nimensä mukaisesti kietaistua lapsen päälle, ja niitä on olemassa sekä neppareilla että naruilla kiinnitettäviä. Itse tykkään neppareista ehkä eniten siksi, että nauhat ovat aina pesukoneen jäljiltä solmuilla. Säätämistähän monissa napeissa ja nauhoissa on, ja etenkin lapsettomille on hauska järjestää palikkatesti laittamalla hänet pukemaan vauvalle kietaisubody.

Kietaisubodyja yleisimpiä kaupoissa ovat kuitenkin ihan perusbodyt, joissa kannattaa kiinnittää huomiota kaula-aukkoon. Oman tuntumani mukaan yleisimpiä ovat kaula-aukot, joita saa laajennettua parit nepparit avaamalla. Ihan käypä ratkaisu sekin. Itse tykkään eniten venekaula-aukosta, jossa ei tarvitse avata nappeja tai neppareita, vaan kaula-aukon levenemismahdollisuus on tehty leikkauksella. Tässä kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota paidan laatuun, sillä huonolaatuiset paidat alkavat lörpöttää nopeasti venekaula-aukosta.

Vastasyntyneen kanssa bodyissa on näppärää olla mahdollisuus taittaa hihat pussiksi. Vauvat syntyvät monesti sellaisen kynsivarustuksen kanssa, että satasia manikyyreistään maksavat olisivat kateellisia. Kädet näillä kohtutuoreilla elävät omaa elämäänsä, joten vaikka kynsiä kuinka lyhentäisi, vauvat saavat monesti raavittua itsensä esimerkiksi naamasta ihan verille. Mutta kun kädet ovat paidan hihan muodostamassa pussissa, iho pysyy ehjänä.

Meillä bodyja näyttäisi olevan 14 kappaletta, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Me vaihdetaan vaatetta aika herkästi, jos siihen likaa tai kosteutta tulee. Pyykkikone jytyyttää ainakin kerran päivässä, kestovaippa-aikaan ja kurakeleillä useamminkin. Taloyhtiön kuivaushuonetta käytämme välillä, luultavasti nyt taas tulevana vauva-aikana useammin. Haaveillaan myös kuivausrummusta, mutta nämä vaatemäärät riittivät hyvin myös ilman kuivausrumpua.

Potkuhousut

Ehdottomia vauvanvaatesuosikkejani. Sen lisäksi, että ne ovat mielestäni suloisia lapsen päällä, ne ovat myös käytännöllisiä. Me tulemme varmasti kantamaan tulevaakin lasta paljon kantoliinassa ja -repussa. Potkupuku tekee lapsesta mukavan pötkylän kantovälineessä kannettavaksi, eikä repun sisälle jää ylimääräisiä saumoja, jotka voisivat jäädä huonosti myttyyn.

Itse tykkään ehdottomasti eniten 70–80-luvun mallisista potkupuvuista, jotka ovat kapeita ja pitkiä. Ne sopivat hyvin gasellisääriselle ja hoikalle lapselle, jonkalainen tuleva vauvakin tulee todennäköisesti olemaan. Uudemmat mallit ovat yleensä leveämpiä ja lisäksi niissä on haaroissa vaipanvaihtoa helpottavat nepparit. Mä en kuitenkaan tykkää neppareista, sillä potkarit saa riisuttua ja puettua kolme kertaa siinä ajassa kun näprää neppareita auki ja kiinni. Ja kun potkuhousut ottaa kokokaan pois, ei tarvitse olla varomassa roikkuvia lahkeita pyllypesullakaan. Lisäksi lahkeissa olevat nepparit saattaisivat painaa kantorepussa tai -liinassa istuvaa lasta turhaan.

Oli miten oli, potkupuvussa on oltava terät. Eli että niissä on niin sanotusti ommeltuna sukat kiinni. Vauvat ovat siitä vekkuleita, että niillä ei tasan pysy mitkään sukat kauaa jalassa. Terällisten potkareiden kanssa siitä ei tarvitse huolehtia. Terättömätkin ovat toki ihan jees, etenkin kun niitä voi kokonsa puolesta käyttää aikaisemmin ja pidempään kuin terällisiä. Pitkät lahkeet kun voi tarvittaessa kääriä ja lyhyet taas piilottaa pitkien sukkien sisään.

Näitä meillä on seitsemän kappaletta ensimmäisien kuukausien varalle.

Puolipotkuhousut

Sama kuin edellinen, mutta ilman henkseleitä. Kutsutaan myös ihan housuiksi vaan. Eivät voita potkuhousujen ihanuutta, mutta etenkin valkoisena aika söpöjä vastasyntyneen päällä. Näissä kannattaa olla paksu resori vyötäröllä, tai muuten ne valuvat käytössä miten sattuu vauvan päällä. Tai ainakin vyötäröllä pitää olla kiristysvaraa sitten vaikka kuminauhanapein.

Näissäkin on mielestäni syytä olla potkuhousujen tapaan terät, eli umpiommellut lahkeet. Meillä on myös muutamat lahkeista avonaiset puolipotkarit, mutta ne jäivät ainakin esikoisen aikana vähäiselle käytölle.

Yhteensä näitä löytyy lipastosta kahdeksan kappaletta, mikä on ihan liikaa. Suurin osa näistä on kuitenkin omien lasten tai suvun lasten äitiyspakkauksista, joten turhia lovia lompakkoon ei ole tullut.

Potkupuvut

Eli ohuesta kankaasta valmistettu haalari. Näitä mä rakastan, ja voisin pukea vauvani kokonaan vain potkupukuun. Me ollaan kuitenkin käytetty näitä unihaalareina, sillä siinä ne ovat ilmojen viiletessä ykköset. Jotta lapsi jossain vaiheessa alkaisi hoksaamaan yön ja päivän eron esimeriksi nukkumispuuhissa, ollaan vaihdettu jo vastasyntyneelle iltaisin yökkärit päälle rutiinia tuomaan. Enpä kyllä muutenkaan laittaisi vauvaa nukkumaan puhtaisiin lakanoihin vaatteissa, joilla on oltu vaikka kaupungilla, vaikka mitään näkyvää likaa vaatteissa ei olisikaan.

Potkupukuja on saatavilla sekä neppareilla että vetskarilla. Mä liputan vetoketjun puolesta sen helppouden takia. Niskapaskoissa on ihan tarpeeksi haastetta yöaikaan, ettei siihen tarvita kahdenkymmenen nepparin avaamista vielä ekstahaasteeksi. Muita vaatimuksia hyvälle potkupuvulle on muista vaatteista tutut terät lahkeissa sekä mahdollisesti pussille käännettävät hihat.

Näitä meillä on jemmassa vastasyntyneelle neljä kappaletta.

Neuletakit ja muut paksummat yläosat

Nämä eivät ole kätevimpiä pienen vauvan käytössä, mutta välillä ihan tarpeen. Itse tykkään pehmeästä, laadukkaasta ja kutittamattomasta villasta neulotuista neuletakeista. Niissä kun kohtaa käytännöllisyys ja kaunis ulkonäkö. Neuletakkia kiskotaan päälle, kun sisällä alkaa olla vilpoista.

Meillä on näitä lipastossa kolme: yksi neuletakki, yksi collegetakki ja yksi collegepaita. Vain neuletakki on ihan vastasyntyneen kokoa, mutta etenkin jos syksy on lämmin, sen pitäisi hyvin riittää.

Välikerrokset

Ilmojen viiletessä vauva tarvitsee ulkoillessaan päälleen ekstalämmikettä. Nämä toimivat myös välikerroksena, kun tarvitsee siirtyä järeämpiin vaatekertoihin kylmyyttä vastaan. Ruskea paksu collegehaalari on ensimmäisiä esikoiselle kirpputorilta ostamiani vaatteita. Säkällä osasin ostaa toimivan vaatekappaleen. Se toimi myös sisävaatteena, kun lämpötilat kotonakin alkoivat tuntua talvelta.

Kaikista kätevin ja näppärin välikerrosvaate on laadukas villahaalari. Ohuesta merinovillasta kudottu on ehdottomasti paras. Se ei tee lapsesta Michelin-ukkoa, mutta pitää silti lämpimänä. Villa myös puhdistaa itse itseään. Valkoinen villahaalari on kipparilta ja luultavasti jonkun vuoden äitiyspakkauksesta peräisin. Se on kuitenkin iso, joten jos jotain vaatetta ihan oikeasti pitäisi vauvalle ostaa, olisi se ohuen ohut villahaalari.

Villahaalari on kätevä myös lasta kantaessa kantoliinassa tai -repussa. Itse kuljetin vauvaa oman takkini sisällä, joten lapsi ei tarvinnut paksua haalaria talvellakaan. Jos kannettavan vauvan pukeminen ilmojen viiletessä kiinnostaa, täällä postaus sekä kannettavan että kantajan talvipukeutumisesta.

Ulkovaatteet

Jossain vaiheessa se sitten tulee, talvi. Ostin vauvalle uutena Marimekon paksun velour-haalarin, joita juuri taannoin moitin sukupuolittuneiksi. Se oli kuitenkin juuri sellainen, jota tarvitsimme (ja mehevässä alessa), joten aloinkin miettiä, josko sukupuolittuneisuus onkin omassa mielessäni. Jospa vain minä mietin, että vaalenapunainen kukkahaalari on kohdistettu tytöille ja tämä rempseän raidallinen autokuosinen pojille.

Velourhaalari toimii hyvin vaunuissa, ja lisälämmikettä saa tarvittaessa makuupussista ja peitosta. Samaisen haalarin uskoisin toimivan etenkin syksyaikaan myös kantaessa, jos haluaakin kantaa kantovälineessä kulkevaa lasta oman takkinsa päällä.

Isompaa kokoa talvivermeissä edustaa nuorimmaisen pikkusiskoni vanha karhumainen haalaripussi. Se oli Minimellä käytössä koko ensimmäisen talven ja toimi hyvin liikkumattoman lapsen kanssa. Pussiin mahtuu myös helposti paljon lisävaatetta. Pussi ei myöskään jää ihan heti naftiksi, mutta pieni vauva ei myöskään huku siihen, kuten äitiyspakkausen isokokoiseen haalariin.

Mekot

Jos perheeseen odotetaan lasta, jolle tahdotaan pukea myös hulmuhelmaa päälle, sellaisia voi toki hankkia. Vauvan kanssa ne vain ovat sen verran epäkäytännöllisiä, ettei koko vaatevarastoa ainakaan kannata rakentaa niiden varaan.

Minimellä ei ollut ainuttakaan mekkoa ihan pienessä koossa, ja ne suuremmatkin jäivät lähinnä käytettäväksi niinä päivinä, kun äitikin jaksoi laittaa jopa ripsaria. Kantaessa mekot ja hameet myös menevät helposti ryttyyn ja tuntuvat lapsesta epämiellyttäviltä. Konttausharjoituksissa ne taas olivat tiellä. Rimpsuhelmoja ehtii käyttää sitten, kun lapsi osaa kävellä.

Sukat ja töppöset

Vaikka vauvan käytössä onkin suurimmilta osin vaatteita, joissa on sukat sisäänrakennettuina, sukillekin on paikkansa. Niinpä niitäkin kannattaa hankkia muutamat. Etenkin ihan pienimpien kokojen metsästämiseen saattaa joutua käyttämään aikaa. Sukissa kannattaa olla pitkät varret, että ne pysyvät edes jotenkuten päällä.

Syysvauva tarvitsee myös paksumpia sukkia ja töppösiä. Minkälaisia sitten käyttää, on taas makukysymys. Pieniä villasukkia on vähemmän saatavilla, mutta söpöjä töppösiä taas löytyy paremmin. Minimellä oli lisäksi ahkerassa käytössä vanhat nahkaiset tossut niiden tuulenpitävyyden takia. Ne puettiin paksujen sukkien päälle kantaessa, jotta kantorepussa matkustavan pienet varpaat varmasti pysyivät lämpiminä. Kun tossut jäivät pieniksi, siirryttiin Stonzeihin.

Myssyt ja lapaset

Leuan alta narulla sidottavia ohuita puuvillamyssyjä kannattaa vauvaa varten olla useammat jemmassa. Ne ovat kuitenkin heti kuolassa, puklussa ja missä lie. Pieniä kokoja on myös välillä hankala löytää. Ohutta myssyä suositeltiin ainakin joskus pidettäväksi vastasyntyneellä muutamien viikkojen ajan, mutta sen säännön noudattaminen on ihan maalaisjärjen varassa. Olkoon miten oli, myssyt ovat käteviä.

Kypärämyssyjäkin on hyvä olla jemmassa muutamat. Ne lämmittävät myös lapsen kaulaa ja niskaa. Huippukonsepti, sanoisin. Kylmempiä päivä varten kannattaa varata myös jotain ohutta puuvillaa lämpimämpää. Villamyssyt voi pukea esimerkiksi kypärämyssyn päälle. Nämä meidän villamyssyt ovat kirpparilta ja täten jonkun muun kutomia, mutta näitä on kuulemma helppo ja nopea tehdä myös itse. Jospa siis tällä kertaa saisin minäkin aikaiseksi kutomoida muutamat isommassa koossa – tupsulla totta kai!

Vaikka monissa vauvan ulkovaatteessa on sisäänrakennettuna käsineet, joskus lapasillekin on tarvetta. Alkuun käyvät myös ohuet sukat, joita voi pitää myös sisällä, jos lapsella on tapana raapia itseään. Ja sitten kylmemmällä kelillä villasukatkin ajavat asiansa käsineinä, sillä vauva ei osaa kaivata sormille omia kolosia.