Kummallinen kesä näkyy selvästi viljelmien sadossa. Herneitä on ennen riittänyt napsittavaksi pitkin kesää, mutta nyt puskat jaksoivat tuottaa vain muutaman viikon ajan kuivahkoja palkoja. Ennen olemme olleet kesän jäljiltä papuähkyssä, mutta nyt papupensaat antoivat vain muutaman litran proteiinia. Kesäkurpitsa on jaksanut yrittää, mutta senkin sato jää selvästi viime vuosista. Minimunakoiso on myös tehnyt parhaansa säiden armoilla. Uutena kokeilemamme maissi on kasvattanut komean varren, mutta vain kolme pientä tähkää.

Parvekkeellamme meno on ollut vielä hiljaisempaa. Pitkät helteet ja porottava aurinko muuttivat lasitetun parvekkeen yli kuukauden ajaksi umpiosaunaksi. Mansikkapuskien tuottamat marjat olivat etäisesti mansikoilta maistuvia näkkäriklönttejä. Yrtit tuntuivat kasvavan hädissään vain pituutta, ikään kuin yrittäen saada päitään jonnekin viileämpään. Chilejä saimme kaksi. Paprikat tuottivat kolme kokonaista koppuraa. Kukatkin ovat olleet ahkerasta kastelusta huolimatta läkähtymäisillään.

Mutta yksi kasvi on tuottanut hedelmää muidenkin edestä! Tiluksiemme uusi kokeilu, tomaatti, on pistänyt ihan ranttaliksi. Minime on napsinut mehukkaita keltaisia hedelmiä suoraan suuhunsa kastelun lomassa. Olemme kantaneet kotiin vihreitä tomaatteja kypsymään, etteivät oksat katkeaisi satokuorman alla. Sisko juuri mehusteli tehneensä tomaateista törkeän hyvää tomaattikastiketta pizzan päälle.

Tomaatit olemme saaneet ystävältämme, joka ne on kasvattanut siemenestä asti. Myös yksi kesäkurpitsoista – se selvästi parhaiten satoa tuottanut ja edelleen innokkaasti uusia kukkia tunkeva – on saatu. Torilta ja myyjäisistä ostetut taimet eivät selvästikään ole saaneet tarpeeksi hellyyttä ja huolenpitoa taipaleensa alussa nauttiakseen kesästä täysin nupuin. Näemmä kasvintaimiin pätee sama kuin ihmistaimiin. Hyvä kasvualusta ja ravinto eivät riitä kasvattamaan menestyviä ja elämästä iloitsevia versoja. Ravinteeksi tarvitaan rutkasti rakkautta ihan heti alusta alkaen.