Fillaroimme tänään naapurilähiöön Roihuvuoreen, jonka Kirsikkapuistossa vietettiin perinteistä Hanami-juhlaa. Me olemme käyneet pällistelemässä Roihuvuoren Japanilaistyylisen puutarhan edustalla kukkivia kirsikkapuita joka vuosi lähiöidyttyämme, mutta Kirsikkapuiston Hanami-humussa kävimme nyt ensimmäistä kertaa.
Mua on vaivannut Japani-matkakuume niin kauan kuin muistan. Välillä kuume nousee niin korkeaksi, että vain lentoliput tuntuvat tarpeeksi tehokkaalta hoitomuodolta. Nyt eletään taas sellaista aikaa. Ensin Satu kirjoitti Tokion-reissustaan ja sitten Roihuvuoren kirsikkapuut saivat unelmoimaan, miltä tuntuisi nähdä vaaleanpunainen kukkameri toisella puolella maailmaa.
Japanilaisille Hanami-juhla on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista. Ihan kuten Roihuvuoren Hanamikin, Japanissa juhlan ajankohta vaihtelee sen mukaan, milloin kirsikankukat ovat uhkeimmillaan. Tätä jännitysnäytelmää seuraa Japanissa kuulemma säätiedotuksen kaltainen ohjelma, sakura-zensen, jossa kerrotaan kukintarintaman etenemistä maan eri paikkakunnilla. Kun Hanami-aika sitten on, sitä vietetään myös työpaikoilla. Toimistoilta kuulemma tavataan lähettää nuorimmainen työntekijä varaamaan piknikpaikkaa puistosta, jonne loputkin firman väestä saapuvat sitten iltasella juhlimaan. Miettikää nyt, siellä ne uransa alussa olevat pukutyypit istuvat kirsikkapuiden alla bilepaikkaa varaten. Mitä jos niille tulee vaikka pissahätä?
Hanami tarkoittaa japaniksi kukkien katselemista, mikä siis on kemujen päätarkoitus. Piknikviltit levitetään kukkivien kirsikkapuiden alle ja sen jälkeen nautitaan eväistä, sakesta, ystävien seurasta – ja niistä kukkasista. Pääasiallisesti samoin Hanamia juhlitaan myös Roihuvuoressa, tosin Sake-pullojen sijaan bongailin vilteiltä skumppapulloja.
Me keskityimme nuuskuttelemaan kukkia ja näkemään tuttuja. Sain myös hienon idean, että nythän siskoni saa ottaa meistä perhekuvia, kun on koko sakki koossa ja niin nättiä että. No tuota. Kuvasarjassa ei ole yhtään otosta, joka istuisi sellaiseen perinteiseen kotialbumikuvitukseen. On irvistystä, kenkää naamassa (!!), pölmistyneitä ilmeitä, neljään suuntaan menossa olevia perheenjäseniä ja sen sellaista perinteistä. Ihan on meidän perheen näköistä meininkiä, ei siinä.
Ai miten se matkakuume päivän jäljiltä? Akuutti.
Ihania kuvia! Ja Helsingissä vielä – wow!!
Tokiossa ei enää kukkinut, olisi pitänyt mennä huhtikuussa. Mutta toisaalta lippujen ja hotlien hinnat ovat silloin korkeimmillaan.
Hei oletko jo tehnyt postauksen kestovaipoista? Lukisin mielelläni ja tarpeeseen! Ja matkakuumetta on usein täälläkin 🙂
Olen matkustanut monessa maanosassa ja kaukokohteessa, mutta kaikista suurimman vaikutuksen teki Tokio. Kaikki oli Japanissa täysin erilaista ja toisaalta samanlaista kuin Suomessa. Kasvissyöjälle ruokapuoli aiheutti päänvaivaa. Jäin siihen käsitykseen, että Japanissa ei ole kasvissyöjiä. Muistan eräänkin Vegetable Wrapin, jonka sisältä vetelin tunnistamattomia liha- (tai kala)suikaleita. Elin pääasiassa onigireilla, vegesushilla ja yksittäispakatuilla (!) hedelmillä ja leivonnaisilla. En silti ole toipunut Japani-kuumeesta, vaikka reissusta on kohta neljä vuotta 🙂
Mä olen miettinyt, että pystyn elämään sen kanssa, että en koskaa näe kukintaa Japanissa, mutta en sen kanssa, että en koskaan matkusta Tokioon 🙂
Voi vitsi, se on edelleen to do -listalla roikkumassa. Nyt kyllä pitää lähiaikoina ryhdistäytyä ja tehdä se.
Toi mua just kiinnostaa ja olen monilta kuullut samaa: kaikki on täysin erilaista ja samlla täysin samanlaista kuin Suomessa. Tuosta ruokapuolesta just juttelin eilen miehen kanssa Japanista (ja etenkin Tokiosta) haaveillessani ja totesin, että jos matkaa sinne mielii, täytyy varmaan vaan hyväksyä se, että tulee reissun aikana luultavasti syöneeksi lihaa tietämättään. Voi että, mäkin tahdon sinne vaikuttumaan!
Mikä sidonta sinulla on tuossa sinisessä liinassa? Näyttää hyvältä, kun vauvan pää näkyy tarpeeksi ja hän voi katsella mitä ympärillä tapahtuu.
Se on ihan perinteinen kietaisuristi 🙂 En vain ole levittänyt päällimmäisiä osia vauvan päälle, vaan ne ovat kaitaleina sivuilla.