Ystävät ovat usein mielessäni, mutta liian harvoin siinä halietäisyydellä. Minä olen onnekas muija, sillä ympärilläni on ihan valtavasti ihmisiä. On ystäviä, kavereita, työtuttuja ja laumoittain ihmisiä, joita en välttämättä ainakaan vielä tunne kovin hyvin, mutta joiden seurassa on kiva olla. Tahtoisin viettää paljon enemmän aikaa tuttavapiirini kanssa, mutta silti välillä mukamas ei ole aikaa edes Whatsapp-viestiin.
Minut pysäytti ajatus, jonka luin muistaakseni Pupulandia-blogista joskus alkuvuodesta. Se meni jotenkin näin: Pidä kiinni niistä ihmisistä, jotka pyrkivät pysymään elämässäsi.
Hyvänen aika, miten viisaasti sanottu. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka elävät ihan samanlaista pikkulapsiperhekaaosta kuin itsekin. Ja silti he näkevät sen vaivan, että laittavat viestiä, soittavat tai pyytävät kahville. Olen onnekas, että he tahtovat laittaa aikaansa juuri minuun.
Siksi olenkin viime aikoina taas koettanut paremmin hioa taitojani järjestää tärkeille ihmisille aikaa silloinkin, kun aikaa ei oikein ole. Tässä yksinkertaiset, mutta kai siksi toimivat niksini ystävyyssuhteiden vaalimiseen kiireen keskellä:
Syökää yhdessä. Ihmisen on pakko syödä, oli kuinka kiire tahansa. Tee se siis tärkeiden tyyppien kanssa. Sovi lounastreffejä keskelle työpäivää. Pyydä ystävä perheineen arkipäivälliselle. Laittakaa yhdessä ruokaa lauantaisin – vaikka pakkaseen asti jemmattavaksi. Perustakaa aamiaiskerho, jossa jokainen ringistä vuorotellen laittaa aamiaisen koko sakille vaikka perjantaisin. Tai tavatkaa aamupalalla kahvilassa.
Tehkää yhdessä. Lenkkiseura on klassikko. Mutta muutakin arkista voi tehdä yhdessä. Menkää yhdessä ystävän kanssa pesemään mattoja, poimimaan marjoja tai ostamaan kevätkukkia. Peskää ikkunat yhdessä ystävän kanssa ensin teillä ja sitten heillä. Tehkää ruokaostokset yhdessä. Jos olette töissä samalla suunnalla, kulkekaa työmatkat yhdessä. Päättäkää päivä, kun menette yhdessä myymään kirpputorille.
Leikkitreffit. Nerokas konsepti, jossa kaikki voittavat. Lapset saavat kavereita, sinä saat aikuiskavereita, ja silti kaikki viettävät yhdessä aikaa. Voidaan viettää kotona tai vaikka leikkipuiston sisätiloissa, mutta juuri nyt alkaa olla parhaat ajat leikkitreffeille: piknikviltti ja termarikahvit aikuisille, lapsille ulkopelejä ja avot!
Yökyläile. Tämän vuoden teemani ja syystä. Yökyläillessä pääsee kiinni ihmisen elämään ja kuulumisiin niin paljon paremmin kuin kiireisillä kahvikupposilla kaupungilla. Kun yökyläilyssä on mukana koko perhe, ei tarvitse luopua perheajastakaan. Onni on lattialle levitetyt siskonpedit ja lauma tärkeitä tyyppejä samassa aamupalapöydässä.
Lähetä vain se sydän. Ei haittaa, että et ehdi nakuttaa Whatsapp-viestiin kaikkia kuulumisia. Ei ole välttämättä oleellista kysyä, koska nähdään. Mutta oleellista on muistuttaa, että ystävä olet tärkeä ja mielessä. Siihen riittää välillä vain sydän-emojin lähettäminen.
Ihan hyviä vinkkejä. Tosin Tämä on niitä postauksia missä minusta näkyy aika vahvasti kaupunkilaisuus. Jos kaverit ja ystävät ovat suurin osa fyysisesti useamman sadan kilometrin päässä niin esimerkiksi lounastreffit tai spontaanit illanvietot eivät ole ihan yksinkertaisesti järjestettävissä. Varsinkin kun huomioidaan myös se että monet syövät lounasta ihan työpaikalla.
Sama pätee myös lenkkiseuraan, mattojen pesuun tai yhteisiin kirppispöytiin.
Leikkitreffejä olen kyllä harrastanut oman kylän kavereiden kenssa, mutta jos nyt puhutaan ihmisistä jotka selvästi tahtovat pitää minut mukana elämässään niin viisi vuotta samassa kylässä ei vielä ihan riitä että introvertti ehtisi tällaisia ”ikuisia” ystävyyksiä solmia.
Tällaisessa tilanteessa tuo yökyläily on se realistisin, mutta sekin vaatii sen verran siirtymistä ettei kovin montaa kertaa vuodessa tule lähdettyä.
Tämä kommentti ei missään tapauksessa ole moite, vaikka se ihan varmasti siltä kuulostaa. Halusin nyt vaan tuoda taas toisenlaisen näkökulman tähänkin asiaan. Jokainen katsoo kuitenkin asioita helposti omalta kannaltaan ja se on ihan ok 🙂 Olen kuitenkin vuosien varrella huomannut että sinulle voi hyvillä mielin avata myös toisia näkökulmia ja otat ne hyvin vastaan 🙂 Sitä paitsi kaupungissa asuva jolla on läheisiä samassa kaupungissa hyötyy ihan varmasti näistä neuvoista ja kyllähän osaa näistä voi hyvin soveltaa myös etäkaveruudessa ja ainakin pistää korvantaa, jos niistä jotain poikisi.
Totta, tällaiset asiat ovat tietenkin ihmisestä, elämäntilanteesta ja asuinpaikasta kiinni. Tiedän myös hyvin, että kaikilla ei ole tällaista positiivista ongelmaa, vaan ongelma on se, että ei ole oikein ketään ystävää.
Nämä tosiaan olivat minun omassa elämässäni hyväksi kokemia vinkkejä 🙂 Kaukana olevien ystävien kanssa olen kokenut hyväksi juuri sen yökyläilyn. Näkemisten välillä voi olla pitkiä aikoja, mutta onneksi näin aikuisena se ei riko yhteyttä. Some on myös mainio linkki ystävien välillä, jos fyysisesti ei voi olla läsnä. Esimerkiksi ulkomailla asuvien ystävien kanssa nähdään tosi harvoin, mutta voidaan ottaa vaikka Skype-kahvit 🙂
Tuo yökyläily ois niin jees, mutta nää jurpot kymenlaaksolaiset (itse olen itä-suomesta) tuntuu vierastavan ajatusta :/ meilläki ois tilaa majottaa parikin perhettä samaan aikaan ja toisaalta tykkään itse kyläillä, mutta sit jengi on sillee että keitetää kahvit kun parin tunnin päästä on muuta menoa. Vai onkoha se sit vaan, ettei ole niitä oikeita ihmisiä olleskaan 🙁
Niin ja sama ongelmaa kuin ekalla kommentoijalla, tosin meillä ”vain” 40km lähimmälle kaverille. Eipä niitä kyllä nähnyt juurikaan kaupungissa asuessakaan. Ärsyttää kun kukaan ei voi suostua näkemään esim huomenna, vaan kalenteri kourassa pitää sopia jotain pikatreffejä kuukauden päähän!
Ajankohtainen aihe itsellekin ja kovasti pohdinnan alla <3
Tuon kalenteri kädessä tärskyjen sopimisen tunnistan kyllä. Ja mä olen myös just se kalenterityyppi, mikä ärsyttää itseäni ihan kamalasti. Että milloin tästä kavereiden näkemisestä muka näin vaikeaa tuli. Samalla kylällä asuvien kaverien kanssa näkeminen on spontaanimpaa.
Toivottavasti tästä irtosi jotain ajatuksia omiin pohdintoihin 🙂