Fyysiset kirjaniteet saatu arvostelukappaleena

Pitkästä aikaa kirja-asioilla! Huomasin olevani kovin saamaton kirjaamaan lukuvinkkejä tänne blogiin, joten perustinkin Lähiömutsin Instagramin kohokohtiin (ne pallurat profiilikuvan alapuolella) Kirjapäiväkirja-osion. Kirjoitan sinne tuoreeltaan ajatuksia kaikista lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista. Jos siis tuoreet kirjavinkit kiinnostavat, kannattaa tsekata Instagram-tilini puolelta. Sieltä löytyy nyt vajaa parikymmentä lukukokemusta, ja lisää tulee sitä mukaa, kun kirjoja nautin.

Mutta nyt muutama nosto myös tänne blogiin! Tätä tämänkertaista kirjakolmikkoa yhdistävät aikuisuuden kipuilut sekä oman paikan sekä merkityksen löytäminen maailmassa.  Mutta muuten kirjat ovatkin ihan erilaiset.

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen (Gummerus 2018). Tämä soljuva ja tempaava kirja kertoo somekulisseista. Esiripun takana unelmien poikaystävän seurassa pitää olla koko ajan varuillaan, yksinäisyys painaa itsenäisyyttä alleen ja työ self help -kirjailijana sekä somevaikuttajana tuntuu valheelta ja merkityksettömältä. Kirja on hyvin kirjoitettua viihdettä kolmenkympin kriisistä, nykypäivän vaatimuksista ja ikiaikaisesta biologisen kellon tikityksestä.

Brittikirjailija vetää osan somekulisseista jo vähän epäuskottavan pitkälle. Tai sitten en onneksi moista osaa kuvitella tapahtuvaksi. Mutta jotain tästä päivästä tässä kirjassa on, pakattuna niin herkullisiksi lauseiksi, että iltaisin piti aina lukea ”ihan vain yksi kappale” lisää.

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019). Viihdyttävä romaani, joka onnistuu kepeytensä alla avaaman nuoren aikuisten ajatusmaailmaa ja kipuiluja niin aidon tuntuisesti, että äänikirjaa kuunnellessa uppouduin päähenkilön ajatuksiin välillä kuin omiini.

Kirjan päähenkilö Frances opiskelee yliopistossa kirjallisuutta ja hakee paikkaansa Dublinin luovien ihmisten piireissä (Ex-tyttö)ystävänsä Bobbin kanssa he tekevät viiltäviä huomioita maailmasta ja samalla miettivät huolella, miten asetella kasvonsa ja sanansa vaikuttaakseen ulkopuolisten silmissä siltä, miltä toivovat.

Kun Frances ja Bobbi tutustuvat kolmekymppiseen kulttuurialalla työskentelevään pariskuntaan, syntyy epätoivoisen intohimoinen ja monimutkainen neliödraama. Suhteiden järjettömyys ja kivuliaisuus sekä se magneetin lailla vetävä nimeämätön ihmisten välillä tuntuu lukijalle (tai tässä tapauksessa kuulijalle) asti.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesnä kaikki muuttuu (Gummerus 2018). Hurjasti myynyt ja hurjasti hehkutettu romaani, jonka on sanottu olevan aikalaisromaani nykykaupunkilaisen kolmekymppisen arjesta. No, minun elämäni (joka tosin lähestyy jo nelikymppisiä) on niin erilainen, että mitään aikalaisuutta en tästä siinä mielessä löydä. Enemmänkin koin päähenkilön teinimäisen kiukuttelun ja saamattomuuden niin ärsyttävänä, että teki mieli huutaa kirjan sivuille että ”koita nyt saatana aikuinen ihminen ryhdistäytyä ja lopeta tuo itsesäälissä kieriskely.” Tosin niin varmasti moni miettii myös lukiessaan minun kriiseilyistäni.

Että sinällään kirja toki tavoittaa länsimaisen yhteiskunnan hyväosaisen ongelman ja kysymyksen: miten tulla onnelliseksi aikuiseksi. Savonlahden päähenkilöllä on toki ihan oikeitakin ongelmia: rahahuolia, työttömyyttä ja yksinäisyyttä. Kirjan kappaleen ovat lyhyitä kohtauksia päähenkilön elämästä, ja pidän tekstin lakonisen toteavasta tyylistä. Synkkyyteen on piilotettu huumoria; että tällaistako tämä elämä tosiaan on. Ja onhan se, monille, samaistuttavuuden puutteesta huolimatta minullekin.

Se on vielä sanottava, että sipsejä rakastavana arvostan, että tuo perunan kaunein muoto on nostettu ihan kirjan kanteen asti.  Sipsit ja etenkin oikealla tavalla sekoitetut dipit kun ovat kirjassa yksi elämänhallinan (ja hallinnan menettämisen) ilmentymä.