Nämä on asioita, jotka ovat vielä niin kaukana omasta kaupunkiarjesta. Ei todellakaan olla vielä siinä pisteessä, että Helsingissä uskaltaisin jättää lapsen leikkimään pihalle, jos kukaan ei ehtisi katsoa perään kuin sivusilmällä. Se oli iso juttu myös lapsille, ja heistä paistoi se ylpeys annetusta vastuusta ja itsenäisyydestä. Muistutettiin lapsia, että eivät poistu pihapiiristä, pyytävät jota kuta lämmittämään kesäkeittoa jääkaapista ja jos jonkun asian tekeminen epäilyttää tai mietityttää, luultavasti kannattaa jättää tekemättä. Ja sitten hurautimme yksivuotiaiden kanssa Vaasaan.
Jos oli kiva antaa vanhemmille lapsille vastuuta, kiva oli antaa pienemmille aikaa ainoina lapsina. Jätkät jaksoivat hienosti kulkea mukana, ja kaikki kitinä, tappelu ja vätinä loistivat poissaolollaan. Kävimme kuljeksimassa torilla, piipahdimme Loftetiin ja luuhailimme pitkällä lounaalla Raawkassa.
Sen jälkeen villiinnyimme SRP:n kirpputorilla. Se on mielestäni ehdottomasti Vaasan paras kirpputori, ja jouluaikaan olin saada slaagin, kun tuttuun paikkaan ajaessa vastassa olivat lukitut ovet ja tyhjät hallit. Silloin netti ei osannut vielä kertoa sitä, minkä nyt: kirppis oli vain muuttanut Klementinkadulle. En tiedä, oliko se vain ilo siitä, että pitkästä aikaa pääsin kunnolla tonkimaan kipputorille, mutta ai että, valikoima oli parempi kuin uskalsin toivoakaan.
Jouduin pidätellä kirpparikiimaa, mutta kaikelle en voinut sanoa ei. Kuten pienelle lasimaljakolle, jonka epäsymmetrinen muoto kielii sen olevan ajoilta ennen kuin maljakot alettiin tehdä pääsääntöisesti muoteilla. Ihan täydellisen suloinen maljakko pienille kimpuille tienpientareelta poimittuja kaunokaisia.
Toinen kukkamaljakoksi ainakin näin alkuun päätynyt kirppislöytö oli savinen kannu, jota en todellakaan olisi tarvinnut, mutta joka viehätti konstailemattomalla ulkonäöllään. Toinen puoli on dipattu siniseen väriin, kun alapuoli on ronskisti ruskeaa. Mietin, että siinä säilyttäisi lieden vieressä vaikka soijakastikkeen tai jonkun öljyn, mutta saattaa olla, että kannu on kauneudestaan huolimatta siihen turhan epäkäytännöllinen.
Lasinen kupu sen sijaan pääsi heti keittiöhommiin. Sen alle voisi laittaa tarjolle vaikka pieniä söpöjä leivoksia, mutta ehkä se on tarkoitettu alunperinkin juustokuvuksi. Siinä se nimittäin on täydellinen, ja tälle on ollut tarve. Ihana löytää se käytettynä, ja juuri sopivan 50-lukulaisella meiningillä.
Keittiöhommiin päätyi myös nippu lusikoita. Olen himoinnut tuollaisia puuvartisia ja reilusti elämää nähneitä aterimia pitkään, mutta en ole saanut perusteltua sellaisten hankkimista itselleni. Nyt olin hövelillä tuulella, sillä ostin nipun muutamalla lantilla vain niiden kauneuden tähden. Ja voi kyllä! Miten hyvältä tuollainen lusikka tuntuukaan kädessä aamuina, kun ulkona on vielä viileää, mutta kulhossa oleva puuro lämmintä.
Viimeinen kirppislöytö menee sekin ihan kauneuden piikkiin. Mistä lie teräksisestä materiaalista valmistetussa kulhossa on kiusoitteleva yhdistelmä arvokkuutta ja ajan tuomaa rosoisuutta. Kippo on lyhyessä ajassa osoittautunut monitoimikulhoksi. Siinä on tarjoiltu ruokaa, se on lojunut eteisessä nappaamassa syliinsä kotiin tulevien avaimet ja siinä on säilytetty koruja. Jotenkin näen sen myös tulevan kotimme vessassa.
Melkoisen mairealla hymyllä kirppismuija kavereineen siis palasi mummilaan. Siellä lapset olivat nenänpäätä myöten likaisia (likayhdistelmässä ainakin hiekkaa, nurmikkoa ja mansikkaa) ja niin onnellisia, kun olivat saaneet maistaa jännittävää maalaismukulan vapautta.
Ihanat lusikat! �� Mulla on noita samanlaisia kaksi äidin peruja. Se on jauholusikka, meillä ja äidillä, aina jauhopurkissa valmiina annostelemaan! ��
Kivoja löytöjä. Ihan aiheen vierestä: yhdessä kuvassa näkyy tikkaat ja muistin heti sun aiemman kerrossänkypostauksen. Piti tietenkin kaivaa se esille, et minkäköhän niistä olette nyt hankkineet. Mut sieltähän se tieto sitten löytyikin kommenttiosiosta =) Kaunis väri.
Hienoja löytöjä! Noi lusikat on mahtavat. Itse en vaan ole kirppiksellä yhtään noin kotonani, vaan ikinä ei tunnu löytyvän sopivia juttuja. Toinen juttu, että mainitsee usein tukiverkkojen puutteen, mutta eikös tämä ole juuri sellainen vaikkakin Pohjanmaalla? Tiedät, että voit sina tarvittaessa mennä sinne. Ja isompana lapset keskenäänkin. Se on kullanarvoista.
No sitten ne ovat varmasti vielä ihanemmat, jos ne on saanut äidiltä <3
Hahaa, joo, melkoisen kirpputorimetsästyksen se vaati ja monta kuukautta aikaa, mutta vihdoin löytyi just eikä melkein se, mitä toivottiin. Väriä se on saanut pintaansa kolmessa eri sävyssä, joten siitä tuli oikein karkkikerrossänky 🙂
Kirppistely vaatii kai vähän tietynlaisen luonteen 🙂 Jos tykkää samanlaisista jutuista kuin mä, parhaita paikkoja tehdä löytöjä ovat yleensä hyväntekeväisyyskirpputorit, itsepalvelukirppiksiltä harvoin löytää yhtään mitään, poikkeuksena ihan pienten vauvojen vaatteet.
Suvun tuomien tukiverkkojen puutteesta arjessa olen tosiaan kertonut. Siihen ei mummila Pohjanmaalla valitettavasti auta, sillä ei sinne voi mennä aina tarvittaessa. Onneksi meillä on kuitenkin muunlaista tukiverkkoa Helsingissä, ja sitten toisinaan lomilla päästään maalaiskuplaan vanhempieni luo 🙂 Ja kullanarvoista on se, että vaikka välissä on useita satoja kilometrejä, mummilassa ollaan silti mukana meidän elossa ”etänä” ja siellä ollaan kiinnostuneita Herttoniemen kuulumisista. Näin kun ei aina ole asian laita, vaikka mummila olisi ihan naapurissa.
Oo voisitko kertoa tuosta kuvassa näkyvästä sängyn pohjan rakenteesta? Tulisi todella tarpeeseen, kun futon hankittuna ja lähellä lattiaa nukkuminen kiinnostaa!
Toki voin 🙂 Meillä on siis patjan alla vain tatamit ja sängyn sälepohja. Tämä oli tällainen väliaikaisratkaisuksi tarkoitettu versio, kun lasten sängyille piti tehdä tilaa ja sänkymme oli liian iso. Mutta tämä onkin mukava, nätti, toimiva ja lapsiystävällinen versio, joten saa olla ainakin tovin vielä näin. Tuon sälepohjan saisi kyllä ottaa pois kokonaan, se ei tuo lisäarvoa nukkumiselle 🙂
Mutta tuoko se patjan tuulettumisen kannalta lisäarvoa? Ei ole kokemusta futoneista, mutta yleisesti ajattelisin että patjan on hyvä päästä tuulettumaan myös alapuolelta (juuri rakennettiin lapselle kerrossänky ja alemmass akerroksessa on sälepohja ja ylös laityettiin laiskuuttamme vaneria, mutta porattiin siihen tuhoton määrä tuuletusreikiä.
En osaa yhtään sanoa. Tuo tatamihan on luonnonmateriaaleista kuten patjakin, joten kai ne hieman hengittelevät. Futoniahan rullaillaan ”hoitotoimenpiteenä”, mutta en kyllä yhtään tiedä, pitäisikö sitä vielä tuuletella sen lisäksi jollakin tavalla. Mitä olen ymmärtänyt, Japanissa patjat levitetään ihan vain tatameille myös.
Kuten sanoin niin futoneista ei ole mitään kokemusta tai tietoa ja vertaan vain tavallisiin patjoihin. Japanissa patjat tosin ymmärtääkseni tuuletellaan aika usein ja ne rullataan kaappiin päiväksi. Eli eivät makaa jatkuvasti samassa kohtaa. Mutta en tätäkään voi varmana tietona sanoa vaan ainoastaan mielikuvana jonka saa kun lukee japanilaisia sarjakuvia ja katselee japanilaisia elokuvia.
Joo, futonia pitää hoitaa eri tavalla kuin ns tavallista patjaa, mutta se on osa sen viehätystä. Rullailu ja patjan kääntely on melkein kuin meditaatiohetki 🙂
Kiitos vielä vastauksesta! Terveisin alkuperäinen sänkykyselijä
Ole hyvä 🙂 Toivottavasti siitä jotain apua oli omien sänkyratkaisujen mietintään 🙂