Me muutamme viikon päästä. Tällä hetkellä uudessa kodissa ei ole valmiina vielä mitään. Lattioita peittävät suojamuovit, sillä hiottua parkettia ei ole vielä käsitelty. Keittiössä ei ole edes jääkaappia, puhumattakaan juoksevasta vedestä tai kalusteista. Vessa ja kylpyhuone sentään toimivat, sillä ne ovat ainoat huoneet, jotka aika ja raha kehottivat jättämään remontin ulkopuolelle tässä vaiheessa.

Remontti vähän villiintyi.

Seitsemän vuosikymmentä elämää nähnyt kotimme on ehtinyt kerryttää ikänsä verran yllätyksiä tarjottavaksi meille remontoijille. Emme tajunneet kotia ostaessamme, kuinka paljon tekemistä lopulta onkaan ja kuinka paljon siihen menee aikaa. Emme juuri suunnitelleet ja aikatauluttaneet, kunhan lähdimme tekemään. Se ei varmasti ole se fiksuin taktiikka, mutta toisaalta juuri huolettomuus ja suurin piirtein -aikataulu ovat pitäneet homman paketissa ja paniikin aisoissa. Päivä ja tapettipalanen kerrallaan kohti valmista kotia.

Tällä hetkellä vuosikymmenet kodin seiniltä ja katoista on purettu sekä rapsuteltu pois. Jännä, miten koti tuntui freesautuvan niin ilmeeltään kuin tuoksultaan, vaikka hyvä fiilis ja ilma kodissa aikaisemminkin oli. Pintojen riisuminen paljaaksi teki kodille vähän saman kuin sängylle tekee viikkoja nukuttujen lakanoiden vaihtaminen puhtaisiin.

Parkettilattiat mies hioi vuokraamillaan hiomakoneilla. Sen verran opittiin vanhan kodin lattiaremontista, että käsipelillä emme enää lähteneet hiomaan. Kantapään kautta opittua oli myös se, että emme enää toiste riko imuriamme remonttipölyllä, vaan tällä kertaa vuokrasimme teollisuusimurin. Ihan ilman käsipelillä tapahtuvaa hiomista emme selvinneet tälläkään kertaa, ja nurkkien hiomiseen puurovoimalla saimme apua ystävältä – iso kiitos!

Myös kattojen ja seinien tasoitus vei useamman päivän, sillä sen verran rokonarpiseksi pinnat olivat päässeet, että yksi pakkelikerros ei riittänyt silottamaan. Yllätyksenä tullut sähköjen uusiminen on hyvässä vauhdissa, mitä nyt ainutkaan uusittu pistorasia ei vielä ole paikoillaan tai muutenkaan käyttökunnossa. Samalla kun sähköt uudistettiin, teetätimme sähkömiehellä myös muutamia uusia pistorasioita sekä paikkoja lampuille. Etenkin eteinen ja vaatehuone tarvitsivat kipeästi lisää valoa.

Eteisen sekä vaatehuoneen marokkolaislaatat saapuivat onneksi ajoissa laivarahdilla, sillä käsityönä tehtyjen laattojen paikoilleen asentaminen on sekin melkoista käsityötä. Niiden kanssa ahertamiseen saatiin apua miehen isältä, joka saapui Pohjanmaalta asti apuumme yhdeksi viikonlopuksi – jättimäinen kiitos! Laattojen kanssa riittää yhä työtä useammaksi päiväksi, sillä työvaiheita on niin monta. Vaiva kuitenkin palkitsee, sillä lattiasta tulee ihan mahdottoman hieno.

Viimeisin iso yllätys kodin kanssa tuli pari viikkoa sitten, kun vanha nuoruusystäväni otti yhteyttä. Hänellä oli ajatus meidän keittiöstä, joka oltiin kyllä ajateltu remontoida, mutta sitten toisella kertaa. Ystävälläni ja hänen miehellään on Pohjanmaalla keittiökalusteyritys, jonka valikoimiin kuuluu myös mittatilauksena tehtävät ja runkoja myöten täyspuiset fiftarikeittiöt. Eli kotimme aikakauteen sopiva köökki, mutta nykyaikaisilla ominaisuuksilla.

Se kuulosti ja myös näytti täydelliseltä – mitä nyt ei vain kuulunut suunnitelmiimme tässä vaiheessa. Ystäväni kuitenkin heitti porkkanaksi vielä hyvän alennuksen, ja mitä enemmän tutkimme asiaa ja mietimme, sitä paremmalta tuntui ajatus laittaa keittiökin valmiiksi nyt samaan remonttipölyyn. Alennuksesta huolimatta jouduimme kuitenkin rikkomaan säästötilimme possut, joiden sisältö oli jemmattu pidempää ulkomaanirtiottoamme varten. Että ei, vuodenvaihteessa koittavan reissumme kohdetta ei ole vieläkään päätetty. Mutta sen tiedän, että edullinen hintataso tuli juuri vieläkin tärkeämmäksi kriteeriksi, eh. Onneksi en ole Exel-tyyppejä, sillä muuten saattaisi vähän kauhistuttaa ja jäädä irtiotot tekemättä!

Tällä viikolla on siis purettu taas vähän lisää ja saatu silmäripset remonttipölyyn. Vaikka jouduin tehdä aikamoista surutyötä alkuperäisten kaapistojen purkamisen kanssa, päätös tuntui sitä oikeammalta, mitä syvemmälle kaappien uumeniin päästiin. Moni niistä oli ihan mätälahoja. Vaikka mulla on työpöytänä luultavasti yli 100-vuotias klaffipiironki, keittiössä huonekalut joutuvat näemmä vähän kovemmalle käytölle ja niiden elinkaari ei ole ihan samaa kuin perintöpiironkini. Tuntuu silti hyvältä, että tuleva keittiömme on niin laadukas ja kestävä, että senkin pitäisi palvella ainakin saman verran kuin edeltäjänsä.

Koska uusi keittiömme tehdään mittatilauksena, eikä suunnitelmia ole vielä lyöty ihan lopullisesti lukkoon, tulemme muuttamaan keittiöttömään kotiin ja asumaan niin yli kuukauden. Jääkaappi toivottavasti ehditään saada ennen muuttoa. Mikro yritetään hommata jostain lainaksi, ja tiskit voi pestä kylppärissä lasten ammeissa. Jos ei muuta, onneksi lähipizzeriassamme on jo meidän numero tallennettuna vakioasiakkaiden kohdalle muistiin.

Ennen muuttoa saadaan toivottavasti sentään pinnat perusvalmiiksi, ylhäältä aloittaen. Eli ensin maalataan katot, sitten seinät ja lopulta käsitellään lattiat. Näiden projektien kanssa mies on onneksi jo hyvässä vauhdissa. Listoja ei edes kuvitella laittavamme paikoilleen, sillä seinien värilliset maalit ja tapetit katsotaan vasta sitten, kun elämä kodissa alkaa asettua paikoilleen ja ollaan ehditty tovi katsella valon kiertämistä huoneissa sekä kieputella huonekaluja paikasta toiseen ennen niiden lopullisten paikkojen hahmottumista.

Joulua kai tavataan pitää jonkinlaisena rajapyykkinä näille kotiprojekteille, joten jos vaikka sitten jouluksi saisi ne listat paikoilleen.

Jaa