Hotelliarkea on takana nyt vajaa viikko. Kyllä vain, kyllä se arki myös tänne hotelliin Itä-Helsingin hengästyttävän kauniiden merimaisemien ääreen löytää. Jotenkin ehdin tovin romantisoida tätä remonttievakkoaikaa, ihan kuten muuttoa ja remonttiakin. Liian lyhyet yöunet, koko porukan jaksamista madaltaneet flunssapöpöt, kiukuttelut aamupalapöydässä, jäätävä kiire remontin kanssa ja päällekkäin menevät työmenot peruuntuneisiin päiväkotipäiviin yhdistettynä tuntuvat ihan yhtä kököiltä hotellissa kuin kotonakin. Ja sitten vielä meidän perhefarmarimme toimiva laatikkopyörä hajosi.
Alan ymmärtää, miksi muuttaminen ja remontoiminen sijoittuvat ihmisen elämän stressaavimpien tapahtumien joukkoon sinne jonnekin kuoleman, avioeron ja työpaikan menettämisen joukkoon. Pohjavire tässä meidän elämäntilanteessa on tietenkin iloinen ja odottavainen, mutta tämä epävarmuus ja välitilassa eläminen kuluttavat energiavarastoja ja positiivista mieltä. Lapsia kiukuttaa, enkä minä meinaa jaksaa löytää tarpeeksi ymmärrystä.
Onneksi remonttievakoille majapaikan tarjonnut Hotel Rantapuisto on parhain mahdollinen paikka elää odottavaisessa ja stressaavassa välitilassa. En kestäisi nyt keskustahotellien hälinää ja säpinää, joten täällä 15 kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta, idän rauhassa ja luonnon keskellä on hyvä. Kun lauantai-iltana saavuimme iltamyöhään hotellille, täällä juhlittiin häitä ja kynttilöitä oli ripoteltuna joka paikkaan. Raahasin matkalaukkuja sekä lapsia ja hengästyneenä huokailin, miten rauhallista ja kaunista täällä on.
Rantapuistossa on säilynyt paljon alkuperäistä tunnelmaa vuodelta 1963, kun rakennus valmistui pankkien koulutuskeskukseksi. Lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat tuovat mykistävän kauniin luonnon sisään asti, ja atrium-pihoilla on levollisen ajaton tunnelma. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, joka sai suunnitteluunsa vaikutteita Alvar Aallolta. Ragnar Ypyä kun aikoinaan työskenteli Aallon arkkitehtitoimistossa. Hotellin sisätiloissa on paljon puuta ja tiiltä, lasikäytävien yhdistämiä siipiä ja klassikkohuonekaluja.
Eivätkä ne kynttilät olleet vain hotellin tiloissa vietettävien häiden aikaan käytössä. Iltaisin saamme kulkea hotellihuoneeseemme kynttilärivistöjen ohi. Ravintolaan johtavalla käytävällä palavat kynttilät, kun sipsuttelemme aamupalalle. Aamupuuronkin saa syödä kynttilöiden loisteessa. Joinakin aamuina ravintolan jättimäisessä takassa on hiljalleen paukkunut elävä tuli. Jännää, miten rentouttava vaikutus sillä on. Yhtäkkiä tuntuu, että ei olisikaan niin kiire päiväkotiin, vaikka todellisuudessa pitäisi jo olla menossa.
Hotelli sijaitsee Meri-Rastilassa, Ramsinniemessä. Itämeri tulee tuoksuineen ihan lähelle, ja iltaisin olemme välillä ehtineet lasten kanssa rannalle katsomaan auringonlaskua ja tonkimaan hiekasta aarteita. Hotellia ympäröivä mäntyinen kalliomaa vihertää vielä tässäkin vaiheessa syksyä, ja syvään ikivihreään sekoittuu keltaisena ja punaisena räiskyvät ruskasävyt. Hotellin pihassa on myös pieni hiekkalaatikko, jossa lapset ovat leikkineet onnessaan. Minä olen vieressä neulonut villaa nutuksi, kunnes sormet ovat olleet liian kohmeessa. Kaiken remontti- ja muuttohärdellin keskellä syksy on tosiaan ehtinyt hiipiä ympärille.
Harmillista on vain se, että joissakin osissa hotellia haisee epämiellyttävän tunkkaiselle, kuten tämän mallisissa ja ikäisissä taloissa niin harmillisen usein haisee. Puhuinkin hajusta hotellin henkilökunnan kanssa, ja he ovat tietoisia ongelmasta ja remonttitarpeesta. Hajuhommista huolimatta Hotel Rantapuisto on kohdellut meitä niin hyvin kuin tässä epämääräisessä elämäntilannevaiheessa vain voi. Olemme saaneet katon pään päälle ja apua arkeen. Minä olen kirjoittanut kirjaa hotellin aulabaarissa, jonka ikkunoista avautuvia maisemia katsellen ei voi tulla kuin timanttista tekstiä.
Koska arki on arkea hotellissakin – jään tosin kaipaamaan valmiiksi laitettua runsasta aamupalaa ja työpäivän aikana puhtaiksi vaihdettuja lakanoita – olisi kiva tulla tänne joskus ihan lomalle. Nopeaan säntäilyyn soveltuva paikka tämä ei ole, mutta täydellinen esimerkiksi niihin pikkulapsiajan hetkiin, kun pariskuntana kaipaa hetken rentoa, rauhallista ja palauttavaa parisuhdeaikaa.
Nyt kuitenkin tahdomme ihan ensimmäiseksi kotiin.
Aikanaan olin kauppaketjun koulutuspäivillä tuolla ja paikka teki kyllä vaikutuksen! Olin ihan jo unohtanut, kunnes laitoit kuvan instaan. Tuo voisikin olla hyvä vaihtoehto, kun joskus olisi kiva treffata veli sen omilla huudeilla (asuu Puotilassa), mutta hänen pikkuiseen kämppään ei lasten kanssa mahdu millään 😛
Rantapuisto on todella veikeä paikka, vähän retro (huoneet), mutta toisaalta ihanaa 60-luvun arkkitehtuuria ja sulautuu jotenkin ihan mahtavasti luontoon. Ja se luonto, on siis ihan käsittämätöntä että tuosta ei ole metropysäkille kun kivenheitto (no vähän enemmän, itse saavuin sinne metro-fillari yhdistelmällä ja se toimi hienosti, kävellen en oisi jaksanut).
Kyllä, hotelli teki vaikutuksen! Olisi muuten teille oiva paikka yöpyä, jos ei veljen kämppään mahdu. Mutta auto (tai laatikkopyörä) kannattaa olla käytössä Rastilan metroaseman ja hotellin välille. Ei siinä ole kuin pari kilometriä, mutta lasten ja mahdollisten matkalaukkujen kanssa taival on turhan hikinen 😀 Ihan hotellin ovelle menee kyllä pikkubussi tunnin välein, paitsi ei sunnntaisin. Meitä se ei oikein palvellut, kun kuljettiin niin outoihin aikoihin rempan ja yövuorojen takia.
Hotelli on tosiaankin ihanan poikkeuksellinen tavan hotelleihin verrattuna. Oisko niille huoneille tehty jotain ehostusta viime aikoina hotellin siirrettyä ketjulta itsenäiseksi tekijäksi. Mä en nimittäin huomannut niissä mitään retroa. Olisin kyllä fiilistellyt sellaista, jos olisi näkynyt 🙂