Mitä ihmettä tuo huitoo, ihmetteli Anne Huttunen eräänä aamuna herätessään vauvansa kanssa. Sitten hän ymmärsi: vauvahan viittoo sanaa puuro! Vauva riemastui huomatessaan äidin ymmärtävän häntä ja alkoi vispata kädellään yhä innokkaammin puuro-viittomaa, jossa toisella kädellä ikään kuin hämmennetään kattilassa olevaa puuroa. Ja niinhän myös tehtiin: Anne lähti heti vauvan kanssa keittämään aamupuuroa.
Anne on perustanut viime keväänä avatun Käsipuhe-nettisivuston, jossa hän opettaa videoiden avulla muillekin vanhemmille tukiviittomia. Tukiviittomat ovat viittomakielestä irrotettuja yksittäisiä sanoja, joita käytettään puheen rinnalla. Ne mahdollistavat lapselle kommunikoimisen silloin, kun puhetta ei vielä tule – ihan kuten puuro-esimerkki havainnollistaa.
Tukiviittomia käytetään paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta Suomessa niitä käyttävät oikeastaan vain puheterapeutit, vaikka Annen mukaan jokainen perhe saisi niistä helpotusta vauva- ja taaperoarkeensa. Me tehtiin Annen ja lasten kanssa tärskyt syksyiseen leikkipuistoon, sillä tahdoin tietää tästä lisää. Jos joku asia voisi helpottaa ja mukavoittaa vauvavuotta, siitä pitää kertoa muillekin!
Anne on itse koulutukseltaan tradenomi, mutta kiinnostui viittomista esikoisen vauva-aikana törmätessään Instagrammissa englanninkielisiin tukiviittomavideoihin. Viittomat näyttivät kivalta ja helpolta tavalta kommunikoida pienen lapsen kanssa. Kuopusta odottaessaan Anne sai ajatuksen äitiysvapaaprojektista: hän toteuttaisi sivuston, jossa olisi saatavilla suomeksi sekä tietoa että selkeitä opastusvideoita tukiviittomista. Projektin lopputuloksesta voi kuka tahansa nauttia ilmaiseksi täällä.
Tukiviittomien ajatus on nimensä mukaisesti tukea puhetta. Ei siis ole pelkoa, että viittominen viivästyttäisi puheen kehitystä, koska viittomien rinnalla koko ajan puhutaan. Anne kertoo, että hänen 1,5-vuotiaalla kuopuksellaan tulee esimerkiksi viittomapyrähdyksiä, joiden aikana lapsi hapuilee uusia viittomia ja samalla uusia sanoja.
Lapsen oppiessa vilkuttamaan, on hän jo oppinut yhden viittoman. Tukiviittomien käytön voi aloittaa, kun lapseen saa katsekontaktin. Tukiviittomien käyttö on hyvä aloittaa yhdestä tietystä viittomasta, joka on läsnä arjen rutiineissa. Tällainen voi olla vaikka isä, vaippa, kissa tai kiitos. Anne itse aloitti esimerkiksi tuolloin nelikuukautisen kuopuksen kanssa viittoa sanan maito aina ennen imetystä. Pian vauva oppi liittämään viittomaan maitoon ja riemastui aina viittoman nähdessään. Sitten kun lapsi ymmärtää viittoman, voi käyttöön ottaa lisää.
Annen mielestä tukiviittomat ovat ensinnäkin kivaa tekemistä yhdessä lapsen kanssa ja ne myös lähentävät vanhemman ja lapsen suhdetta. Meillä viisivuotias esikoinenkin innostui viittomista, ja Annen näyttämät esimerkit jäivät hänelle kerrasta mieleen. Voisi siis kuvitella, että vähän vanhemmat isosisaruksetkin mielellään kommunikoivat perheen vauvan kanssa viittomin. Lisäksi Anne on itse huomannut, että tukiviittomat helpottavat arkea, sillä niiden avulla voi välttää turhautumisitkuja. Lapsi kun pystyy kertomaan asiansa, vaikka ei vielä osaa puhua.
Anne kertoo esimerkin, kun hän hiljan oli leikkinyt kuopuksen kanssa ja lähtenyt sitten laittamaan ruokaa. Kuopus oli tullut harmistuneena viittomaan sanan lisää. Anne tiesi heti, että lasta harmitti leikin loppuminen, vaikka lapsi itse ei sitä osannutkaan sanallisesti kertoa. Kauppareissut lasten kanssa ovat nekin Annen mukaan viittomien ansiosta harvinaisen mukavia, kun samalla voi harjoitella uusia viittomia.
Käsipuhe-sivustolle Anne on kuvannut 100 eri sanan viittomat, joista julkaistu on nyt 60 videota. Heillä itsellä on perheessä aktiivisessa käytössä noin 20–30 viittomaa. Esikoisen kanssa viittomat jäivät hiljalleen pois 2 vuoden iässä, kun puhe alkoi sujua paremmin ja paremmin. Lopulta isomman lapsen kanssa viittomat olivat sellaisia, että lapsi esimerkiksi tahtoi tietää, miten Spiderman viitotaan. Anne selvitti miten, ja nyt parin vuoden jälkeenkin neljävuotias osaa yhä viittoa sanan Spiderman. Anne sanookin, että vaikka vanhemman lapsen kanssa ei enää viitota, viittomat ovat kyllä lapsella takaraivossa tallessa.
Seuraavaksi Annen suunnitelmissa on kuvata Käsipuhe-sivustolle 100 uutta tukiviittoma-videota. Sivuston hän tahtoo pitää ilmaisena, mutta hän toivoisi voivansa tehdä Käsipuheesta itselleen työn, jolla elää. Siksi suunnitelmissa on esimerkiksi muskari, jossa lauluja opetettaisiin tukiviittomien kautta. Mielessä on ollut myös Käsipuhe-sovellus puhelimiin sekä aloituskurssi tukiviittomien käyttöön. Jos sinulla siellä on joku hyvä idea, missä Annen tietotaitoa voisi käyttää, laita ihmeessä hänelle viestiä!
Suomessa kyllä käytetään paljonkin tukiviittomia kehitysvammaisten ihmisten kommunikoinnissa. Meidänkin perheessä ne ovat puheen ja ymmärryksen tukena 4,5v downpojalla. Meillä on käytössä jo kaksikin puhelinsovellusta tukiviittomista.
Kuopuksemme on 1v ja hänkin käyttää luonnollisesti myös viittomia. Tukiviittomat varmasti ovat hyväksi myös ”normaalien” lapsien puheenkehityksen tukena ja meillä ainakin niiden avulla vältetään paljon turhautumisen tunteita.
Ihana kuulla, että teidän arjessa tukiviittomista on ollut apua. Hyvä saada myös vahvistusta sille, että niillä vältetään lapsen turhautumisen tunteita, kun hän voi kommunikoida, vaikka puhetta ei (vielä) tulisikaan.
Annen Käsipuhe-sivuston perustamisen ajatuksena on ollut juurikin se, että ihan kaikki lapset hyötyisivät tukiviittomista.
Meillä ainakin parilla lapsella kolmesta oli ihan lasten itsensä kehittämiä viittomia (poskeen taputtelua kun halusi nukkumaan, sormen heiluteltua ’missä on’ – se oli hassu kun johtui siitä että.lelut olivat yleensä hukassa sohvan alla, josta ne piti ottaa harjalla pois, kärpänen bzz-äänen säestyksellä liikkuva sormi, sama piuuu-äänellä lentokone – nää on jääneet mieleen). Oli aika mieletöntä huomata se potentiaali.mikä lapsissa oli. Kuten jutussakin, meilläkin viittomat jäivät puheenkehityksen myötä.pois. Ja tosiaan heille ei viitottu mitään, vaan se oli.ilmeisesti luonnollinen tapa ilmaista itseään.
Onpas mielenkiintoista! Mä en muista, että meillä olisi ollut lasten kehittämiä viittomia käytössä, mutta kehollinen ilmaisu on tietenkin vauvoilla ja taaperoilla vahvaa. Tukiviittomien käyttö tuntuukin luontevalta tukemaan pienten lasten kommumikointi 🙂
Ja nyt vasta huomaan että olette olleet ihan meidän naapurissa, meidän rakkaassa leiklipuistossa ❤️
Joo, käytiin siellä ekaa kertaa. Olen kuullut puistosta paljon kehuja, mutta se on meille ihan tolkuttoman kaukana. Nyt saatiin sitten hyvä syy matkata toiselle puolelle kaupunkia.
Meillä kans puoltoistavuotias on kehittänyt ihan omia viittomia. Kämmenen nostaminen suun eteen tarkoittaa anna ruokaa. Kiitoksen hän taputtaa. Yms. Hän varmasti nappaisi nopeasti uusia viittomia kun haluaa selvästi kovasti ilmaista itseään, mutta sanoja ei vielä tule.
Sama, että lapsi on kehittänyt ihan omia viittomiaan joillekin asioille.
Tosi mielenkiintoista ja hauskaa kuulla. Ihan varmasti teidän lapset oppisivat viittomia nopeasti, kun ovat niille jo muutenkin ns. avoinna.
Nää vois toimia myös sillon, ku lapsella on tosi kova harmitus ja ei itkulta pysty sanomaan mikä harmittaa tai mikä helpottais oloa.
Totta. Ja varmasti etenkin silloin, kun lapsella ei vielä ole sanallisia kykyjä kertoa, mikä harmittaa. Voisin kuvitella, että viittominen tuo heille tunteen, että heitä kuullaan ja ymmärretään, jolloin ei tarvitse raivota ja itkeä siksi, että kukaan ei tunnu ymmärtävän.
Meidän perheessä käytetään tukiviittomia meidän 4vn takia, hänellä on vaikeuksia tuottaa puhetta, mutta myös perheen muut lapset viittovat paljon. Varsinkin 11v tykkää käyttää sitä ”salakielenä” jos ei halua että kaverit tietävät mistä puhutaan.
Totta, viittomakielihän on myös hauska ”salakieli”. Ja sillä voi myös kuiskia 🙂
Kiva postaus tärkeästä aiheesta! 🙂 Aiheeseen liittyen muutama kommentti. Kuten muistakin kommenteissa käy ilmi, niin niitä eivät käytä vain puheterapeutit. Mikäli puheen ja kielen kehityksessä on viivästymää, niin mm. päivähoidossa lähipiirin lisäksi niitä käytetään. Lisäksi viittominen ei myöskään hidasta tavallisen lapsen puheen kehitystä edes kuurojen vanhempien perheessä, mikäli lapsi kuulee puhetta muualla. Silloin lapsen ensikieli on kuitenkin luonnollisesti viittomakieli puhutun kielen sijaan.
Tukiviittomista on erittäin hyvää tietoa Papunetin sivuilla: http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa ja Papunetin materiaalipankissa (http://papunet.net/materiaalia/materiaalia-viittomakommunikointiin) on katsottavissa iso kuvapankki eri viittomista. Videolla viittomia löytyy myös viittomakielen sanakirja Suvista http://suvi.viittomat.net, mutta tuolla on huomioitava, että kyseessä on nimenomaan viittomakielen sanakirja eli viittoman mukana tehtävä huulio ei ole sana lausuttuna, vaan vk-kieleen liittyvä huulio.
Itse olen molemmille lapsilleni viittonut oman vk-taustan vuoksi vähän ja onhan ne hauskoja juttuja seurata, kuinka alle vuosikas viittomia oppii ennen puhetta. Sinänsä ajattelen, että tukiviittomissa ei ole olennaista aina se, että onko viittoma oikein vk-kielen viittoman mukaan, vaan se että tulee ymmärretyksi puolin ja toisin.
Puheterapeutti täällä kiittää tärkeän aiheen esiin nostamisesta. Tukiviittomat tosiaan on tärkeä apu kaikille niille, joilla puheen kehitys on mistä tahansa syystä viivästynyt. Monen vanhemman huoli on tuo, että oppiiko lapsi ollenkaan puhumaan, jos hän vain viittoo. Kyllä oppii, lapsi käyttää aina sitä taloudellisinta tapaa kommunikoida ja onhan puhuminen toki helpompaa ja nopeampaa kuin viittominen, sitten kun se puhetaito löytyy. Moni myös pelkää erilaiseksi leimautumista, jos lapselle viittoo julkisella paikalla. Olispa huippua, jos tukiviittomien käyttö yleistyisi niin, että niitä käyttävän ei tarvitse miettiä mitään sellaista. Koska kuten kerroit, ihan jokainen pieni lapsi niistä hyötyisi.
Tuohan olikin hyvä tapa kertoa, että ei ole syytä pelätä viittomisen viivästyttävän puhetta. Että lapsi käyttää taloudellisinta tapaa kommunikoida 🙂 Mäkin toivon, että tukiviittomat yleistyisivät, niin mainiolta asialta se vaikuttaa. Ihan harmittaa, että en tajunnut niitä käyttää omien lasteni kanssa heidän ollessa pieniä.
Olen tutustunut aiheeseen joskus aiemmin, mutta en muistanut asiaa vauvan ollessa pieni. Kannattaako tukiviittomia alkaa opettaa lapselle, joka on ”jo” 11 kuukautinen?
Ehdottomasti voitte niitä opetella! Yläikärajaa ei ole, joten kokeilemaan vaan. Kärsivällisesti yhdella tai kahdella sanalla aloittaen, niin siitä se lähtee. Mukavia opetteluhetkiä!
Kiitos Anne, että paremmin tietävänä kävit vastaamassa JL:lle 🙂
Me aloitettiin vauvaviittomien käyttö kun lapset oli juuri tuon 10-11kk!
Hienoa, hyvä saada toisten kokemuksia keskusteluun 🙂
Ihan mahtava vinkki, tämä sivusto menee heti tarkempaan tutkiskeluun! Meille on puheterapian kautta suositeltu jo kuvakorttien käyttämistä puheen tukena yli 2-vuotiaalle pikkumiehelle ja ne ovat tällä hetkellä käytössä kotona sekä hoidossa. Tukiviittomien käytöstä jatkossa on mainittu myös. Taidan tuolta sivustolta napata jo muutamia meidän käyttöön 🙂
Hienoa, teille varmasti sivustosta on erityispaljon apua ja iloa arkeen 🙂
Kiitos tästä tekstistä! Monesti valitettavasti saatetaan ajatella, että viittomat hidastavat puheenkehitystä. Itse asiassa on todettu, että viittomat edistävät lapsen puhekielen sanaston oppimista. Tukiviittomat on tosiaan oma maailmansa, ja myös näin aikuisena on hauskaa opetella niitä. 🙂
Näin mäkin olen ymmärtänyt, että viittomat jopa edistävät puheen kehittymistä 🙂
Meillä otettiin viittomat käyttöön puolitoista vuotta sitten kun silloin 2v tyttö ei puhunut vielä käytännössä ollenkaan. Nyt puhetta tulee paljon, mutta edelleen on puheenkehitys viivästynyttä ja tukiviittomat ihan nimensä mukaisesti tukevat puhetta. Lapsi saa itsensä arjessa ymmärretyksi puhetta ja viittomia yhdistelemällä.
Onneksi tiesin itse työni puolesta viittomista ja olin niitä päiväkotiryhmän kanssa käyttänyt esimerkiksi sanattomassa laulussa ja arjen tilanteissa niin ei tarvinnut lähteä ihan tyhjästä liikkeelle. Enkä tiedä olisinko osannutkaan ryhtyä niitä niin omatoimisesti käyttämään.
Kuopus on kohta kuukauden ja kunhan aika on kypsä niin hänen kanssaan aletaan myös viittomaan. Varmaan ensin juuri se maito ja joku vaipanvaihtoon liittyvä viittoma. Varsinkin kun esikoisella on viittomat käytössä niin ne varmasti joltain osin sieltäkin tarttuvat pienemmälle.
Eikä niistä todellakaan ole kenellekään haittaa. Pelkästään hyötyä. Hieno aihe ottaa esille 🙂
Kiva kuulla käytännön tarinoita viittomien käytöstä, kiitos! Teillä on mukava aloitta kuopuksen kanssa tukiviittomat, kun isompi lapsikin osaa niitä käyttää 🙂
Täälläkin puheterapeutti kiittää tukiviittomatietouden levittämisestä näin positiivisessa hengessä! Tukiviittomat tarjoavat pienelle puhumattomalle lapselle keinon ilmaista itseään. Se myytti elää valitettavan sitkeässä, että viittominen viivästyttäisi puheen kehitystä vaikka tutkimustieto ja arjen kokemukset kertovat päinvastaista.
Kiitos kun luit <3 Ja niin kiva, että tykkäsit postauksesta. Mielelläni kerron näin hienosta asiasta. Olisin itse toivonut kuulleeni siitä silloin, kun omat lapset olivat vauvoja.