Ensimmäinen kotimme oli kuvissakin näkyvä The Joglo at Penestan. Se oli kyllä vallan suloinen paratiisivilla. Rauhaisa sijainti kylänraitilta lähtevän sivupolun päässä, riisipellon laidalla. Isoa yhtenäistä keittiö-ruokailutila-oleskeluhuone -terassia tulen kaipaamaan. Talossa oli kuitenkin pari ongelmaa lapsiperhearkea viettävälle perheelle, jonka yksi jäsen tekee reissun ajan myös töitä.

Ensimmäisen villamme jääkaappi-pakastin ”toimi”, mikä tarkoitti sitä, että se kyllä hurisi ja pörisi. Kylmentämisen sijaan se kuitenkin toimi kuin jättimäinen ruokatermari, joka piti kaiken sisällään visusti yli 30 asteisena. Nettikään ei toiminut edes sitä vähää, mitä Balilla uskaltaa odottaa kahviloiden wifien perusteella. Vesikin oli toisen päivän poikki ja sähkö pätki, mutta nämä nyt ovat sellaisia balilaiseen elämään kuuluvia asioita, asui sitten missä talossa tahansa.

Huomiona myös sanottava se, että tämä ei (tietenkään) ollut Airbnb:n ilmoituksen mukaisesti pienen perheen oikeasti asuttama talo, vaan ihan vuokrausta varten pystytetty. Meille nurkat näyttänyt ystävällinen nainen soitteli ilmoittamistamme ongelmista ”pomolleen”.

Muutimme siis skootterin kyydissä matkatavaramme uuteen villaamme, mutta siitä lisää myöhemmin. Tässä ensin meidän aloittelijavinkkimme villan vuokraamiseen Balilta.

1. Ota aluksi majapaikka vain pariksi päiväksi. Hinnat paikanpäällä ovat huomattavasti edullisemmat kuin netin kautta varaamalla. Esimerkiksi ensimmäinen talomme maksoi netin kautta varattuna kahdelta yöltä 245 euroa, sisältäen Airbnb:n palvelumaksut. Selasimme Suomessa monta iltaa villoja välittäviä nettisivustoja, ja tämä talomajoitus oli edullisimmasta päästä.

Samainen villa oltaisiin saatu paikanpäällä kauppoja hieromalla kuukaudeksi 12 000 0000 indonesian rupilla, eli 855 euron hintaan. Eikä edes ehditty vielä tingata kunnolla.

Majapaikan varmistaminen vasta paikanpäällä on hyvä myös siksi, että voi varmistua talon olevan kuvauksien mukainen ja omiin toiveisiin ja tarpeisiin sopiva.

2. Mieti, mitä tahdot talolta. Meille ehdoton juttu oli toimiva netti, sillä tämä matka on mahdollinen siksi, että minä teen täältä käsin töitä. Toisekseen tahdoimme talon olevan yhdessä tasossa. Kaksivuotias, kiikkerät rappuset yläkertaan ja olemattomat suojakaiteet parvekkeissa olisivat tehneet tästä reissusta vähän liian jännän. Kolmas ehdottomuus oli uima-allas. Sillä no hei, jos on kerran elämässä mahdollisuus asua talossa, jossa on uima-allas, olisi kerrassaan väärin jättää uimaonni käyttämättä.

Yleensä villan hintaan kuuluu hanasta tuleva vesi sekä pari 19 litran juomavesikanisteria viikossa juomavesiautomaattia varten. Myös sähkö, kaasu (liettä varten) ja netti sisältyvät vuokraan. Jossain taloista on televisio ja suurimmassa osassa oma pieni uima-allas. Parempitasoisista löytyy myös ilmastointi. Yleensä hintaan kuuluu puutarhasta sekä uima-altaasta huolehtiminen. Jos siivous ei kuulu pakettiin, siitä voi neuvotella. Myös pyyhkeet ja vuodevaatteet kuuluvat hintaan.

Joissakin taloissa, kuten meidän nykyisessä villassamme, on myös housekeeper eli meidän villamme oma ”talonmies”, joka asuu erillisessä pienessä huoneistossa villan kyljessä. Hän on samalla myös vartija.

Me kävimme katsomassa kahden makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen taloja, joiden pohjaratkaisut olivat melko samanlaisia keskenään. Makuuhuoneet kylppäreineen ovat yleensä erillään toisistaan ja lukolla suljettavien ovien takana. Niiden väliin jää oleskelutilat ja keittiö, joissa ei ole seiniä. Halutessaan suojaa saa rullaamalla banbuverhot seiniksi.

Kahden makuuhuoneen villat sopisivat hyvin myös kahdelle kaveriperheelle, etenkin jos perheisiin kuuluu kolme henkeä. Jos sopu sijaa antaa, mahtuisi ehkä nukkumaan nelistäänkin yhteen makuuhuoneeseen ja sänkyyn. Meille on tulossa ainakin kerran yökyläläisiä, joten päästään testaamaan tätä käytännössä, kun vieraat saavat toisen makkarin käyttöönsä. Pation leveälle laverisohvallekin mahtuu pari muksua nukkumaan, jos niikseen tulee.

Taloja ympäröivät betoniset aidat, joita pitkin kasvit kiipeävät viheriöiden. Joissakin taloissa aidan päälle on muurattu pystyyn rikottuja lasipulloja ja muita lasinsirpaleita. Se on kauniimpi ratkaisu kuin aitojen ylle viritetyt piikkilangat. Talojen varsinaiseksi sisäänkäynniksi voisi kai sanoa aidassa olevaa ovea. Se on se ”laitoithan kodin oven lukkoon” -ovi.

Heiveröisimpien villojen turvallisuus on siis melko lähellä teltassa nukkumista tai bambumajassa asustelua. Jos joku tahtoisi tulla sisään, ei häntä ohuet ovet tai matalahkot aidat kuin hidastaisi. Se ajatus ahdisti tovin, kunnes valahdin johonkin letkeään Aasia-tunnelmaan – tällaista täällä nyt vain on, huolet hus ja pois! Nykyisessä talossamme turvaa tuo myös talonmiehemme ja lujempitekoiset ovet, jotka eivät ehkä ihan ensimmäisestä potkusta avautuisi.

3. Vietä kyselykierrospäivä. Ainakin täällä Ubudissa on todella paljon tarjontaa vuokrattavista taloista. Alkuun pääsee esimerkiksi kysymällä vinkkiä vaikka ravintolan tarjoilijalta samalla kun syö lounasta. Jokainen tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on vuokrata talo.

Kadunvarsilla on paljon kylttejä, joissa kerrotaan vuokrattavista villoista. Monissa on vain puhelinnumero. Olisikin suotavaa, jos mukana olisi joku vanha kapulapuhelin, johon voisi hankkia paikallisen sim-kortin reissun ajaksi. Vaihtoehtoisesti täältä voi ostaa puhelimen / puhelimet. Me ostimme minulle ja miehelle saaren sisäistä yhteydenpitoa varten rautalankamalliset nokialaiset ja niihin 4 tunnin verran puheaikaa. Kahdesta puhelimesta ja sim-kortista puheaikoineen maksoimme yhteensä 35 euroa.

Ilman puhelintakin villan onnistuu vuokraamaan. Useat taloja vuokralle tarjoavat kyltit ohjaavat kauppaan, hotelliin tai mopovuokraamoon, jossa osataan neuvoa eteenpäin.

Mies kävi ensin yksinään katsomassa 7 eri villaa, mikä jälkeen lähdettiin yhdessä koko perhe seuraavalla kierrokselle. Kahdeksas villa olikin sitten heti se, joka otettiin.

Jos tarvitset villaasi nettiä, tarkista sen toimivuus heti. Kuulimme yhdeltä taloa vuokraavalta herralta, että ilmoituksissa saatetaan luvata nettiä, mutta jos bisnes ei kukoista, kummasti netin toimivuudessa alkaa olla häikkää. Samaten kannattaa tietenkin tsekata tarkasti kaikki nurkat, kysyä ja ihmetellä.

4. Tinkaa hinnoista. Villojen kuukausivuokrahinnat täällä Ubudissa pyörivät pienen hintaneuvottelun jälkeen 15 000 000 ja 36 000 000 rupian välissä, eli 1 066 ja 2 558 euron välillä. Saman hintaluokan villojen sisällä oli muutaman kilometrin välillä isoja varustetasoeroja.

Nykyisestä villastamme maksamme 11 500 000 rupiaa kuukaudessa, eli 817 euroa kuukaudessa. Hintaan kuuluu koko setti sähköistä siivoukseen. Kunnon tinkaaminen siis kannattaa. Voi olla, että joku taitavampi tinkisi hinnan vielä alemmas, mutta tuon verran olimme asumiseen löyhästi budjetoineet. Se tekee yhdeltä yöltä noin 26 euroa.

Ensimmäisen majapaikkamme välittäjä harmitteli, että emme olleet kyselleet häneltä vastatarjousta tämän nykyisen talomme vuokratarjoukseen. Kuulemma olisi voinut tehdä hyvän diilin. Jos siis aikaa vain on, pieni kilpailuttaminenkin voisi olla hyvä kikka saada hintaa alemmas.

Eilen juttelimme parin muun villaa vuokraavan ulkomaalaisen kanssa, jotka kertoivat kahden makuuhuoneen villojen kuukausivuokran näillä seuduin olevan yleensä noin 12 000 000 rupiaa. Ihan hyvin tehty vuokradiili ensikertalaisilta siis.

Palaan käytännön asumisjuttuihin varmasti myöhemmin, kun on enemmän kokemusta ja kuultuja tarinoita takana. Mutta jos siellä toisella puolella ruutua on kokeneempia villavuokraajia Balilta tai muualta maailmalta, kertokaahan ihmeessä vinkkinne muiden avuksi!