Kivinokan kesämajamme pinottavat tuolit ovat löytyneet! Se meni helpommin kuin olin kuvitellut ja ihan toisin kuin olin suunnitellut.

Haaveilin mökille tuoleiksi Artekin jakkaroita. Ne sopisivat tyyliltään 50-luvun mökkiin vielä 50 vuoden kuluttuakin. Lisäksi ne näyttävät nätiltä pinottuina, mikä on tärkeää, sillä pienessä mökissä kaiken mahdollisen on syytä pinoutua, kasautua ja olla monikäyttöisyydessään kaunista. Ehdin jo yhden jakkaran metsästää käytettynä, kunnes naapurin muikkeli laittoi viestiä, että on löytänyt meille tuolit.

Ja niin toden totta oli löytänyt, tuolit ovat ihanat! Mökkimme upeat pinottavat tuolit ovat vanhat koulutuolit 50-luvulta. Niiden metalliosien sininen on sävyltään täydellinen ja puuosat sopivan kuluneet. Ihan kuin tehdyt 50-luvun mökille ja mökin rakennusvuotta kunnioittavien uusien kiintokalusteiden rinnalle!

Tuolit ovat myös valmistusvuosikymmenensä mukaisesti pikkuruiset, vaikka ovatkin aikuisille tarkoitetut. Eli 12 neliön mökkiin juuri sopivan kokoiset.

Muotoilijaystäväni tunnisti tuolit heti Kurt Hvitsjön suunnittelemaksi Tuoli 50 -klassikoksi. Kurt oli ystäväni entisen työkaverin isä ja oli kuulemma opettanut pojalleen, että ”mööpelit ovat tyhmän miehen ala”. Oli miten oli, tuolit ovat edelleen tuotannossa sekä myynnissä, ja kyseisiä tuoleja on valmistettu satoja tuhansia kappaleita.

Meidän tuolimme eivät ole viettäneet kouluvuosiaan kaukana, sillä ne ovat kotilähiömme Herttoniemen yhteiskoulun vanhat tuolit. Sieltä ne olivat päätyneet poiston jälkeen erään paikallisen taiteilijan produktioon reksiviitaksi ja siitä taas eteenpäin myyntiin. Kunnes naapuri ne meille bongasi ja ne päätyivät meille Kivinokkaan 5 euron kappalehinnalla.

Nyt on siis Kivinokassa pepun alla kauniiden ja käytännöllisten tuolien lisäksi myös tarinoita ja historiaa.

Metallijalkaiset tuolit ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi, sillä ne ovat palvelleet vierasjakkaroina myös pihan terassin puolella. Puisten jakkaroiden kanssa pitäisi olla tarkempana. Syksyn ja talven tullen aterioinnit ja kahvittelut siirtyvät yhä enemmän sisään ja silloin vanhojen koulutuolien kolistelu tietää sitä, että pian keräännytään saman pöydän ääreen.

Ja Artekin jakkarakin on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä. Se on ollut viimeksi tänään käytössä niin sanottuna vierasvarajakkarana kotimme Artekin pöytäryhmän ääressä.

Jaa