Kaupallinen yhteistyö: Ruokavirasto
Ikkunalaudallamme komeita lehviään levittelee Kanariansaarilta tuotu palmu. Äitini osti palmun lapsillemme lahjaksi muutamia vuosia sitten Gran Canarian lentokentältä, ja kuljetti silloin vielä ihan pikkuisen palmun Suomeen käsimatkatavaroissa.
Jos palmu olisi tuotu nyt, tuliainen olisi todennäköisesti jäänyt laittomana tullin haaviin.
Vuodenvaihteessa astui voimaan uusi kasvinterveyslainsäädäntö, joka rajoittaa matkailijoita tuomasta Euroopan unionin ulkopuolelta – ja myös Kanariansaarilta – kasveja sekä kasvituotteita. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että rajan yli ei enää saa tuoda edes eväsomenaa tai -appelsiinia. Eikä sitä Kanarian saaren leudoista poutapäivistä muistuttavaa palmua tai vaikkapa yhdysvaltalaista orkideaa tai kenialaista mangoa.
Kieltolistalla ovat kaikki elävät kasvit, kuten hedelmien ja vihannesten lisäksi taimet, ruukkukasvit, pistokkaat, leikkokukat- ja oksat, kylvösiemenet, mukulat, sipulit ja juurakot. Näiden kaikkien maahantuontia varten tarvitaan nykyään kasvinterveystodistus, mutta sen prosessointi kestää ja maksaa. Tavan matkaajalle homma ei ole vaivan väärtti. Hedelmistä banaani, taateli, durio, ananas ja kookos saavat kuitenkin vapautuksen rajoituksista, sillä viisikon ei ole todettu aiheuttavan kasvinterveysriskejä.
Miksi ihmeessä matkailijaa syynätään näin pienistä jutuista? No juurikin niiden pienen pienien juttujen takia. Vaikka kasvi näyttäisi hyvinvoivalta, sen kätköissä saattaa muhia tuhohyönteisen munia tai kasvitauti, jonka oireet eivät vielä näy.
Muistan itsekin, miten joskus pari vuosikymmentä sitten toimme Intiasta kasvinjuurakon, jonka istutimme kotona ruukkuun. Se lähti kasvamaan kitukasvuisesti, vaikka kuinka hoidimme ja hellimme. Eräänä päivänä juurakko suorastaan räjähti ja sen sisältä alkoi pulputa pieniä kipittäviä hyönteisiä.
Matkustajien mukana tuomat tuliaiset onkin tunnistettu Euroopan komissiossa yhdeksi suurimmista kasvintuhoajien leviämisen riskeistä. Kun vieraat kasvitaudit ja tuholaiset pääsevät jylläämään uudessa ympäristössä, ei luonnolla ole vastustuskykyä niitä vastaan.
Surullinen esimerkki löytyy Italiasta, jossa tuhansia vuosia vanhat oliivilehdot ovat kuolleet pystyyn. Vuodesta 2013 alkaen saappaan muotoisen Italian koron alueella on jyllännyt Xylella fastidiosa -bakteeri, jota levittävät kasvien maitiaisnestettä ravinnokseen käyttävät hyönteiset.
Sitä ei tiedetä, miten Amerikassa tuhoja aiheuttava bakteeri päätyi Eurooppaan ja Italiaan, mutta se tiedetään, että alueen 60 miljoonasta oliivipuusta noin puolet on kuollut. Samalla on kuollut myös oliivipuiden kanssa symbioosissa elänyttä muuta luontoa. Esimerkiksi nurmet, jotka aikaisemmin saivat suojaa oliivipuista, ovat paahtuneet auringossa keltaiselle karrelle. Saman Xylella fastidiosa -bakteerin isäntäkasveja ovat myös muun muassa vaahtera ja mustikka, joten jos pöpö leviäisi Suomeen ja yllättäisi selviämällä talvesta (tätä ei olla onneksi päädytty käytännössä testaamaan), voisi se viedä meiltä ruskassa hehkuvat vaahterat ja mustikoista raskaat mättäät.
Suomessa suuremmilta kasvitautikatastrofeilta on vältytty, kiitos pohjoisen kylmien talvien, riskituotteiden kauppaa rajoittavan kansainvälisen järjestelmän ja sen, että me tavan tallaajat olemme tarkkoina ja lähetämme Ruokavirastolle kuvabongaukset kummallisista öttiäisistä ja kasvien oireista. Ei tarvitse nolostella, jos kuvan pikkukipittäjä paljastuukin asiantuntijoiden tsekkauksessa leppäkertuksi – tuleepa ainakin varmuus siihenkin!
Ilmastonlämpenemisen takia yhä useampi pöpö kuitenkin pärjää paremmin myös Suomen säissä. Suomessa viimeisin isompi kasvien sairaustapaus oli, kun vuonna 2014 Ahvenanmaalta – jossa tuotetaan noin kaksi kolmasosa Suomen omena- ja päärynäsadosta – päärynäpuista löytyi kasvitauti tulipoltetta.
Tulipolte on viheliäinen bakteeritauti, sillä se leviää helposti ihmisten, lintujen, hyönteisten ja jopa sateen mukana. Sitä ei myöskään voi torjua kasvinsuojeluaineilla, vaan sairastuneet puut joudutaan hävittämään. Samalla varoalueelta joudutaan tuhota myös terveitä puita.
Tästä edespäin hankin siis palmuni ja mukulani kasvikaupoista ja puutarhamyymälöistä, jotka ovat hankkineet maahantuomilleen tuotteille kasvinterveystodistukset. Tuliaisia omaan keittiöön saa edelleen tuoda, kuten esimerkiksi kahvia (itse toin useamman papupussin pakkaseen Keniasta), teetä ja kuivattuja mausteita. Myös hedelmiä ja vihanneksia saa tuoda, kun ne ovat kuivattuja, säilöttyjä tai muuten prosessoituja.
EU:n sisältä myös eläviä kasvituliaisia edelleen tuoda, kuten vaikkapa tulppaanisipuleita Hollannista. Tämä siksi, että EU:n alueella noudatetaan samaa kasvinterveyslainsäädäntöä joka maassa.
Kun pidämme yhdessä huolta luonnon ja viljelyalojen kasvinterveydestä, ruokatuotannossa joudutaan käyttää vähemmän kasvinsuojeluaineita (ja niiden jäänteitä päätyy vähemmän lautasillimme), maapallolla riittää paremmin ruokaa kaikille ja ruuan hinta pysyy kohtuullisena.
Tehdään siis tältäkin osin diili luonnon kanssa. Kun me pidetään huolta siitä, se pitää huolta meistä.
Aina ei lait käy ihan yksiin elon ja olon kanssa, mutta tämä on hyvä. Sairaudet ne hyvin leviää ihmisienkin välityksellä, kuten nyt uutisointia seuraamalla voi todeta. Lippu korkealla ja pöpöt matalaks!
Joo, siinähän ne kasvisairaudet leviää samalla tavalla kuin ihmissairaudetkin. Tai no, meillä pohjoisessa kylmemmät säät pitävät kasvipöpöt paremmin kurissa, mutta maapallo on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen ja meidän kaikkien vastuulla. Ja ruokahommissa ollaaan paljon myös tuonnin varassa, joten jos esimerkiksi oliivipuut kuolevat, se alkaa mm. oliiviöljyhyllyllä Suomessakin. Että kyllä, pöpöt matalaks!
Niinhän ne eläinlajitkin ovat siirtyneet, ihmisten tuomana. Minulle tuli tämä jotenkin tosi konkreettiseksi kun 15v sitten kävin Australiassa, minne jopa ruisleivän tuominen oli todella vaikeaa. Ei ole tullut mieleenkään sen jälkeen kuljettaa lajeja mantereelta toiselle, kerätä simpukoita mukaan lomalta tms.
Niinhän ne ovat, samaten kuin kasvikunnan vieraslajit, jotka jyräävät alleen paikalliset kasvit. Harva sellaista tahallaan tekee, mutta tahattomasti monikin – minäkin.
Me jumituttiin aikoinaan Australian tulliviranomaisten kanssa juttusille, kun Balilla vietetyn talven jälkeen kävimme viisumihommakikkailujen takia lomailemassa Australiassa. Lapset olivat kolmen kuukauden aikana keränneet Indonesian rannoilta aarteita: kiviä, simpukoita, korallinpalasia yms. Ja niistä sitten kaikista kauneimmat valittiin mukaan otettavaksi. Mutta rajatakastukseenhan koko aarrenyssykkä jäi.
Upea tapetti! Mikä tapetti on kyseessä?
Kiitos, meistäkin se on hurjan ihana! Ikuinen kevät sisällä <3 Tapetti on saatu K-raudan kanssa tekemäni duuniprokkiksen yhteydessä, se on Boråstapetterin Rabarber, kirjoitin siitä enemmän täällä.
Sitä tässä ihmettelen, että EU: n ulkopuolelta ei saa tuoda. Miksi Kanariansaaret on nyt siihen niputettu? Ne kuuluu EU alueeseen. En nyt jaksa perehtyä tarkemmin enkä kyllä ole kasveja tuomassakaan.
Joo, nämä ovat välillä melkoisen monimutkaisia asioita, ja minäkin ajattelin, että Kanariansaaret kuuluvat EU:hun. Mutta vaikka Kanariansaaret kuuluvat Espanjalle, ne eivät kuulu Euroopan unioniin.
Kasvinterveyttä siis valvotaan Kanarialla eri tavalla kuin EU:n alueella. Siksi tarvitaan kasvinterveystodistus, jossa vakuutetaan, että EU:n alueelle tuotavat tuotteet on tuotettu EU:n vaatimusten mukaisesti.
Tässä Kanaria poikkeaa Portugalille kuuluvasta Madeirasta, joka kuuluu Euroopan Unioniin, vaikka sijaitseekin lähempänä Afrikkaa ja Kanariaa kuin Eurooppaa.
Onpa kummallista. Ja Kanariansaarilla on eurokin käytössä.
Äläpä! Ei ihme, että ei ole ihan selkeä juttu tämä.
Tämmöisen löysin: Kanariansaaret kuuluu EU: n tullialueeseen mutta ei EU:n veroalueeseen. Ja asemaa EU:ssa verrattiin Ahvenanmaahan.
No jo on sekavaa. Mutta joaka tapauksessa Ruokaviraston ja Tullin mukaan Kanarian saarilta ei saa tuoda kasvituliaisia. Ja syynä on tuo Ruokaviraston Päivi Leppämäen alempana jättämä selitys.
Maantieteellisesti lähekkäin sijaitsevilla alueilla kasvien kasvinterveydellinen tila on yleensä suurin piirtein samanlainen. Tämä johtuu siitä, että eliölajit pääsevät leviämään luontaisesti (esim. kävellen, lentäen, ryömien, tuulen mukana) lähialueille. Lähialueilla eliöillä on myös luontaiset vihollisensa ja isäntäkasvit ovat sopeutuneet näihin eliöihin pitkän ajan kuluessa.
Madeiralta ja Kanariansaarilta mahdolliset tuholaiset eivät leviä luontaisesti, vaan ainoastaan ihmisten avustamina uusille alueille. Samoin niillä ei ole uusilla alueilla luontaisia vihollisia rajoittamassa niiden kannan leviämistä. Näin ollen otollisissa olosuhteissa uusi eliölaji, tuholainen, voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa uuden alueen ekosysteemille.
Kiitos tästä selvityksestä!