Pohjanmaan-joululomalla lähdimme nuoremman pikkusiskoni ja äitini kanssa kirppis- ja museoreissulle Vaasaan. Kuten kai usein nuoruuden kotikaupunkien kanssa, myös minulla on Vaasan kanssa paljon paremmat välit nyt, kun välissä on tarpeeksi aikaa ja etäisyyttä.

Nuorena oli vain niin kiire pois, että ei ehtinyt nähdä kaikkea sitä, mistä Vaasassa nyt pidän: meren läheisyyttä ja hengästyttävän kaunista saaristoa, keskustaakin täplittäviä puutalokortteleita ja ihan omanlaistaan suomenruotsalaisen pikkukaupungin kuplaa keskellä lakeuksia ja peltoja.

Tällä kertaa otettiin Vaasa-päivään mukaan parit kirpparit, lounas ja modernia taidetta.

Ensimmäisenä piipahdettiin Isolahteen hiljattain avattuun Mini Mosseniin (Muurahaistie 1), jota kuvaillaan kierrätysgalleriaksi. Se tarkoittaa Re-Popin tuunaamia ja korjaamia huonekaluja ja valaisimia, Yesterday once moren kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, Eden Flowersin kukkakimppuja ja kierrätettyjä ruukkuja sekä vaaseja ja lisäksi vielä valikoituja helmiä SPR-kirppiksen valikoimista.

Saman katon alta löytyivät myös kierrätyspisteet ja kiva leikkipaikka lapsille. Meidän visiitin aikaan joulutauolla ollut kahvilapuoli tarjoilee normaalisti lounasaikaan keittoja.

Valikoitujen ja väljästi aseteltujen kierrätysherkkujen keskellä oli helppo olla lääpällään. Etenkin messinkiset kattolamput saivat jalkani veteliksi ihastuksesta, ja kierrätetyt kauniit kukkaruukut saivat unelmoimaan viherkasveihin peittyneestä kodista. Kuten muutenkin, vaatteidenkin puolella hinnat olivat tavallista kirppistä kovemmat. Vintageherkkuja ei kuitenkaan joutunut kaivamaan muotonsa menettäneen ja nyppyisen trikooröynän keskeltä.

Itse ostin lopulta Annikki Karvisen upen valkopohjaisen villamekon. Se on sellainen, jota etsin puolitoista vuotta sitten vintageliikkeistä häämekoksi. Koska ne mahdollisuudet menivät jo (ja löysin lopulta käytettynä tämän morsiusmekkoupeuden), tämä olkoon rouvastelumekkoni tästä hamaan tulevaisuuteen. Rouvastelumekko päällä pääsinkin heti toteuttamaan uudenvuoden keski-ikäisen onnellisen karikatyyrin.

Seuraavaksi kurvasimme SPR-kirppikselle, joka on muuttanut sitten viime käynnin (Vyörinkatu 42). Kaivoimme laajan valikoiman läpi hartaudella. Etenkin astiapuoli on SPR:llä aina sellainen, että jokainen aterinlaatikko kannattaa kaivella läpi. Uskaltaisin myös väittää, että täältä löytää aina varmasti myös vanhaa suomalaista keramiikkaa ja lasia, ja hinnat ovat vielä sellaisia, että voi puhua löydöistä.

Itselläni kirppissaaliiksi tarttui vanha kuparinen kasari mökille, kultareunainen kuvakehys vuosikymmenten takaa ja lisäksi vielä James-farkut sekä punainen vintagevillatakki itselleni. Kun olin vielä videopuhelun kautta saanut ookoot, ostin myös samettileggarit ja frillahelmaisen velourtakin esikoiselle. Hitsiläinen, miten ihanaa on, että esikoisen koossa alkaa taas löytyä kierrätettyinä vaatteita, kun niitä ei kai ehditä rymytä niin puhki kuin pienempiä kokoja.

Kirppistelyn jälkeen oli nälkä. Emme ottaneet asian vakavuuden kanssa riskejä, vaan lampsittiin aina niin herkulliseen ja kauniiseen Cafe Raawkaan (Pitkäkatu 34, kirjoitin Raawkasta muinoin enemmän täällä). Joulun välipäivien vekkulina yllätyksenä siellä oli tarjolla lounaan sijaan brunssi, minkä kaltaiseni aamupalarakastaja hyväksyi mutisematta.

Ruoka oli taas värikästä, hyvää ja lisäksi keholle hyvää tekevää (jos ei huomioida kamalan kitkerää kahvia), että jos vatsa osaisi puhua, se olisi todennut ruuan jälkeen raukeana kiitos, nyt olen onnellinen ja käpertynyt sen jälkeen ruokalevolle tyytyväiselle sykkyrälle.

Jälkkäriksi kävimme vielä herkuttelemassa taidetta Kuntsin modernin taiteen museossa (Sisäsatama. Museokortti käy). Vaikka rakastan myös Helsingin isompia taidemuseoita, on kiva käydä nautiskelemassa pienempien museoiden kokoelmia. Ei tule ähkyä kaikesta herkusta, vaan voi rauhassa ja ajatuksella käydä läpi koko museon annin.

Kuntsin komean museorakennuksen yläkertaan levittäytyi Odysseia – matka taiteessa -näyttely. Esillä oli etenkin pop-taiteesta kiinnostuneen yksityisen taidekeräilijän kokoelman valikoituja paloja monessa eri muodossa tarjoiltuna: grafiikkana, valokuvina, veistoksina ja maalauksina. Itseäni sävähdytti eniten alakerrasta löytynyt Marita Liulian Mysterium-näyttely ja sen upottavan kauniit väritunnelmat. Molemmat näyttelyt ovat esillä Kuntsissa vielä helmikuun alkuun saakka.

Vaikka paluumuuttajaa minusta ei saisi (never say never), näin turistin silmin ja muutaman kerran vuodessa annosteltuna Vaasa on jätte kiva, eli ylikiva!

Jaa: