Kaupallinen yhteistyö: Kumma-kustannus. Postaus sisältää alekoodin!
Tänään tuli ihan hölmö riita. Lapsi oli saanut kaikki ulkovaatteensa valuvan kuraisiksi ja lisäksi toppahousujen toisessa polvessa oli kaksi isoa palkeenkieltä. Vaikka hoin itselleni, että lasten pitää saada leikkiä säästä ja vaatteista välittämättä, alkoi harmitus nousta kiukuksi. Huomenna pitäisi lähteä juhliin niillä samoilla ulkovaatteilla, ja olin juuri eilen selittänyt lapselle, että siksi nyt pitää ottaa leikeissä vähän vähemmän kuraisesti. Ja ne toppahousut, ne olivat jalassa ehkä kolmatta kertaa ja nyt jo rikki!
Eniten ärsytti lopulta se, että me vanhemmat tunnuimme olevan ainoita, joita harmitti, että lapsi joutuu lopputalven painella rikkinäisissä housuissa ja että huomenna lähdetään juhliin kuraisissa ulkovaatteissa. Tilanne äityi huomaamatta tyhmäksi karjumiseksi molempien vanhempien osalta – siitäkin huolimatta, että olemme viime aikoina lukeneet lasten kanssa yhdessä yhteistyökumppanini Kumma-kustannuksen Fanni-kuvakirjoja, jotka kertovat tunnetaidoista. Että juu, harjoiteltavaa yhä piisaa sen saralla, yhdellä jos toisellakin.
Muistan kuulleeni tunnetaidoista vasta alkaessani odottaa esikoistani. Koin kai saavani uudenlaiseen elämäntilanteeseen varmuutta lukemalla siitä kaiken, mitä käsiini sain. Luultavasti joku kirjaston hyllystä löytämäni kasvatusopas on ollut se, josta ensimmäisen kerran luin tunnetaidoista ja niiden opettelusta.
Hyviin tunnetaitoihin kuuluu yksinkertaisimmillaan taito tunnistaa itsessään sekä muissa pulppuavia ja aaltoilevia tunteita, sekä kyky ilmasta noita tunteitaan turvallisella ja ymmärrettävällä tavalla.
Omassa vanhemmuudessani tunnetaitojen tietoisesta harjoittamisesta on ollut valtavasti apua. Lasten ollessa pienempiä, se oli tunteiden sanoittamista, eli autoin lapsia hahmottamaan heidän kokemiaan tuntemuksia. Sen lisäksi, että lapset oppivat näin nimeämään tunteita ja tunnistamaan niitä, he kokivat tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi omissa tunteissaan. Aika moni hallitsemattomaksi matkalla oleva kiukkutilanne suli jo ihan sillä pois.
Yksi arkemme tuolloin mullistanut asia oli, kun ymmärsin kieltämisen sijaan hyväksyä paremmin myös lasten kielteiset tunteet, joita itse pidin ärsyttävinä. Jos aikaisemmin olin ärsyyntynyt siitä, että lapset alkoivat esimerkiksi kyläilyn jälkeen kiukutella lähdönhetkellä (meillähän oli kivaa, ei nyt pilata tätä näin), aloin hahmottaa, että pieni lapsi ei vielä osaa ajatella niin laajasti. Hän ei ajattele äskeisiä leikkejä, ei sitä, että pian taas nähdään. Hänelle harmituksen ja ikävän tunteet ovat siinä hetkessä totta.
Kaikki helpottui, kun aloin toistaa perässä sen, mitä lapsi noissa tilanteissa sanoi. Et tahdo lähteä. Haluaisit vielä leikkiä. Tahtoisit jäädä yökylään. Ei se tietenkään aina toiminut, mutta ero entiseen oli huomattava. Lapsi koki, että minä kuuntelen ja että minä hyväksyn hänen tunteensa. Jo se yleensä riitti siihen, että lapsi rauhoittui, pääsimme pukemaan ja hyvästejä ei jätetty itku kurkussa.
Lasten kasvaessa tällainen tietoinen tunnetaitojen harjoittaminen on hiljalleen jäänyt, vaikka toki se on taitanut mukana pyöriä miettimättäkin. Sillä tarve tunnetaidoille ei ole hävinnyt mihinkään, päinvastoin! Isompien lasten kanssa tunnekirjo on laajempi, ja lapset tarvitsevat vanhempiensa apua paljon monivivahteisempien tunteiden kanssa. Jokainen aikuistenkin välinen suhde voi paremmin, kun tunnetaidot ovat hanskassa, oli sitten kyseessä vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde. Ja hyvänen aika, miten paljon tunnesäätelyä vanhemmuudessa tarvitaan, sillä lapset jos ketkä osaavat painella minussa sellaisia ärsytyksen, epätoivon ja jopa vihan nappeja, että mieli läikähtää helposti punaiselle (jopa niin pienestä kuin rikkirymytyistä ulkovaatteista).
Fanni-kirjasarjan kuvakirjat tutustuttavat lapset (ja aikuiset) tunnetaitoihin ja keinoihin, joilla säädellä tunteitaan. Jokaisessa kirjassa on Fanni-norsusta ja tämän ystävistä kertova tarina, minkä lisäksi niistä löytyy useamman sivun faktaosuus vanhemmille sekä tehtäviä yhdessä lasten kanssa pohdittavaksi ja vanhemmalle itselleen. Kirjasarjan tekijät ovat tunnetaitoihin erikoistuneita psykologeja.
Kirjan kuvitus on laadukas ja suloisen värikäs, mutta ei lässy. Kirjan eläinten ilmeissä näkyvät tunteet vihaa myöten. Tarinat olivat positiivinen yllätys. Monet tällaiset oman aiheensa ammattilaisten kirjoittamat kirjat on valitettavasti olleet niin puuduttavan tylsiä ja ärsyttävän opettavaisia, että niistä ei ole jaksanut innostua lapset tai aikuiset. Mitään tarinallista ilotulista Fannitkaan eivät ole, mutta selkeää mielikuvitusjujuakin on mukana, eikä opetus ole alleviivattua. Olen siis mielelläni lukenut kirjat lapsille juuri niin monta kertaa kuin he tahtovat (eli monta).
Kirjat voi varmasti lukea ihan missä järjestyksessä tahtoo, mutta itse koen Fanni ja suuri tunnemöykky -kirjan sopivan parhaiten aloitteleville tunnetaitureille. Siinä perehdytään tunteiden tunnistamiseen ja nimeämisen harjoittelemiseen. Me kaipasimme kuitenkin vähän enemmän pureskeltavaa, ja siihen Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari -kirja on sopiva. Siinä on sekä omasta että lasten mielestä kivoin tarina, minkä lisäksi teemana oleva tunnesäätelyn harjoitteleminen on asia, jossa kukaan tuskin voi olla niin mestari, etteikö vähän petrattavaa olisi.
Fanni ja rento laiskiainen sopii sitten ihan koululaisillekin. Isommille koululaisille satu ei ehkä enää toimi, mutta ykkösluokkalaiselle siinä ainakin riittää vielä mielenkiintoa ja samaistumispintaa. Kirjan teemana kun on lapsen stressi. Näin joululoman kynnyksellä ja ekaluokkalaisen äitinä on todettava, että yllätyin siitä, miten väsyttävä tämä ensimmäinen puolivuotinen on ollut. Niin kivaa kuin koulunkäynti onneksemme tuntuu olevan, koulu on myös pyöräyttänyt uusiksi koko perheen ja etenkin ekaluokkalaisen oman arjen. Lukiessani kirjan faktaosuutta lapsen stressistä, huomasin alkusyksyltä tuttuja oirekuvauksia.
Se tämän päivän hölmö riita päättyi siihen, että puhisimme lapsen kanssa hetken omissa oloissamme. Tunnetaitoja sekin, että tiedämme molemmat tarvitsevamme rauhoittumiseen hetken aikaa itsekseen. Sitten minun viereeni sujautettiin kaksi paperia. Toiseen oli piirretty itkevä ja harmituskiukkuinen lapsi, jonka puhekupla kertoo ”olen surullinen”. Kuvan aurinkokin itkee ja kukat ovat lakastuneet (kuten Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari -kirjassa). Toiseen paperiin oli sanoitettu myös meidän vanhempien tunteet. Äiti: sinä olet vihainen. Isi: olet todella äreä.
Viimeisetkin kiukkukipinät sammuivat ja tilalle lainehti liikutus ja rakkaus. Lapsi kiipesi syliin ja halattiin paha mieli pois. Kerrattiin tilanteeseen johtaneet syyt sekä tunnemyräkät, sovittiin ja halattiin lisää. Mikään tunne ei ole niin voimakas, että se peittoaisi rakkauden. Ja sitä paitsi: ei kuraiset vaatteet päällä juhlita, ne jäävät juhlapaikan naulakkoon. Ja toppahousujen reikien kohdalle voi silittää paikat.
(Sain lapselta luvan kertoa riidasta ja julkaista hänen piirroksensa. Hän tahtoi huomauttaa, että nyt piirtäisi itsensä iloisena. Ihana ihana lapsi!)
Sain teidän (ja tonttujen) käyttöön ihan superhyvän alekoodin Fanni-sarjan tunnetaitokirjoihin. Tämän linkin kautta saatte Fanni-kirjat hintaan 17,40 euroa kappale ja postikuluitta. Normihinta on 29 euroa + postikulut 4,90 euroa, joten säästöä tulee yhteensä 16,5 euroa! Tarjous on voimassa 31.12.2019 asti.
Vau! Lapsella on mahtavat tunnetaidot! Ja tuo piirustus on kerta kaikkiaan upea! Fanni-kirjasarja ei ole ennestään tuttu, täytyypä tutustua. Me ollaan luettu vastaavan tyyppistä Piki-sarjaa.
Lapsi on näissä asioissa mutsiaan edellä noin sata valovuotta. Piirrustus on tosiaan upea, ja olen iloinen, että sain sen teille seuraajillekin näyttää <3 Piki-sarja ei ole itselleni tuttu, pitääkin tsekata!
Olipa mainio ajoitus alekoodilla, klikkailin heti möykyn ja mittarin pukinkonttiin!
Nämä kirjat herättivät mielenkiintoni jo aiemmin syksyllä ja niihin on melkoinen varausjono kirjastossa!
Aina kaikkea ei tarvitse omistaa, mutta hyviä, ajattomia lastenkirjoja ostaa mielellään omaksikin. Viimeksi ostin blogikollegasi Katjan Pikkis-seikkailut ja molemmat kirjat ovat olleet kovin suosittuja iltasatuja. Niidenkin tematiikka kun antaa eväitä suurten ja vaikeidenkin asioiden käsittelyyn.
Kiitos siis tästä ja hyvää joulun odotusta!
Onpa ihana kuulla, että näihin on varausjonoa kirjastossa. Se tarkoittaa, että aihe kiinnostaa ja että lapsiperheet ovat löytäneet tunnetaidot.
Ja kyllä, kaikkea ei todellakaan tarvitse omistaa, ja kirjojen kanssa kirjasto on upea asia! (Myös kirjailijan näkökulmasta, sain juuri Sanaston kautta vuoden 2018 lainauskorvaukset <3 ) Lastenkirjoissa koen kuitenkin, että hyvät kirjat tulee luettua niin monta kertaa vuosien aikana, minkä jälkeen ne vielä saavat uuden kodin toisessa lapsiperheessä, että mielelläni myös ostan niitä meille (ja ilokseni myös saan arvostelukappaleina).
Ihanaa, että alekoodi tuli hyvään saumaan! Leppoisaa joulunodotusta sinne myös <3
Hei!
Innostuin minäkin ”hyvästä” tarjouksesta ja menin kliksuttelemaan kaikki kolme kirjaa pukinkonttiin. Kävin myöhemmin vielä Kummakustannuksen omilla sivuilla perehtymässä sisältöihin ja huomasin, että Fanni-kirjat tarjouksessa 3 kpl + juliste yht. 45 € ja postikulut 4.90, eli yht. 49.90. Minä maksoin siis kolmesta kirjasta linkin kautta enemmän. Tuli hieman vedätetty olo. 🙂
Yst. Sylvia
Kiva, että koodille tuli käyttöä! Kuten tuossa alempana kommentoitkin, tuo toinen isomman kokonaisuuden tarjous on tosiaan eri sivustolla kuin Kumma-kustannuksella. Mahtava tarjous tosiaan sekin!
Hei,
Anteeksi, olinkin ohjatunut googlaillessani tunnetaitoja lapselle-sivustolle, josta tämä 3: kirjan tarjous tuli, enkä ollut enää kummakustannuksen sivuilla. Mobiililla selatessa, erehdyin nyt sivustosta, mutta yhtä kaikki, kirjoja tarjouksessa myös siellä. Kiitos tärkeän asian esiin nostamisesta.
Sylvia
Hyvä tieto muille, että jos tahtoo ostaa kaikki kirjat, kantsii se sitten tehdä tuon mainitsemasi sivuston kautta. Tuon minun linkkini kautta alennuksen saa, vaikka ostaisi vain yhden Fanni-kirjan 🙂
Muistan hyvin tilanteen muutaman vuoden takaa, esikoiseni poika, oli suuttunut minulle jostain asiasta ja tuli luokseni hyvin vihaisena. Ennen kuin kyselin tarkemmin asiasta, aloitin sanomalla, että sinä saat olla vihainen ja minulle saa olla vihainen. Poika lauhtui tästä sanomisesta miltei heti. Hän ja hänen tunteensa oli hyväksytty, ei ollut enää tarvetta olla vihainen. Tämän jälkeen saimme keskusteltua, mistä hän oli minulle suuttunut ja lopuksi totesi, että hän oli luullut että ei saisi olla vihainen. Josta saimme taas aiheen jutella, välillä sitä suututtaa ja kiukuttaa ja nämäkin ovat luvallisia tunteita. Tämä oli selkeästi helpottava tieto hänelle, hän saa olla vihainen ja suuttunut, jos siltä tuntuu.
Mulla ei ole selkeetä muistikuvaa onko tunnetaidoista puhuttu, kun olen ollut lapsi. Mutta äitini tuntien saattaa olla, että olisimme tai hän on osannut hyödyntää asiaa. Hän on nimittäin työskennellyt lasten kanssa ja ollut kiinnostunut myös psykologisesta puolesta. Mieheni lapsuuden perhe jäyhempi tunne asioissa ja ei kovinkaan hyvä keskustelemaan tunnetaidoista. Lapset selkeästi kuitenkin pitäneet, kun tunteita käsitelty ja hakeutuvat mielellään äidin luo, kun tarvetta käsitellä käytännön asioita tunnetaitojen osalta.
Joo, se on mielenkiintoista, miten ihan vain lapsen ns. kielteistenkin tunteiden hyväksyminen monesti jo lauhduttaa tilanteen. Toivoisin, että osaisin aina toimia niin, mutta totta puhuen toimin oppikirjojen vastaisesti kiireessä ja väsyneenä, kun jaksamista toisen tunteiden kannattelulle ei riitä tarpeeksi paljon. Onneksi lapset ovat viisaita ja näin isompina osaavat jo niissä tilanteissa herätellä sanoin minut huomaamaan, mitä he kaipaavat.
Tunnetaitoihin liittyviä kirjoja ja kirjasarjoja on nykyään paljon ja hyvä niin. Tuohon vaateasiaan kommentti; itse olisin varmasti samassa tilanteessa hermostunut. Siksipä olen aina joka talveksi ostanut toiseksi asuksi kirpparilta huolettoman rymypuvun. Eli jos tiedän että huomenna tarvitaan siistimpi ulkovaatekerta johonkin menoon, tänään rymytään pihalla kirppariasussa. Samoin oikein kuraisella säällä. Sen kirppariasun heitän usein pesukoneeseen ja uutena ostetun pesukertoja saa harvennettua näin. Säilyy lämpöarvokin paremmin niihin pakkaskeleihin. Tämä systeemi ollut käytössä yli 10v. ja säästänyt ainakin hermonani.
Juu, tuo vaateasia on kyllä sellainen ähinää ja jupinaa aihettava juttu. Kun lasten todellakin pitää saada leikkiä säästä huolimatta, mutta sitten äh ja puuh! Meillä on myös lapsilla kahdet ulkoilusetit olleet aina, mikä etenkin täällä Helsingissä tuntuu olevan toimivan arjen edellytys – etenkin jos toivoo, että lapsella olisi aina kuivaa ja tarvittaessa edes etäisesti puhdasta ulkovaatetta päälle puettavaksi. Nyt lapsella oli kuitenkin päällä vähän hölmösti just ne vaatteet, jotka oli tarkoitus ottaa juhlareissuun mukaan. Että ihan oma mokani, kun en toiminut varman päälle.