Kesäkuun ja alkaneen hääsesongin kunniaksi otetaan aikamatka reilun puolen vuoden taakse, meidän marraskuisiin häihimme. Hääjuhlissa ruoka ja juoma ovat tietenkin yksi isoimmista päätöksistä, ja etenkin meille kokoontuminen yhteisen ruokapöydän ääreen on myös erityistärkeä asia. Tässäpä siis mehustelua meidän häidemme pitopöydän notkuttajista.

Sopivan catering-palvelun löytyminen oli yllättävänkin hankala ja isotöinen juttu. Vaikka muuten hääjuhlien järjestäminen meni niin stressittömästi, että välillä mietin, onko jotain unohtunut, catering meinasi aiheuttaa hikikarpaloita. Kesähäiden aikaan cateringin kanssa pitää olla ajoissa, mutta omien häidemme kanssa jännitysmomenttia aiheutti se, että samaan aikaan osui pikkujoulukauden aloitus ja me starttasimme hääjärjestelyt vasta paria kuukautta ennen juhlia.

Toiveenamme ruuan suhteen oli mutkaton ja meidän näköisemme noutopöytä. Catering-yrityksen piti siis kokea kasvisruoka täysin omakseen ja mieluiten olla erikoistunut juuri siihen. Tarvitsimme myös neljässä eri ruokailutilanteessa toimivan kokonaisuuden: seisten nautittavat alkupalat ennen vihkitilaisuutta, illallisen, iltapalan ja jämistä koostettavan seuraavan päivän brunssin.

Helsingissä valikoimaa tämän sorttisissa pitopalveluissa onneksi on, ja soittelimme, viestittelimme ja jätimme tarjouspyyntöä monen paikan kanssa. Muutaman kanssa kävimme myös keskustelemassa kasvotusten.

Jokainen catering-palvelu tuntui kuitenkin vähän mauttomalta ja persoonattomalta; siltä että meitä asiakkaita ei kohdattu meinä ja että saimme saman vastaussähköpostin kuin kaikki muutkin hääparit. Joidenkin catering-toimijoiden kanssa oli myös tunne, että he eivät ihan handlaa kokonaisuutta. Se ei tietenkään ole toivottava tunne päivänä, kun ei todellakaan tahdo itse häseerätä keittiössä tai miettiä, miten homma tulee toimimaan.

Lopulta päädyimme testiruokailemaan Levant-ravintolaan, jonka jengi pyörittää myös Syriana Catering -pitopalvelua. Levantin sapuskat ovat lähi-itämaista, mikä osuu meidän makuhermoomme. Lisäksi valikoimasta löytyy valmiiksi paljon valinnanvaraa vegetaarisista ja vegaanisista ruuista. Levantin omistaja vakuutti meidät myös henkilökohtaisella kohtaamisellaan, joustavuudellaan ja kokemuksellaan. Niinpä päädyimme ottamaan pitopalvelun heiltä. Astiat vuokrasimme vielä erikseen Jubileelta.

Kasvisruuan lisäksi tahdoimme häihin tarjolle kotimaista villikalaa, sillä puolisoni on intohimoinen kalastaja. Villikala löytyi lopulta läheltä, kun yksi lähikaupoistamme, K Supermarket Hertta, lupasi tehdä meille hääpäivän aamuksi savusiikaa. Niinpä sen sai vain hakea kaupasta juhlapaikalle jääkaappiin ja laittaa sitten iltasella esille.

Ruokaviineiksi taas halusimme jotain luomua ja sellaista, joka kutittelisi mahdollisimman monen makuhermoja. Siskoni kuratoi minulle muutamat vaihtoehdot, joita sitten maistelimme lokakuisina iltoina taloyhtiön pihalla naapureiden kanssa. Ei ollenkaan pöllömpi vaihe hääjärjestelyjä se.

Päädyimme keskitäyteläiseen Villa Valentina Sangiovese -punaviiniin, joka on valittu vuoden 2018 punaviiniksi. Valkoviiniksi napattiin sitten saman valmistajan Villa Valentina Organic Pinot Grigio. Kuohuviiniksi taas valikoitui vanha tuttu Parés Baltà ’b’ Cava Brut.

Kuohuviiniä lukuun ottamatta viinit sekä oluet ja siiderit käytiin hakemassa laivalta, mikä säästi jonkin verran kuluja. Tein ennakkotilauksen Eckerö Linen nettisivuilla, minkä jälkeen puoliso ajoi vuokra-auton kanssa laivaan, jossa tilatut kamat nostettiin autokannella autoon. Muutaman tunnin edestakaisen seilauksen jälkeen laiva oli taas kotisatamassa ja juomahommat pääpiirteittäin hoidettu. Alkoholittomia juomia kävimme sitten hakemassa kaupasta, minkä lisäksi saatiin tarjolle kanistereittain äitini ja isini omenoista puristettua valtavan hyvää mehua.

Alkupaloina ennen vihkitilaisuutta tarjottiin siis pieniä käsin syötäviä meze-annoksia. Pääruokakattaus taas näytti tältä:

Alkupalat

• Baba ganoush
• Tsatsiki
• Tabouleh-salaatti
• Halloumi-salaatti
• Punajuuri-sieni-rukolasaalaatti
• Grillattuja marinoituja vihanneksia
• Viininlehtikääryleitä
• Kibeh
• Hummus
• Perunasalaatti
• Voipapuja tomaattikastikkeessa
• Falafel
• Kardemummakastike

Pääruoka

• Marokkolaista taginepataa ja couscousia
• Savusiikaa

Hääkakkuun palaan vielä omassa postauksessaan, sillä rakas ystäväni, kakkuguru ja yksi kaasoistani taikoi ne meille häälahjaksi. Vegaaninen versio tilattiin Kanniston leipomosta.

Iltapala koostettiin sitten pääkattauksen alkupaloista ja tarjottiin (ystävän häistä ylijääneistä) puisista kerttisastioista. Se toimi hyvin, sillä alkupaloja ei tarvinnut lämmitellä tai muuten valmistella – sen kun ne nosti pöytään, jo koteihinsa lähteneiden catering-ihmisten laitettua ne nätisti odottamaan jääkaappeihin. Tiskiäkään ei tullut. Samat ruuat nostettiin esille vielä seuraavan päivän brunssillakin, jota täydennettiin sitten vielä anoppini tekemillä karjalanpiirakoilla ja munavoilla sekä sienisalaatilla ja minun tekemälläni granolalla jukurtin kera.

Ruoka oli hyvää, värikästä ja monipuolista, minkä ansiosta se taipui hieman eri tavalla tarjottuna neljälle eri aterialle. Ihanaa oli myös se, että se maistui kaikille, vaikka juhlasakkiin tietenkin mahtuu monenlaista makumieltymystä.

Catering-väki ansaitsee kiitokset myös siitä, että he hoitivat paljon enemmän kuin heille kuului ja tekivät laskuttamatta ylityötunteja (joista kuulin kaasoilta vasta myöhemmin), kun erinäisten kommervenkkien takia (joista näistäkin hienotunteisesti minulle kerrottiin vasta myöhemmin) keittiössä oli ollut illan aikana aikamoinen kaaos esimerkiksi tiskien kanssa.

No mutta, se onneksi ei onneksi juhlamenoa haitannut lainkaan, vaan jokainen sai taatusti vatsansa onnelliseksi. Itse asiassa meillä taitaa edelleen olla pakkasessa ainakin pari pakasterasiallista taginepataa ja komerossa pullokaupalla viiniä.

Kuvat: Jaakko Sorvisto, www.jaakkosorvisto.com