Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Näin isänpäivä-aamun kunniaksi täällä Lähiössä ollaan perheskenen ytimessä, eli tarkastelussa ovat lasten talviulkovaatteet sekä pakkasten kestävien releiden pesu sekä huolto.
En tiedä, löytyykö etenkään pohjoisista osista maailmaa yhtäkään vanhempaa, joka ei olisi vauvan ensimmäisenä talvena ihmetellyt, mitä kummaa muksulle pitäisi pukea päälle ulos mentäessä. Ja sama ihmetys yhdistettynä järkytykseen, kun muksu oppii liikkumaan: minkälainen muta-kura-hiekka -magneetti lapsi onkaan!
Kun esikoisemme syntyi samana yönä, kun ensilumi satoi vuonna 2012, päädyin aika nopeasti googlailemaan tietoa yhdistelmillä vauva + talvi + vaatteet. Muistan, kun Vauva-lehdessä oli havainnollistava kuva siitä, mitä vauvalle pitää pakkaseen pukea. Tuijotin kuvaa ja vuoroin vauvaa käyden mielessäni läpi jokaisen vaatekappaleen. Check. Check. Check.
Nyt nuo esikoislapsen mutsin haparoinnit vähän jo naurattavat, mutta ihan yhtä H. Moilasena sitä ollaan toisinaan edelleen talvivaatteiden pesun sekä huollon kanssa. Etenkin kun muksuja on kaksi, ja sitä mukaa eteisessä kaksin verroin hiekkaa jokaisen ulkoilun jälkeen. Siksipä kertasin omia oppejani asiasta Polarn O. Pyretin naisten kanssa – sieltä sitä tietoa löytyy niin oman kokemuksen kuin työn kautta kartutettuna.
Ensin lyhyesti hyvien (talvi)ulkoiluvaatteiden valinnasta. Täällä kirjoitin omat oppini talvivaatteiden valintaan. Tuon postauksen voisikin ensi talveksi päivittää, vaikka se validia tietoa on vielä noin vanhanakin. Täällä taas postaus kerrospukeutumisen merkityksestä pohjolan viimoissa.
Jos noiden vanhojen postausten läpikahlaukseen ei riitä juuri nyt aikaa tai kiinnostusta, tässä tärkein: olennaisinta on valita talvivaatteet lapsen mukaan. Toinen on vilukissa ja toinen hikipäässä pakkasillakin. Meillä vaatteilta vaaditaan kulutuksenkestoa, mutta vaikkapa vauvalla sellaisesta on turha maksaa ekstraa. Vauvan kanssa kannattaa mieluummin santsata vaikka kunnon villavaatteisiin, joita pukea talvivaatteiden alle.
Polarn O. Pyretiltä kerrottiin, että ihmiset tuppaavat ottamaan vaatteisiin liiaksi kasvuvaraa. Silloin saumat menevät väkisinkin vääriin kohtiin, ja lahkeet ja haarat kuluvat nopeasti. Ja onhan lapsesta tietenkin kurjaa kulkea haalarissa, joka on liian iso. Jos siis vain mahdollista, hanki vaatteet oikeassa koossa.
Haalari vai kaksiosainen setti on kysymyksenä äitiyspalstojen klassikko. Minä sanon sekä että. Kuten välikausivaatteita, talvivaatesettejäkin lapsilla on käytössään kaksi. Päiväkotiin ja muuhun rymyämiseen haalari, vähemmän rapaisiin menoihin takki ja housut. Haalari on etenkin pukemista harjoittelevalle lapselle päiväkodissa hyvä, sillä se on helpompi pukea itse. Meillä esikoinen tahtoi haalarin vähän yllätyksekseni vielä tänäkin vuonna, ja onneksi PO.P:lta sellaisia löytyi hänenkin koossaan ja aina kokoon 152 asti.
Takki ja housu -yhdistelmä on tietenkin haalaria monipuolisempi. Meillä lapset saattavat kulkea esimerkiksi tuolla kylillä softshell-housuissa ja talvitakissa, ja sitten kun ulkoillaan pidempään, jalkaan vaihdetaan paksummat toppahousut. Kokojen kanssa on myös helpompi säätää kahden osasen kanssa. Kuopukselle löytyi tänä vuonna esikoisen vanhoista vaatteista haalari sekä takki sopivan kokoisina, ja uusina pitikin hankkia vain housut.
Molemmilla lapsilla on samat henkselilliset toppahousut, joita ei näemmä PO.P:n nettisivuilla nyt ole, mutta tässä melko vastaavat. Esikoisen takki on tyylikäs ja menevä parkatakki, jonka kanssa kelpaa lähteä niin kaupungille kuin pulkkamäkeen. Tämä ja tämä toppatakkimalli olivat olleet Polarn O. Pyretin ECO-mallistoa ja valmistettu kierrätetystä polyesterista, mutta meidän rymysakillamme on ulkovermeissä tarve kovemmalle käyttökestävyydelle.
Ja sitten siihen huoltoon ja pesuun. Ulkovaatteiden konepesua tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan, sillä turha peseminen tietenkin kuormittaa ympäristöä ja lisäksi kuluttaa vaatetta sekä vaatteen erityiskäsittelyä. Päivittäisessä huollossa pitäisikin mieluiten käyttää nukkaantumatonta ja kosteaa rättiä tai liinaa, jolla pyyhkiä vaatteista tuoreet liat irti.
Tämän ohjeen kanssa minä itse olen välillä kuutamolla, enkä voi oikein uskoa todeksi myyntipuheita kirppareilla, joissa väitetään, että haalaria on pesty vain kerran. Meillä kun muksut vetävät talvikamppeissaankin sellaista kurarallia, että päivittäisestä rättiputsauksesta ja huollosta huolimatta etenkin ne päiväkotikäytössä olevat haalarit on pakko pestä vähintään kerran tai kaksi kuukaudessa. Muuten alkaa koko eteinen haista märälle ja likaiselle koiralle.
Ennen pesua vaatteista pitää sulkea kaikki vetoketjut ja tarranauhat, jotta ne eivät revi vaatetta. Ja samaten kuin muutkin vaatteet, myös ulkovaatteet pitää kääntää pesun ajaksi nurinpäin. Polarn O. Pyretin ulkovaatteet voi pestä 40 asteessa. Sujauta toppavaatteiden kanssa rumpuun pari tennispalloa, jotta vaatteen lämpöeristys – oli se sitten untuvaa tai vanua – pysyy kuohkeana.
Konetta ei saa tunkea liian täyteen, ja pesuaineen kanssa kannattaa olla maltillinen. Ja sitä huuhteluainetta ei saa käyttää ulkovaatteidenkaan kanssa, ja jos minulta kysytään, älä käytä sitä koskaan. Turhaa (ja yleensä lisäksi järkyttävältä haisevaa) litkua koko aine.
Osan PO.P:n ulkovaatteista saa kuivata kuivausrummussa matalassa lämpötilassa (muista silloinkin tennispallot). Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät lastemme ulkovaatteet saa nakata kuivausrumpuun. Kuivauskaappi matalilla lämpötiloilla tai sitten ihan vain huonekuivaus toimivat nekin.
Ulkovaatteiden pinnassa on vettä ja likaa hylkivä PFC-vapaa pintakäsittely. Kun se alkaa kadota, vesi ei enää helmeile pois vaatteen pinnalta. Silloin käsittely kannattaa aktivoida lämpimässä. Siihen toimii kuivausrumpu tai -kaappi matalalla lämpötilalla. Myös saunan jälkilämpö ajaa saman asian.
Pintakäsittely kuitenkin kuluu käytössä ja pesuissa, joten lopulta pelkkä aktivointi ei enää riitä. Minä en ollut aikaisemmin tiennyt, että toppavaatteiden pintakyllästämisen voi tehdä itse. En, vaikka meiltä löytyi kaapista samaista Nikwaxin TX.DIRECT -sprayta, jota Polarn O. Pyret suosittelee. Me olemme käyttäneet sitä retkikamoihin, mutta tottahan toki sitä voi käyttää myös toppavaatteisiin – en vain ollut tullut ajatelleeksi!
Vedenpitävyys sinänsä ei häviä, vaikka pintakäsittely kuluisikin pois. Vedenpitävä kalvo kun on kankaan ja vuorin välissä. Kostuneena takki ei kuitenkaan hengitä niin hyvin, ja pintakäsittelyn kuluessa likaa alkaa tarrata vaatteen pintaan helpommin kiinni. Siksi ulkovaatteiden pintakäsittely kannattaa tarpeen vaatiessa uusia.
Kun vaatteita huoltaa, pesee ja hoitaa hyvin, ne pysyvät hyvinä käytössä ja kestävät leikkejä siskolta veljelle ja siitä vielä seuraaville lapsille.
PS. Minä ja muut meidän perheessä alamme olla sairaspäivien jälkeen taas tolpillamme. Mitä nyt kuumeen jälkitauteina nenät valuu ja yskä köhisee. Kuinka ihanaa on ollut ihan vain käydä kaupassa, viedä roskat ja imuroida! Sen verran kolmen päivän totaalikooma ja tasoittelupäivät siihen päälle kerryttivät työpöydän kulmilla olevia pinoja, että oli pakko tehdä kurja päätös: mulla on roikkunut vastaamatta kommentteja parilta viime kuukaudelta sieltä täältä, ja nyt on vain tyhjättävä pöytä niiltä osin. En siis vastaa niihin kommentteihin. Ai kamala. Olen niin pahoillani!
Te tiedätte, miten paljon teidän kommentit merkitsevät ja miten iso osa ne ovat Lähiömutsia. Oli kuitenkin pakko tehdä näin kurja päätös. Toivottavasti ymmärrätte. Nyt koitan pitää kalenterin kurissa (ja oksennustaudit poissa nurkista), että ehdin ottaa päivistä ajan siihen, että saan jutella teidän kanssanne kommenttiosiossa ja Lähiömutsin somekanavilla.
Mulla on sellainen käsitys, että nuo suihkeet, joilla tehdään kenkiin (jäi vaatteisiinkin vastaavasti) vettä ja likaa hylkivä kalvo, on aikamoisia myrkkyjä, jotka ei hajoa luonnossa Sen takia en oo niitä pariin vuoteen käyttänyt. Vaikea homma, kun ei ne nopeammin kuluvat kengät ja vaatteetkaan oo ekologinen ratkaisu :/
Joo, eihän ne suihkeet mitään vettä ole. Siksi kannattaakin käyttää PFC-vapaita kyllästysaineita, kuten tuo linkkaamani. Ulkovaatteiden kanssa on tosiaan hankalaa toimia täysin luontoa kunnioittaen. Mä olen valinnut tavan, jossa koitan satsata mahdollisimman hyviin (meillä myös kulutustakestäviin) ja näin pitkäikäisiin ulkovaatteisiin, jotka hyvällä huollolla toimivat lapselta toiselle ja siitä eteenpäinkin.
Nyt on pakko kysyä pojan asusteista, mistä on tuota aivan ihana huivi ja pipo?
Itse olen ostanut paljon Popin vaatteita käytettynä, ja edelleen palvelevat loistavasti!
Kuopuksen asusteet ovat tosiaan ihania 🙂 Merinovillainen huivi on Papun ja merinovillainen pipo taas Vaikon. (Huivi tuli meille muinoin osana yhteistyötä, pipo ollaan saatu muuten vain.)
Niin kiva, että olet löytänyt PO.P:n vaatteita käytettynä. Kirpparit <3
Mikä sinua yllätti siinä, että esikoisesi halusi vielä talvihaalarin? Ostin samanikäiselle lapselleni ihan kyselemättä haalarin ja muistaakseni isosisaruksensa aikoina pari vuotta sitten kaikki käyttivät vielä eskarissakin haalaria, oma lapseni ekallakin luokalla. Ihan ykkösvaate mielestäni: lämmin ja lapsen helppo ja nopea pukea itse. Näin opena näkisin niitä mielelläni koulussa enemmänkin, niin jäisi enemmän aikaa välituntileikkeihin, eikä olisi tätä unohtuneiden toppahousujen ongelmaa (hitaat pukijat saattavat salaa jättää laittamatta ja sitten kastuvat sisähousut). Vähän ihmetyttää, kun osa vanhemmistakin luo lapsilleen sellaista mielikuvaa, että haalari on vauvojen ja taaperoiden vaate.
Ei ole siis tarkoitus tässä mitään sodanjulistusta aloittaa vauvapalstojen tyyliin, mutta tulipa vaan mieleen 🙂
Mähän olen itse käyttänyt vielä kuudennella luokalla haalaria, että se niistä vauvojen vaatteista 😀 Mutta minä en niin välittänytkään vaatteista vasta kun yläasteella, kunhan oli hyvä rymytä. Omille lapsilleni vaatteet ovat merkityksellisempiä myös muilla tavoilla. En esimerkiksi kokisi järkevänä hankkia kyselemättä lapsille vaatteita, vaan käyttäjän itsensä tarvitsee olla mukana valitsemassa. Niin tulee mieleinen (joka ehkä vähemmillä taisteluilla päätyy aamuisin päälle) – ja myös käytännöllinen, mistä minä pidän valinnassa huolen 🙂
Lähinnä yllätyin positiivisesti siitä, että tässä asiassa ryhmäkäyttäytyminen ei saanut valitsemaan takkia ja housuja haalarin sijaan. Päiväkodin kaveripiiri kun vaikuttaa luonnollisesesti moniin asoihin, ja siellä haalarit ovat isommilla jo paitsiossa. Sen huomasi kauppojen valikoimastakin: välikausihaalareista ei PO.P:lla ollut vanhemman lapsemme koossa enää malleja ainakaan tänä vuonna. Mikä sitten on syy ja mikä seuraus, en tiedä, mutta maalla kasvaneena mukulana yllätyin, että välikausihaalareita ei saa edes pitkän viskarin kokoisena. Joltain muulta merkiltä varmasti olisi löytynyt.
Onneksi täällä naapurikaupungissa saa vielä pitää ja pidetäänkin haalareita 🙂 Mullakin haalarimieltymykseeni vaikuttaa varmaan nostalgia, itsekin muistan pitäneeni haalaria ala-asteella kaikkina talvina. Ja Reimallahan on haalareita isompinakin kokoina.
Mutta vielä itse asiasta, kahden lapsen ja seitsemän ”päiväkotitalven” jälkeen luottovaatteiksi meillä ovat tulleet Kuomat (Viking Goretexeista kuluivat kerran tarrat niin, etteivät enää toimineet lopputalvesta, ei kiva), Kivat-villahaalari ja kypärämyssy (jälkimmäistä en nyt enää viskarille ostanut) sekä Reiman ja Didriksonin toppavaatteet (molempia saa kohtuulliseen hintaan xxl-sportista). Hanskat/kintaat ovat vaikeimpia ostaa: koululaisen kanssa saa pelätä että hukkaa kalliit hanskat ja päiväkotilaiselle on vaikea löytää sopivan joustavia, lämmittäviä ja kosteudenkestäviä hanskoja kohtuullisella hinnalla.
Mä arvelen, että Helsingin leudommat talvet ovat osittain syynä takki-housu -yhdistelmän suosioon verrattuna omaan lapsuuteni Pohjanmaalla. Tosin jos teillä naapurikaupungissa tilanne on toinen. Oli miten oli, takki-housu -yhdistelmää on helpompi muunnella vaikkapa vaihtamalla toinen osasista keyvempään versioon. Mutta minä kyllä tykkään haalarista lapsilla, vähän isommakin 🙂 Ja olipa kiva huomata, että vaietuista ennakko-oletuksistani huolimatta esikoinen oli samaa mieltä.
Kivatin villahaalareista tykkään minäkin, ja etenkin pienemmillä kypärämyssy on mainio. Polarn O. Pyretin lisäksi mekin luotetaan ulkokamoissa Reimaan. Viime vuonna esikoisella oli Didriksonin setti, ja siihen jouduin valitettavasti pettymään. Housut menivät niin karseaan kuntoon, että niitä ei voinut enää kuopukselle säästää, mutta takki sentään odottaa uutta käyttäjää. En edes muistanut niitä penteleen housuja ennen kuin nyt! Saattoivat ne pöksyt olla maananataikappaleet, etenkin kun talvemme jäi Bali-ressun ansiosta vain marras-joulukuuhun. Pitäydyn silti jatkossa luultavammin näissä hyväksi todetuissa merkeissä 🙂
Kuori- ja toppahanskoissa mä tykkään Reiman hanskoista. Monia merkkejä lapsilla on ollut, mutta Reiman ovat parhaat. Kalliit toki, mutta mielestäni hintansa väärtit. Aikuisilla tykkään Hestran hanskoista. Niilläkin on lasten hanskoja, voisiko sieltä löytyä teille? Hintaa niilläkin toki on.
Meillä siirryttiin nyt ekalla toppavaatteissa takki ja housut -yhdistelmään. Näissä on tosiaan semmonen näppärä puoli, että vähä hikisemmillä kaverilla voi olla toppahousut ja välikausitakki päällä. Ollaan tykätty. Meillä tosin on molo kids käytössä ulkovaatteissa, Reiman hanskat.
Tuo lämpökäsittely on uus juttu, mainintaa joskus oon nähnyt, mutta täytyy ottaa käyttöön. Toimiikohan tämä vedenpitävissä kengissäkin?
Miten nuo suihkeet ym sitten, kun Hesarissa tais olla juttua tässä syksyllä ettei nämä vedenpitävät ekokäsittelyt ole kovin ympäristöystävällisiä? Onko Popilla vaatteistaan niihin kantaa?
Sen verran oli vielä pakko sanoa, että liekö ollaan ainoat joilla on kullekin kaudelle yhdet vaatteet. Siis yhdet topat ja välikausivaatteet. Tällä tyylillä ollaan pärjätty kouluikään, meillä kuivuvat nopeasti ilmalämpöpumpun virrassa ja sitten toinen on tosiaan ettei asuta missään isossa kaupungissa. En siis sano, että syrjemmällä tarttis kurainen olla, mutta täällä on niin paljon vaan lapsia että ei ole niin justiinsa. Nyt onkin ihan kätevää, kun on takki ja housut noista topista ja välikausivaatteista, niin voi vaihtaa sit sen siisteimmän version päälle ns ihmisten ilmoille.
Ilmalämpöpumppu varmasti auttaa yhden setin varassa pärjäämistä 🙂 Meillä on muksuilla tosiaan ollut aina kaksi settiä, olen sen kokenut kätevämmäksi just tietty sen takia, että voi laittaa kylille ne vähemmän kuraiset vaatteet, mutta se toimii paremmin myös kerrostalo-olosuhteissa kuivumisen sekä pesemisen kanssa. Tosin oli mulla itsellänikin lapsena maalla useampi ulkovaatesetti – yksi rähjäinen setti oli ihan vain mummilassa kyläilyä ja navetassa auttamista varten 😀 Nämä ovat niin perhekohtaisia juttuja, se mikä toimii toisella, ei toisella ole niin justiinsa. Ja tietenkään kaikilla ei ole varaa ostaa edes käytettynä kahta ulkovaatesettiä jokaiselle muksulle.
Kaksiosainen setti on tosiaan monikäyttöisempi ja muuntautuvampi, mikä on etenkin leudoissa talvissa hyvä juttu.
En muuten tiedä, toimiiko lämpökäsittely myös kengissä, joissa on vettähylkivä pinnoitekäsittely. Voisi kuvitella, että periaate olisi sama kuin vaatteissa.
Eiväthän nuo käsittelyt tosiaan ole mistään heinästä ja vedestä tehtyjä, minkä takia kannattaa käyttää juurikin PFC-vapaita kyllästysaineita, kuten tuo linkkaamani. Tässä on tämä ulkovaatteiden ongelma: kestävää (eli siinä mielessä luontoa kunnioittavaa) on hankalaa tehdä ns. täysin vihrein paperein. Mä en tiedä, mitä siinä Hesarin jutussa kerrottiin, se on mennyt multa ohi. Haluaisitko siis tietää PO.P:n ihmisiltä lisää tuosta vettä- ja likaa hylkivästä pinnoitteesta? Mä mielelläni välitän heille kysymyksiä ratkottavaksi, ja he ovat arvostaneet kaikkia visaisia kysymyksiä, joita Lähiömutsin lukijoilta on jo aikaisemminkin tullut 🙂
Meillä viskarilla on sekä takki-housuyhdistelmä että toppahaalari. Tällä hetkellä (+5 astetta) paras kombo on kevyttoppahousut (Reiman retromallistoa) ja vk-takki+villapaita tai fleecetakki. Toppatakki on liian kuuma kuten myös toppahaalari. Viime talven käytetyin toppa-asu on kirpparilta löytynyt jo vähän ohentuneet (ts. ei niin lämpimät) toppatakki+housut, mutta tähän kauteen ei ole käytettynä tullut vastaan ja siksi nuo ohuemmin topatut housut oli bueno löytö.Toppahaalari tulee varmasti löytymään kouluiässänkin (kätevä plus lämmin), mutta välikausihaalaria en usko enää isommassa koossa ostavani (tänä syksynä vk-haalari oli käytössä ehkä alle 10 kertaa, muuten tuntui kätevämmältä erillinen alaosa ja yläosa joilla sai säädettyä lämpimyyden & vedenpitävyyden sopivaksi keliin (meillä oli kahdet vk-housut ja kaksi vk-takkia, toisen vettäpitävät ja toiset hengittävämmät käytössä). Viskarilla itsellään ei ole suuria mielipiteitä haalari vs. takki ja housut kysymykseen, kaikki kelpaa.
Meillä ei vaatteiden pesua säästellä, likaiset vaatteet pestään ja hyvin ovat säilyneet vedenpitävinä (merkeistä käytössä on ollut Reima ja Didriksons, sekä Kappahlin ja Lindexin ulkovaatteet. Kerrostalossa jossa on pienet märkätilat ei huvita kuivatella kuraisia vaatteita, vaan mieluummin kuivattelen puhtaita (toki pienet kurat polvista voi pyyhkiä harsolla, mutta en tajua niitä jotka eivät pese ulkovaatteita kun kerran kauteen, meillä pahimpina kurakeleinä pestään ulkovaatteita kerran viikkoon ellei useammin). Toki sitten kun lumi ja pakkaset tulevat vaatteet likaantuvat vähemmän, mutta näin marraskuussa hiekkalaatikko- ja mutaleikkien jälkeen kuraa riittää. Yh.
No hei totta, sellaiset lytistyneet toppavaatteethan ovat ihan paikallaan Helsingin talvissa, joka voi olla kaikkea -20 asteen ja + 10 asteen välissä 😀
Meilläkin pesuja tulee usein just sen kuivattelun takia ja postauksessakin mainitun hajuhaitan (yökh!). Mutta olisin jo oikein valmis lumeen ja pakkaseen, jota toivottavasti saadaan Helsingissäkin useamman kuukauden ajan tänä talvena. Saisi siirtää kurahousut naulakon perälle ja kaikki säätäminen sekä peseminen vähenisi.
Tuo lämpökäsittely on minulle uutta. Toisaalta meillä on hetivalmis kiuasta ja ulkovaatteet kuivatetaan aina saunassa (kiukaan ollessa kiinni) jossa lämpötila on siinä 30 asteen tienoilla jatkuvasti. Sen verran tuo kiuas lämmittää tilaa. Ehkä ollaan siis vahingossa jopa tehty tätä.
Minä tulisin varmaan sekapäiseksi jos pitäisi joka viikko olla pesemässä lapsen haalareita. Haalaria säästetään laittamalla pahimpina mutapäivinä suosiolla kurikset päälle ja sietämällä vähän likaa. En sano ettetkö sinä sietäisi, mutta jos nyt on polvissa ja lahkeissa harmaata niin meillä saa olla. Pahimmat irtoliat ropsutaan koivumisen jälkeen pihalle (omakotitalossa helposti toteutettava juttu) ja vaatteet pestään ehkä kerran keskellä käyttökautta ja uudestaan kun ne siirretään säilöön odottamaan uutta käyttökautta.
Valitettavasti nuo hyvät lasten ulkovaatteet on sen verran hintavia että meillä kyllä ostetaan haalarit reilun kokoisena että ne menisivät sen kaksi kautta yhdellä lapsella (jos tuuri käy). Tämäntalvinen haaalri ostettiin lapselle viime jouluna ja se menee varmasti nyt kevääseen asti. Edellinen haalari ostettiin edellisenä syksynä ja se palveli puolitoista kautta (lapsi nyt 3). Vaihtoehtoina on joko koko tai laatu ja nyt toistaiseksi ollaan menty näin.
Hyvä tietää kommentoinnin tilanne. Varmasti helpottaa paljon kun päättää että joku juttu nyt vaan pitää jättää tekemättä. Stressipussi kevenee 🙂
Te tosiaan olette varmaan vahingossa herätelleet käsittelyä kuivattamalla vaatteita saunassa 🙂
Näinä mutaisina ja kuraisina kausina välillä haikailen omakotitaloasumisen perään juurikin siksi, että olisi helpompaa putsailla vaatteet. Ja luultavasti olisi vähän komeroa isompi kylppäri, jossa niitä kamppeita kuivailla 😀 Mummilassa siitä edusta pääsee aina nauttimaan, ja kyllähän se helpottaa menemistä ja tulemista paljon. Itse tykkään asua vanhassa talossa, mutta olisipa kiva, jos näihinkin voitaisiin rakentaa asukkaiden yhteisiä kuraeteisiä, jossa olisi kätevä putsata suurimmat kurat pois.
Ymmärrän hyvin, jos talous sanelee sen, että ulkovaatteet ostetaan reilun kokoisena. Onneksi esimerkiksi monissa haalareissa on kiristysmahdollisuus vyötäröllä. Sillä saa sitten kurottua ylimääräisiä lahkeita ylemmäs.
En ole kuullutkaan asukkaiden yhteisistä kuraeteisistä, mutta ihan mahtava idea. Siitä kiittäisi niin koira- kuin lapsiperheetkin. Ja varmaan myös se joka siivoaa rappukäytävät 😛
Olisi myös hurjan kätevää jos kylppäri olisi samassa kerroksessa mistä on pääsisäänkäynti tai sitten niin että kuraeteinen (meillä on oikeasti oikea kuraeteinen takaovella!) ei olisi ainoa paikka missä on järkevää kuivattaa puhdasta pyykkiä ja jos sinne vievä ulko-ovi ei olisi aina lukossa kun eteistä tarvittaisiin…
Meillä suositaan nimenomaan vyötärökuminauhaisia haalareita. Myös henkselit haalarin sisällä on ihan kätevät. Ja jos on kireät lahkeensuut niin ei ne lahkeetkaan pääse öaahaamaan maata.
Tällaisten persjalkaisten persjalkaisilla lapsilla nyt lahkeet on aina muutenkin liian pitkät 😉
Mä luin jostain, että sellaisia olisi uusiin taloihin rakennettu. Ihan mahtava idea tosiaan. Ja varmasti hyvä myös talon putkille. Vähän kauhistuttaa, miten paljon hiekkaa viemäreihin menee, vaikka kuinka harjataan kamppeet ja kengät katuharjalla ulkona ennen sisälle tulemista.
Meilläkin kuivuu puhtaat pyykit (ne joita ei voi laittaa kuivausrumpuun) siellä samassa sekamelskassa kuraisten vaatteiden kanssa. Ja jos kuivattavaa on paljon (eli kuten kurakeleillä joka päivä on), suihkuun ei mahdu, jos ei ensin pura kuivumassa olevia kamppeita pois. Kätevää 😀
Kuminauhalliset lahkeensuut ovat muuten näppärät, jos lahkeissa on ylimääräistä 🙂
Tähän ei sitten tarvitse vastata, mutta kultaakin arvokkaampi vinkki, jonka meille antoi aikoinaan perhepäivähoitaja: ulko- ja kuravaatteista saa parhaiten lian irti juoksevan veden alla tiskiharjalla! Toimii!
Juoksevan veden alla huuhtaisu on monesti muutenkin järkevää. Yleensä ne kamat ovat siinä vaiheessa joka tapauksessa märkiä, joten huuhtelu ei tilannetta oleellisesti pahenna, mutta helpottaa putsausta 😀