Ei satanut yhtään niin paljon lunta kuin olisi voinut sataa. Eilen Herttoniemen pihakirppiksen aikaan siis. Huhtikuun lopulle ajoittuva pihakirppisiloittelu on esitellyt joka vuosi pohjoismaisen kevään monipuolisuutta. On ollut kaatosadetta, kesän ekoja rusketusraitoja ja nyt näemmä sitten lumipyryä.
Katselimme aamulla ikkunasta valkoiseen huntuun peittyvää maisemaa ja keittelimme termareihin valmiiksi kahvia sekä teetä. Havuja tai lunta perkele, pihakirppispäivä on yksi kevään yksi kivoimmista päivistä. Olimme jo sitä paitsi pari vuotta sitten rännien oksentaessa vettä konseptoineet onnistuneesti kellarikirpputorin.
Piknikvilteillä köllöttelyt jäivät siis odottamaan luonteeltaan hieman erilaista kevätpäivää, ja perustimme kahvila-kirpputoriputiikkimme sateensuojaan autotalliin. Esikoisen kahvila Anna pääsi kirpparipäivänä ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun aikaisemmin samainen kahvila on toiminut lastenhuoneen nurkasta käsin, ja kahvit on juotu mielikuvituksella ryyditettynä pienistä puumukeista.
Naapurien laatikkopyörä ja laatikon päälle aseteltu kansi toimi kätevänä liikkuvana kaffilana. Kun välillä melkein paistoi aurinko, pyörä rullattiin ulos ja sitten pisaroiden rytmissä takaisin sisään. Nostimme autotalliin muutaman tuolin istumapaikoiksi kahvilan asiakkaille, ja pöytien virkaa toimittavien ulkolelukorien päälle laitettiin kynttilälyhdyt tuomaan tunnelmaa.
Naapurin rouva toi myyntiin myös söpöjä hyötykasvi- ja kukkasiemenpusseja, joiden kuvat hän on maalannut. Kirppiskansa sai halutessaan myös ajella pihassa paskarinkiä meidän Babboe-laatikkopyörällä, jos mieli testata, miltä tuntuu, kun alla hurisee sähköllä ja ihmisvoimalla kulkeva perhefarmari.
Kahvisalongin viereen mahtui vielä kirppisputiikin rekki sekä vanhan oven päälle asetellut kirppisaarteet. Sillä osastolla ei tänä vuonna käynyt menneiden vuosien kaltainen kuhina, mutta kahvilan puolella miehen leipomat porkkanakakkumuffinssit olivat hitti. Mutta senhän nyt tiesi jo valmiiksi. Ei me heppoisin perustein olla Valtarin perheessä leivottu jokaisiin juhliin porkkanakakkua tällä ohjeella 80-luvulta lähtien.
Vaikka villapaidoista huolimatta nenänpäät olivat punaisena ja näpit kohmeessa, ei voi kun taas huokaisten todeta, että kyllä on sitten ihana tämä meidän Herttoniemi. Illalla kokoonnuttiin vielä naapuriperheen kanssa pyöreän ruokapöytämme ääreen nostelemaan maljoja vähälumiselle keväälle. Yhtä lähiöelämisen juhlaa, aamusta iltaan.
Hitto miten huono tuuri tuon sään kanssa. Tyttöystäväni kertoi tästä pihakirppiksestä lauantaina, kun hänen ystävänsä sanoi, että heillä on tällänen pihoillaan. Kävi vähän sääli, kun aamulla heräsi raikkaaseen tammikuiseen…..huhtikuiseen lumisateeseen.
https://faijahommia.fi/
Sää oli tosiaan mielenkiintoinen. Mutta jotenkin myös niin koominen (huhtikuun loppu, oikeesti!), että ihan nauratti. Ja onneksi saatiin putiikki pystyyn autotalliin, kun kahvilaa myöten kaikki oli kuitenkin valmisteltu etukäteen.
Ihanaa että olit laittanut tuon porkkanakakkuohjeen! Just sitä tulin tänne blogiin vähän tiirailemaan, oli nimittäin aivan killerit porkkanakakkumuffinit!
Hihii, niin hauska kuulla! Se todella on killeriohje, ei ihan helposti yksi resepti keiku mukana yli kolmea vuosikymmentä 🙂
Hertsikan pihakirppis on kyllä loistokonsepti, lisää näitä krääsämarkkinoiden sijaan, sitä oli niin ihana kuljeksia pitkin ja poikin ja etsiä aarteita, haistella leipomuksia ja katsella lasten iloa vesilätäköissä.
Kirppisputiikki ei ehkä kuhissut lumen karkoittaessa heikoimmat, mutta sepäs oli minulle onnekasta, kun en heti aamusta lähtenyt liikkeelle ja silti tein löydön autotallin rekiltä (ja muualtakin tärppäsi). Melli pyörähti kuudessakympissä kurattomaksi ja pääsee tumman luottomekon kunniapaikalle vaatekaappiin (jos sinne asti ehtii, taitaa mennä jo huomenna päälle) 🙂
Kyllä pihakirppikset ovat mahtavia! Mä aina mahdollisuuksien mukaan lähden muiden kaupunginosien kirppiksille myös. Esimerkiksi Puu-Vallilassa on ihanaa, kun samalla pääsee myös kurkkaamaan puutalojen sisäpihoille ja puutarhoihin 🙂
Ja hei niin hyvä kuulla, että sun ostamasta Mellistä lähti ne kurat pois! Että harmitti, kun rekki meni nurin tuulessa ja osaan vaatteita tuli kuraräiskeitä. Mä pesin loput itse koneessa, ja onneksi puhtaaksi tulivat nekin.