Purimme viime viikolla viimeisen mustan muuttolaatikon loppusilauksia vaille valmiiseen keittiöömme. Se on iso virstanpylväs tässä remonttikaudessa, jonka aikana kotimme ikkunoista avautuva näkymä on muuttunut ensin viheriöivästä kaupunkimaisemasta ruskan väreihin ja lopulta tähän keskitalven harmauteen ja jäähileiden säkenöivään glitteriin. Päätimmekin yhdeksi lauantaiksi unohtaa kaiken keskeneräisen ja remontin sijaan keskittyä joulutunnelmaan.

Perinteiset Tuomaan markkinat

Lähdimme perheen kanssa käymään Helsingin Senaatintorin Tuomaan markkinoilla. En muista koska olisimme viimeksi viettäneet perheen kanssa aikaa noin: kiireettä ja ilman varsinaista päämäärää kaupungilla kulkien. Lapsetkin taitavat olla aika pitkästyneitä kodin, päiväkodin ja rautakaupan välille liimautuneeseen elämäämme, sillä muistivat kertoa moneen otteeseen, miten ihanaa on viettää perhepäivää kaupungilla. Kaupungilla-sanaa painotettiin niin tarkasti, että olettanen tämän tarkoittavan sitä, että heidän mielestään retket Rautiaan ja Starkkiin eivät ole erityisen hohdokkaita reissuja enää viidennentoista kerran jälkeen.

Tuomiokirkon sylissä olevalla Senaatintorilla hohtoa sen sijaan on. Heti nähdessäni pitkin toria ripotellut pastellisävyiset ja kuusenoksin koristellut mökit, ilo nipisti vatsanpohjaa. Kaiuttimista soiva joulumusiikki ei hyökännyt päälle, vaan soljui osaksi valoin somistettua torimaisemaa. Jouluaatto on ihan tosiaankin pian täällä!

Kiersimme kojut läpi ja hankimme muina tonttuina muutamat lahjat. Yhdestä mökistä löysimme joulupukin, jonka kanssa kävimme turinoimassa. Kuopus tosin koki paremmaksi katsella parrakasta tyyppiä vähän kauempaa. Joulupukin pöydällä oli muutamia pukin lapsilta saamia kirjeitä. Päällimmäisessä toivottiin haparoivin tikkukirjaimin joululahjaksi omaa siskoa. Siinä vaiheessa piti vähän pyyhkiä silmäkulmaa lapasenreunaan.

Lasten kanssa joulutorilla

Keskellä joulutorihumua on tänäkin vuonna iso karuselli. Sen krumeluurein koristein ratsastavat hevoset ja muut karuselliajokit taitavat jo kuulua lastemme jouluperinteisiin. Karuselli on ilmainen, joten jonokin oli keskellä kauneinta lauantaipäivää sen mukainen. Jonottaessa vilu hiipi ytimiin paksuista talvipalttoista ja villahousuista huolimatta, mutta karusellin kyydissä natinat vaihtuivat kuitenkin hymyyn.

Vilun karkotukseen kävimme hakemassa kaakaot, omana-inkivääri glögit ja höyryävän kuumat korvapuustit. En tiedä, oliko se glögi vai joulutunnelma, mutta siinä lasten kanssa puupenkillä vierekkäin kököttäessä onnelliseksi tekevä lämpö levisi hiljalleen koko kroppaan.