Se alkaa näyttää ihan keittiöltä, voitteko kuvitella! Ihanalta ja upealta keittiöltä, jonka ulkonäkö kumartaa talon rakennusvuosikymmenelle, mutta toimivuus on timanttisinta tätä päivää. Tuossa tilassa on ollut betoniseinäinen remonttityökaluvarasto sen vajaan kolmen kuukauden ajan, kun olemme uudessa kodissamme asuneet. Jos sanakirjaan kaivataan esimerkkitapausta sutjautukselle ”odotus palkitaan”, tästä voi ottaa kopin. Siitä toden totta muodostuu keittiö, vaikka me kaikki aloimme jo unohtaa, minkälaista ylipäätään on asua keittiöllisessä kodissa.

Ensitunnelmat ovat olleet riehakkaat. Astianpesukone! Kiitos kaikille maailman insinööreille tuosta ihanuudesta, joka pehmeällä hurinallaan saa minut kehräämään onnesta. Remontin keskellä asuminen on muuten sujunut hämmästyttävänkin sopuisasti, mutta suihkussa tiskaaminen on muutaman kerran saanut aikaan lenteleviä kiukkukipinöitä minun ja miehen välillä. Ja nyt suihkuunkin mahtuu vähän paremmin, kun ei tarvitse väistellä likaisia tiskejä ja huojuviksi pinoiksi aseteltuja laseja.

Toinen mullistava asia on tiskiallas ja hana. Kun on kuluneet kuukaudet hakenut juomavedet ja muut keittiökäyttövedet vessan bideesuihkusta, osaa isoa allasta ja juoksevaa vettä arvostaa korkealle. Lapsetkin esittelevät meillä kylässä käyville ihmisille innoissaan: katsokaa, meillä on hana!

Keittiötä remontoidessa tuli vastaan myös yksi jättimäinen yllätys, tällä kertaa positiivinen. Sähkömies huomasi sähköjä tehdessään, että vanhoista sähkövedoista osa kulki hormiin. Se kummastutti, sillä meillä on painovoimainen ilmanvaihto, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä hormia, johon ei saa vetää mitään huoneistojen omia virityksiä. Mutta jumankekkulis, pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että meillä on ikioma hormi! Se on melkoinen jättipotti tämän aikakauden kerrostalossa.

Onni onnettomuudessa oli, että tilaamamme aktiivihiilisuodattimella toimiva liesituuletin oli kuukauden myöhässä luvatusta toimitusajasta. Saimme vaihdettua sen tilauksen lennosta ehtaan kunnon liesituulettimeen, josta sitten vedimme poistoputken suoraan hormiin. Nyt voi kuulkaa paistaa räiskäleitä ilman että peräkammarin verhot haisevat lätylle ensi viikollakin. Meillä oli vanhassa kodissa aktiivihiilisuodatin ja se oli lähinnä kosmeettinen kapine. Se teki keittiöstä tyylikkäämmän, mutta ei vaikuttanut yhtään mitenkään kokkauksen höyryihin ja käryihin.

Liesituuletin on siis nyt paikoillaan, mutta sen putki ja seinä sen ympäriltä on viimeistelemättä. Muutenkin paljon on vielä kesken. Seinät on maalaamatta, lamput puuttuvat, pari välihyllyä uupuu, roskavaunu on keskeneräinen ja sitä rataa. Tilanne on kuitenkin ihan erilainen kuin vielä viikko sitten. Pelkästään jo mustat saumalaastit ja sokkeleiden viimeistely tuovat heti paljon valmiimman fiiliksen. Sähkömies on tulossa tällä viikolla viimeistelemään työnsä, joten keittiön loputkin pistorasiat saadaan käyttöön. Hiottu parkettilattia petsataan ja lakataan tällä viikolla sekin, minkä jälkeen saadaan myös ruokailutilan ikkunan peittävä jääkaappi paikalleen.

Keittiö on suomalaisen Neljä Seppää -brändin, jonka kalusteet valmistetaan puusepäntyönä mun kotikonnuillani Pohjanmaalla. Kuten keittiöremonttisuunnitelmista kertoessani mainitsinkin, meille tarjottiin Neljän Sepän suunnittelutyöstä vastaavan Muotoilutoimisto Hiomon palveluita ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan, mutta esimerkiksi kalusteet puusepäntöineen, koneet, tasot ja muut fyysiset keittiöelementit olemme maksaneet ihan tavan kauppojen mukaan.

Viikonloppuna alettiin vihdoin purkaa köökkiin niitä viittätoista viimeistä muuttolaatikkoa, joita ei ole voinut aikaisemmin mihinkään purkaa. No, ei niitä vieläkään voi hyllyille purkaa, sillä hyllyt ovat suojia vailla. Mutta nyt alkaa kertyä hyllyille laitettavaa, yksi tiskikoneellinen kerrallaan. Rapistelin juomalasien ja maljakoiden ympäriltä sanomalehtiä, joiden päivämäärät olivat syyskuulta. Yksi isompi kasarikin jo löytyi, joten ehkä pian päästään laittamaan ihan oikeasti ruokaa ihan oikeassa keittiössä.

Jaa