Perille tuonne mutkaisen ja valkovuokkojen ympäröimän tien päähän löysi minun lisäkseni myös useampi sata muuta somevaikuttajaa – bloggaajia, tubettajia, vloggaajia, instagrammaajia ja snäppääjiä. Just sopivan häiriintynyt fiilis olla siellä keskellä metsää sellaisessa jengissä. Päivään mahtui niin paljon uusien ihmisien kohtaamisia ja ystävien jälleennäkemisiä, että ihan hengästytti.

Vaikka vedinkin törkylyhyet farkkushortsini ja hörselöisen hippipaitani ylleni festararifiiliksissä ja pukeutumisteemaa noudattaen, ajatuksena oli siinä sivussa myös luoda duunikontakteja. Mukana kemuissa kun oli myös yritysten viestintä- ja markkinointityyppejä, mikä poiki useammat mielenkiintoiset businesstärskyt. Toivoakseni tekin saatte niistä osanne tulevaisuudessa, kun saadaan treffeillä syntyneet villit ideat oikeasti lentoon.

Nyt tokaa kertaa järjestetty PING kertoikin osuvasti tapahtumapäivänsä tulosten olevan kuin Slushissa ja fiiliksen kuin Flowssa. Hotelli- ja kongressialue oli laitettu nätiksi ja joka paikassa kupli. Minä kuljin kaiken keskellä poristen iloa siitä, että saan olla osa kaikkea tätä. Kävin kuuntelemassa mielenkiintoisia esiintyjiä, istuin panelistina yhdessä workshopissa ja jäin suustani kiinni niin usein, että osa festariohjelmakarttaan ympäröimistäni esiintyjistä meni ohi. Just kuten hyvillä festareilla on tapana.

Erityisesti yksi asia esiintyjien jäljiltä jäi kuitenkin aivoihin makusteltavaksi. Sveitsiläinen futuristi Gerd Leonhard puhui PINGissä muun muassa työn, sisältöjen ja markkinoinnin tulevaisuudesta. Oli sellaista settiä, että meni kylmät väreet niin hyvässä kuin pahassa. Hänen visionsa mukaan viiden vuoden päästä teknologia on ottanut sellaisia harppauksia, että se vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Ne työt, jotka kone voi hoitaa, kone hoitaa. Oli sitten kyse kirjanpidosta, kaupan hyllyjen täytöstä tai uutisankkurin hommista.

Leonhardin mielestä tulevaisuudessa ihminen ei voi enää työkentällä taistella koneita vastaan älyllä tai vuosien työkokemuksella, sillä koneet voivat oppia päivässä sellaisen määrän tietoa ja taitoa, että ihmismieli ei pääse samalla tasolle koko elämänsä aikana. Kaikki rutiinihommat tullaan lähitulevaisuudessa antamaan roboteille ja koneille. Mutta vaikka koneet voivat oppia tunnistamaan ja ikään kuin kokemaan tunteita, meidät ihmiset erottaa roboteista ihmisyys. Tunneäly. Ja se on työntekijän valttikortti tulevaisuudessa. Työtä riittää niille, joiden ammattitaito ei ole niin rutinoitunutta, että se voidaan automatisoida. Se pätee niin sisällöntuotannossa kuin vaikkapa hoitotyössä tai asiakaspalvelussa. Tämän valossa mä näkisin, että tulevaisuudessa luovuus, aidot kohtaamiset ja käsillä tekeminen nousevat yhä arvokkaammaksi.

Futuristi näki myös, että kokemuksen keskeyttävä mainonta alkaa tehdä lopullista kuolemaa jo tänä vuonna. Tilalle tulevat tarinat.

Jossain vaiheessa iltaa festarit olivat kääntyneet siihen vaiheeseen, että tanssin hippipaitani selkämys hiestä märkänä kellariravintolan tanssilattialla Antti Tuiskua. Ja Nirvanaa. Ja TikTakia. Okei, ihan mitä vaan, kun niin harvoin tulee tilaisuus antautua ytimiin asti menevän basson vietäväksi. Edelleen on selkälihakset kipeänä siitä veivaamisesta ja kurkku käheänä mukana laulamisesta.

Todistettavasti kolme festarikansalaista yöpyi teltassa omalla yhden teltan leirintäalueellaan Långvikin rannassa. Vaikka yövyn teltassa vauvan ja kolmevuotiaan kanssa, festaritelttailu on osaltani ohi. Kömminkin onnellinen virne naamallani nukkumaan hotellilakanoihin Riikan viereen, jota on myös kiittäminen tämän postauksen kuvista, joissa minä esiinnyn.

Pää täynnä ideoita, inspiraatiota ja ajatuksia – olo on kertakaikkisen PING!