Vaatevallankumouksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, ketkä tekevät vaatteesi ja minkälaisissa olosuhteissa he työskentelevät. Se kannustaa myös vaate- ja tekstiiliteollisuutta avoimuuteen siitä, minkälaisen matkan vaate kulkee ennen kuluttajan päälle päätymistä. Samalla vaatevalmistajat saavat mahdollisuuden kertoa edistysaskeleistaan eettisyydessä sekä linjauksista, joilla pyritään parempaan.
Mä lähdin kampanjaan mukaan avaamalla oman vaatekaappini arvioitavaksi vaatevalmentaja Outi Pakariselle. Outi on valmennushommien lisäksi kotimaisen ja lähituotantona vaatteita valmistavan Kude Design -vaatemerkin perustaja, joka kapinoi kertakäyttömuotia vastaan. Garderobin avaaminen jännitti, sillä vaikka pyrinkin noudattamaan omaa arvomaailmaani myös ylläni olevissa vaatteissa, ei se ole helppoa. Ekologisuus ja eettisyys ovat niin monisyisiä juttuja, että kaikkien asioiden huomioonottaminen tuntuu ihan mahdottomalta. Ja sitten kun välillä vain rakastun vaatteeseen niin, että meinaan unohtaa kaiken muun.
Outi on ihan samaa mieltä, että kinkkistä se on. Mutta mahdollista, pala kerrallaan. Tässä koostettuna Outin vinkit siihen, miten omasta vaatekaapistaan saa ekologisemman ja eettisemmän:
1. Ole rohkea ja palauta vaatteille niiden arvo. Suomessa pukeutuminen koetaan monesti pinnallisena, vaikka se on syvä osa meitä ja ympäröivää kulttuuria. Pukeutumisesta ja sillä itsensä ilmaisemisesta saa nauttia. Siitä pitäisi nauttia – silloin vaatteet saisivat ansaitsemansa arvon. Unohda trendit ja satsaa tyyliin. Arvosta laadukasta työnjälkeä, materiaaleja ja avointa tuotantoketjua.
2. Käytä vaatteitasi. Kun olet jonkun vaatteen hankkinut, ekologisinta on käyttää sitä kaapissa roikuttamisen sijaan. Jos kaapissasi muhii käyttämättömiä vaatteita, mieti miksi niin on käynyt. Näin osaat välttää virheen tulevaisuudessa. Sen jälkeen käy vaatekaappiasi läpi käyttämättömän vaatteen kanssa ja mieti sen ympärille muutamia asukokonaisuuksia. Näin vaate pääse siihen, mihin se on tehty: käyttöön. Vääränkokoiset vaatteet anna suosiolla eteenpäin.
3. Osta vain vaatteita, joiden tiedät olevan niitä oikeita. Olit sitten ostoksilla kirpputorilla tai kaupassa, osta vain sellaista, jonka tiedät varmasti päätyvän käyttöön. Älä siis tyydy, vaan hanki vaatteita, joita todella rakastat. Ekologisuudelta murenee pohja, jos ostat ekologisia tuotteita, mutta et koskaan käytä niitä. Loppupeleissä ekologisinta on hankkia itselleen mielekkäitä vaatteita, jotka rakastat puhki.
4. Valitse itsellesi tärkein asia. Suomalaisomisteisuus, luomumateriaalit, avoin tuotantoketju, ekot värjäysaineet, työntekijöiden työolosuhteet ja palkat, kierrätys, kuljetukset, lähituotanto… Eettisyyteen ja ekologisuuteen vaikuttaa niin moni asia, joten kannattaa valita itselle se merkityksellinen ja tärkein asia, jota ainakin tahtoo kannattaa.
5. Tsekkaa valmistusmaa. Vaikka Suomessa tehtyjä vaatteitakin onneksi edelleen löytyy, haasteena on, että kaikkia vaatteita ei voida tehdä Suomessa. Ihan jo siksikin, että täällä on enää vähän ammattitaitoista tuotantohenkilökuntaa jäljellä. Pääsääntöisesti voi luottaa tuotannon olevan eettisesti ok, jos tuote on tehty Euroopassa, vaikka esimerkiksi Turkin vaateteollisuudesta parannettavaa toki löytyy.
6. Muista, että ostamalla äänestät yritystä ja sen arvoja. Ostopäätös on aina myös tapa, jolla näytät kannattavasi yrityksen toimintatapoja ja arvoja. Jotkut vaatevalmistajat luovat ekomallistoja, joiden ostaminen voi tuntua hyvältä. Mutta ostamalla äänestät yrityksen toimintaa kokonaisuutena, et vain sitä ekomallistoa. Ostamalla tai ostamatta jättämisellä äänestät tuotteen lisäksi yrityksen koko tuotantoprosessia tai vaikka sitä, mihin maahan yritys maksaa veronsa.
7. Palanenkin suomalaisuutta on todennäköisesti hyvä. Aina ei löydy made in Finland -vaatetta, mutta ei hätää. Vaikka monen suomalaisen yrityksen tuotanto on siirtynyt ulkomaille, pääkonttori sijaitsee monesti vielä Suomessa. Tällöin yritys mitä luultavammin noudattaa suomalaisia arvoja. Kuluttajan on myös helpompi vaikuttaa suomalaisen yrityksen toimintaan ja osoittaa olevansa kiinnostunut esimerkiksi siitä, kuka, missä ja millä palkalla on ommellut takin sivusauman. Ja vaikka yrityksen tuotanto olisi ulkomailla, yleensä brändin tukeminen työllistää kuitenkin useita suomalaisia työntekijöitä suunnittelijoista kaavoittajiin ja markkinoinnista myyntiin.
8. Korjaa, muokkaa ja uudista. Vaihda rämä vetoketju, pienennä isoksi jäänyt hame, ompele ratkenneet kainalot ja lyhennä liian pitkät housulahkeet. Jos et osaa itse, vie ompelijalle. Monet ompelimot myös muodistavat vanhoja vaatteita tähän päivään.
9. Hanki vain vaatteita, joista jaksat pitää huolta. Vaatteiden pesuohjeissa voi olla yllätyksiä. Joku vaate suositellaan pestäväksi käsin – onko sinulla aikaa tai halua sellaiseen? Kuivapesun vaativa vaate ei ehkä ole se kätevin vaikka pikkulapsiperheessä. Ryppyinen kauluspaita ei näytä hyvältä, mutta onko sinulla aikaa joka pesun jälkeen silittää? Villavaatteet ovat ihania ja kestäviä, joten muista pitää niistä hyvää huolta. Tuuleta tarvittaessa ja poista nypyt käsin, nyppyleikkurilla tai partahöylällä (ja ole varovainen sitä tehdessäsi).
10. Ja kun huollat, tee se ympäristöä miettien. Vaatteiden isoin ympäristövaikutus tulee niiden huollosta. Yleensä vaatteita pestään liian usein, mikä tietenkin kuluttaa vaatetta ja energiaa ihan turhaan. Monesti tuuletuskin riittää. Pese täysiä koneellisia ja käytä ekologisia pesuaineita. Muista myös huoltaa kenkäsi. Lähiömutsin suosittu pyykinpesupostaus kannattaa lukaista. Se vinkkaa muun muassa, miten kiehuvan kuumalla vedellä saa irti mustikkatahrat, miten kakkatahrat kaikkoavat auringossa ja kuinka keittiön ruokakaapeista löytyvät oikeasti todella toimivat pyykinpesuapurit.
Minkälaisen tuomion mun vaatekaappini sai? Kaikki kaapissani olevat vaatteet ovat käytössä, vaikka pari juhlamekkoa pääsee ulkoilemaan harvemmin. Sieltä löytyy käytettynä ostettuja vaatteita ja suomalaisia merkkejä. Osa vaatteista on myös tehty Suomessa. Outi iloitsi, että vaatekaappini on selkeästi koottu tarkkaan ja vaatteita arvostaen. Mä odotin saavani vähän noottia rakkaudestani Marimekkoon, mutta Outi antoi rakkaudelleni lempeän hyväksyntänsä. Vaikka tuotantoa on siirretty ulkomaille, työllistän myös suomalaisia. Marimekkolaiseni ovat myös aktiivisessa käytössä. Outi myös kehui, että selvästi huollan vaatteitani. Vaatteita arvostava säilytyksin sai plussaa. Eli hyvin arvosanoin taisi kaappini selviytyä.
Täytyy kuitenkin itseäni ripittää siitä, että viime vuosina vaatekaapissani on ollut paljon trafiikkia etenkin ulospäin. Äitiytyminen on muuttanut (osittain myös omasta tahdostani riippumatta) tyyliäni ja kroppani ulkomuotoa, joten esimerkiksi ennen niin rakkaat vintagemekkoni ovat pääosin lähteneet uusiin koteihin. Pesen vaatteita varmasti myös liian usein, enkä aina voi edes syyttää lapsiperhearjen sotkuja. Jotenkin vain mukamas tuntuu, että tuulettaminen ei riitä. Villavaatteita saisin myös huoltaa useammin. Nytkin olin jo heittämässä lempparimerinovillasukkiani roskikseen, kunnes päätin Outin innoittamana näyttää niille nukkaleikkuria. Niistähän tuli kuin uudet!
Sinäkin voit osallistua Vaatevallankumoukseen pukemalla vaatteen päällesi nurinpäin, ottamalla itsestäsi kuvan ja jakamassa sen jollain somekanavalla hastageilla #whomademyclothes ja #vaatevallankumous. Lähetä kuvasi myös vaatteen valmistajalle ja kysy, kuka vaatteen on tehnyt. Vaatevallankumoukseen sivuilta sekä Facebookista löytyvät tarkemmat tiedot sekä Vaatevallankumoukseen liittyvät tapahtumat.
Kirjoititpa juuri paljon mielessäni olleesta aiheesta. Esikoiseni synnyttyä tein löyhän linjanvedon ostaa lapselleni uutena ainoastaan Suomessa valmistettuja tuotteita. Vauvavuoden tarpeiksi suurin osa vaatteista löytyy kyllä onneksi kirpparilta, vain muutaman hankinnan olen joutunut tekemään uutena. Onneksi näitä suomi-tuotteitakin vielä silti löytyy lapsille ihan kivasti.
Harmillista (joskin ymmärrettävää) on se, että Suomessa valmistetun vaatteen hinnassa maksat usein reilujen kustannusten lisäksi tietynlaisesta ecodesign-imagosta. On selvää että 4e collarihousuja ei voi reilulla pelillä valmistaa, mutta toisaalta 45e yksivärisistä neljän ommeltavan sauman pöksyistä on mielestäni taas jo liikaa. Todellinen kaikille osapuolille reilu hinta olisi luultavasti jossain näiden välissä. Omassa utopiassani suomalaisten vaatteiden tuotantovolyymit kasvaisivat suuremman kysynnän edessä ja nämä ääripäät voisivat lähentyä toisiaan.
Itselleni ostan vaatteita edelleen myös ketjuliikkeistä. Omassa pukeutumisessani vaatevallankumousta toteutan siltä pohjalta, että jokainen vaate on harkittu ja tarpeeseen tuleva ostos, jota myös käytetään, huolletaan ja korjataan viimeiseen asti, oli vaate sitten ostettu hennesiltä tai pienyrittäjän kivijalkaputiikista. Olen tyylilleni hyvin uskollinen, joten pelkkiä täsmäostoja tekevänä minun on vaikea kirppareilta löytää juuri se vaate minkä sillä hetkellä tarvitsen (tai no okei, haluan, en minä sentään mikään jeesus ole). Joskus toki natsaa, mutta kokemus on osoittanut että sieltä tarttuu mukaan enemmän hutiostoksia kuin ”täyden valikoiman” edessä. En myöskään löydä mieleisiäni vaatteita kotimaisten valmistajien ”suomalaiselle naiselle sopivista” mallistoista, ja ostankin mieluummin vaatteita joita sadan prosentin varmuudella tulen käyttämään, vaikkakin sitten valmistusmaasta tinkien. Tässä asiassa haluaisin kovasti olla kyllä väärässä.
Hyvä ja ajatuksia herättävä postaus!
Inhoan huonolaatuisia vaatteita! Yritän ostaa ainoastaan laadukkaita. Niinpä olen päätynyt ongelmaan, että vaatteita ei tule juuri ostettua. Itselleni nimittäin, lapsille kyllä löytyy laadukkaita vaatteita. Nettikaupasta en tykkää ostaa, koska haluan tunnustella ja sovittaa vaatetta. Pitäisi löytää muutama hyvä luottomerkki.
Ostan mielelläni myös kotimaista, mutta silti särähtää korvaan pahasti tuo kotimaisuuden ja eettisyyden niputtaminen. Kuten sanoit, ei vaatteiden eettisyys ole yksinkertainen asia. Mielestäni bangladeshilainen ompelija tarvitsee ja ansaitsee työpaikkansa. Työoloissa toki voi olla parannettavaa.
Hyvä päätös! Mä koitan sitä kans löyhästi noudattaa lasten sisävaatteissa, mutta ei se aina onnistu. Vaikka on totta, että lapsille löytyy tosiaan aika kivasti kotimaassa tehtyä vaatteita.
Mäkin olen miettinyt, lähtisikö suomalaisten (lasten)tuotteiden kysyntä kasvuun (ja sitä myötä tuotantovolyymit isommiksi), jos hinta olisi alhaisempi. Olisi kiva kuulla siitä suomalaisten vaatevalmistajien ajatuksia. Täällä on hyvä kaavio siitä, mistä suomalaisen tuotteen hinta koostuu. Tosin siinä on kauppa vain yhtenä könttinä, eikä jälleenmyyjän kuluja ole palasteltu erikseen.
Mulle oli Outin kanssa jutellessa kaikista eniten valaisevaa just se, että lopulta ekologisinta on rakastaa vaatteet ihan puhki. Että ketjuliikkeen vaate on lopulta ekompi valinta, jos sitä käyttää kuukaudesta toiseen, kuin ekomerkin vaate, joka jää vähälle käytölle. Näihin omiin ahaa-elämyksiini ja vaatekaapin tyylin selkeyttämiseen palaan vielä omassa postauksessa, sillä tapaamiset Outin kanssa antoivat niin paljon ajateltavaa 🙂
Joo, huonolaatuiset vaatteet, yrhg. En ymmärrä, miten teininä tulin käyttäneeksi mitä lie sähköisiä tekokuituja, jotka olivat nypyillä heti ekasta pesusta. Nyt sellaiset päällä tulee epämiellyttävä olo. Laadukas kangas tuntuu iholla hyvältä <3
Eettisyys ei tosiaan ole yksinkertainen asia. Avointa, reilua ja ihmisarvoa kunnioittavaa tuotantoketjua voi noudattaa, vaikka ei teettäisikään vaatteita kotimaassa tai edes Euroopassa. Hyvänä esimerkkinä suomalainen Mainio, joka teettää vaatteensa Intiassa, mutta osaa myös tarkasti avata vaatteidensa matkan. Ehkä tuo mainitsemasi niputus nousee siksi esiin, että on helpointa olla varma vaatteensa matkasta, kun se on tehty Suomessa.
Hei anonyymi yllä! Jakaisitko vinkkisi laadukkaista lastenvaatemerkeistä? Mietityttää nimittäin, onko lapseni erikoisen teräväpolvinen, kun kaikki housunpolvet menee muutamassa kuukaudessa puhki oli päällä sitten henkkamaukkaa, marimekkoa tai suomalaista hipsterimerkkiä.
Hyvä kirjoitus :)! Järkkään itse Lastenvaatekarnevaali-tapahtumaa (http://www.lastenvaatekarnevaali.fi/), joka on muuten tänä vuonna myös Vaatevallankumouksessa mukana 🙂 Lapsen vaatteiden lisäksi myös mun omat vaatetottumukset on muuttuneet sen myötä! Tieto vaikuttaa, ja mun kohdalla varsinkin se että olen kiertänyt paljon haastattelemassa yrittäjiä. Ei tosiaan vain niin, että ostaisi ehdottomasti jotain tiettyä kategoriaa, vaan että harkiten mutta hyvää.
Ylempiin kommentteihin liittyen, haluaisin sivusta sanoa, että paljon kotimaisia vaihtoehtoja on tarjolla myös kohtuuhintaan. Esim. leikki-ikäisten housujen hinnat voi hyvinkin liikkua parin-kolmenkympin tienoilla sen neljänviiden sijaan. Hyvää laatua on todellakin lupa odottaa, ja jos laatu ei vastaa odotuksia, niin ainakin tuotanto- ja palauteketju on kotimaisissa vaatteissa tosi lyhyt. Totta kai merkkejä on jokaiseen makuun, ja ”design-lisä” on ihan todellista korvausta todellisesta työstä sekin. Mut just vaihtoehtojen ja valinnan helppouden takia halusin lähteä tekemään kotimaisten merkkien tapahtumia, perhevapaa-höyryissäni 😉
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe! Ja välillä hieman ahdistavakin.
En tiedä kuvittelenko, mutta muistelen, että vielä kouluaikoinani (ysärillä ja 2000-luvun alussa) halpaketjuvaatteetkin olivat suhteellisen kestäviä. Minulla on vieläkin joitakin sen aikaisia vaatteita ihan jämäkässä ja siistissä kunnossa.
Nykyään taas tuntuu siltä, että vaateteollisuus ja sen myötä suhtautuminen vaatteisiin on muuttunut melko radikaalisti viime vuosina. Nykyään jotenkin hiljaa hyväksytään se, että vaatteet ovat niin heikkolaatuisia että ne ovat lähestulkoon kertakäyttötavaraa. Esimerkiksi paidoissa on usein vinoon leikattua lörppänää kangasta, jonka johdosta paita on muodoton ekan pesun jälkeen. Monet toki jättävät ostamatta tällaiset vaatteet ja asennoituvat niihin perus ”henkkamaukkarytkyinä”, mikä on jees. Mutta miten saataisiin vielä paremmin viestittyä halpaketjumerkeille, että on tosi noloa ja epäammattimaista laittaa myyntiin niin roskalaatuista kamaa?
Jotenkin tuntuu siltä, että tässä asiassa pitäisi oikeasti nousta barrikadeille ja vaatia sitä parempaa peruslaatua. Tosin samassa rytäkässä kuluttajankin pitäisi perustavanlaatuisesti muuttaa suhtautumistaan vaatteisiin, eli toisin sanoen hyväksyä se, että paitaa ei enää saisikaan kaupasta vitosella. Sellaista ei ole ihan helppo hyväksyä, jos on tottunut käyttämään vaatteita kertakäyttöluonteisesti.
Mäkin oon miettiny tätä kun mulla on hennesiltä 2000-luvun alusta pitkä villatakki joka on vieläkin kuin uusi, silkkimekko ja villahame. Kaikki hyvässä kunnossa. Nykyään melkein kaikki siellä on keinokuitua (paitsi puuvillaiset) eikä mitään kovin kestävää. Hinnat ei silloinkaan olleet kovat, mutta laatu ihan muuta kuin nykyään.
En ole ostanut vaatteita uutena 13 vuoteen, vaikka sinä aikana olen ehtinyt olla raskaana, imettää, lihoa ja laihtua. Poikkeuksena on ollut yksi huivi, yksi juhlamekko ja muutamat urheiluvaatteet, joita ei ole määräpäivään mennessä löytynyt käytettynä. Ja kyllä, voin käydä lenkillä dyykatuissa verkkareissa ja mainospaidassa, mutta viikko metsässä vaatii jo ihan oikeasti vedenpitävät housut. Lapselleni on kolmen vuoden aikana ostettu uutena (jos lahjaksi saatuja vaatteita ei lasketa) yksi pusero. Siitä huolimatta minä tai lapseni ei kuljeta ryysyissä, omaa tyyliäni on jopa joskus erehtynyt kehumaan.
Vaatteiden rakastaminen on ja ei ole ekologista: vaatteiden rakastaminen niin, että on niitä valmis tuunaamaan, korjaamaan ja pitämään vuosia yllä, on ekologista. Sen sijaan vaatteiden rakastaminen niin, että halveksuu syvästi kaikkia, jotka eivät täytä omia tyylivaatimuksia tai että on pakko itse aina olla aivan viimeisen päälle, lisää turhaa kulutusta. Ekologisinta, mitä ihminen voi vaatteiden saralla yhteiskunnassamme tehdä on olla arvottamatta ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella. Jos haluaa olla aidosti ekologinen, ei katso nenänvartta pitkin niitä lapsia, jotka kulkevat kukkaoksennuskuosisessa haalarissa. Jos kaikkien lasten ja vanhempien on aina hiekkalaatikollakin oltava viimeisen päälle, etteivät hipsterimammat pahastu, vaateteollisuus kiittää, kun uusia vaatteita on ostettava koko ajan.
Saman minäkin olen pannut merkille! Joitain vanhoja H&M vaatteita löytyy, jotka ovat pesusta ja vuodesta toiseen vaan kestäneet hyvänä. Toisin kuin nykyään. Itelle on osunut kohdalle myös puuvillavaatteita, jotka ovat ”huonosta” puuvillasta tehtyjä ja vaate venyttyy ja nyppääntyy materiaalistaan huolimatta.
Hei! Mä voin rehellisesti sanoa että ostan lähes kaikki vaatteet (tietenkin muutamia lukuunottamatta) ketjuliikkeistä. Mun syy siihen on että en vain löydä mistään mun varrelle sopivia ja mieluisia vaatteita kohtuuhintaan. Varsinkin farkkuja ja mekkoja. Ja mitä tulee kotimaisiin lastenvaatteisiin on ne mielestäni hiukan ylihinnoiteltu juurikin vain sen merkin takia niikuin joku jo ylempänä kirjoittikin ja sen takia en niitä periaatteestakaan osta. Mutta joo siinä ainakin olen ekologinen että ostan vain mitä oikeasti tulee pidettyä ja käytän ne loppuun. Nämä on kyllä mielenkiintoisia juttuja ja mielipiteitä jakavia. -E
Naisten vaatteista suosittelen kokeilemaan NOSHia (löytyy kyllä myös lapsille). Hinnat mielestäni ihan kohtuulliset ja kutsuilla pääsee sovittamaankin, toki voi tilata myös ilman kutsuja edustajalta.
Erittäin hyvä lisä, että se design-lisä on ihan korvausta ihan todellisesta tehdystä työstä sekin 🙂
No kun ei se aina ole merkistäkään, että oikein hankalaksi menee. Saman vaatemerkin sisällä voi olla hyvin erilaatuista vaatetta. Esimerkiksi Mainiolta meillä on ollut superkestäviä vaatteita, jotka ovat molempien lasten käytön jälkeen lähteneet kolmannelle käyttäjälle ihan priimakunnossa. Ja sitten jotkut leggarit ovat kuluneet puhki hetkessä ja yhdestä paidasta nuhjuuntui kuosi hetkessä. Mutta suurin osa onneksi on kestänyt superhyvin.
Mullakin oli reippaasti yli kymmenen vuotta tehokäytössä puuvillainen neulepaita, jonka serkkuni toi Tukholman H&M:ltä silloin kun koko ketjua ei vielä ollut Suomessa, saati Pohjanmaalla. Voi että miten rakastin sitä paitaa!
Vau, täytyy nostaa hattua, en kyllä itse pystyisi samaan! Mä mietin haastavani itseni siihen vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan, mutta en vain kyennyt. Eikä vuoden pitäisi edes olla paha! Mulla on itselläni nytkin itse asiassa päällä asukokonaisuus, joka on täysin kirpparilta. Työhuoneen naulakossa roikkuva takkikin on second hand, samaten kuin laukku, jossa kuljetan läppäriäni. Mutta silti tiedän, että en pystyisi pitämään itseäni erossa uusista vaatteista.
Kun postauksessa kirjoitin vaatteiden rakastamisesta, tarkoitin juuri tuota kuin sinäkin. Mutta myös sitä, että tyylistä on ookoo olla innoissaan. Se että muodista ja tyylistä puhumista pidetään pinnallisena, syö vaatteiden arvoa.
Tosi harmi, jos sinun tai lapsesi pukeutumista on jotenkin arvosteltu, mikäli rivien välistä oikein luin. Ihmisten erilaisuushan on just ihanaa! Mä en esimerkiksi itse tykkää bling-blingistä, kuosipaidoista tai vaikka niistä kukkaoksennushaalareista, mutta jos joku muu tykkää, hyvä niin. Varoisin sinuna kuitenkin tekemästä samaa kuin olet kokenut. Jos joku tykkää laittaa itsensä aina viimeisen päälle, älä sinä paheksu sitä. Sen laittautumisenkin voi tehdä ekologisuus ja eettisyys mielessä. Mä ainakin nautin, kun joillakin on aikaa laittatua. Ehkä mäkin vielä joskus kaivan vintagemekkojen hulmuavan helmat ja korkokengät kaapista!
Noshille peukku multakin. Aikuisten vaatteita en tosin omista, mutta lasten vaatteet ovat olleet tosi kestäviä. Ja tietty hyvää myös se, että kyseessä on suomalainen yritys ja että kankaat ovat luomupuuvillaa.
Olen miettinyt tätä samaa asiaa paljonkin viime aikoina kun oman vaatekaapin sisältö ahdistaa. Se pitäisi taas kerran perata ja karsia. Uusia vaatteita olen ostanut tosi harvoin viime vuosina. Parilta kaverilta olen saanut jotain tosi kivoja mitä olen pitänyt paljon, eikä ole tarvinnut lähteä kauppaan.
Juuri viime viikolla nauratti kun otin toppaliiviä naulakosta ja satuin näkeen kokolapun: 164-170. Se on varmaan 15vuotta sitten ostettu h&m:lta. Vähän tekis jo uutta mieli, mutta kun tuossa ei ole kunnon puolesta mitään vikaa.
Ehkä meidän lapset ei sitten ole niitä teräväpolvisimpia, kun tuota ongelmaa ei ole ollut. Osa vaatteista on kirpputorilta ja osa uutena ostettuja eikä meillä ole ollut edes vakiomerkkejä.
Oletko elmi kokeillut kotimaista Sampsukkaa? Velourhousut ovet meillä kestäneet hyvin.