Mökkimme ikkunasta voi vakoilla ohi sujahtelevia hiihtäjiä. Ladut kulkevat ihan terassin vierestä, ja mökin jättimäiset ikkunat luovat mainion näyttämön latukansan liikkeisiin. Meillä ei ole omia hiihtokamoja mukana, eikä harmiksemme päämajastamme Kuusoman Tropiikista voi vuokrata suksia. Lähdettiinkin retkelle Rukalle.

Tropiikista ajelee Rukalle vajaassa puolessa tunnissa. Jotkut väittävät, että viidessätoista minuutissa, mutta tällaisilta lumikeleille tottumattomilta etelän veteliltä se vie tovin kauemmin. Ajattelimme vuokraavamme hiihtokamat vain meille aikuisille, kunnes takapenkiltä muistutettiin, että olen minäkin täällä. Totta! Pian neljä vuotta täyttävä esikoinen on yhtäkkiä tosiaan sen ikäinen, että ensikosketus suksiin olisi suotavaa saada. Etenkin jos aiotaan vielä joskus haaveidemme mukaisesti retkihiihdellä koko perhe yhdessä.

Eilen esikoinen vetikin ensimmäistä kertaa hiihtomonot jalkaansa mökkipihassa. Kolmen hengen ähellyksen jälkeen saatiin vielä suksetkin kiinni monoihin. Ensin minä tietenkin vähän pyyhin liikutuksenkyyneleitä poskilta, kun vauvani on yhtäkkiä noin iso, että kieli keskellä suuta ottaa ensimmäisiä haparoivia luisuja pikkuisilla suksillaan. Sitten en voinut kuin ihailla määrätietoisuutta, kun kerta toisensa jälkeen lapsi yritti äheltää itsensä kaatumisen jälkeen ylös kömpelöksi tekevillä monoilla ja sinne tänne liukuvilla suksillaan. Ja lopuksi kannustin, kun ekakertalaisen hiihtohermot alkoivat niiden umpisolmusuksien kanssa pettää.

Omasta kokemuksesta tiedän, että lapsen hiihtoinnostuksen voi saada liiskattua vuosikausiksi sillä, että hiihtämisestä tulee pakkopullaa ja harrastuksen suorittamista. Siksi otettiin sukset pois heti kun lapsesta tuntui siltä, ja tänään lähdettiin uudestaan Rukalle. Siellä toimii Suomen suurin ja vanhin hiihtokoulu, josta palkkasimme esikoiselle hiihdonopettajan yhden yksityistunnin ajaksi. Lapsi oli siitä täpinöissään, ja kun kerran mahdollista oli, hän halusi ottaa tuntumaa laskettelusuksiin.

Yksityisopettaja ja suksivuokra maksoivat ensikertalaisalennuksen kanssa yhteensä 50 euroa, mikä oli vallan kohtuullinen hinta. Suksia sai pitää kolme tuntia ja hiihtokoulu kesti puolisen tuntia. Molemmat ajat olivat enemmän kuin tarpeeksi piirun verran vajaa nelivuotiaalle. Opettajaksi esikoinen sai Joelin, joka on nyt toista kokonaista kautta hiihdonopettaja Rukalla. Hän kertoi itse olleensa ensimmäistä kertaa sukset jalassa kun ikää oli kaksi ja puoli vuotta!

Hiihtokoulussa otettiin leppoisasti tuntumaa laskettelusuksiin. Joelin mukaan suksien kanssa vaikeinta on ylipäätään hahmottaa se suksien edestakainen liike ja vielä pysyä samalla pystyssä. Tällaiselle täysin amatöörille, mutta silti kouluun hiihtäneelle, tuli hyvänä muistutuksena, että hiihtäminen ei tosiaan ole mikään taito, joka koodataan heti kohdussa ihmisen dna:han. Kun aikuiset ovat ensimmäistä kertaa elämässään suksilla, se on ihan yhtä hankalaa jos ei hankalampaakin kuin lapsille. Aikuistenkin kanssa lähdetään ihan siitä, miten saada ylipäätään tasapaino pysymään sukset jalassa.

Siksi ei voinut kuin ihailla, millä rohkeudella ja taidolla esikoinen jo siinä vajaassa puolessa tunnissa pääsi siihen pisteeseen, että hän koitti useamman kerran laskea loivassa mäessä alas. Pienessä kyykyssä ja kädet polvissa, kuten Joel neuvoi. Hankalinta tuntui olevan ylöspäin nouseminen niin kutsutulla ankkatyylillä. Jos minä tai mies olisimme olleet sitä neuvomassa, olisi pienellä laskijalla palanut käpy jo useampaan otteeseen. Joelin kanssa kiukuttelut pysyivät aisoissa ja kiinnostus pysyi yllä kauemmin. Kun oppilas ei enää jaksanut kuunnella Joelin ohjeita, oli aika lopettaa.

Mä olen itse käynyt Rukalla viimeksi vuosia ja vuosia sitten, ja sinä aikana Itä-Rukan puolelle Vuosseliin on avattu Rosa & Rudolf -lastenmaa. Isolla alueella on eritasoisia rinteitä lapsille (tai alkeita harjoitteleville tai kertaaville aikuisille) käytettäväksi ihan ilman korvausta sekä lisäksi ilmaiset mattohissit. Mä yllätyinkin, kun Joel kertoi, että paikallisista lapsista moni ei ole koskaan käynyt laskemassa Rukalla. Syynä on se perinteinen; se on niin lähellä, ettei sen hienoutta tajua.

Etelän vetelä sen hienouden todellakin ymmärtää. Miehen kanssa haaveiltiinkin siinä esikoisen laskiessa kypärä päässään ja hymy korvissa, että ihan pian voidaan koko perhe käydä laskettelemassa. Eikä siihenkään ihan tavattoman kauaa enää mene, kun lapset laskevat omia reittejään ja voidaan miehen kanssa laskea vaikka ihan kaksistaan. Älytöntä. Oltaisiin ihan kuin aikuiset ihmiset, jotka käyvät lastensa kanssa hiihtolomilla laskettelemassa! Ihan juurihan mä olin se teini, jonka mielestä melkein lasketteluakin siistimpää oli afterski.