Mitä tossa lukee? Mikä kirjain tuo on? Isi alkaa iillä! Esikoisella on meneillään selvästi jonkinlainen herkkyyskausi lukemisen opetteluun. Hän on ollut jo reilun vuoden päivät kiinnostunut kirjaimista, mutta nyt kirjaimet ovat enemmän leikeissä kuin koskaan. Ollaan opeteltu arjen touhujen keskellä luontevasti äänteitä, mutta lapsi tahtoo lausumisen lisäksi myös tietää, miltä kirjaimet näyttävät. Mietin jo hetken ostavani jonkinlaisen aapisen, kunnes hokasin, että siitähän tulisi vielä kivempi itse tehtynä.
Teinkin esikoiselle personoidun aakkoskirjan. Sen kuvituksessa on hänelle arjesta tuttuja asioita meidän ikiomin valokuvin, jotka tilasin Ifolorilta. Olen viime vuodet tallentanut kuvat muistoiksi kuvakirjoihin, joten tuntui jännältä pidellä pitkästä aikaa käsissään ihan aitoja valokuvia. Miten juhlallisilta ja kauniilta ne näyttävätkään! Vaikka olenkin aikamoinen digimuija, ei kunnon paperikuvia ole voittanutta. Aidot valokuvat myös tekevät kirjainkirjasta esikoiselle ihan eri tavalla mielenkiintoisen ja arvokkaan.
Aakkoskirjan askartelu oli helppoa, mutta kaikki näpertely vei yllättävän paljon aikaa. Kun laminoin sivuja keskellä yötä, mietin kyllä pariin kertaan, olisiko sittenkin pitänyt tehdä aakkoskirja ihan vain kuvakirjana. Siitä olisi tullut hieno niinkin, mutta tällaisenaan aakkoskirja kestää paremmin myös pikkuveljen suorittamaa kirjaintutkimista.
Tällä samalla idealla voisi toteuttaa myös esimerkiksi taaperon selailukuvakirjan, jossa olisi omasta elämästä tuttuja kuvia: pallo, potta, koira, syöttötuoli. Mietin myös omista kuvista inspiraation saavia lorukortteja. Tai miten olisi yhdessä lapsen kanssa tehty satukirjaprojekti vaikka uninallen seikkailuista, johon yhdessä otetaan kuvat ja kirjoitetaan tekstit. Oivia joululahjaideoita kaikki! Ifolorin sivuilta löytyy kivoja ja mukavalla tavalla henkilökohtaisia kuvalahjaideoita myös niille, joita ei askartelupaskartelu kiinnosta.
Mutta te, joita kiinnostaa, tässä ohjeet. Ensin kerron, mitä olisin itse tehnyt toisin, jotta te voitte välttyä samoilta mokilta. Mä käytin papereiden liimaamiseen kuumaliimapistoolia ja valokuvat kiinnitin kaksipuolisella teipillä. Olisi pitänyt kiinnittää kaikki teipillä, sillä laminoinnissa suorat paperit kupruuntuivat liimavanojen kohdilta. Toisekseen olisin tehnyt kirjan pienempänä, sillä näin A4:n koossa siitä tuli aika järkälemäinen.
Oman aakkoskirjan tekemiseen tarvitset:
- 29 valokuvaa, yhden sopimaan jokaiseen aakkosten kirjaimeen. Mä tilasin Ifolorin 11 senttiset kuvat mattana. Jos teet pienemmän kirjasen, tilaa kymppikoossa.
- 31 mustaa kartonkia koossa A4 (tai pienempänä, mikäli teet pienemmän kuvakirjan)
- värillisiä kartonkeja aakkoskorttien taakse
- kuviopapereita kuvien taakse
- Tietokoneen, tekstinkäsittelyohjelman, tulostimen ja valkoista tulostinpaperia
- Paperileikkuri (menee tietty saksillakin, mutta paperileikkuri on rakkautta, niin suoraa ja kaunista leikkausjälkeä se tekee!)
- kaksipuolista teippiä (älä käytä liimaa – tai ainakaan kuumaliimapistoolia, kuten mä)
- Haluamasi materiaalit kannen koristeluun
- Laminointilaite ja laminointitaskuja
- Kuviorei’ittäjä (mulla tämä Fiskarsin)
- Neljä isoa kirjarengasta 38 mm (askartelutarvikeliikkeestä)
Ja näin aineksista syntyy aakkoskirja. Valitse ensin jokaiseen aakkosten kirjaimeen sopiva kuva. Harvemmin käytettävät kirjaimet olivat hankalia, joten niiden kanssa sai vähän käyttää mielikuvitusta. Meillä esimerkiksi G on grilllaus (kuva kesän grillaushetkestä), F on Flow-festarit (kuva festareilta), C on cappuccino (kuva kahvilapöydällä olevasta cappuccinosta) ja Å on Åland (kuva laivan kannelta matkalla Ruotsiin). Sitten tilaa kuvat – mä suositellen tietty Avainlippu-merkittyä Ifoloria.
Avaa tietokoneella Word-dokumentti, johon luot kaksi saraketta. Keskitä teksti. Kirjoita kaikki kirjaimet (isolla ja pienellä) ja niihin mätsäävät sanat (isolla ja pienellä nekin). Yhdelle A4:lle menee siis kaksi kirjainta. Jos teet aakkoskirjan pienempänä, yhdelle sivulle mahtuu varmasti neljäkin kirjainta.
Fonttina minä käytin Calibri-fonttia, joka ei ole se nätein, mutta joka on kirjaimia opettelevalle lapselle tarpeeksi selkeä ja pelkistetty. Kirjaimet tein koolla 72, tekstit taas koolla 36. Jotkut tekstit jouduin pienentämään, jotta ne mahtuivat. Esimerkiksi cappuccino- ja hiekkalaatikko-sanat tein pienemmällä fonttikoolla. Tulosta valmiit kirjainkortit.
Leikkaa kirjainkortit paperileikkurilla irti ja sopivan kokoisiksi. Leikkaa kirjainkorttien taustat kartongista. Valmiit korttikartongitkin ovat mahdollisia.
Teippaa kaksipuolista teippiä käyttäen kirjainkortit kiinni taustoihinsa. Teippaa valmiit kirjainkortit mustille kartongeille. Sijoita kortti kartongin toiseen reunaan vuorotellen oikean ja vasemman reunan kanssa (A oikealle, B vasemmalle, C taas oikealle jne). Jätä yläreunaan tilaa kirjarenkaiden kiinnitykselle.
Teippaa kuvien taustat mustille kartongeille. Teippaa kuvat taustojen päälle haluamallasi tavalla sommitellen.
Tee kansi. Leikkaa erilaisista kartongeista kirjaimet A, B ja C. Koristele kirjaimet kirjasinleimasimilla. Täytä kartongin tyhjät tilat aakkosilla. Mä käytin kyninä valkoista geelikynää sekä valkoista puuväriä. Liimaa reunoihin kangasnauhaa. Niin tai tee joku vähemmän räjähtänyt kansi. Vinkkinä kuitenkin, että Dymo-kirjaimia ei kannata käyttää. Mä tein hillitymmän kansivaihtoehdon kirjoittamalla dymonauhaan, mutta laminoidessa teksti suli näkymättömiin.
Tee takakansi. Mä kirjoitin sinne omistuskirjoituksen tyttärelleni.
Laita valmiit sivut yöksi jonkin painavan esineen alle prässiin. Mä laitoin futonpatjan alle.
Laminoi jokainen aakkoskirjan sivu. Ilman tätäkin varmasti kirjanen toimii, mutta ei ole kestävää tekoa.
Leikkaa kuviorei’ittimellä jokaiseen laminoituun sivuun reiät kirjanrenkaiden pujotusta varten. Mä käytin mallina yhtä kartonkia, johon olin tehnyt reiät ja sen kanssa sovittelin sitten kaikki muutkin 124 reikää paikalleen. Sitten vain pujottele sivut aakkosjärjestyksessä paikalleen, ja seikkailu kirjainmaailmassa alkakoon!
Ei hitsit! Taisit just antaa idean esikoisen joululahjaan �� Kiitoskiitos!
Täälläkin vaikuttaa 3vee täynnä intoa kirjainten ja lukemisen opetteluun.
-Kati
Pakko tehdä 🙂
Kerrassaan nerokas idea! Tällainen tulee kyllä meillekin, ehdottomasti <3
Voi miten ihana kuulla! Tämä on ainakin meillä otettu innolla vastaan. Ja näyttäisi olevan iso juttu, että se on tehty juuri hänelle <3
🙂
Tämä oli kyllä palkitseva askartelu, kun lapsi on siitä niin onnellinen 🙂 Lähiömutsin Facebookissa tuli muuten hyvä kysymys siitä, olenko jostain syystä jättänyt paperin aka kirjansivun toisen puolen käyttämättä. Joku idea mulla silloin oli, että näin tein, mutta ehdottomasti kannattaa käyttää sivujen molemmat puolet. Silloin kirjasesta ei edes tule näin järkäle kuin tästä 😀
Esikoinen on vasta 10 kuukautta, mutta haluaisin toteuttaa tuon jo nyt! Tyydyn tekemään kuva-albumin rakkaista esineistä. Fiskarsin paperileikkuri menee kyllä välittömästi hankintaan! – Pauliina
Oot kyllä ihan huippu. Nyt mä tiedän mitä öisin puuhaat ;). Hieno suoritus, johon en itse kykene.
Hauska idea! Lapset rakastaa katsella omia kuviaan ja läheisten kuvia, joten tuollainen kirjainkirja toimii varmasti hyvin!
Tosi hieno! Tunnen aina välillä vähän huonoa omaatuntoa, kun meillä ei vielä kirjaimet paljon kiinnosta, mutta ehkä tuollainen kirja auttaisi vähän itseäkin motivoitumaan. Menisi kyllä aikalailla yöaskarteluksi 🙂
Mahtava idea! Me tehtiin viime vuonna esikoiselle joululahjaksi valokuvasatukirja sen kahdesta rakkaimmasta unikaverista, siitä tuli kyllä tosi kiva 🙂 tällaiset jutut on niin kivoja, nyt alkoi sormet syyhytä tuon aakkoskirjan suhteen…
Hyvä idea! Mullakin on keskeneräinen tiedosto aiheesta! Lapsi ehtii varmaan oppia lukemaan, ennen kuin saan kirjan valmiiksi…
Eikä, miten ihana! Miksi ohjeistit, ettei mitään saisi liimata? Menevätkö kuvat ja paperit ihan paperiliimapuikostakin aaltoileviksi, vai..? Tästä tuli hurjan kaunis ja tyylikäs! Ja oikea aarre minimen lapsuuslaatikkoa varten <3
Meidän seitsenkuinenkin saa tällaisen varmasti <3_<3 meidän tyylisenä, sateenkaaren väreissä, niin että silmissä vilistää värit ja kuvat....
No jos aloittaa jo nyt, tulee ainakin ajoissa valmista 😀 Mutta kuva-albumi rakkaista esineistä vauvalle tutkittavaksi on niin ihana idea sekin 🙂
Hahha! No kyllä mä pyrin öisin nukkumaan, mutta nyt tuli poikkeus. Harvemmin sitä askarteluprojekteilla kun on deadline 😀
Joo, tämä on ollut ihan hitti. Niistä kuvista riittää muutenkin keskuteltavaa – niin muistoista kuin toisista kuvasta löytyvistä kirjaimista.
Kiitos, siitä tuli kyllä hieno, vaikka nyt tekisinkin joitain juttuja toisin. Älä ihmeessä koe huonoa omatuntoa. Lapsia kiinnostaa eri asiat ja kiinnostukset joihinkin aiheisiin puhkeavat ihan eri aikohin 🙂
Eikä, ihana satukirja!
Haha, mulle olisi voinut käydä tämän kanssa samoin, ellen olisi saanut mahtavaa tilaisuutta yhdistää tähän yhteistyö Ifolorin kanssa 🙂
Liimapuikko ehkä toimisi, mutta varmuudeksi laittaisin kuitenkin kaikki kiinni ohuella kaksipuolisella teipillä. Sitä teippiähän ei tarvitse juuri lainkaan, kun lopullisen kiinnityksen tekee sitten laminointi. Mä kiinnitin papereita kuumaliimalla, jota tulee paksusti. Ennen laminointia liima ei papereiden alta näkynyt lainkaan, mutta laminoidessa liimavanat jäivät rumasti näkyviin. Näistä postauksen kuvistakin sen aika hyvin huomaa.
Mäkin meinasin alkuun koristella sivuja paljon runsaammin, mutta lopulta päädyinkin pelkistetympään versioon. Sateenkaarivärit <3
Täydellisrä. Mä juat mietin yks päivä samanlaisten kirjainkeskustelun jälkeen että pitäiai twhsä omilla valokuvilla kirjainmusitipeli. Niiniu kirjain ja sana toiseen korttiin ja kuva toiseen. Tai jotenkin .
Täydellisrä. Mä juat mietin yks päivä samanlaisten kirjainkeskustelun jälkeen että pitäiai twhsä omilla valokuvilla kirjainmusitipeli. Niiniu kirjain ja sana toiseen korttiin ja kuva toiseen. Tai jotenkin .
Aivan upea! Haluaisin myös tehdä tuollaisen, mutta ei ole kelle tehdä. :'D Täytyy pistää tämä idea muistiin.