Yleensä ei tiedä mitään hyvää, kun vauva.fi:stä alkaa valua jengiä blogiini. Tai kun joku vinkkaa blogini olevan siellä keskusteluissa mukana, kuten nyt tapahtui. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön! Nyt siellä on käynnissä loistavalla huumorilla ja pääasiassa hyvällä maulla tehty bloggaajaparodia-ketju. Muutama parodioinnin kohteeksi päätynyt bloggaaja onkin blogissaan jo mehustellut ketjua. Kuten minäkin nyt!

Sillä onhan se siistiä päätyä paodian kohteeksi. Jos jupinointini eivät liikuttaisi suuntaan tai toiseen, ei niistä myöskään irtoaisi matskua liioittelevaan parodiaan. Seuraavaksi sitten Lähiömutsista inspiroitunut Fok_it-sarjakuva tai vaikka Putous-hahmo, hehee!

En tiedä, mahdanko olla jossain muussakin parodiapostauksessa mukana, mutta tästä tunnistin itseni heti ensimmäisestä lauseesta:

”Ajattelimme hankkia esikoisellemme mummolan vintiltä puisen palikan, koska mielestämme hän ei tarvitse muita leluja, eikä tänne kaksioon mitään ylimääräistä mahtuisikaan sisustusta pilaamaan. Ostamme kirpparilta mieheni kanssa sukupuolineutraaleja vaatteita lapsillemme samalla kun käymme yhdessä koko perhe festareilla ja vegaanibrunssilla. Joudun tietysti imettämään viiden minuutin välein, koska olen lyllertävä ja löllertävä tissibaari. Odotan niin kovasti aikaa, jolloin saan oman vartaloni kokonaan itselleni, voin helliä ja hoitaa sitä yrttihoidoilla taloyhtiömme saunassa samalla kun mieheni rakentaa meille toisen parvekkeen, jonka pesänrakennusvimmoissani keksin pyytää. Sitten sutinoimme koko yön, vaikka seuraavana aamuna nuotioretkellä silmäpussit saattavatkin roikkua polvissa.”

Ai hyvä vai mitä? Kiitos kirjoittajalle, mikäli satut tätä lukemaan!

Lueskellessani ketjua eilen iltamyöhään huutonauraen, aloin huomaamattani muodostaa päässäni parodiaa itsestäni. Kun kirjoittaa tarpeeksi paljon, alkavat jossain vaiheessa jotkut omat maneerit ärsyttää jo itseäkin. Sitä huomaa käyttävänsä tiettyjä sanoja usein joko huomaamatta, tehokeinona tai yksinkertaisesti omaa kirjoitusminäbrändiään tukeakseen. Myös tavat tehdä, ilmaista asioita ja innostua tuovat tekstiin palan bloggajaminää.

Ja koska itse kirjoitettu parodia omasta tavastaan kirjoittaa on jo niin pölö idea, sitä oli testattava. Kas näin:

”Huhuh, yö meni taas mutsilandian ihmeitä pohtien ja paskamutsifiiliksissä velloen. Onneksi valvominen ei mennyt hukkaan, sillä samalla väkersin vanhempieni ullakolta löytyneistä kasarikankaista retkipeiton. Sen pakkaan reppuun seuraavaksi lähtiessämme perheen kanssa patikoimaan lähimetsään, sillä itsetehdyt luomueväät maistuvat parhaalta nuotiota tuijottaen ja ompelemani peiton päällä istuen. Voi jösses, että rakastankin perhettäni ja höpsön hassuja kotikaupunkimatkailukohteita, joihin yhdessä käymme tutustumassa! Meillähän ei telkkaria katsota! (Paitsi ihan helvetisti Muumeja ja Totoroa.) Seuraavaksi aioimme käydä retkellä lumenkaatopaikalla. Kun mukana on hyvät eväät, rumakin kohde muuttuu kauniiksi!

Eilen kävimme minityyppien kanssa kylillä. Miehelläkin oli pitkien yö- ja viikonloppuvuorojen jälkeen vapaata. Voi jösses, että on ihanaa olla taas koossa koko perheenä! Paiskasin ennen lähtöämme pyykit uuteen kuivuriimme. Sen hankkiminen oli paras päätös ikinä! Jos pyykinkuivusrummun kanssa voisi sutinoida, sen tekisin! Pyykkitouhujen jälkeen esikoinen paiskasi jostain mysteerisyystä äksäksi eteisen lattialle (jossa ei muuten paljoa tilaa ole, kun nelihenkisenä perheenä kaksiossa asutaan). Kyllä olisi itsekin tehnyt mieli vetää itkupotkuraivarit! Mutta tilanne rauhoittui, kun kiepsautin kuopuksen kantoliinaan eteen ja esikoisen kantoreppuun taakse. Vielä molempiin käsiin kymmenen kilon reput roikkumaan ja metron kyytiin. Mihin sitä jotain pölöä autoa tarvitsee, kun autoton elo on niin helppoa ja kätevää! Minä kyllä tiedän, kun olen kuitenkin entinen maalainen, jolla on ajokortti ja kaikki.

Mutta jopa oli ihanaa olla kylillä pitkästä aikaa. Kaikilla on alkanut pää hajoilla kotona kykkimiseen, kun kaikki kuitenkin rakastetaan menoa ja meininkiä. Tiedättehän, tykätään tehdä, nähdä ja kokea. Käytiin syömässä lounas juuri avatussa luomuekoreiluravintolassa, jonka työntekijöiksi ei pääse ilman jäätävän kokoista partaa ja pieneksi rullaksi päälaelle taiteltua pipoa. Oli aika kallis lafka, mutta onneksi tästä blogistakin irtoaa nykyään jo vähän voita ruisleivän päälle, niin voidaan näin Kelan tarjoamalla vapaallakin käydä safkaamassa ravintoloissa. Siitä iso kiitos teille ihanat! Lapsikin söi ravintolassa hienosti portobelloja, parskakaalia, jäkälää ja mädätettyä heinää. On se hyvä, ettei olla pilattu hänen makunystyröitään mauttomilla einesruokahässäköillä. Mineistä minein tyyppi söi tietenkin rintaa, ja imetinkin tissit maitoa suihkuten Ekomolon jonossa. Suihkutissi on uusi muotiongelma tissihommissa, sanokaa mun sanoneen! Pian pitää kehittää joku uusi ongelma, kun kaikilla on jo toi.

Nyt kun kerran sapuskoista tarinoitiin, pitääkin kertoa, että aloin jo täpinöidä tulevan kesän viljelytouhuja. Säkkiviljelmät ja parvekepuutarha alkavat olla jotenkin tosi nähtyjä, pitäisikö seuraavaksi alkaa idättää siemeniä kainalokarvojen joukossa? Lähiruokaa parhaimmillaan! Niin ja ei hemmetti, festaritkin ovat ihan pian täällä. Pitäisköhän lähteä esikoisen kanssa oikein likkojen reissulle joihinkin kesän musisointikemuihin? Eipä taida onnistua, kun ei näitä hinkkejä saa irrotettua, vaan kuopuksen maitobaari kulkee itseeni kiinnittyneenä. Enkä mä edes voisi olla erossa tuosta pienestä pötkylästä, raukka joutuu muutenkin vain roikkumaan mukana tässä hullunlaisessa uudessa arjessa.

Noh, perustetaan sitten olkkariin disco ja rakennetaan samalla maja. Lähiöelämä on ihanaa ja parasta!”

Ai että, jo oli terapeuttista! Suosittelen oman blogin parodioimista kaikille kanssabloggaajille. Jösses!