Raskausmyrkytysmahdollisuus tuli esiin, kun rutiinitsekkauksessa huomattiin verenpaineeni olevan koholla. Se on lukemana edelleen normaali, mutta koska itselläni on ollut koko raskauden matala verenpaine, on yhtäkkinen nousu syy seurata tilannetta tarkemmin.
Ja kun tämä selvisi, löytyihän niitä muitakin raskasumyrkytysoireita läjäpäin. Mulla on viime aikoina ollut päänsärkyä. Jostain syystä muutenkin tuoksuherkkä nenäni on nyt tullut erityisen herkäksi, ja olen saanut metrossa vieruskaverin parfyymipilvestä tai huuhteluaineessa dipatuista vaatteista hetkessä päänsäryn. Tällä viikolla olen istunut muutaman kerran taksissa, mikä on aiheuttanut jäätävää matkapahoinvointia ja päänsärkyä. Asioin pankissa yhden taksireissun jälkeen pilkut silmissä hyppien, ja jouduin pyytämään anteeksi sekavuuttani ja tökeröä käytöstäni.
Muutenkin päässä sätii kuin siellä olisi liikaa painetta. Korvissa humisee. Silmät tuntuvat poreilevan painekattilassa. Viime viikkoina olen kärsinyt samanlaisesta pahoinvoinnista kuin alkuaikoina ja välillä olen kontillaan ulvoen tyhjentänyt syömiäni sapuskoja vessanpyttyyn. Nämä oireet tosin luultavasti johtuivat kasvavasta kohdusta, joka liiskasi vatsalaukun kuin vesi-ilmapallon, sillä nyt vauvan laskeuduttua oksentelua ei enää ole ollut.
Turvotus on äitynyt mahdottomaksi. Jos aikaisemmin sukat tekivät sääriin vallihaudat, nyt pelkät legginssien tai sukkahousujen saumat poraavat ihoon syvät jäljet, reisiä ja vatsaa myöten. Sormet ovat nakit, joita on hankala hallita. Lisäksi varpaita ja sormia pistelee, eikä niiden tuntoaisti toimi normaalisti.
Turvotukseen liittyy myös painonnousu. Viime viikon neuvolalääkärissä iloitsin, että vain muutaman hassun kilon raskauden aikana noussut painoni oli ottanu spurtin parilla kilolla kuukaudessa. No nyt siihen pariin kiloon oli viikossa tullut melkein toinen samanmoinen lisää. Kun sitä vertaa muuten vähäiseen painonnousuun, tilanne ei enää olekaan iloitsemisen arvoinen.
Muutenkin olo on sekava, huono-oloinen ja höntti. Ihan kuin en oikeasti olisi tässä, vaan leijuisin jossain rinnakkaistodellisuudessa. Mitenkään päin ei ole hyvä olla. Vaikka olisin pystyasennossa, tuntuu kuin joku istuisi ylävartalon päällä ja puristaisi kaulaa. En saa henkeä. Kun tänään vauvan sydänäänien kuuntelun ajan piti maata selällään, keskityin tuijottamaan ikkunasta ulos, etten olisi saanut lievää paniikkikohtausta.
Raskausmyrkytystä vastaan puhuu taas virtsatesti, jossa ei ole merkkejä proteiinista. En myöskään kärsi ylävatsakivusta, kai. Näitä vihlaisuja, kipuja ja sätimisiä on välillä niin hankala erottaa toisistaan ja tarkasti paikallistaa. Siitä huolimatta käyn heti alkuviikosta taas mittaamassa verenpaineen neuvolassa, vaikka tahtoisinkin voida seurata sitä viikonlopunkin ajan. Pelottaa. Tuntuu, että luon itse oireita itselleni, kun niitä mietin.
Voi ei. Saisitpa nauttia helposta loppuraskaudesta ja olisi turha hälytys, stressaavan viikon tuotos tms. Tai sitten lähtisi kohta luonnollisesti synnytys käyntiin. Tsemppiä!
Toivottavasti ei ole myrkytystä kehittymässä! Tsemppiä!
Mulla kanssa oireita on, mutta virtsa puhdas eikä ylävatsakaan nyt niin kipeä ole. Paino oli noussut turvotuksen myötä yli 6kg kuudessa viikossa ja verenpaineet kans normaalia korkeammat. Ihan normaalit siis kyllä,mutta mun paineet on normisti matalat. Oh mai! Turvotuksesta mulla kans jää jalkoihin rannut paitsi sukista niin myös kaikista saumoista housuissa. Mutta mulla nyt ei enää kauaa mene ennenkuin synnytys muutenkin käynnistetään, joten yritän olla huolestumatta sen enempää. Kohta hellittää!
Nyt kun mainitsit noista sekavista oloista, päänsäryistä ja huminoista, niin mullakin tulee niitä välillä. Itse asiassa juuri nyt on sellainen kökkö olo. Olen ajatellut sen liittyvän hektiseen päivään ja että kroppa vaan käskee istahtamaan alas ja chillaamaan. Toivottavasti ei olisi sen pahempaa, kummallakaan!
Niin tuttu tunne. Mä olin vihainen, koska mun kroppani ei vaan osannut olla raskaana vaan yritti hankkiutua ei-raskaaksi ihan liian aikasin. Ekalla kerralla teki sen kuin salama kirkkaalta taivaalta rv 35+4 ja toisella kerralla oli estolääkitys rv 27->. Kyllä olis ollut kivaa kokea sellanen normaali täysaikanen raskaus, ilman huolia ja pelkoja.
Tsemppiä loppumetreille! Vinkkinä oma kokemukseni viime syksyltä: mulla on normaalisti alhainen verenpaine ja raskauden loppumetreillä verenpaineeni oli neuvolakäynnillä normaalia korkeampi. Ehdin asiasta jo itsekin huolestua ja murehtia kunnes pari päivää kyseisen neuvolakäynnin jälkeen aamulla alkoi supistukset ja 24h myöhemmin esikoisemme syntyi 🙂 eli ainakin omalla kohdalla verenpaineen yllättävä nousu merkitsi synnytyksen alkamista!
Näin tosiaan toivon, kiitos tsempeistä! <3
Mulle ei olisi oireista huolimatta tullut mieleenkään raskausmyrkytys, ellei sitä nyt olisi neuvolassa otettu esille. Ja nyt sitten tietty kaiken netissä itsensä lääkäröinnin päätteeksi olen ihan varma, että pian tulevat krampit. Pitäisi kans vain yrittää olla huolestumatta sen enempiä.
Sepä näissä onkin, että kun ei oikein tiedä, mikä on sitä normaalia seurausta vaikka hektisestä päivästä, mikä taas sitten mitä lie raskausmörköjä. Toivotaan tosiaan, että ihan normaalihommia olisi nämä, molemmilla!
Sepä. Vaikka vähällähän minä olen päässyt moniin muihin verrattuna, mutta silti. Jollain tavalla olen vihainen tälle keholleni, joka kyllä osaa hankkittua helposti raskaaksi, mutta ei sitten hoida hommaa loppuun kunnolla.
Tsemppiä viime metreille! Toivottavasti verenpaineen nousu ennakoisi vain tulevaa synnytystä!
Omalla kohdallani raskausmyrkytys näkyi vain virtsasta ja verenpaineesta, äitiyspolilla sitten verikokeesta selvisi muidenkin arvojen olevan koholla. Turvotukset, päänsäryt ja näköhäiriöt pysyivät poissa. Sormuksen otin sormesta pois tunti ennen sektiota johon jouduttiin, kun verikokeiden arvot vain huononivat kiihtyvällä tahdilla.
Henkilökohtainen terveydenhoitoalan konsulttini, jolle laitoin linjat kuumiksi heti neuvolan jälkeen, sanoi ihan samaa omien kokemustensa perusteella. Saas nähdä! Nyt onneksi on jo ihan hyvät viikot, vaikka saisi se bebe vielä pari viikkoa pysytellä mukana.
Ei se käynnistys välttämättä niin kamalaa ole, mullekin yritettiin ensin ”luomukäynnistystä” ballonkilla, mokasin sen vaan ite kun en kutsunut yöllä kätilöä paikalle supistusten vuoksi koska en tajunnut että ne oli supistuksia, pallo tuli ulos ja paikat meni takas kiinni, seuraavana päivänä käynnistettiin sitten lääkkeillä.
Mutta joo, mulla käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia (rv 33+1) ja oli sitä ennen useamman viikon soutanut ja huovannut että onko vai ei. Verenpaineet heitteli kun stressasin asiaa niin hulluna ja virtsa oli välillä puhdas ja välillä ei (joku lääkäri jo väitti että en vaan saa pestyä alapäätäni koska oon niin läski ja siksi näytteessä on proteiinia mutta kyllä se ihan oikea raskausmyrkytys sitten kuitenkin oli että kiitti vaan lekuri). Lopulta lähti hillitöntä vauhtia paheneen oireet ja sitten asialle tehtiin stoppi. Jos siis hyvin käy, sun oireet ei ehdi pahentua vakavasti ennen kuin oikeastikin olisi synnytyksen aika 🙂
Jus ton aikaisin alkaneen raskausmyrkytyksen takia en oikein uskalla toista lasta tehdä. En tajunnut silloin kuinka vakavasta asiasta on kyse, itkin sitä että joutuisin oleen sairaalassa pari kuukautta enkä tajunnut että kun osastolle joutuu, tilanne on niin paha että siellä ei montaa päivää enää tarvi ”kärsiä”.
Raskausmyrkytyksen oireet ovat tosiaan ihmisillä kovin erilaisia, ainakin mitä olen tässä nyt hädissäni nettiä tutkinut. Koska virtsassa ei kohdillani mitään myrkytykseen viittaavaa näkynyt, mä laitan toivoni siihen. Kiitos paljon tsempeistä, niitä tarvitaan!
Mulla ekasta oli raskausmyrkytysoireet ja pissakin antoi ymmärtää niin mutta levolla (kotona kun veriarvot pysyivät hyvänä) sain vielä viikon ”nauttia” olostani. Sitten tuo kyllä yllättäen 37+4 päätti haluta ulos ja jotain ne totesivat sitten istukassa olevan normaalia enemmän kalkkeutumaa mutta ajoi asiansa siihen asti. Jos vaikka saisit vielä lepäillen pitää bebeä hetken kyydissä ja säästyisit myrkytyksiltäkin 🙂
Mulla oli viime raskaudessa raskausmyrkytys. Ei missään kohtaa proteiinia virtsassa, mutta muita oireita ja verenpaineet koholla. Osastolla otettiin verikokeita ja mun maksa-arvot huononi tasaisesti. Käynnistykseen rv36 lopulla ja koska se epäonnistui, kiireellinen sektio rv 37+1. Nyt raskaana 14+4 ja aspiriini aloitettiin nt-ultran jälkeen, koska istukan virtauksessa pientä häikkää. Tuon pitäisi helpottaa, että ei iskisi myrkytys ainakaan tosi varhain. Estäähän sitä ei voi. Vähän pelottaa, kun lääkäri sanoi, että monilla joilla se uusii, niin aiemmin ja pahempana. Ei sitä toivo kenellekään. Vaikka ehdin olla vaan muutaman viikon osastolla vuodelevossa, niin oli se kurjaa. Toivottavasti säästyt raskausmyrkytykseltä!
No helvetti, mikä lekuri. Hieman tilannetajua ja empatiakykyä voisi tuolla alalla työskennellessä olla paikallaan. Ymmärrän hyvin, että toista lasta ei oikein uskalla ajatella, kun taustalla on noin aikaisin alkanut raskausmyrkytys. Onneksi kaikki meni kuitenkin tilanteeseen nähden hyvin, ja sellainen suloinen menojäbä sieltä tuli <3
Mulla oli viimeisen kolmanenn aikana myös ihan jäätävä turvotus (mitkään muut kuin läpsykät ei menneet jalkaan) ja verenpaineet todella koholla. Virtsasta ei kuitenkaan löytynyt proteiinia, joten normi neuvolakäynneillä mentiin, kunnes 36+4 viikoilla aloin yöllä oksentamaan ja alkoi jäätävä ylävatsakipu. Sairaalaan näytille ja aamulla käynnistettiin synnytys tuomiona vakava raskausmyrkytys. Se ylävatsakipu oli kyllä semmosta, että sen oikeesti tunsi ja erotti ns. normi vatsakivuista..
Ja oon myös kuullut että kohonnut verenpaine saattaa ennakoida sitä et loppumetreillä mennään, et toivotaan että sulla enteilee luonnollista synnytyksen käynnistymistä, ei raskausmyrkytystä 🙂
Muuten on ollut kiva lukea sun vanhoja postauksia Minimen alkumetreiltä, koska meillä syntymäpaino oli myrkytyksen ja käynnistyksen takia 2480g ja sama lisämaito/pullorumba täällä käynnissä kuin teilläkin oli aikoinaan (kauhee työ saada pikkusen paino nousemaan, kun tuo meijän kaveri on ihan ruipelo)! Eli kiitos siis vertaistuesta 🙂 Oliko teillä käytössä muuten keskostipat ja rautalisät? Jos oli, niin tuliko niistä tavallista enemmän vatsakipuja ym.? Me alotetaan huomenna rautalisä ja vähän pelottaa, kun oon lukenu että varsinkin rautalisästä saattaa pienen vatsa tulla kipeeksi..Niin ja kuinka nopeesti Minime otti ikäisensä kiinni painossa?
Ansku 🙂
Onneksi vauva kuitenkin pysyi noillekin viikoille asti kyydissä, oireista huolimatta. Vaikka ainahan se olisi hyvä vielä vähän aikaa kypsyä.
Mä olen tosiaan kans ymmärtänyt, että lepo voisi auttaa. Onneksi miehellä on duunipaikkansa säästöjen takia viikonloppu poikkeuksellisesti kokonaan vapaana. Pitää yrittää ottaa lungisti.
Tuohduin sen lääkärin sanoista niin että kävelin melkein kotiin asti neuvolan kenkäsuojat kenkien päällä ennen kuin huomasin ottaa ne pois 😀 Joo, hyvinhän se meni olosuhteisiin nähden ja hyvää huolta musta pidettiin, kävin kaksi kertaa viikossa neuvolassa ja kerran viikossa äitiyspolilla kun se myrkytysepäily alkoi. Istukka oli jo aika tukossa ja vauva oli keskittynyt (onneksi) koon kasvattamisen sijaan aivojen kehittämiseen, painoa ehti kerätä sitten kohdun ulkopuolellakin 🙂
Pelko uudesta raskausmyrkytyksestä on varmasti läsnä koko raskauden ajan. Ja pelkääminen monen kuukauden ajan on kuluttavaa. Raskausmyrkytyksessä on hurjaa, että sitä ei tosiaan voi estää. Siinä vain olet ja ihmettelet luonnon ja oman kehosi armoilla. Toivottavasti selviät tällä kertaa ilman raskausmyrkytystä!
Heh, voin niin kuvitella itseni kävelemään tuollaisen kohtelun jälkeen myös ne kenkäsuojat päällä loppu päivän 😀 Onneksi vauva oli fiksu ja laittanut energiansa aivojen kehittämiseen painon sijaan 🙂
Sepä. Viimeksi näin osastolla äitejä rv20 pahan raskausmyrkytyksen kourissa. Vuodelepoa, kunnes lapsi riittävän iso selviämään keskolassa… auts. Haluaisin vaan lähteä kotoa synnyttämään ajallaan ja saada synnyttää alakautta tän pienen. Esikkokin kun vasta vuoden ja kotihoidossa, niin olisi kurjaa hänenkin kannalta, jos joutuisin osastolle. Mutta ei auta kuin yrittää olla stressaamatta ja elää päivä kerrallaan. 🙂
Mä olen laittanut toivoni sen virtsatestin varaan, mutta eipä se proteiinittomuuskaan aina tosiaan kerro asiasta mitään suuntaan tai toiseen. Mistä muuten johtuu se ylävatsakipu, en ole vielä ihan tajunnut? Munuaisista?
Tsemppiä sinne paljon lisämaito/pullorumbaan! Minimellä ei ollut käytössä keskostippoja tai rautalisiä, sillä hän oli syntymäviikoista huolimatta ehtinyt kerryttää painoa yli keskosrajan. En osaa oikein sanoa, koska hän otti painossa ikäisensä kiinni, mutta aika hyvin käyrien alapuolella meni muistaakseni heti alusta lähtien. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin, eikä vatsakivut tule piinaamaan pientä!
Kuulostaa tosiaan sille, että voipi olla kyse pre-eklampsiasta. 🙂 Vaikka itse sairastuin esikoisen raskaudessa (rv25) eklampsiaan, ei minullakaan ollut kuin kouristusaamuna verenpaineet marginaalisesti koholla (120/80), kun siihen asti olleet tosi matalat. Ja kouristusaamuna proteiiniakin vain yhdellä plussalla. EIkä ylävatsakpua.
Mutta sitten nuo muut oireet. En tarkoita pelotella, mutta kannattaa ottaa ne tosissaan, koska pahimmillaan tilanne voi äityä pahaksi. Eli herkästi tosiaan yhteyttä synnärille. Ja vauvakin alkaa lähennellä kumminkin pikku hiljaa täysiaikaisuutta. Minulla siis nyt sama laskettuaika. 🙂
Verenpainemittari ja pissatikkuja voi ja kannattaa pyytää myös kotiin. MInullakin on. Tosin viime raskaudessa sain mittarin nvlasta lainaan, nyt siellä ei ollut antaa yhtään, joten käyn tk:ssa mittaripisteellä itsekseni silloin tällöin. Muuten seurannat 2 viikon välein äitipolilla.
Ai kauhea. Ihan tulee itku, kun ajattelee, miten kamalaa olisi joutua raskausviikolla 20 vuodeosastolle vain odottamaan keskosvauvan syntymää. Huh. Pidän peukkuja, että toiveesi synnytyksestä ovat mahdollisia – niitä samoja toivon myös itselleni!
Kerroitko kaikki oireet neuvolassa? Verenpainetta voi käydä mittaamassa terveysaseman mittauspisteellä esim huomenna. Verenpainemittarin voisi myös vaikka lainata kaverilta ja saada mielenrauhaa. Virtsastiksejäkin voi pyytää terveysasemalta ja stiksata kotona aamuisin. Jos on päänsärkyä/näköhäiriöitä/ylävatsakipua, yhteys äitipolille.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00167
Taidan kyllä mennä heti huomenna terveyskeskukseen mittaamaan verenpaineeni, vaikka maanantaina vasta kehotettiin. Ja otan niitä tikkuja samalla mukaan, kun tänään jo harmittelin, miksi en niitä napannut kotiinkin. Jos ei muuta, niin pitääkseni mieleni mahdollisimman stabiilina.
Toivottavasti säästytään molemmat pahemmalta. Tsemppiä loppurutistukseen!
Joo, kerroin. Paitsi sormien ja varpaiden puutumisen tajusin liittyvän mahdollisesti asiaan vasta kotona asiaa googlatessani, joten siitä en maininnut. Ajattelinkin mennä heti huomenna mittaamaan verenpaineen, vaikka terveydenhoitaja puhuikin vasta maanantaista. Samalla nappaan niitä virtsastiksejä mukaan. Mittaria olenkin yrittänyt jo kysellä kavereilta lainaan, mutta vielä en ole löytänyt ketään, joka sellaisen omistaisi.
Raskausmyrkytyksen kanssa on oltava tarkkana! Meille kävi kaikesta huolimatta todella hyvin, ja haluan jakaa tarinamme. Jos itseäsi ahdistaa yhtään, niin suosittelen soitamaan synnärille.
Oireita minulla ei siis juurikaan ollut, tai ehkä oli, mutta luulin niiden kuuluvan raskauteen: turvotus, väsymys… En ole ylipainoinen, eikä painoni noussut raskauden aikana kuin 10kg, myös sokerirasitus oli ok. Mulla tuota raskausmyrkytystä luultavasti lopussa vielä ruokki se, että lähdin jäälle lumihankikävelylle vaikka kuinka väsytti. Ajattelin että kyllä se ulkoilma piristää…
Sain esikoiseni 13.2.2014. Toivoin luonnonmukaista syntymää, tein synnytyssuunnitelmat, valmistauduin henkisesti ja fyysisesti. LA oli 12.2. ja aamuyöstä ja aamusta mulla oli sen verran napakoita supistuksia, että pyysin miestäni jäämään kotiin. Eräpäivänä oli neuvola, jossa tehtiin siis ihan rutiinitarkastukset. Protskut pissassa olivat olleet aiemmin koholla yhden plussan muistaakseni kaksi kertaa (edellisellä viikolla, viikko väliä, ja sitä edellisellä viikolla. Ekan kerran protskujen ollessa koholla ystäväni huolestui ja käski minua soittamaan synnärille. Höpisin puhelimeen jotain sokereista, eivätkä kätilöt olleet huolissan. Tämä kävi ilmi myöhemmin, että olin puhunut virheellisesti sokruista kun kyse oli protskuista), ja tällä kerralla ne olivat kahdella plussalla. Th huolestui ja otti verenpaineet, jotka myös koholla. Siinä vaiheesa th ja harjoittelija rupesivat kirjasta (!) katsomaan että mitkä on raja-arvot ja miten toimitaan. Soittivat lopulta synnärille josta neuvottiin heti tulemaan paikalle.
Menimme synnärille, jossa tehtiin ultra. Lääkäri arvioi lapsen painavan n. 2700g. Mietin jo siinä vaiheessa, että kuinka se on mahdollista, sillä minulle oli tehty ulta n. kuukautta aiemmin, ja painoarvio oli silloin 2,5kg. Kysyin asiaa lääkäriltä, joka tuumasi että edellinen ultraaja on saattanut tehdä painoarvion yläkanttiin.
Jäin illalla osastolle tarkkailuun. Kaikki pissat purkkiin ja sitä rataa, juomiset ylös. Ottivat useaan otteeseen sydänäänikäyrää. Jatkoivat samaa seuraavana päivänä, eikä käyrässä ollut tarpeeksi vaihtelua. Vauva vaikutti ”uneliaalle”. Kohdunsuu oli auki 3cm. Lääkäri teki ratkaisun että synnytys käynnistetään. Olin kauhuissani (niin kuin olin kauhuissani jo siinä vaiheessa kun neuvolasta meidät synnärille pistivät).
Salissa jouduimme odottelemaan lääkäriä n. tunnin. Lääkäri nappasi kalvot puhki ja sydänäänikäyrää alettiin taas seuraamaan. Synnytys lähti onneksi käyntiin, aika rajustikin. Supistukset alkoivat melkein välittömästi ja kovenivat koko ajan. Tuntui ettei niiden välissä oikein kerennyt muuta kuin ottaa kerran henkeä. Siinä vaiheessa kun rupesin huutamaan epiduraalia, kätilö tarkisti röörini todetakseen että olen täysin auki, ole hyvä ja ponnistele omaan tahtiin. Ainut lääkkellinen kivunlievitys mitä käytin, oli ilokaasu ja siitä oli loppupuolella (tosin ei ihan lopussa enää) todella apua: pystyin rentouttamaan itseni ja antamaan supistuksille vallan. Kipua se ei tosin vienyt pois. Synnytyksen alkupäässä toimi vielä suihku, kauratyyny, laulu (lue eläimellinen mylvintä), hengitysharjoitukset. Synnytys kesti lopulta n. 5h 30min, josta aktiivinen poniistusvaihe 15min. Alien painoi syntyessään 2650g, ja oli todella virkeä tapaus. On sitä edelleen.
Vaikka synnytys meni raskausmyrkytyksestä huolimatta todella hyvin, joutui neiti myöhemmin teholle alhaisten verensokereiden takia. Järkytys oli suuri, suurempi kuin todellinen hätä. Syytän (kauhea sana, mutta käytän sitä silti) synnärin puolta siitä, etteivät ohjeistaneet meitä millään tavalla, esimerkiksi eivät mitenkään vauvan ruokinnan suhteen, ja olen miettinyt olisiko tehoreissulta vältytty mikäli olisivat kertoneet saman kuin lastenhoitaja osastolla: noin pientä lasta tulee ruokkia vähintään kahden tunnin välein. Perkele että vituttaa vieläkin kun asialle antaa ajatuksen.
Kotiuttavalta lääkäriltä kysyin vielä, että mistä johtuu se ettei vauva kasvanut viimeisellä kuukaudella kuin sen hassut parisataa grammaa. Syy oli raskausmyrkytyksen. Lapsi ei saanut riittävästi ravintoa, eikä kerennyt ottaa painoa. Onneksi se tuli vasta noin loppupuolella, kun kerta piti tulla. Melekonen rimppakinttu!
Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen toivotellen,
Jasmin
Minulla oli voimakas raskausmyrkytys ekassa raskaudessa, ja synnytys käynnistettiin rv33 ja sitten sektiolla lopulta meidän eka poika 1600g syntyi. Mulla kaikki oireet paitsi ylävatsakipuja ei kyllä ollut. Hälyttävin niistä oli proteiinin määrä pissassa, sitä oli ihan jumalattomasti! Turposin myös vikan viikon aikana neljä kiloa.
Mutta tokassa raskaudessa ei mitään merkkiä raskausmyrkytyksestä! Näinkin voi käydä, joten lohdutukseksi ja tsemppaukseksi kaikille joilla tämä ekassa raskaudessa ollut, niin toka raskaus voi sujua ihan ongelmitta. Tosin meillä sitten muita probleemia ja taas päädyttiin käynnistykseen, rv36, mikä sinänsä ei ollut kokemuksena mitenkään kammottava, synnytyksestä jäi hyvät muistot.
Tsemppiä ja vaadi toki lisäkokeita heti jos tuntuu siltä! Silti tuo proteiini virtsassa se merkittävin seurattava, verenpaineen nousu loppuraskaudessa on kai sinänsä aika tavallista.
Huh, tuli oma raskauteni vahvasti mieleen. Yhtäkkiä aloin keräämään painoa (nestettä) aivan valtavasti ja verenpaine pomppasi pilviin. Silti miniheppu ei suostunut tulemaan ulos ennenkuin käynnistyksellä. Käynnistyksen syy oli sikiön takykardia viikoilla 41+4. Ei loppujenlopuksi ollut minulla ilmeisesti raskausmyrkytystä, mutta kyllä se kokoajan pelotti. Tsemppiä ja tosiaan: ota oireet vakavasti. Muista myös, että ei se käynnistys ole maailmanloppu jos siihen päädytään. Toivotaan kuitenkin, että saisit toivomasi luomusynnytyksen.
Toivotaan parasta, mutta yritä olla liikaa murehtimatta. Mulla oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes ja verenpaine koholla puolesta välistä raskautta, samoja oireita kuin sulla mutta ei koskaan proteiinia virtsassa. Kävin viikoittain Kättärillä seurannassa ja olin viimeiset 3 kk koko ajan paniikissa & peloissani. Täysin terve poika syntyi normaalisti alateitse päivää ennen laskettua aikaa 🙂
Tsemppiä loppuraskauteen!
Minulla oli kanssa koko raskauden tosi hyvät (matalat) paineet ja sitten ihan lopussa ne yhtäkkiä alkoivat olla korkeammat. Sain lähettään äitipolille, mutta mitään syytä sille ei löytynyt ja mulle kanssa sanottiin, että voivat enteillä synnytyksen lähestymistä. Siitä taisi mennä tosin vielä vajaa 2 viikkoa synnytykseen (40+6). Toivottavasti saisit jostain mittarin lainaan, että voisin kotona (stressittömässä ympäristössä) mittailla päivittäin. Ja mun ohje kaikille äitikavereille on, että jos tuntuu että pitäisi tarkistuttaa äitipolilla, niin mielummin sitten tarkistutetaan kymmenen kertaa turhaan kuin yhden kerran jättää käymättä. Vikoilla viikoilla ne myös suhtautuu aika vakavasti kaikkiin kävijöihin, eli ei kannata epäröidä käydä siellä käyrillä, jos olo yhtään siltä tuntuu (ja varsinkin jos liikkeitä ei tunnu hyvin, liikelaskenta ei täyty). Tsemppiä loppuun! Jännityksellä jo odottelen, että milloin saatte pienen nyytin syliin 🙂
Tässä on jo varmaan kaikki variaatot tulleet ja olet kolunnut netin jo puhki, mutta mun meni näin: eka tuli painonnousu (turvotus), sittne päänsärky. Sitten alkoi neuvolatädin nalkutus painonnoususta, ja hän ystävällisesti kehoitti jättämään einekset väliin. Classic. Sitten kysyin että mites kun on tämä päänsärky ja nämä juuri alkaneet, pahat näköhäiriöt, huimaukset ja jatkuvat pisteet silmissä? ”Mut kun ei sulla ole sitä verenapainetta, eikä pissassa proteiinia”.
Verenpaine tuli YA kontrollissa. Hypppäsi vähän liian matalista yhtäkkiä lukuun 152/70, synnytyksessä oli jo 160/110. Vauva ulos imukupilla ennen kuin äiti poksahtaa. Proteiini tuli kaksi päivää synnytyksetä, paineet jäi.
Ja lopputulos? Ei sen kummempi. Söin kolme viikkoa verenpainelääkkeitä, imetin ja mittasin. That's it. kurja olo välillä joo ennen synnytystä, mutta ei sitten kuitenkaan niin paha. Toivon totisesti että säkin pääsisit jo helpommalla, saisit minihe:n ulos ja olon tasaantumaan. Halit!
Meidän lapset ovat painaneet syntyessään aika tarkkaan saman kuin teidän vauva eli 2,5 kg ja 2,7 kg. Molemmista annettiin ohjeeksi syöttäminen kolmen tunnin välein. En ole itse asiassa koskaan kuullut, että ketään olisi ohjeistettu syöttämään tuota tiheämmin.
minihe? Onko poika tulossa?
Käsittääkseni raskausmyrkytystä on kahta eri laatua, toinen ja pahempi alkaa paljon aiemmin ja uusii todennäköisemmin. Loppuraskauden raskausmyrkytys taas on ainakin siinä mielessä ”turvallisempi”, että vauva on saanut kasvaa pidempään. Olen googlannut raskausmyrkytystä paljon, koska ensimmäisessä raskaudessa mulla se oli ja pelkään uusiutumista. Mullakaan ei ole ylipainoa, diabetesta tai sydänsairauksia, mutta viimeksi kaksosraskauden takia riski oli suurempi ja tulihan se.
Mulla näkyi proteiinina pissassa ja verenpaineen nousuna, turvotusta en ollut huomannut vaikka paino otti loppuspurtin ja päänsärky tuli ihan lopuksi vasta. Silloin lähdin synnärille. Muita oireita ei ollut. Onneksi sain pissatikkuja kotiin ja näin myös proteiinien pomppaamisen. Käynnistys oli jo sovittu kaksosraskauden takia, mutta odottelin sitä osastolla viikonlopun yli, sain verenpainelääkitystä ja tilannetta seurattiin.
Käsittääkseni kaikki joilla on ollut raskausmyrkytys ultrataan seuraavassa raskaudessa tarkemmin, multakin löytyi jotain ongelmia napanuoravirtauksissa ja syön sen takia tässä raskaudessa aspiriinia. Ehkä auttaa, ehkä ei. Nyt jännään mitä käy tällä kertaa. Sanoisin kanssa, että ota tuntemukset tosissasi, ja mene ennemmin liian herkästi tarkistamaan tilanne. Kaikki oireet ei tule kaikille, ja sulla niitä näyttää olevan enemmän kun mulla oli vaikka proteiini puuttuu. Toivotaan parasta!
Minä muistan hyvin, kun ollessani 3-vuotias, äitini oli pahan raskausmyrkytyksen vuoksi useamman kuukauden sairaalassa vuodelevossa pikkusiskoani odottaessaan. Lopulta sisko syntyi juuri ja juuri kaksikiloisena keskosena. Kyllä nämä asiat ovat laittaneet miettimään oman perhesuunnittelun kanssa. Ei ole varmasti ollut äidille ihanteellinen tilanne olla esikoisesta niin kauaa erossa, mutta tärkeintä, että saimme terveen pikkusiskon perheeseemme. 🙂
Ei mulla ole siitä mitään hajua, ajattelin vain jos seuraava olisi isänsä näköinen tai saisi muuten vain eri bloginimen 🙂
Näemmä pakko pelätä Jotain! Ennenaikasen synnytyksen pelkoilu meni jo, nyt sitten tämä.. Mitä jos lopettaisit pelkäämästä ja nauttisit raskaudestasi!
Kiitos, että jaoit tarinasi! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Vaikka teholle joutuminen on varmasti kamalaa ja stressaavaa ihan kaikille. Esikoinen oli yhden yön tarkkailussa, ja sekin oli jo tarpeeksi hirveätä. Meille kyllä tolkutettiin Kätilöopistolla, että kolmen tunnin välein vauvalle täytyy antaa ruokaa. Vaikka väkisin, mikä oli välillä kamalaa sekin. Siinä sitten herätettiin vauvaa, joka oli juuri nukahtanut. Ja yritettiin antaa maitoa, vaikka vauva ei selkeästi olisi sitä olisi tahtonut. Onneksi muutaman viikon päästä saimme siirtyä imettämään / antamaan lypsymaitoa pullosta vauvan omassa tahdissa.
Varmasti tsemppaa muita esikoisen kanssa raskausmyrkytyksen kokeneita, ettei se aina tarkoita saman uusiutumista seuraavissa raskauksissa. Verenpaineen nousu loppuraskaudessa tosiaan on aika tavallista, joten toivotaan tämän olevan sitä normaalia. Itsehän en olisi edes tajunnut huolestua saati ajatella mitään raskausmyrkytystä, ellei se olisi tullut neuvolassa esiin.
Kaikenlaista sitä. Olisi ihanaa, että kaikki saisivat kokea sellaisen hehkuvan ja onnellisen raskauden ilman pelkoja. Onkohan sellaisia edes? Yritän siis ottaa oireet vakavasti, mutta silti olla huolestumatta turhasta. Aika mahdoton yhtälö, mutta yritetään 🙂
Upeaa, että lopputuloksena syntyi täysin terve poika! Vaikka kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään ja panikoimaan raskautensa kanssa. Se kun ei tee hyvää sille kohdussa kasvavalle tyypillekään. Se mielessä yritän olla murehtimatta liikoja, vaikka hankalaahan se on.
Sain onneksi mittarin lainaan! Kiitos siitä blogikollegalleni Valeäidille, joka tuohon alapuolelle onkin jättänyt omat mietteensä asiasta. Toivottavasti tämä mullakin enteilee synnytystä, ja että siihen menisi myös vielä vajaa 2 viikkoa. Silloin kaikki olisi enemmän kuin hyvin kohdallani 🙂
Jo voi olla raskaudet merkillisiä. Kun näitä kaikkia oirevariaatioita raskausmyrkytyksestä miettii, tulee ihan vainoharhainen olo.
Ja kiitos muru verenpainemittarilainasta. Mielenrauhaa, jos ei muuta. Toivottavasti ei muuta.
Ja niin, mä ihmettelinkin, että tietääkö Valeäiti jotain, mitä minä en, kun Miniheksi tyypin nimesi 🙂 Tässä on kyllä ollut armoton bloginimen mietintä käynnissä jo useamman kuukauden, mutta en ole keksinyt mitään yhtä pöljää kuin siskollaan. Tuossa olisi aineksia, jos mätsää sukupuoleen 😀
Variaatioita oireista tosiaan löytyy laidasta laitaan. Toivottavasti sinä selviät tällä kertaa ilman!
Voi kuule, niin mielelläni nauttisinkin. Onneksi kesällä oli muutamat superhyvät viikot, kun olin ihan ällöttävän onnellinen ja raskaushuuruinen. Pelkääminen on perseestä, eikä sitä varmasti kukaan raskaana oleva halua kokea. Kukaan ei varmaankaan itse luo myöskään raskausmyrkytysoireita itselleen, vai mitä luulet? Tosin itselleni ne olivat vain hemmetin epämukavia oireita, kunnes neuvolassa kävi ilmi, että niistä kannattaisi olla peloissaankin. Raskausmyrkytys ei ole mikään nauttimisen aihe.
Meidän vauva syntyi nipinnapin täysiaikaisena ja painoi 2,9kg. Verensokereissa oli eka päivinä heittelyä. Kotiuduttiin kuitenkin kahdessa päivässä ja ohjeena oli syötöt 2h välein, yöllä sai pitää yhden 3h välin. Lisämaitoa piti antaa (aluksi korviketta, myöhemmin omaa maitoa pullosta), vaikka vauva siitä yritti kieltäytyä ja se, mikä ei valunut suupielistä, tuli pukluna ulos. Punnitukset ennen ja jälkeen syötön. Huh, mikä rumba, mutta kaikkea työtä pahempi oli huoli omasta pikkuisesta!
M-J
Toivon sydämeni pohjasta, että tämä on turha epäily ja vain normaalia raskauteen kuuluvaa! Paljon paljon tsemppiä ja jaksamista loppumetreille! Palkinto on kaiken sen arvoinen <3 :)
Siis bloginimihän on päätettävä ennen oikeaa nimeä! 😀 Mä oon jo päättänyt että jos joskus kolmannen kerran päättäisi tähän hommaan ryhtyä, sen tuotoksen bloginimi olisi ”Viimeinen”. Ellei sitten ”Vahinko” 😉
Voi kiesus. Näen heti punaista, kun joku kirjoittaa että ”mitä jos lopettaisit pelkäämästä” tai yhtä hyvä raskautta yrittävälle: ”mitä jos lakkaisit stressaamasta”.
Olen kuullut molemmat versiot, ensin meni raskautumiseen pari vuotta ja monet hoidot. Sitten kun vihdoin oli raskaana, niin kaikki pelotti. Enpä kuitenkaan tunnusta, että ihan tietoisesti olisi huvittanut pelätä, kyllä se ihan pyytämättäkin oli vallitseva olotila. Ja onhan se nyt oikeasti todellinen ihme joka kerta, kun vauvan (terveenä) syliin asti saa, että onko se nyt edes ihmeellistä, jos pelottaa! 😉
”Mitä jos lopettaisit pelkäämästä ja nauttisit raskaudestasi!” Hmm. Ehkä vikoja juttuja mitä sanoa.
Mulla oli ekassa raskaudessa hillitön verenpaineiden tsekkailu loppuraskaudessa. Oli mittari kotona ja pelkäsin, kun piti aamulla mitata. Lukemat kun oli aina hälyttävää luokkaa. Muita oireita ei ollut, mitä nyt turvotusta. Kävin neljä kertaa päivystyksessä, jossa tsekkasivat istukan virtaukset ja ottivat sydänkäyrää + mittasivat verenpaineita, jotka aina sairaalanpedissä laskivat normaalilukemiin. Siellähän en ollenkaan edes nähnyt mitä lukemat oli. Lopputulemana psyykkeen nostama verenpaine ja sitähän se kyllä mun tapauksessa olikin / on, jälleen kerran kun saan niitä lukemia aikaiseksi enkä voi neuvolavastaanotolla mittauttaa verenpainettani kun jännitän sitä niin paljon. Viimeksi keskiviikkona kävin mittailemassa lukemia ja istuin puolisen tuntia neuvolan aulassa mansetti käsivarressa…
Mutta summa summarum, on hankalaa olla täysin stressaamatta, kun niin vakavasta asiasta kyse. Mitä jos -kysymykset risteilee päässä ja kuulostelen onko päänsärkyä. Turvotusta mulla on jälleen ja toisessa kämmenessä myös kestopuutumusta. Muita oireita ei kuitenkaan.
Toivon mukaan vointisi paranee eikä raskausmyrkytystä tule! Ei sua helpolla oo päästetty. :/
Laura
Se vatsakipu tulee jos maksassa on muutoksia. Mulla sitä ei ollut raskausmyrkytyksessä koska mun ainoat oireet oli todella korkea verenpaine ja holtiton proteiinimäärä virtsassa joka nousi 3-4g vuorokaudessa kun alkoi rv 29. Lapsi syntyi rv 30+4 alateitse.
Sulla on hyvät viikot, Naistenklinikalla lääkärit sanoivat niin jo mulle.
Yritä olla rauhassa, kyllä teistä huolta pidetään.
Kiitos paljon tsempeistä ja ajatuksista! Ainakin vielä arvot ovat pysyneet sellaisina, että epäily pysyy vain epäilynä. Onneksi.