Tänään äitiysneuvolassa terveydenhoitaja otti esiin mahdollisuuden, jota en ollut edes tajunnut pelätä. Oireiden perusteella minulla saattaa olla raskausmyrkytys, tai ainakin vaara sairastua siihen. Järkytyin. Eihän mulla ole edes mitään raskausmyrkytykseen altistavia tekijöitä, kuten ylipainoa, diabetesta tai sydänsairauksia. Kokishimolleni olen kyllä antanut ihan liian usein periksi, joten sokeria olen dumpannut kehooni normaalia enemmän.

Raskausmyrkytysmahdollisuus tuli esiin, kun rutiinitsekkauksessa huomattiin verenpaineeni olevan koholla. Se on lukemana edelleen normaali, mutta koska itselläni on ollut koko raskauden matala verenpaine, on yhtäkkinen nousu syy seurata tilannetta tarkemmin.

Ja kun tämä selvisi, löytyihän niitä muitakin raskasumyrkytysoireita läjäpäin. Mulla on viime aikoina ollut päänsärkyä. Jostain syystä muutenkin tuoksuherkkä nenäni on nyt tullut erityisen herkäksi, ja olen saanut metrossa vieruskaverin parfyymipilvestä tai huuhteluaineessa dipatuista vaatteista hetkessä päänsäryn. Tällä viikolla olen istunut muutaman kerran taksissa, mikä on aiheuttanut jäätävää matkapahoinvointia ja päänsärkyä. Asioin pankissa yhden taksireissun jälkeen pilkut silmissä hyppien, ja jouduin pyytämään anteeksi sekavuuttani ja tökeröä käytöstäni.

Muutenkin päässä sätii kuin siellä olisi liikaa painetta. Korvissa humisee. Silmät tuntuvat poreilevan painekattilassa. Viime viikkoina olen kärsinyt samanlaisesta pahoinvoinnista kuin alkuaikoina ja välillä olen kontillaan ulvoen tyhjentänyt syömiäni sapuskoja vessanpyttyyn. Nämä oireet tosin luultavasti johtuivat kasvavasta kohdusta, joka liiskasi vatsalaukun kuin vesi-ilmapallon, sillä nyt vauvan laskeuduttua oksentelua ei enää ole ollut.

Turvotus on äitynyt mahdottomaksi. Jos aikaisemmin sukat tekivät sääriin vallihaudat, nyt pelkät legginssien tai sukkahousujen saumat poraavat ihoon syvät jäljet, reisiä ja vatsaa myöten. Sormet ovat nakit, joita on hankala hallita. Lisäksi varpaita ja sormia pistelee, eikä niiden tuntoaisti toimi normaalisti.

Turvotukseen liittyy myös painonnousu. Viime viikon neuvolalääkärissä iloitsin, että vain muutaman hassun kilon raskauden aikana noussut painoni oli ottanu spurtin parilla kilolla kuukaudessa. No nyt siihen pariin kiloon oli viikossa tullut melkein toinen samanmoinen lisää. Kun sitä vertaa muuten vähäiseen painonnousuun, tilanne ei enää olekaan iloitsemisen arvoinen.

Muutenkin olo on sekava, huono-oloinen ja höntti. Ihan kuin en oikeasti olisi tässä, vaan leijuisin jossain rinnakkaistodellisuudessa. Mitenkään päin ei ole hyvä olla. Vaikka olisin pystyasennossa, tuntuu kuin joku istuisi ylävartalon päällä ja puristaisi kaulaa. En saa henkeä. Kun tänään vauvan sydänäänien kuuntelun ajan piti maata selällään, keskityin tuijottamaan ikkunasta ulos, etten olisi saanut lievää paniikkikohtausta.

Raskausmyrkytystä vastaan puhuu taas virtsatesti, jossa ei ole merkkejä proteiinista. En myöskään kärsi ylävatsakivusta, kai. Näitä vihlaisuja, kipuja ja sätimisiä on välillä niin hankala erottaa toisistaan ja tarkasti paikallistaa. Siitä huolimatta käyn heti alkuviikosta taas mittaamassa verenpaineen neuvolassa, vaikka tahtoisinkin voida seurata sitä viikonlopunkin ajan. Pelottaa. Tuntuu, että luon itse oireita itselleni, kun niitä mietin.

Verenpainemittarien antamien lukemien perusteella sitten katsotaan, mihin edetään. Toivottavasti ei ainakaan synnytyksen käynnistykseen. Se kun on ainut todella toimiva hoitomuoto raskausmyrkytykseen, ja samalla asia, jota tahdon välttää viimeiseen asti. Voi kun tämä kaikki olisi vain sitä normaalia ja raskauteen kuuluvaa, ja seuranta vain hyvän neuvolajärjärjestelmän varotoimenpide.
Jaa