Mulle ei Minimen jäljiltä jäänyt raskauskiloja, mutta silti jokin oli kropassa muuttunut. Vatsa jäi pömpöttämään, vaikka ei siinä olisi ennen raskauttakaan nyrkkipyykkiä pesty. Keskikohta vatsasta valui kuin tippukivipuikko, minkä huomasi parhaiten venyneestä navasta. Eniten muutosta oli ulkonäön sijaan kuitenkin siinä, miltä kropassa tuntui. Keskivartalohallintaan keskittyvissä jumpissa en enää kunnolla löytänyt tuntumaa syviin vatsalihaksiin. Sisuskalut tuntuivat olevan vinksin vonksin.

Joillakin naisilla vatsan kanssa käy synnytyksen jälkeen vielä köpelömmin. Heille jää vatsaan suorien vatsalihasten erkaantuma, diastaasi, kun vatsa ei omin voimin pystykään palautumaan raskaudesta. Toisin sanoen sisuskalut pursuavat tuosta vatsaan jääneestä raosta ulos. Eikä ongelma ole vain ulkonäöllinen, sillä kun keskivartalo ei ole kunnossa, kropan tukikin on hukassa. Siinä sitten ihmetellään kun ryhti on kuin maleksivalla teinillä ja selkä brakaa. Lisäksi vatsaan jäänyt rako voi aiheuttaa epämiellyttäviä vaivoja esimerkiksi hengitykseen ja ulostamiseen. Kirjaimellisesti paska homma siis.

Opin tämän kaiken, kun kävin juttelemassa Babyjoyn Tara Langen kanssa. Hän on muun muassa synnytysdoula ja järjestää vanhemmuuteen liittyviä luentoja ja tapahtumia. Nyt hän on alkanut tuoda ainoana Suomessa maahan belly binding -liinoja, joilla kurotaan synnyttäneen naisen vatsa auttamaan synnytyksestä palautumisesta. Traditio on lähtöisin Malesiasta, mutta se on yleinen tapa monissa maissa esimerkiksi Keski-Euroopassa. Itse asiassa Suomessakin oli vielä muutama sukupolvi sitten tapana sitoa äidin vatsa synnytyksen jälkeen. Liinaa voidaan käyttää myös tukivyönä raskauden aikana, kuten itselläni postauksen kuvissa.

Itse kiinnostuin vatsan sitomisesta esikoisen syntymän jälkeen. Luin silloin menneiden vuosikymmenten kasvatusraamattua, Anna Wahlgrenin järkälemäistä Lapsikirjaa. Opus jäi lopulta kesken ensimmäisien kappaleiden jälkeen, sillä siinä ei juuri ollut omiin arvoihin sopivia ajatuksia ja niksejä. Mutta yksi asia siitä jäi mieleen. Wahlgren neuvoo synnyttäneitä nyörittämään itsensä pari päivää synnytyksen jälkeen, jos aikomuksena on saada kroppansa takaisin. Hän itse käytti vanhanaikaista korsettia nyöreineen, hakasineen ja luineen.

Luettuani Wahlgrenin neuvon, katsoin omaa mahaani, joka lyllyi farkkujen reunakaitaleen yli kuin turvonnut pullataikina. Enkä silloin ollut vielä edes ehtinyt kerryttää ylleni ainuttakaan niistä lähes kymmenestä vauvavuosikilosta! Päätin, että jos joskus tähän lähden uudestaan, pakkaan sairaalakassiin mukaan korsetin. Pian toisen raskauden varmistuttua googlailinkin jo aihetta ja löysin tukivöitä, jotka on tarkoitettu nimenomaan synnytyksestä palautumiseen. Olin jo tilaamassa Ipanaisesta moista, kun kuulin belly bindingista. Koska kaikki tällaiset lukemattomien sukupolvien ajan käytössä olleet traditiot kiinnostavat, olin heti varovaisen innostunut. Ja lopulta päädyin ostamaan Taralta kuvissa näkyvän liinan.

Miten belly bindingin sitten luvataan toimivan? Sen lisäksi, että se kuroo naisen keskivartaloa kapeammaksi, se auttaa kehoa palautumaan synnytyksestä. Kelatkaa nyt vaikka sitä, että melonin kokoiseksi paisuneen kohdun pitää jälkisupistuksien aikana kutistua päärynän kokoiseksi. Siinä on jo hommaa, mutta lisäksi kaikki muutkin kasvavan kohdun tieltä siirtyneet sisäelimet pitäisi saada paikoilleen. Siinä kroppaansa voi Taran mukaan auttaa sitomalla. Järkeenkäypää mielestäni.

Parhaiten sitominen toimiikin hiljattain synnyttäneillä naisilla. Mutta siitä voi olla apua, vaikka synnytyksestä olisi kulunut vuosia. Spontaania palautumista naisen kehossa tapahtuu vuoden ajan synnytyksestä. Jos keho ei ole siihen mennessä löytänyt tasapainoa ja palautunut, pitäisi viimeistään toimia. Taran mukaan Suomessa näkee paljon synnyttäneitä naisia, joilla on vatsamakkarat, vaikka äiti pyrkisikin pitämään kropastaan huolta. Lisäherkkuina saattaa olla esimerkiksi raskauden kylkiäisinä pysyväksi jääneet oireet selkäkivusta virtsankarkailuun. Kroppa yrittää näillä vaivoilla kertoa, että keho ei ole kunnossa. Taraa harmittaakin, että Suomessa kulttuuri tuntuu monesti olevan se, että mitäs äidistä, jos vauvalla vaan on kaikki ok.

Tara kertoi myös, että erkaantumat ovat yllättävän yleisiä, mutta niistä ei vain puhuta, eikä asiasta juurikaan ole saatavilla tietoa. Siksi moni lähtee kiskomaan hulluna vatsalihaksia vatsan pömpöttäessä synnytyksen jälkeen, vaikka vatsalihastreeniä pitäisi ehdottomasti välttää, jos kyseessä on erkaantuma. Jos epäilee erkaantumaa, fysioterapeutti osaa sen todeta ja antaa hoito-ohjeet, jotka voi yhdistää belly bind -liinan käyttöön. Erkaantuman pystyy Taran mukaan näkemään myös ihan perustalliainen, sillä jos linea alba, eli suorien vatsalihasten välissä oleva kalvo on hauras, sieltä yksinkertaisesti tursuvat sisuskalut ulos. Taran järjestämä Pömpöttääkö-luento tämän kuun lopussa tarjoaa lisätietoa muun muassa erkaumista ja belly binding -tekniikasta.

Palautumisen lisäksi belly bind -liina toimii keskivartalon tukena. Esimerkiksi imettäessä ainakin itse vedin alussa kroppaani ihan mutkalle, ja pian niskat ja hartiat jo sätivät. Liinan ansiosta ryhti pysyy hyvänä, eikä imetystä tai vaikka vauvan nostelua voi tehdä väärissä asennoissa.

Itse ihastuin liinassa siihen, että sen käyttöön liittyy myös ajatus naisen kunnioittamisesta. Vaatteiden päälle tuleva liina on näkyvä merkki siitä, että nainen on tehnyt suuren työn ja synnyttänyt. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että valitsin turvallisen siniharmaan liinan, kun olisin voinut kantaa ylpeänä synnytyksestä toipuvaa vatsaani vaikka sateenkaarenväreissä. Tara kertookin ilokseen huomanneen, että pikkuhiljaa naiset ovat tajuamassa, että on hyvä olla sekä nainen että äiti. Jos on pelkkä äiti, joka ei välitä omasta hyvinvoinnistaan, kukaan perheessä ei voi hyvin. Niin totta!

Belly bind -liina on itsessään viisitoistametrinen kaitale yhtenäistä puuvillakangasta, joka on värjätty käsin. Näitä Taran maahantuomia valmistaa yhdysvaltalainen kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka työskentelee doulana. Periaatteessa liinan voisi tehdä myös itse vaikka lakanoista, mutta silloin siihen tulisi saumoja, jotka ratkeavat helposti käytössä ja liinaa kiristettäessä.

Liinan saa sidottua itsekin päälleen, mutta helpoiten homma menee, jos puoliso auttaa siinä. Tara sitoi liinan päälleni tukivyön tapaan, eli se laitettiin napakasti alaosasta, mutta muuten jätettiin löysäksi. Synnytyksen jälkeen se sitten sidotaan päälle kunnolla kiristämällä, naisen kroppaa kuunnellen. Jo tukivyökokemuksen perusteella voin sanoa, että taidan tulla rakastamaan tätä. Tuli niin ihana napakka tunne, että olisin heti halunnut sen tiukemmalle koko matkalta.

Liinaa voi alkaa käyttää 4–5 päivän kuluttua alatiesynnytyksestä ja 2–3 viikkoa keisarinleikkauksen jälkeen. Sitä pidetään yleensä aamusta iltaan, mutta mikään ei estä pitämästä sitä myös öisin. Se sidotaan aivan rintojen alapuolelta häpyluulle saakka, ja sen kireyden eri kohdista voi kätevästi itse päättää. Suosituksena on käyttää liinaa 40 päivää, mutta vain nainen itse tuntee kehonsa niin hyvin, että osaa sanoa, milloin olo on hyvä. Joillakin se vie vähemmän aikaa, joillakin kauemmin.

Jahka itse pääsen belly bind -liinan kanssa tositoimiin, aion kertoa tuloksista myös teille. Vaikka toivon liinan auttavan pömpön kanssa, se käyttäminen on myös osoitus siitä, että arvostan itsenäni. Tällä kertaa aion ajatella vauvan lisäksi myös itseäni ja hoitaa itseni kuntoon synnytyksen jäljiltä.

Jaa: