13,52 euroa. Se on summa, jolla olen tehnyt kuluneen kuukauden aikana ostoja kaupoissa, joissa voi vilautta Pins-etukorttia. Kun reilu kuukausi sitten kirjoitin Pins-kortista, olin varovaisen innostunut kuluttaja. Haaveilin siitä, että kahden kauppaketjun monopoliin tulee oikeasti varteenotettava kilpailija, johon ilokseni saavat liittyä mukaan myös pienyrittäjät ja nettikaupat. Mikä sitten meni pieleen?
Suurin osa perheemme juoksevista kuluista laukkaa suoraan lähiruokakauppojemme kassoihin. Ja ne ovat juurikin niiden kahden monopolin edustajia: Alepa, K-market ja S-market. Selkeästi edullisemmassa Lidlissäkin pyrimme välillä käymään, mutta kiireessä se ei toimi, sillä kohtalaisesta hevi-osastosta huolimatta kasvisyöjä ja luomun suosija joutuu kipaisemaan saksamarketin jälkeen vielä toisessakin kaupassa. Pins-kortin piiriin kuuluvat Siwa ja Valintatalo, enkä edes tiedä, missä heidän lähimmät toimipisteensä ovat.
Aloin tutkia tiliotettani kolmen viime kuukauden ajalta selvittääkseni, mitkä yritykset lompakostani hyötyvät. Ruokakauppojen lisäksi toistuvia maksuja saavat HSL, jossa lataan matkakorttini sekä VR, jolla matkataan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toistuvia menoja on myös salimaksut Satsille sekä hillittömät vakuutussummat, joita maksamme pääsääntöisesti Tapiolaan. Jälkimmäinen kuuluu S-ryhmään. Syömme myös melko usein ulkona, joten yleensä yksityisomistuksessa olevat ravintolat saavat osansa elannostani. Tiliotteella useimmiten toistuvat ravintolat olivat männä kuukausina Döner Harju, Sandro ja Fafa’s. Näiden lisäksi tiliotteella toistuivat muutamaan otteeseen Stadium, Marimekko ja Finnkino, joista ainakin kahdella ensimmäisellä on omat etujärjestelmänsä.
Itse riemastuisin etenkin HSL:n ja VR:n liittymisestä Pins-etujärjestelmään. Matkahuollon matkoistahan etua jo saa, mutta kuluneen kuukauden aikana olin Matkahuollon kanssa tekemisissä vain pakettiasioissa. Niistä ei etua kerry ainakaan vielä. Nyt ainoat ostokseni tuon 13,52 euron edestä tein Suomenlinnan Siwassa saariretkemme aikana. Tuokin summa olisi jäänyt höyläämättä Pins-kortille, jos en itse olisi ollut aktiivinen. Kortin saaminen sai pinnan kireäksi.
En ole käyttänyt viime vuosina aktiivisesti Pins-kortin edeltäjää, Ykkösbonusta, joten siksi en saanut Pins-läpyskää kotiini automaattisesti. Tilasinkin sen netistä. Sivusto taisi olla tuolloin pahasti ruuhkautunut, ja perusasiakkaana olisin jo luovuttanut takkuavan nettisaitin kanssa. Jostain syystä en koskaan saanut tietoa tilaukseni menemisestä läpi tai siitä, että kortin tulossa kestää kolme viikkoa. Luulin tilaukseni haihtuneen bittiavaruuteen ja aloin parin viikon kuluttua hätäillä, sillä kortin testaaminen ilman korttia menisi jännäksi. Nappasinkin silloin Siwassa asioidessani kassalta kortin, mikä oli superhelppoa. Tai sitten ei.
Yritin aktivoida korttia netissä tiliini, mutta sivusto junnasi kehottaen vuorotellen kirjautumaan sisään ja vuorotellen vaihtamaan salasanan. Kesäkuun alussa soitin Pins-järjestelmän asiakaspalveluun, mitä en todellakaan olisi vaivautunut tekemään ilman tätä yhteistyötä. 20 minuutin jälkeen puhelu katkeaa. Seuraavaksi puhelu katkeaa 4 minuutin jonottamisen jälkeen. Kolmannella kerralla jonotan 32 minuuttia, kunnes asiakaspalvelija vastaa.
Säätämisen jälkeen selviää, että en ole saanut aktivoitua korttiani, koska sivuston herjaamisesta huolimatta minulle on matkalla kortti. Lopulta 12 minuutin puhelun jälkeen saan asiakaspalvelijan avulla jo hallussani olevan kortin aktivoitua. Tämä puhelurumba maksoi minulle 8,35 senttiä + 17,17 senttiä minuutti, eli lähes 12 euroa. Oman käsitykseni mukaan Pins-ohjelma perii kuluttajasuojalain mukaan liian isoja puhelinpalvelumaksuja. Ellei sitten pääse lain porsaanreiästä, jonka mukaan puheluiden enimmäishinta ei koske esimerkiksi maksullisia neuvontapalveluita. Oli miten oli, mielestäni asiakkaan ei kuuluisi maksaa siitä, että selkeästi ylikuormittuneen nettisivuston ja asiakaspalvelun takia homma ei rullaa.
Eipä siis tullut Pins-kortista pelastajaa etukorttikaaoksessa olevaan kukkarooni. Luultavasti minulla on taas vain yksi ylimääräinen kortti, josta ei lopulta ole mitään hyötyä. Tekisi mieli silputa kaikki omistamani etukortit ja elää vapaana jokaisesta leimakortista, muovietuläpyskästä ja alennuskupongista. Silti menin kiltisti ostamaan uuden lompakon reunoistaan hajonneen tilalle ja asettelin sen sisälle kortit nättiin riviin.
Ja tuo ”etu” on järjettömän pieni, laskujeni mukaan jopa ykkösbonusta pienempi! 7,5 pinsiä per 10 euron ostos. 1000 pinsiä vastaa 6 euroa. Että aika lailla saa ostella…
En ikinä saanut Ykkösbonuksesta mitään, ostoja olisi pitänyt olla muistaakseni 1000 eurolla vuodessa että olisi 5 euron edun saanut. Harva kantaa tuollaista summaa pieneen, kalliiseen, ei ertyisen laadukkaaseen ketjukauppaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288696433290.html tuossa jutussa aika hyviä pointteja.
Kiitos rehellisestä asiakaskokemuksen jakamisesta!
Kiitos tästä kirjoituksesta Hanne! Taidanpa jättää rekisteröitymättä tuonne Pins-palveluun, vaikka suunnitelmissa oli. Ei maksa vaivaa. Hyvää juhannusta! 🙂
Minusta on kiva lukea näitä rehellisiä postauksia. Usein kun yhteistyökuviot ovat hehkutusta täynnä. Miten on hyvät kengät / murot / välipalat / etuohjelmat.
Mulle kävi vähän samalla tavalla, että tilasin itselleni kortin ja miehelle tulikin niitä kaksin kappalein. Siinä sitten ei pystynyt enää vaihtamaan rekisteröintiä toiseen korttiin. Laitoin asiakaspalveluun viestiä viikkoja sitten ja vastausta ei ole kuulunut. Eipä kovin lupaavaa, kun heti alkuun jättävät vastaamatta yhteydenottopyyntöihin.
Tästä mäkin tykkäsin! Pinsit sulle! 🙂 Luin tänään toisen postauksen samasta etukortista ja vaikka rivien välistä pystyikin lukemaan, että ko. kortti nyt ei tullut ihan tarpeeseen, niin tätä oikeaa rehellisyyttä todellakin arvostan (että kerrotaan huonot puolet konkreettisesti) ja varmaan aika moni muukin lukija. Yleensä kuulee, että jos kirjoittaja ei ole tyytyväinen testaamaansa tuotteeseen/palveluun, siitä jätetään vaan kirjoittamatta blogiin. Sun tapasi on kyllä se oikea. Herää vaan kysymys, että onko se jokin kirjoittamaton sääntö, että huonosta tuotteesta/palvelusta ei saa sanoa mitään, ainoastaan jos on positiivista sanottavaa? Vai velvoitetaanko siihen ihan kirjaimellisesti?
Itselleni suurin etu tästä läpyskästä on edun kertyminen nettikaupoista. Yllättävän paljon on kertynyt pisteitä, vaikken siwassa tai valintalossa asioi juuri koskaan. Käsittääkseni monesta nettikaupasta noita pisteitä kertyy suhteessa enemmän. Meille siis tilataan lemmikkien ruuat, piilarit ja jonkin verran vaateostoksia aika säännölisesti.
Tämä oli ensimmäinen reilusti negatiivinen yhteistyöpostaus, johon olen koskaan törmännyt – siitä kiitos. Mä seuraan lähes 150:aa blogia, et sikäli aika surullista… Ja en laske negatiivisiksi sellaisia tyypillisiä ”tuote on tosi ihana mutta olis kiva jos se olisi hiukan riittoisampi” -hymistelyjä. Ei tää vielä mitenkään mua saanut blogiyhteistyöjuttujen faniksi (inhoan niitä edelleen), mutta ilahdutti yhtä kaikki 🙂
Isoin ongelma kaikissa etuohjelmissa on asiakkaan ostoskäyttäytymisen tarkka seuranta.
Saatavien Pinssien määrä vaihtelee kauppojen mukaan, esimerkiksi yksityisyrittäjät saavat itse määrätä, kuinka paljon Pinssejä antavat asiakkaalle vastineeksi ostoistaan.
Mäkään en muuten muista saaneeni ikinä Ykkösbonuksesta mitään, vaikka Valintatalo oli Tampereella asuessamme lähikauppamme. Jännä, miten sen kortin – oli se mikä etukortti sitten ikinä – kuitenkin jaksaa melkein aina kaivaa kassalla esiin.
Mä mietin Pinssistä kuullessani, että tämä olisi hyvä kortti just pienituloisille, yksinasuville, pienille perheille ja autottomille perheille, jotka eivät asioi jättimäisissä automarketeissa. Me kuulutaan ainakin tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Mutta ei, ei se sitten mennytkään ihan niin ainakaan meidän kohdallamme.
Ole hyvä! Rehellisyys on tietty aina mukana postauksissani, mutta harvemmin onneksi näin pahasti joutuu pettymään testaamaansa palveluun / tuotteeseen.
Ole hyvä! Ei tosiaan mielestäni maksa sitä vaivaa, minkä mä näin. Etenkään jos lähikaupat eivät satu olemaan Siwa tai Valintatalo. Toivoakseni palvelu kuitenkin alkaa pelittää paremmin alun kaaoksen ja asiakkaiden palautteiden perusteella. En voi olla ainoa, jolle palvelun takkuamisesta jäi halju fiilis.
Paljolti mullakin on hehkutusta, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lähden mukaan juttuihin, jotka koen hyviksi. Mä en halua lähteä yhteistyöhön esimerkiksi teollisten lastenruokavalmistajien tai einesruokaketjujen kanssa (no luomu- tai muuten ekohippisellaisia voisin harkita), joten nurisemiset jäävät siksi vähäiseksi.
Vaikka Pins oli pettymys, muuten tykkäsin tästä yhteistyöstä. On kiva päästä kokeilemaan ja kirjoittamaan jostain, mikä konkreettisesti koskettaa monia lapsiperheitä. Että vaikka olisin aavistanut lopputuleman testikuukauden jälkeen, olisin silti varmasti lähtenyt yhteistyöhön mukaan.
Äh, ärsyttävää ja sekavaa! Asiakaspalvelun mitoituksessa ei ole todellakaan taidettu varautua siihen, että homma tökkii ja pahasti.
Kiitos Pinsseistä 😀 Mäkään en kirjoita esimerkiksi huonoista lapsille tarkoitetuista hygieniatuotteista tai vaikka kasvatuskirjoista, sillä en näe pointtia antaa niille tilaa. Kirjoitettavaa on muutenkin enemmän kuin aikaa. Poikkeuksen tähän tekee sitten se, jos kyseessä useita tuotteita ruotiva testi tai maksettu yhteistyö. Tällöin tuotteesta / palvelusta tietenkin kirjoitan, oli se hyvä tai huono.
Luultavasti blogimaailmassa liikkuu edelleen niitäkin mainostajia, jotka yrittävät tai ainakin vihjailevat, että vain positiivista saa sanoa. Mulle tällaisia ehdotuksia ei kukaan kehtaa esittää, mihin vaikuttaa varmasti myös se, että hoidan yhteistyöt pääsääntöisesti Suomen Blogimedian kautta. En usko että kukaan vähäänkään ammattimaisesti kirjoittava bloggaaja moisiin ehtoihin edes suostuisi. Tai sitten olen vain sinisilmäinen.
Omalla tontillanikin tuote- tai palveluyhteistyöt ovat yleensä positiivisia. Siihen on syynä se, että torppaan heti alkuun yhteistyöt, jotka eivät sopisi blogiini tai omaan ajatusmaailmaani. Vaikka Pins ei mua vakuuttanutkaan sitten lopulta, yhteistyöstä tykkäsin kyllä kovasti. Oli kiva kertoa omia kokemuksia palvelusta, joka koskettaa monia lukijoistani.
Mäkin olisin luullut, että nettikaupoista olisi jotain kertynyt. Järjestelmään kuuluvassa Reimassa esimerkiksi asioin säännöllisesti, mutta nyt ei vain osunut sitten yhtään ostoa sinnekään. Mikä eläintarvikeliike Pinssiin kuuluu? Mekin tilataan kissojen sapuskoja netistä, joten siinä voisi laittaa Pinssejä ropisemaan.
Harvemmin sitä onneksi joutuu yhteistyöpostauksien tuotteisiin / palveluun pettyä, kun voi itselleen sopimattomat yhteistyöt torpata heti alkuunsa. Vaikka Pins ei mua vakuuttanutkaan, tällaisia suurta joukkoa koskettavien palveluiden testaamisia teen aina mielelläni.
Mä en inhoa blogiyhteistöitä, rakastan niitä. Ne mahdollistavat esimerkiksi nyt sen, että voin kesän ajan ottaa ns. oikeissa töissä melko rennosti ja siten toivoakseni pitää sisälläni kasvavan lapsen yksiössään täysiaikaisille viikoille asti.
Se ei haittaa mua itseäni vähääkään. Jos ne kostuvat siitä, mitä vessapaperimerkkiä suosin, se ilo heille suotakoon.
Zooplus ainekin kuuluu.
Sieltä me just tilataankin. Mutta en löytänyt Zooplussan sivuilta nytkään asiasta mitään mainintaa. Siellä puhutaan vain heidän omien ZooPlusPisteiden kerryttämisestä, joita voi käyttää heidän omassa palkkiokaupassaan. Myöskään googlaus zooplus + pins ei tuottanut ainakaan ekalle sivulle asiasta mitään. Että jos Pinssiin kuuluvat, huonosti on sekin asia hoidettu.
Oen löytänyt Pinssiin kuuluvat kaupat heidän omien sivujensa kautta. Siellä e-Shopista löytyy lemmikkieläimet, näyttäisi olevan Zooplussan lisäksi muutama muukin liike.
Tämä oli myös mulle ensimmäinen negatiivinen yhteistyöpostaus johon olen törmännyt. Kiitos siitä! Ehkä tämä rohkaisee muitakin bloggareita kertomaan rehellisesti mielipiteensä. Joskus ihan käsittämättömistä ja tyhjänpäiväisistäkin tuotteista näkyy valtavaa hypetystä. Meidän lähikauppa on Valintatalo ja itsekkin sain kassalta pinskortin käteeni, tosin en ole vielä muistanut rekisteröidä sitä. Tuota olen miettinyt että paljonko se sitten oikeasti kerryttää mutten ole vaivautunut kaivamaan vastausta. Tästä se sitten sopivasti tulikin! Kiitos! Jatkan s-marketin ja Lidlin kuluttajana 🙂
Vähän aikaa minä iloitsin et jes, matkahuollosta saa pinssejä, mutta ilo loppui lyhyeen, kun kävi ilmi, että VAIN verkkokaupasta tilattuihin lippuihin. Juuri sille pohjois-karjalan reissulle millä kävin tuossa alkukesästä, ei yhteenkään bussivuoroon, jolla olisin ollut liikkeessä, voinut varata lippua netistä. Tympäisi suuresti. Meillä on siwa lähimpänä kauppana, mutta silti eniten tulee käytettyä k-ryhmää, kun alennukset minusta siellä ovat suurimmat.
Niin no aivan, sitä kautta löytyy. Omituista, että kaupan sivuilta siitä ei etsimälläkään löytynyt mitään mainintaa.
Kertyvät pinssit vaihtelevat ihan kaupan mukaan, sillä esimerkiksi pienet yksityisyrittäjät saavat määrittää antamansa pinssit itse. Kertymiseen vaikuttaakin varmaan eniten päivittäisostokset ruokakaupassa.
Täh? No jo on. Eihän tuosta tule asiakas kuin vihaiseksi.