Lento Kanariansaarille meni hyvin. Se viihtyi yli kuuden tunnin lennon ajan reppuun pakattuja viihdykkeitä tutkien ja torkahtikin hetkeksi. Vain ruokailutilanne ahtaissa tiloissa meinasi hermostuttaa. Voita oli rinnuksilla, tomaattikastiketta sylissä ja puolet tarjottimen sisällöstä ruokailun lopuksi lattialla, kun vieruskaveri vahingossa potkaisi pöytää.

Heiluva laivamatka Gomeralle sai hiljaiseksi, kun se selkeästi ei tiennyt, onko huojuminen ja heijaaminen tavallaan ihan hauskaa vai vain ihan kamalan oksettavaa. Hotellilla se selkeästi oli vähän pettynyt, kun netistä sille näytetyt kuvat eivät vastanneet todellisuutta majapaikasta. Lisäksi pienen uima-altaan vesi on jäätävää, mutta kyllä se silti sinne uhosi menevänsä polskimaan.

Retkellä vuoriston huipulla sijaitsevassa kansallispuistossa se selkeästi pyrki esittämään reipasta parhaansa mukaan, vaikka collarit ja tuulitakit eivät todellakaan olleet tarpeeksi lämmin varustus sateiseen ja tuuliseen +9 asteen lämpötilaan. Ei ehkä tullutkaan muille matkaseurueen jäsenille yllätyksenä, että nälkäkiukun yltyessä se viimein teki selväksi, että luuli jättäneensä tämän kuramutapaskasään kotiin – jossa itse asiassa on nyt paljon kivempi sää kuin täällä.

Autossa se on viihtynyt ihmeen hyvin, vaikka yleensä tulee aika helposti matkapahoinvoivaksi ja on muutenkin vähän huono istumaan pitkiä aikoja paikallaan tekemättä mitään. Mutta se on selkeästi perinyt äitinsä pelon korkeisiin paikkoihin. Eksyimme tänään puolivahingossa todella kapealle serpentiinitielle, jonka reunalla ei ollut minkäänlaista aitaa antamaan edes kuvitteellista suojaa monen sadan metrin pudotukselle alas laaksoon. Yllättävän pitkään se jaksoi olla reipas, ihan kuin ajatellen muita matkaajia ja heidän mahdollisia pelkotilojaan, kunnes vahingossa antoi yhden paniikkikyyneleen valua poskelle. Se mursi padon, mitä seurasi hysteeriseksi yltynyt itkukohtaus.

On sillä selvästi ollut kivaakin. Se on innoissaan vehreydestä ympärillään ja tykkää tutkia kukkia ja siellä täällä kasvavia hedelmäpuita. Henkäisevän kaunista maisemaa se osoittelee innoissaan ja hengittää raikasta sekä kosteaa meri-ilmaa syvään sisäänsä. Alempana meren lähellä myös ilma on lämpimämpää, mikä tuntuu sitä miellyttävän. Se on nukkunut hyvät yöunet ja makoisat päiväunet missä ja miten vain. Ruoka on sen mielestä ollut tuoretta, raikasta ja yksinkertaisen hyvää. Kotona se ei yleensä liiemmin perusta perunoista, mutta täällä se söisi varmaan pelkästään niistä itsensä ähkyyn.

Se on ollut myös yllättynyt, miten hyvää kahvia joka paikasta saa. Lähikaupasta ostettu halppispunkkukin saa aikaan tyytyväisiä huokailuja. Se on myös pirun onnellinen siitä, että sillä on mukanaan asian kuin asian lungisti ottava mies ja luultavasti maailman sopeutuvaisin lapsi, jonka mielestä loma on täydellisen onnistunut viimeistään silloin, kun hotellin ikkunasta näkyy laakson pohjalla löntysteleviä kilipukkeja ja kanoja.

Jaa