<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} p.MsoListParagraph, li.MsoListParagraph, div.MsoListParagraph {margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:36.0pt; mso-add-space:auto; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} p.MsoListParagraphCxSpFirst, li.MsoListParagraphCxSpFirst, div.MsoListParagraphCxSpFirst {mso-style-type:export-only; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:0cm; margin-left:36.0pt; margin-bottom:.0001pt; mso-add-space:auto; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} p.MsoListParagraphCxSpMiddle, li.MsoListParagraphCxSpMiddle, div.MsoListParagraphCxSpMiddle {mso-style-type:export-only; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:0cm; margin-left:36.0pt; margin-bottom:.0001pt; mso-add-space:auto; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} p.MsoListParagraphCxSpLast, li.MsoListParagraphCxSpLast, div.MsoListParagraphCxSpLast {mso-style-type:export-only; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:36.0pt; mso-add-space:auto; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} /* List Definitions */ @list l0 {mso-list-id:1221013932; mso-list-type:hybrid; mso-list-template-ids:-435507936 -1907199068 67698713 67698715 67698703 67698713 67698715 67698703 67698713 67698715;} @list l0:level1 {mso-level-tab-stop:none; mso-level-number-position:left; text-indent:-18.0pt; mso-ansi-font-weight:bold;} ol {margin-bottom:0cm;} ul {margin-bottom:0cm;}
–> <!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} –>
Lähiössä on viime aikoina ollut hiljaista. Toivottavasti siihen ei ole ollut syynä se, että Minimen takalisto kasvoi sopivan kokoisiksi new born -kestovaippoihin ja aloitimme elämässämme kauden, jolloin kodin vapailla pinoilla roikkuu aina joko ureaisia tai puhtaita vaippoja kuivumassa. Toivottavasti siihen on ollut syynä se, että
perhepetimeininki on alun kokeilun jälkeenkin toiminut kuin voi paahdetun ruisleivän päällä ja näin ollen lopettanut mutsin tarpeen pitkittää ”nukkumaan” menemistä notkumalla blogosfääreissä vuorokauden paremmalla puolella.
Koska olen sujautellut enemmän taittoimuja taskuvaippojen sisään kuin lukenut bloggauksia, vastaan
Project Maman Katjan tunnustukseentörkeän myöhässä.
Kirjaprojektinsa kässärin kustannustoimittajalle jättämisen kunniaksi hän läväytti muutamalle blogille
Vuoden mutsi-palkinnon ja yksi niistä löysi tiensä Herttoniemeen saakka. Lähiömutsi on niin otettu moisesta huomionosoituksesta, että melkein vetää nolouksissaan haaroista virtyneet kotikalsarinsa pään yli. Spandexit ovat muuten hemmetti vieläkin mammamallisia, joten moinen temppu onnistuisi helposti!
Tunnustuksen saamiseen liittyy haaste, jossa blogisti täydentää muutamat lauselitaniat omilla ajatuksillaan. Minä tein työtä käskettyä:
1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun… hiippailen vauvojen iltasatuajan jälkeen ystävieni luota tai kaupungilta takaisin kotiin Minime kantoliinassa takin alle kätkettynä. Toivon, että kukaan kerrostalomme lastenhoitoasia -kyttääjä ei näe tai joudun kuuntelemaan luennon siitä, miten vauvan pitää olla omassa sängyssään iltakuudelta. Kaupan päälle kysymättä tarjotaan myös muita vauva-aiheisia luentoja.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on… asioiden suunnittelu oman navan tuijottelun sijaan kolmen ihmisen menemisiä ja tarpeita ajatellen. Aikana ennen vauvaa (aev.) unohdin reissuja täpinällä suunnitellessani monesti miettiä, kukas sitten hoitaa kissoja loman ajan. Nyt setissä on vielä yksi kakkaava otus lisää. Ostin eilen hiihtolomareissullemme junalippuja netissä. Juna oli jo lähes täynnä, joten palapeli, jossa paikoilleen piti sijoittaa kaksi aikuista, yksi vauva, kaksi lemmikkiosastopaikkaa vaativaa kissaa kantokoppineen, yhden vaunut ja koko konkkaronkan matkatavarat osoittautui liian hankalaksi. Jouduin konsultoimaan VR:n asiakaspalvelua saadakseni kaikki palikat kohdilleen.
<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} 3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän… nälkäisenä poikkeaa milloin minnekin pystytettävään pop up -maitobaariin ja muutaman imaisun otettuaan vilkaisee minua silmiin ja viestittää ”jestas mutsi, miten hyvät sapuskat sä olet taas laittanut”.
4. Kello 12 yöllä olen yleensä…. unihiekasta tokkuralla. Jos Lähiöjeppe on yön töissä, yritän juuri hiipiä suihkuun sillä aikaa, kun Minime seuraa touhua vierestä sitterissä nököttäen. Välillä mutsin itseensä sijoittama aika hyväksytään ja jopa sinetöidään nukahtamalla, mutta toisinaan – juuri kun olen saanut sampoot päähän – Minime ilmoittaa äänekkäästi pakottavasta tarpeesta päästä syliin nyt ja heti. Jos Lähiöjeppe on kotosalla, saattaa olla käynyt niin mahtis homma, että koko perhe on iltapalasta täynnä, iltapesuista puhtaana ja jännittävästä arjesta väsähtäneenä nukkumassa.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä…. yöpaita maidosta märkänä torkkumassa ja pohtimassa, miten muka aikana ennen vauvaa (aev.) aamu oli sitä parempi, mitä aikaisemmin se alkoi. Onneksi mikään ei herätä tokkuraisesta olosta huolimatta varmemmin kuin vauvan vaihda nyt hitto sentään nää mun vaipat ja sitten sitä safkaa niin kuin olis jo -komento.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että… yleensä sitä kuulee vanhempien toivovan lapsilleen parempaa elämää kuin itselleen, mutta sun ansiostasi ja sun kanssasi mä voin toivoa, että Minime tulee olemaan elämässään yhtä onnellinen kuin minä – ja jos se ylipäätään on mahdollista, vielä onnellisempi. Joskus myös kuulee, että äidit toivovat tyttäriensä löytävän rinnalleen paremman miehen kuin he itse ovat saaliikseen saaneet. Mä en voi muuta kuin toivoa, että Minime tulee joskus löytämään kumppanikseen jonkun yhtä upean ihmisen kuin sinä.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että… kiitos. Olet hurjan rakas ja nyt mä vasta ymmärrän edes vähän, mitä olet mun puolesta tehnyt. Mä olen onnekas, että mulla on ystävänä ja äitinä sinut. Sun ja isin läpipuskema kasvatustapa, joka sotkee iloisesti vallatonta hippeyttä, hullunkurista porvarillisuutta, päätöntä landepaukkuutta, iloista seikkailunhalua ja ymmärtävää avarakatseisuutta on just hyvä. Siitä voi mainiosti ottaa mallia, niin ei tässä hommassa mene täysin metsään.
8. Viimeksi kiroilin, kun…. joku oli jättänyt alakerran pesutiloihin lapun, jossa isoilla kirjaimilla kerrottiin, että sunnuntaina ei pestä pyykkiä. Vaisso, no meillä pestään, ihan kolmen koneellisen verran. Maksutta käytössä olevia taloyhtiön pesukoneita en kuitenkaan käytä, sillä jengi pesee niissä pyykkiä sellaisilla myrkyillä, että se katku haisee kellaritiloista rappukäytävään asti. Pesen pyykit omalla koneella, mutta pyykkishown suuruudesta johtuen käytän taloyhtiön kuivaushuoneita. Näin tein myös nyt sunnuntaina, alakerrasta kun sellaiset tyhjillään kerran löytyy. Joku oli sitten ottanut asiakseen käydä tarkistamassa, että seitsemäntenä päivänä on varmasti rauha maan päällä ja taloyhtiön pesutuvassa. Ja vielä sanotaan, että kotimutsit on ne, joilla ei ole elämää.
9. En ole koskaan osannut… olla tarpeeksi kiinnostunut tuiki tuntemattomien muksuista. Oma aikaansaannokseni on tietenkin kulmakunnan ihanin, söpöin ja kiinnostavin. Ystävien muppelot ovat myös hauskoja tyyppejä. Mutta ei kuulkaa voisi vähempää kiinnostaa minkä ikäisiä, painoisia ja pituisia random-mutsikollegoiden naperot ovat. Siksi koen välillä oloni kovin epämiellyttäväksi yleisissä lastenhoitohuoneissa, joissa jokainen vaipanvaihtaja on potentiaalinen toisen muksuista innostuja. Nyt olen jo oppinut heidän voi onpas se pieni ja ihana minkä ikäinen onko kakkaa kuinkas se noin hienosti päätä kannattelee voi hellanlestas -litaniansa jälkeen kysymään takaisin epämääräisesti jotain lapsiaiheista, vaikka heidän tarinointinsa kuuntelemisen sijaan mietin jo, mitäs seuraavaksi syötäisiin.
Onneksi en enää ole raskaana, sillä silloin oli hemmetin piinavaa osua samaan aikaan ja paikkaan jonkun toisen pystyvatsaisen kanssa. Yritin aina katsella seinille, ettei vaan joutuisi katselemaan sitä tässä sitä ollaan, samassa tilassa -hymyä. Ainut asia, joka meitä yhdistää on se, että ollaan sutinoitu ilman ehkäisyä (tai ainakin toimivaa sellaista…)! Neuvolatarkastukset olivatkin yhtä tuskaa, sillä siellä pystymahaisia miinoja osui tielle väistämättä. Kerran neuvolan terveydenhoitaja löysi minut piilottelemasta käytävän taaimmaisen kulman takaa. Hän oli huolissaan, kun olin näyttänyt niin huonovointiselta ja halusi ehdottomasti, että menisin pitkäkseni. Hän ei oikein tiennyt, miten asennoitua, kun kerroin, että huonovointisuuttani ei suinkaan aiheuta raskauteni (muuta kun välillisesti), vaan muut äidit.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on… viettää aikaa miehen kanssa ilman aikatauluja ja suunnitelmia jossain eksoottisessa ja lämpimässä paikassa. Silloin voi poiketa ruuhkaisille markkinoille ilman huolta siitä, että vaunuilla ei mahdu tai kantoliinassa muksu saa hittiä. Silloin voi syödä ravintolassa käyttäen sekä haarukkaa että veistä ja tilata listalta tulista ruokaa valkosipulilla ilman, että tarvitsee pelätä oman safkan vaikutusta muksun saamaan maitoon ja vatsavaivoihin. Silloin voi kuljeskella rannalla ilman että tarvitsee miettiä, missä voi kätevästi vaihtaa vaipan, jos tarve ilmenee tai mihin pysähtyä imettämään pakkaselta suojassa. Silloin voi unohtua rantabaariin jalat hiekkaan kaivautuneena, vaikka pimeä on jo laskeutunut, sirkat sirittävät ja varmuus majapaikasta on vielä vähän niin ja näin. Silloin voi ensimmäisen kaljan jälkeen tilata toisen ja vaikka pehmeään humalaan vaadittavan määrän. Niin ja silloin voi ilman suunnittelemista ja aikataulutusta ottaa ne housut pois jalasta.
Kyllä mä luulen että Minimeelle kehittyy samanlainen valikoiva maku. Sieltä se valkkaa kumppareissa ja si myöhemmin verkkareissa köpöttelevän könsikkään. Joka sitte kyllä joskus sonnustautuu pikkasen paremmin. Eli kaikki pointsit menee siis ”äitille” että uskaltaa katsoa syvemmälle! Onneksi jaksoin sillon uskoa itseeni ja yrittää verkkareista huolimatta! Iskin siis maailman kuumimman ja rakkaimman lähiömutsin ever!
Jos poika lampsii ala-asteen pihassa viisi numeroa liian isoissa Kontioissa, sillä täytyy olla hyvä huumorintaju. Jos jätkä ilmestyy kotibileisiin suoraan treeneistä verkkareissa, sillä täytyy olla hyvä perse. Ja viimeistään kiinnostus heräsi siinä vaiheessa, kun tajusin, että jätkä oli eka ja viimeinen, joka saa verkkarit näyttämään niin kuumilta. Hyvin isketty siis, edelleen kolisee!
Voi teitä Lähiöjeppe ja Lähiömutsi…! 🙂 Ja Minime, eiku mini-te! Huomenna nähdään!
Mä täällä vähän kauhulla mietin, että saisko Veeärrältä varattua oman junavaunun meille ja meidän tarpeistolle… Mutta läpi ylibuukattujen junavaunujen, täältä tullaan! Ihan nääääääin ihana nähdä!
Mä olen tainnut asua joskus samassa taloyhtiössä 🙂 Siellä sellainen vanhempi (aika ikivanha) mies toimii pyykkipoliisina. Jos olit 3 minuuttia myöhässä varatulta vuorolta, niin jo luki listassa että ”TURHA VARAUS!” vapisevalla käsialalla raapustettuna… älä siitä piittaa, ei sillä ole muuta elämässä kuin pyykkitupa…
”Onneksi en enää ole raskaana, sillä silloin oli hemmetin piinavaa osua samaan aikaan ja paikkaan jonkun toisen pystyvatsaisen kanssa. Yritin aina katsella seinille, ettei vaan joutuisi katselemaan sitä tässä sitä ollaan, samassa tilassa -hymyä.”
Aijai. Häpeän puna nousee poskille. Tunnustan avoimesti aloittaneeni useita keskusteluja sillä verukkeella, että molemmilla on iso maha, tai pieni tyyppi kainalossa.
Eikä SIINÄKÄÄN vielä kaikki: kerran tai pari olen rohjennut puhumaan vieraalle ihmiselle, vaikka ainoa, mikä meitä on käsittääkseni yhdistänyt, on se tosiseikka, että olemme molemmat saman paikallisen säätilan armoilla. (Kerran puolestani vastasin keskustelunavaukseen, jossa ainoa minua ja keskustelukumppaniani yhdistävä tekijä oli bussin penkki, mutta se oli ulkomailla ja täten varmaan ihan ok.)
Katumusharjoituksen paikka.
Voi olla! Mutta liekö ikivanhasta aika jättänyt, sillä hänen paikkansa on ottanut ikivanhaa lähestyvä nainen. Mä epäilen vahvasti, että se asuu pyykkituvassa.
Säätilakeskustelut ja bussikeskustelut eivät kuulu syntilistalle, joten niistä ei tarvitse itseään piiskata. Mutta jos olet hymyillyut tietäväistä hymyä isovatsaisten kohdatessa (vertaa liikennevaloihin samaan aikaan osuvat samanlaiset autot omistajineen), määrään rangaistukseksi kaksi käsin tehtävää kakkavaippapyykin pesukertaa.
Tästä asiasta pitäis oikeastaan tehdä tilannepäivitys. Jouduin raskausaikana tosissani tehdä töitä saadakseni itseni tottumaan uuteen elämäntilanteeseen. Ihan siihen pisteeseen saakka, että muutaman kerran sitä paruin neuvolassa ja kotona henkinen pahoinvointi sai oksentamaan. Siksi äitilandian pumpulissa jo täysin rinnon kiehnaavaa mutsikollegaa oli hankala ottaa vastaan. Nykyään aivot on jo vaippapyykin mukana pesty, joten olen tästä hommasta ihan fiiliksissä. Siksi viime viikolla sain itseni kiinni uudesta tilanteesta: kyselin tuikituntemattomalta mutsilta sen tuikituntemattoman vauvan ikää.
Hih, mikä mainio selvitys! Minä lähiömutsin tuntevana myös mietiskelin, jotta mistäköhän moinen mutsikollegakauhu johtui. En nimittäin saanut sitä mitenkään päin sopimaan lähiömutsin luonteenpiirteisiin. Itse arvelin sen johtuvan lähiömutsin ammatista, jossa kuuluu olla kiinnostunut ja tiedonhaluinen. Kun yhtäkkiä kiinnostuksen kohde olikin lähiömutsi itse, niin onhan se varmasti outo tilanne. 🙂
Haha, no johan oli pähkäilyä :DD Ei tämä käytös kyllä johtunut siitä, että kiinnostuksen kohteeksi joutuminen hämmentäisi. Sen verran itseriittoinen olen, että muiden huomio on välillä vain kivaa. Jokaikisessä julkisen blogin pitäjässäkin asuu pieni itseriittoinen kaveri sisällä.
Enkä täysin sentään syö sanojani. Edelleen koen ”hei säkin oon mutsi” -kommunikoinnin yhtä nolostuttavaksi kuin jos kaupungilla tulee vastaan ihminen, jolla on ihan samanlainen vaate kuin itsellä tai liikennevaloissa törmää tyyppiin, jolla on täsmälleen samanlainen fillari.
Olin jo, että cripes, kakkavaippapyykille vie tieni, ja meillä kakataan paljon – mutta sitten muistin että pelkäsin itsekin muita raskaana olevia mutseja (tosin eri syistä. Jotka ovat morbideja. Ei mennä niihin nyt.) Niin että ymmärrän sitten kuitenkin.
Sikstoisekseen tajusin, että näen nyttemmin valvepainajaisia siitä, että tulisin uudestaan paksuksi. Jos niin kävisi, mönkisin sängyn alle enkä tulisi kymmeneen vuoteen ulos. Tökkäisin toukan vaan sieltä pois, kun syntyisi.
No nyt selvis, miksi oot tuunannu fillarisi. Ei taatusti tuu toista samanmoista vastaan… 😉
Kohdasta 9 olen kyllä samaa mieltä siinä mielessä että minusta toisten ihmisten vauvat eivät ole läheskään yhtä mielenkiintoisia kun ne omat. En ole ikinä pitänyt vieraita vauvoja söpöinä. Samanlaisia ruttunaamoja ne on kaikki. Edelleen vaikka oma lapsi on jo kohta kolmen ja toinen tuloillaan. Mutta onko Lähiömutsi edelleen samaa mieltä näistä kun vuodet ovat hioneet särmiä vai onko edelleen hankala söpötellä ihan vieraita vauvoja?
Kuluneet vuodet ovat tosiaan hioneet särmiä, mutta sellaista muiden vauvojen tuoksusta humaltumista en osaa vieläkään. Söpöjä he kyllä mun mielestäni ovat, mutta en silti ole vieraista vauvoista hurmoksessa.