<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;}
–>
Olohuoneen pöydällä on satojen sivujen tiiliskivi täynnä Anna Wahlgrenin lapsitietoutta. Olin ehtinyt imeskellä ja makustella sitä parinsadan sivun verran, kun tänään Hesarissa kerrottiin Wahlgrenin tyttären kirjoittamasta kirjasta.
Opuksessa tytär kertoo, kuinka kasvatusguru oli kotioloissa hirviöäiti, joka vaihtoi miehiä useammin kuin alusvaatteitaan, veti huolellisia känniputkia ja kehitti kasvatusmetodinaan esimerkiksi lapsen syntymäpäivää edeltävän kiusaamispäivän, jonka tarkoituksena oli saada lapsi arvostamaan synttärinä saamaansa kermaista kohtelua paremmin.
Vaikka tyttären puheista puolet olisi pehmeitä kuin klimpinen riisipuuro, saavat moiset väitteet ymmärtämään paremmin esimerkiksi Project Maman Katjaa, joka ei kasvatusoppaita lue. Jokainen on oman perheensä kasvatusguru ja kantapään kautta sitä ennenkin on paremmin opittu. Itse kuitenkin kuulun itsekidutuskoulukuntaan, jonka mielestä tieto lisää tuskaa ja tuska muuttuu tiedon myötä seesteisyydeksi.
Wahlgrenien äiti-tytär -episodi muistutti kuitenkin siitä, että kasvatusoppaista voi ja pitää oman perheen kohdalla vaihtaa pilkkujen paikkaa tai deletoida kappaleita. Aioin jatkossakin ahmia Kymmenen askelta täydellisen muksun kasvatukseen -kirjoja, mutta napata niistä käyttööni vain kohdat, jotka tuntuvat istuvan meidän köörin meininkiin. Tähän mennessä olen noudattanut esimerkiksi neuvoa viettää babymoonia ja vinkkiä ottaa suklaata mukaan synnytykseen. Onneksi tuli luettua kirjoja!
Ulkopuolisten antamien neuvojen ruuvaaminen omanlaiseksi tuli ajankohtaiseksi viimeksi eilen, kun kävimme Minimen kanssa Kättärillä bilirubiiniarvokontrollissa (vauvalandian ulkopuolisille tiedoksi: etenkin ennenaikaisia vauvoja vaivaava ihon keltaisuus). Ne eivät olleet nousseet ja painoakin oli kertynyt komeasti, joten uutta kontrolliaikaa ei enää tarvittu.
Kun kukaan ei enää hengitä puntareineen niskaan, päätimme Lähiöjepen kanssa heittää sairaalassa kaulaamme löydyt kellot (herätys kolmen tunnin välein) parvekkeelta alas ja heittäytyä Minimen sisäisen kellon vietäviksi. On muuten aikamoisesti mukavampaa, helpompaa ja luonnollisempaa syöttää muksua, joka ei ole unisessa syvähorroksessa vaan napittaa syöttäjäänsä tummilla silmillään ja on jopa sitä mieltä, että hei, safka on hyvä idea just nyt.
Mutta jo raskausaikana tutuksi tulleet myöhäisiltajytäkät tuntuvat olevan iltavirkun Minimen mielestä tosi jees myös näin kohdun ulkopuolella. Mutsin mielestä päivä taas on parhaimmillaan aamuisin, kun tyyppi taas vetelisi sikeitä pitkälle aamupäivään. Mä ennustan meidän perheeseen mielenkiintoista teiniaikaa.
Multa löytyy sama Wahlgrenin kirja. Mutta kuten sanoit, kasvatusoppaita ei todellakaan kannata lukea kuin raamattua, vaan ottaa sieltä täältä vinkkejä ja jalostaa niitä omaan perheeseen ja lapseen sopiviksi. Itselle Wahlgrenin kirjasta ei juurikaan ollut hyötyä, mutta muutama hyvä juttu sieltä jäi takaraivoon. Itte olen tykännyt Jari Sinkkosen Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun- kirjasta. Mutta se on niin totta, että tieto lisää tuskaa, varsinkin kun kyse on lapsenkasvatuksesta. Ite pohjaan oman toimintatapani siihen, mikä luontaiselta tuntuu ja toivon hartaasti noudattavani alitajuntaisesti samoja asioita, joita äitini on minun kohdallani käyttänyt. Koska siitä tiedän, että mönkään ei voi pahemmin mennä, mulla oli ihana lapsuus:)
Jatta
Jatta: Mä olen saanut Wahlgrenin kirjasta jaksamista syöttää Minimetä huolella ja ajan kanssa, vaikka välillä tekisi mieli olla, että ei sitten. Tyyppi kun ei vielä ihan tajua, miten siisti juttu ruoka on. Ja etenkin se, että vielä sitä saisi vedellä ihan mielinmäärin ilman omantunnon kolkutusta…
Mä en olekaan kuullut Sinkosen kirjasta, vaikka muksuaiheista kirjallisuutta on tullut koluttua hyllymetreittäin. Kiitos vinkistä!