Poistin juuri puhelimestani aamuiset automaattiherätykset. Neuvolalääkärin mielestä mun pitää ottaa supistusten takia lungisti nämä pari jäljellä olevaa työviikkoa, joten käteen lättäistiin sairaslomalappu mammaloman alkuun asti. Vaikka olen osaa duuneista ajanut alas jo muutaman kuukauden, stoppi tuli yllättäen. Olo on pölmistynyt.
Eniten ehkä sapettaa, että en olekaan se teräsmutsi, joka jatkaa elämäänsä normaalisti raskaudesta huolimatta. Mun piti vielä loppumetreilläkin kopistella korkokengillä kemuissa ja kokkareilla, emännöidä vohvelibrunsseja lähiössä ja jumaliste vaikka polkea fillarilla synnyttämään. Nyt olen lääkärin määräyksestä nyhjöttänyt sohvalla villasukat jaloissa, kissa sylissä ja Sex and the city -boksia hallinnoiva kaukosäädin kädessä.
Ei menny niin kuin teräsmutsisuunnitelmissa. Siksi päätin listata äitityyppejä, joiden kaltaisiksi en ikinä Minimen putkahtaessa maailmaan halua päätyä. Voi sitten jälkikäteen käydä tästä listasta kätevästi katsomassa, miten monen raivostuttavan mutsipiirteen sitä onkaan vahingossa päästänyt juurtumaan itseensä. Kun ei tämä raskauskaan ole mennyt itselaaditun ohjekirjan mukaan.
Äitiys on ihan kivaa -äiti. Epäileväinen asenteeni äitiyden ihanuutta kohtaan on saanut jotkut mamat ärhäkälle puolustuskannalle. Jos se sitten on ihanaa ja pehmeän lutuista kuin lauma Halinalleja, miksi epäilykseni tuntuvat osuvan herkkään kohtaan? Ja etenkin, miten äitiys voi olla ihankivaa? Yhtä kysymyksiä herättävä ja epäilyttävä vastaus kuin ihan hyvää silloin kun kysyy kuulumisia. Joku hommassa on pielessä, kun ei voi sanoa vaan kivaa tai hyvää. Mä toivon, että perheellisen elämä tulee olemaan ihan superia, mutta paskoine hetkineen, päivineen, viikkoineen, jopa kuukausineen. Mutta eniten mä toivon, että se ei tule olemaan vain ihan kivaa.
Facebook-äiti. Ensinnäkin mua kummastuttavat tyypit, jotka valittavat siitä, että kotiäidit saastuttavat mutsipäivityksillään heidän Facebook-feedinsä. Ihan yhtä paljon kotiäidit voivat valittaa, että heitä ei voisi vähempää kiinnostaa vaikkapa mun ex-elämän skumppahuuruiset tilapäivitykset. Kuka on tuomaroimaan, kumman elämä on kenenkin mielestä kiinnostavaa? Sitä paitsi, parhaat kotimutsipäivitykset ovat ihan legendaarisia. Mutta jos joka ikinen päivitys koskee kakan olomuotoa ja päiväunien pituutta, alan epäillä, onko mutsi ihan terve ja onko sillä muuta elämää. Ihan samat ajatukset tulisivat mieleen, jos kuukausitolkulla seuraisin jonkun seinälle ilmestyviä skumppatöröpäivityksiä.
Mutta yksi asia on varma. Jos joskus vaihdan profiilikuvakseni pelkästään lapseni kuvan, tulkaa ja viekää mut päiväkännien ääreen miettimään tekosiani. Muutama vuosi sitten teimme kissoja omistavan ystäväni kanssa protestin ystäväpiirimme Facebook-sivut vallanneita vauvoja vastaan. Vaihdoimme profiilikuviksemme kissojemme kuvat. Ole sä kuolaava vauva, mä oon pörröinen kissa. Mutta hei oikeesti, mieluiten kuitenkin ihan oma itsesi vaan.
Lässyttäjä-äiti. Mä olen aina ihmetellyt, miten ihmiset ylipäätään oppivat puhumaan, kun niille lapsina puhutaan läpälässynlää-kieltä. Vauva on ihminen ja mielestäni sille voi puhua ihan kuin normaalille ihmiselle nyt puhutaan. Uusimmassa Vauva-lehdessä lässyttäjät saavat lisäpontta liirumlaarumilleen, sillä tutkimuksen mukaan vauva seuraa hänelle suunnattua lepertelevää puhetta tarkkaavaisemmin kuin kuullessaan tavanomaista kieltä. Tämä mutsityyppi saattaakin olla kompastuskiveni. Lässytänhän mä salaa jo kissoillenikin. Painoarvo sanalla salaa. Kotona saatankin olla Minimen kanssa vähän hellanlestas, mutta ikinä ette saa mua kiinni kieli pehmeänä lässyttämisestä julkisella paikalla.
Miehensä kadottanut -äiti. Kun kirjaston vauvaopus-osasto on koluttu, taitaa olla parasta siirtyä parisuhde-osastolle. Vauva-aika tulee olemaan vaaravyöhykeaikaa parisuhteelle, näin on varoiteltu. Ja kyllä siitä osviittaa on saatu jo nyt raskausaikana. Vaikka pariskunnasta tulee äiti ja isi, se ei tarkoita, että kumppanista tulee vain äiti tai vain isi. Kyllä se toinen sirkusta pyörittävä tyyppi on se sama herkkuperse edelleen. Peli on menetetty siinä vaiheessa, jos jopa pariskunnan kahdenkeskisellä ajalla nämä vanhemmuuteen hukkuneet raukat kutsuvat toisiaan äidiksi ja isiksi. Lähiöjeppe ei koskaan tule olemaan Isi. Hän tulee olemaan aina Rakas, joka on myös lapseni isi.
Vauvakeskustelupalstanarkki-äiti. Siis hei. Ei todellakaan.
Yksikön kolmas persoona -äiti. Vain Hitlerin kaltaiset tyypit ovat tarpeeksi sairaita saadakseen luvan puhua itsestään hän-muodossa. Silti lukemattomat mamat painelevat pitkin ostoskeskuksien leveitä käytäviä rattaita työntäen ja hokien ”äidin pitää vielä ostaa maitoa” ja ”äiti antaa äidin kullalle pian ruokaa” -mantroja. Eikä tämä itsensä ylentäminen yleensä lopu ennenkuin vauva on hujahtanut pari metriä pituutta ja kasvattanut finnipesäkkeen molempiin poskiinsa. Kyseessä on ehkä nopea tapa iskostaa nappulan mieleen, että toi tyyppi on äiti, mutta eiköhän se vähemmälläkin asian hoksaisi.
Vanhemmuus keski-ikäistää -äiti. Ensimmäistä kertaa vauva- ja perhelehtiä selaillessani ihmettelin, missä ovat kaikki ikäiseni vanhemmat. Lehtien kiiltävillä sivuilla poseerasi vain tanttavaatteisiin pukeutuneita keski-ikäisiä, jotka pälyilivät väsyneillä silmillään hoitamattoman hiuspehkonsa alta. Tarkemmin juttuja lukiessani tajusin, että kyllä ne valkoisiin, hennosti läpinäkyviin ja liian tiukkoihin reisitaskucapreihin sekä Marimekon unikko-lippalakkiin pukeutuneet mamat olivat ihan omaa ikäluokkaani, kolmenkympin molemmilta puolin. Lukeeko neuvolakortissa pienellä präntillä, että olet nyt sitoutunut vanhenemaan yhdeksässä kuukaudessa kaksikymmentä vuotta ja vaihtamaan vaatekaappisi Nakkilalaisen mummon kanssa?
Annoin minuuteni lapselleni -äiti. Tämä mutsityyppi puhuu vain lapsistaan, kun häneltä kysytään kuulumisia. Jos elämään ei todellakaan kuulu mitään muuta kuin lapsi, olisiko aika tarkistaa, millä vaihteella sitä elämässään körötteleekään eteenpäin? Lapsi on toki ihan hiton tärkeä osa pakettia, mutta kyllä siihen täytyy kuulua muutakin. Muuten on vaarana ajautua Elän vain lasteni kautta -mutsiksi. Sellaisten äitien elämässä tapahtuu vain, jos lasten elämässä tapahtuu jotakin. Olkoonkin, että naperot ovat jo aikaa sitten räpytelleen siipiään ja lennähtäneet risukasasta omaan elämään. Pidä kiinni omasta elämästäsi ennenkuin on liian myöhäistä.
Jaa: