Lähdettiinkin tuolloin päiväretkelle Helsingin ehkä sympaattisimpaan kahvilaan, Cafe Regattaan. Merituulen puhaltaessa suolaisena ja puiden palaessa rätisten ulkonuotiossa, ei heti uskoisi olevansa kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Mutta siellä se 115-vuotias punainen mökki nököttää Töölössä, Sibeliuksenpuiston kupeessa.

Ystäväni vei mut Regattaan ensimmäisen kerran silloin, kun olin hiljan muuttanut pysyvästi Helsinkiin. Kun kaakaosta oli juotu viimeisetkin pisarat ja kermaviikset pyyhitty takinhihaan, olin entistä rakastuneempi uuteen kotikaupunkiini. Ja yhä edelleen tykkään Helsingissä juuri siitä, että siellä törmää hullunkurisiin ja valloittaviin asioihin siellä, missä ei uskoisi. Se on tarpeeksi iso ja pieni kaupunki samaan aikaan.

Lapselle visiitti Cafe Regatassa oli nyt ensimmäinen. Eikä pienen ihmisen valloittamiseen paljoa tarvittu. Pillimehun ja karjalanpiirakan jälkeen hän oli jo ihan fani. Tarjoilut Cafe Regatassa eivät olekaan kummoiset. Mökkiin ei tule juoksevaa vettä, ja kun keittiössä mahtuu juuri ja juuri kääntymään, ei siellä uuniin laiteta kuin esipaistettuja tuotteita. Kummasti sitä vaan Fazerin korvapuusti maistuu ihan kuin mummin tekemältä, kun istuskelee narisevalla penkillä ja katselee mökin pienestä ikkunasta hiljalleen liplattelevaa merta. Tunnelma on paras mauste.

Mökin hassua, rönsyilevää ja torppamaista tunnelmaa käyvät ihastelemassa niin töölöläiset vakioasiakkaat kuin turistitkin. Pihalla on nuotio makkaranpaistoa varten, ja meren kantaessa jäälle ilmestyy jääkelkka. Kesällä Regatasta voi vuokrata kanootin, kajakin tai SUP-laudan. Mä en ole suppaus-hittilajia koskaan testannut. Mutta josko ensi kesänä siitä löytyisi laji, jolla saan etusäkkini vihdoin timmiksi! Perhepäivänä korvapuustit sulateltiin kuitenkin keinumalla antaumuksella kahvilan pihapuuhun ripustetussa keinussa.