Sisäinen vuodenaikakompassini on sekaisin. Kaikki sen keväiset ja kesää enteilevät kiintopisteet ovat tämän omituisen kevään aikana olleet kadoksissa, eikä se ole saanut kiinni tutuista kohdista tasatakseen aikakäsitystään.

Keväisen kaaoksen sijaan työpöydällä on ollut tyhjentynyt kalenteri. En millään voi ymmärtää, että on toukokuun viimeinen viikko, kun keho ei käy ylikierroksilla – ihan kuin se nyt olisi ennekään auttanut mahdottomaan tehtävään saada maailma valmiiksi ennen juhannuksesta alkavaa lomaa. Mutta silti syvälle minuun iskostunut suorittaja ei meinaa suoda itselleen ajatusta kesästä, jos ei ole tehnyt tarpeeksi töitä ansaitakseen sen.

Ei ole edes työsähköposteja, joissa alettaisiin jo pedata kesää, kun kukaan ei vielä tiedä syksystä. Kirjanpito muistuttaa, että pitäisi tehdä laskutus, yrittää miettiä loppuvuotta, mutta olen jumahtanut kellumaan välitilaan, jossa aika ei kulje.

Säät ovat olleet ihan yhtä hämmästyneenä kuin mielenikin. Helsingin toukokuu antoi oman tuntuman mukaan enemmän lumisateita kuin koko mennyt talvi. Lämpötilat ovat tuntuneet junnaavan paikallaan viikkotolkulla, ja ikkunalaudalla kasvavat taimet kurkottelevat kohti aurinkoa, mutta valtaosa niistä saa edelleen tyytyä pelkkään päiväulkoiluun parvekkeella.

Samana päivänä tarvitsee levittää topin paljastamalle iholle aurinkorasvaa ja kiskoa paksua villapaitaa lämmikkeeksi. Tuulensuojaisessa paikassa tulee hiki, mutta silti pyykit ovat välillä kolean päivän jäljiltä yhä illallakin kosteina pyykkinarulla. Voisi olla ihan yhtä hyvin huhtikuu.

Tänään alkoi esikoisen viimeinen kouluviikko ekaluokkalaisena, eikä se tunnu siltä. Parin kuukauden etäkoulun jälkeen näissä muutamassa viikossa ei kukaan ole saanut vielä kiinni siitä malttamattomuudesta ja vatsanpohjaa kutittavasta onnesta, että pian alkaa kesäloma. Pitäisi iloisesti vähän jo kyllästyä, sen sijaan että yhä imetään riemuissaan sisimpään kaikkea sitä, mitä etäkoulun aikana kaivattiin: kavereita, opettajan vetämiä tunteja, lukujärjestyksen säntillistä rytmiä ja koulukäytävien ikiomaa maaimaa, johon vanhemmat eivät kuulu.

Ei ole kevätjuhlaakaan, jossa me vanhemmat pääsisimme ahtautumaan liikuntasaliin nieleskelemään liikutustamme keveistä kesähelmoista, puulattialla kopisevista juhlakengistä ja suloisista esityksistä, joita tahdittaa isoista ikkunoista läikkyvä aurinko. Harrastuksetkin vain päättyivät, kevätjuhlia tai -esityksiä ei ole.

Lasten kesälenkkarit ovat sentään jo kuluneet niin nuhjuisiksi, että tietää vuodenaikojen vaihtuneen.

Mutta silti niin moni tuttu asia puuttuu. Ei ole ollut tiiviiksi rykelmäksi yhteen kokoontuvia ystäviä, joiden kanssa huumaantua kesän lähestymisestä. Ei kotipihassa vierivieressä grillin ääressä istuvia naapureita tai leikkipuistoluuhailua isoilla porukoilla. Ei pyöräretkiä kauempana asuvien ystävien luo, ei liian myöhään meneviä kesäiltoja, kun leikkejä ei malttaisi keskeyttää. Ei kesälomasuunnitelmia, eikä tukkoa junalippuja odottamassa seikkailuita.

Mieleni ei tunnista tätä, ei saa kiinni muuttuneista kesänmerkeistä.

Mutta sitten viime viikolla polkiessamme Kivinokkaan, jostain tanssi leijuen tuttu tuoksu. Keho havahtui hereille heti, sydän heitti innosta voltin ja selkää pitkin kulki kutitellen kesämuisto kuin selkäytimestä aktivoituneena. Tuomet kukkivat.

Tuomet olivat vaivihkaa muutamassa päivässä kehitelleet yllätyksen ja ryöpsäyttäneet Kivinokan ja koko Herttoniemen valkoiseen kukkaan. Tuoksu vei suoraan ja kyselemättä aikamatkalle kevätjuhliin ja alkavan kesän riemuun. Pysähdyin viikonlopun aikana hullaantuneena jokaisen kohtaamani tuomen luo. Tungin päätäni kukkiin, imin niiden tuoksua syvälle kehoon.  

Sisäinen vuodenaikakompassini haki hetken oikeaa asemaa ja naksahti sitten kesään.

Tästä se alkaa. Hyvänä, kepeänä ja erilaisena, mutta varmasti ikimuistoisena.

Kaupallinen yhteistyö Prisma Hertsi ja Asennemedia

Olipahan hykerryttävän eksoottista! Koulujen auettua ja kuopuksenkin palattua päiväkotiin, kävimme ensimmäistä kertaa kaupassa sitten maaliskuun alun. Eikä missä tahansa kaupassa, vaan uudessa lähikaupassamme Prisma Hertsissä, jota olemme tähän asti vain katseltu ulkoa päin. Onpa se iso, lapsetkin henkäisivät, kun päästiin sisälle.

Meillä oli toiveena hankkia lapsille muutamia vaatteita, sillä monet kesävaatteet ovat jääneet naftiksi ja lähes kaikissa housuissa alkaa olla näkyvissä enemmän paikkaa kuin alkuperäistä kangasta. Lasten on oltava näissä puuhissa mukana, sillä heillä on sen verran tarkka vaatemaku, enkä tahdo tehdä hutiostoksia. Sen lisäksi aikomuksena oli hakea lounas Prisma Hertsin Daily sushista, sillä siitä olemme täällä kotikylällä Herttoniemessä kuulleet niin paljon innostunutta supinaa.

Mutta uusi lähikauppa yllätti! Tokihan minä olen välillä päässyt seikkailemaan Prismoissa ennenkin, mutta isot automarketit ovat yleensä kuuluneet vain Pohjanmaan mummilareissuihin ja muihin lomamatkoihin.  Silti hämmästyin, miten kaikkea sieltä saakaan – ja miten paljon valikoimassa on myös kotimaisten yritysten tuotteita.

Meillä on puolison kanssa puhelimissa jaettava kauppalista, jonka sekalaista osioon kertyy aina kaikenlaista, joiden hankkimiseen sieltä ja täältä menee kuukausitolkulla. Mutta nyt saimme vedellä yli ihan jokaisen tarvelistalla olleen asian. En edes muista, koska olisi ollut tilanne, että listalla ei olisi ollut mitään. Vau – ja tästedeskin Prisman valikoima on jatkossakin kävely- tai fillarimatkan päässä!

Lastenvaateosastolla selasimme läpi Vimman, Blaan ja Martinexin Muumituotteet. Niiden kaikkien suunnittelu on Suomessa ja tuotanto EU:ssa. Esikoisen makuvaatimuksia miellyttävää ei löytynyt, mutta kuopus valkkasi pehmoiset Blaan housut sekä söpön tyylikkään Muumi-kuvioisen t-paidan. Sukkaosastolta löydettiin lapsille kesän retkiä varten Sukkamestareiden merinovillasukat, jotka on valmistettu Ylöjärvellä. Jos olisi ollut tarve puuvillahanskoille, hyllystä löytyi niin ikään Suomessa tehtyjä Nevertexin puuvillahansoja ja -lapasia.

Itselleni ostin Tam-Silkin puuvillaisen laamapaidan, joka on tehty Kangasalla. Tämä on hyvä aluspaita mekkojen ja sen sellaisten alle, sillä aluspaidan pitäminen (ja peseminen) vähentää tarvetta pestä mekkoja ja muita aluspaidan päälle pukemiani vaatteita. Esikoinen sai läjän uusia pampuloita Iberolta, joka on myös kotimainen merkki, vaikka tuotanto onkin ulkomailla. Jospa nyt omat pampulani eivät mystisesti katoilisi!

Leluosastolla oli iso valikoima Plaston Suomessa tehtyjä hiekka- ja ulkoleluja. Meillä kuitenkin oli tarve muunlaisille muovituotteille, ja ilahduin, kun puutarhaosastolta löytyi Plastexin kierrätysmuovista Suomessa valmistettu puutarhakannu. Se pääsee hommiin palstalla. Niin ikään kotimaassa valmistetun Orthexin altakasteluruukun ostin tomaattia varten – saa nähdä, tykkääkö esikasvatettu tomaatti olostaan uudessa ruukussa parvekkeellamme, sitten kun ulossiirtymisen aika on.

Siemenhyllystä valkkasin mukaan vielä kukkiensiemeniä. Salkoruusut ovat kukkineet niin mielettöminä äitini ja isini puutarhassa, että samanmoisista haaveillen nappasin yhden pussillisen niitä. Ne ovat sellaisia, jotka ainakin vanhempieni puutarhassa ovat myös pölyttäjien mieleen. Lisäksi valkkasin iloisen villin kesäkukkasekoituksen (oi, saisinko niistä tehtyä omia kimppuja kotiin vielä kesän aikana!) ja leikkokukkakokoisia auringonkukkia.

Eniten ällistyin, kun huomasin retkivälineistöhyllyn. Siellä oli ihan samoja tuotteita kuin meilläkin on ollut vuosia käytössämme, retkiruokailuvälineistä riippumattoihin. Meiltä on yksi Foldacupin kääntökuksa mennyt rikki, joten sujautimme ostoskoriin sellaisen. Esikoinen taas oli keppariharrastajana ja heppatyttöilystä haaveilevana innoissaan hevostarvikehyllystä. Sieltä ostoskoriin päätyikin purkillinen kotimassa tehtyä valjasrasvaa ­– ei tosin heppahommiin, vaan kenkienhuoltoon.

Eniten ostoslistaa sai ruksia pyöräilytarvikehyllyllä. Siellä oli mustia mustekaloja, joilla kiinnitellään pyörien kyytiin milloin mitäkin. Puolison pyörän rikkoutunut kilikello sai tilalleen ehjän. Lisäksi lapset saivat omiin pyöriinsä lukot, jotka toimivat avaimen sijaan kuvista koostuvilla koodeilla. Valikoimassa olisi ollut myös numeroyhdistelmällä toimiva lukko, mutta nämä olivat vielä helpommat lapsille. Ei enää tuskailua kadonneiden avainten ja hankalien lukkojen kanssa!

Mökillekin löytyi kaikenlaista tarvittavaa. Spray-maaleilla saadaan roskiksesta löytyneen keinun kunnostusprosessi etenemään. Punkkipihdit on oltava kodin lisäksi myös mökillä, valitettavasti. Hammasharjat ovat nyt valmiina odottamassa, että päästään yöpymään mökillä ensimmäistä kertaa. Tiskiharjaan ostin vaihtopään, ja nätillä puisella kynsiharjalla saa jynssättyä näpit puhtaaksi palstatöiden jälkeen. Klassinen puinen huonelämpömittari on kotimassa tehty.

Kosmetiikkahyllyllä huokailin, että tämän kun olisi Hanne vuosituhannen vaihteessa hippikauppojen kemppariosostoja kolutessaan nähnyt: Prisman iso valikoima kaikenlaista luonnonkosmetiikkaa siellä kaiken peruskempparikaman joukossa. Ostin suihkusaippuan, kosteusvoiteen ja silmänympärysvoiteen.

Lopulta sujautimme ostoskoriin vielä kaikkea muuta tarvittavaa: lampun, patterin, ruuveja, hammastahnan ja kiinnityskoukkuja. Sitten piipahdimme vielä ruokaosaston Daily Sushiin, josta haimme vegesushit. Tiedän nyt, mistä jatkossakin käyn täällä omalla kylällä hakemassa vaikka palstalounaaksi sushit!

Minä pidän välillä puolitosissani yllä haastetta, kuinka kauan voi eleillä tyytyväisenä poistumatta Herttoniemestä. Prisma Hertsi tekee tästä herttoniemeläisyyshaasteestani melkoisen paljon mukavampaa.