Sitten se yhtäkkiä ryöpsähtää ympärille: kesä. Uskallan nyt sen sanoa, täällä se on! Tarvittiin vain pari lämpimän aurinkoista päivää houkuttelemaan se esiin. Kodin ikkunoista avautuva maisema tuntuu vihertyvän silmissä. Koivuissa ujosti kurkistelevien hiirenkorvien vihreä on niin kirkkaan vihreää, että loiste pakottaa siristämään silmiä. Ilmassa tuoksuu nurmikko, kuivat hiekkatiet ja kukkapenkeissä lämpenevä multa.

Viipyillen ja aaltoillen saapuneen kesän takia myös hanamia, eli kirsikkapuiden katselujuhlaa vietettiin vähän tavanomaista myöhemmin. Siis ainakin täällä Suomessa, Japanista en tiedä. Hanami kun järjestetään perinteisesti silloin, kun kirsikkapuiden kukinta on parhaimmillaan. Naapurilähiön mini-Japanissa, eli Roihuvuoren Kirsikkapuistossa nuo kemut järjestettiin eilen. Mekin kurvasimme kavereiden kanssa paikalle piknikviltteinemme ja eväinemme.

Löysimme hattaraisina kukkivien kirsikkapuiden alta ja muiden kukkakemuilijoiden keskeltä vapaan paikan, jonne levitimme vilttimme. Söimme eväät, ja energisimmät kiskaisivat pari kierrosta mölkkyä. Lapset juoksivat onnesta kikattaen ympyrää, ja me aikuiset kaadoimme mukeihin vähän lisää kahvia. Aurinko kutitteli poskia, ja jopa minä vilukissa uskaltauduin kiskomaan sukkahousut pois jaloista.

Hanami tarkoittaa japaniksi kukkien katselemista, ja minä toimin hartaana juhlateeman mukaisesti. Vaaleanpunainen kukkameri on aina yhtä satumainen ja unenomaisen kaunis näky. Jos pistää pötkölleen nurmikolle ja nostaa katseen ylös, koko maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi.

Mikäli tekin tahdotte nähdä palan kukkivaa Japania ja pääsette tänne Itä-Helsinkiin Roihuvuoreen, retki kannattaa tehdä pian. Kirsikkapuiden kukinta on rehevimmillään ja kauneimmillaan vain muutaman päivän ajan.