Kaupallinen yhteistyö: VR. Matkakohteiden kuluista vastasimme itse.
No morjens, mikä reissu takana! Lähdimme viime viikon sunnuntaina junalla kohti Kaakkois-Suomea ja palasimme eilen torstaina samoja kiskoja pitkin kotiin matkalaukku täynnä hikisiä ja hiekkaisia pyykkejä sekä upeita reissukertomuksia kolmesta eri kaupungista. Ensimmäisenä vuorossa Imatra. Suunnitelmanani oli laittaa koko matkamme yhteen postaukseen, mutta jo ensimmäisen matkapäivän jälkeen tajusin sen olevan mahdotonta.
Junamatka Itä-Suomessa
Niinpä jaan seikkailumme ihan suosiolla kolmeen eri postaukseen, jotta jokainen kokemamme kaupunki – Imatra, Lappeenranta ja Kouvola – saavat arvonsa verran fiilistelytilaa. Jokaisen postauksen loppuun koostan tarkan hintaerittelyn siitä, mitä reissu maksoi. Täältä voit tsekata VR:n kesän säästöliput, joilla junan saa alle parhaimmillaan alta kymmenen euron. Lähiömutsin Instagrtammissa (sovelluksen kautta käytettynä) on tallennettuna koko matkamme videomuodossa nimellä Idän Interrail. Video on pituudeltaan 7 minuuttia ja 30 sekuntia.
Mutta nyt: oletteko valmiina suureen seikkailuun? Näin mulla on tapana kysyä lapsiltanikin aina ennen päivän rientoja, ihan vaikka olisimme menossa pyörällä lähipuistoon. Se on lapsista ihan hurjan hauskaa, ja he aina vastaavatkin ilosta kiljuen joooo ja nostavat vielä vakuudeksi kädet ilmaan. Kun nousimme viime sunnuntaina Helsingistä itää kohti vievään junaan, tuolle kysymykselle todellakin oli aihetta, sillä olimme lähdössä interrailaamaan Kaakkois-Suomeen ja sellaisiin matkakohteisiin, jotka olivat tätä ennen melko vieraita koko perheellemme.
Junalla Imatralle
Ihan ensimmäisenä junailimme reissumme kaukaisimpaan kohteeseen, Imatralle, josta sitten päivien kuluessa valuimme rataa pitkin takaisin kohti Helsinkiä. Koko Joensuuhun vievä rataosuuskin on itselleni aika tuntematon, vaikka muuten onkin tullut kulutettua raiteita tuhansien ja tuhansien kilometrien ajan. Junavaunussa porisi jo Helsingin päärautatieasemalla pehmoinen itäsuomalainen nuotti, ja mie ja sie kuulostivat Pohjanmaalla varttuneen ja Tampereen sekä Turun kautta Helsinkiin päätyneen korviin ihanan eksoottisilta.
Kahta ja puolta tuntia myöhemmin olimme Etelä-Karjalassa ja perillä Imatralla. Imatran juna-asema sijaitsee noin 3–4 kilometriä sivummassa keskustasta, joten otimme suosiolla alle taksin. Jo taksimatkan aikana saatoin todeta, että kesä todellakin pukee Imatraa. Olen käynyt siellä aikaisemmin kerran työmatkalla lumettoman alkutalven aikaan, ja muistan hivenen ankean ja aution kaupungin. Johan maisema näytti erilaiselta hellefiltterin läpi ihailtuna!
Imatran valtionhotelli
Me yövyimme Imatran valtionhotellissa, jota moni teistä suosittelikin meille, kun kyselin matkavinkkejä Lähiömutsin Facebookissa ja Instagrammissa. Iso kiitos kaikille reissusuunnitelman teossa auttaneille, vinkeistänne oli valtavasti apua ja iloa! Valtionhotelli on kuin satujen prinsessalinna suomalaisen mäntymetsä- ja pikkukaupunkimaiseman keskellä. Meillä oli huone hotellin uudella puolella, mikä oli harmi, vaikka ei hotellihuoneessa sielläkään mitään vikaa ollut. Olkaa te huonevarauksen kanssa ajoissa matkassa, jotta pääsette nukkumaan muina prinsessoina yli satavuotiaan linnan kiviseinien sisälle!
Ihan Valtionhotellin vieressä kulkee Imatrankoski, jota tosin ei tänä kesänä korjaustöiden takia harmillisesti juoksuteta. Toisenlainen meno oli 1700-luvulla, jolloin seudun koskiturismi alkoi. Imatralle matkattiin kaukaa ulkomailtakin ihmettelemään ja ihailemaan tuota Suomen vanhinta matkailunähtävyyttä. Noihin aikoihin koskien ihailu oli kuulemma vallan muodikasta, ja muun maussa Venäjän keisarinna Katariina II kävi seurueineen ihmettelemässä villipetomaisesti mylvivää koskea.
Nytkin muutama sata vuotta myöhemmin kosken uomaa katsellessa pystyi aistimaan luonnonvoimat ja lähes tuntemaan sen, miten maa tärisee, kun koski pääsee virtaamaan voimallaan. Vaikka nyt vedenmylvinnän sijaan kuului enemmänkin naperoiden kitinää.
Helteen uuvuttamien lapsien väsykänkkäränkkäily loppui, kun he pääsivät pulahtamaan Valtionhotellin puiston lähellä olevaan suihkulähteeseen. Sateenkaarenvärein maalattuun suihkulähteeseen vei ihan polku, vaikka sääntöorientoituneina suomalaisina hetken tuumasimme, onkohan tämä nyt ihan sopivaa. Lopulta lapset läträsivät itsensä ja vaatteensa likomäriksi suihkulähteessä ilakoiden. Tuli ihan mieleen kesäreissu Kööpenhaminaan kolme vuotta sitten!
Tekemistä ja näkemistä Imatralla
Märkien vaatteiden tuoman viilennyksen voimin istahdimme suihkulähteen viereisen Rimpsu-Reetan kahvilan tuoleille. Kesän alussa Kuohu-ravintolan yhteyteen perustettu kiska tarjoilee rimpsuja, eli Reetan mummon ohjeella valmistettuja karjalanpiirakoita, joiden päälle laitetaan erinäisiä täytteitä, jotka sitten paistetaan piirakan päällä kuin pizza. Kun yhdistetään kaksi lemppariasiaani, aidot karjalanpiirakat ja pizza, eihän siitä voi tulla kuin hurjan hyvää! Rimpsut saa myös vegaanisina ja / tai gluteenittomina.
Paikallisherkkujen jälkeen suuntasimme tien toisella puolella olevaan Koskipuiston leikkpuistoon, jossa lapset uittivat juuri kuivuneet vaatteensa uudestaan puiston kahluualtaassa. Mutta kerrankos tai toisenkin kerran sitä ui vaatteet päällä kesän siihen asti kuumimpana päivänä! Puiston jälkeen kävimme vaihtamassa hotellilla kuivaa ylle ja hyppäsimme kaupunkijuna Wuoksi Villen kyytiin ihan hotellin vierestä. Lapset nukahtivat kesken matkan katujunan keinuntaan ja me miehen kanssa opimme uutta Vuoksen rantojen elämästä.
P
Pizzeria Bella Napoli
Illalliselle lähdimme keskustan ulkopuolelle, sillä olimme kuulleet, että Meltolan kaupunginosassa sijaitsee pizzeria, jossa pizzat valmistetaan aidossa napolilaisvalmisteisessa puu-uunissa. Kävelimme sinne hiljaista tietä pitkin heinäsirkkojen sirittäessä ojanpientareilla ja ilta-auringon paahtaessa ilman pölyävän hiekan ja kuivan heinän tuoksuiseksi. Tuntuikin ihan absurdilta lopulta päätyä pienen pieneen pizzeriarakennukseen, jonka pyöreän kiviuunin sisällä puut hekuivat oranssinaan, ihan kuin taannoisella Napolin-matkallamme.
Moni muukin oli tehnyt ruokaretken pizzeria Bella Napoliin, sillä saimme odotella pizzojamme pitkät tovit. Lasten silmät lurpsuivat, kun he lopulta onnellisena mutustivat margheritojaan. Omakin pizzani oli vallan erinomainen kunnon oliiveineen ja täydellisen mozzarellan kera, vaikkakin pohja oli keskeltä harmillisen löysä, eikä ihanan rapsakka ja sitkoinen kuin Napolissa. Mutta hyvänen aika, me olimmekin Itä-Suomessa, vain seitsemän kilometrin päässä Venäjän lähimmästä kaupungista, Svetogorskista. On kai ihan tarpeeksi ihanaa saada silloin pizzaa, joka on melkein kuin Napolissa.
Saimme kyydin takaisin hotellille samassa pizzeriassa asioineelta helsinkiläiseltä kundilta, joka oli Imatralla viettämässä sukunsa kotitilalla kesää. Kiitos tästä stadilais-karjalaisesta vieraanvaraisuudesta! Autokyydin ansiosta ehdimme hotellilla vielä sen ohessa toimivaan pieneen kylpylään iltapesuille. Eipä tarvinnutkaan sen jälkeen kenenkään reissuseurueessamme laskea lampaita, kun vaivuimme unille hotellin valkeisiin lakanoihin. Ah, kiitos Imatra!
Seuraavana aamuna lähdimme junailemaan kohti seuraavaa interrail-kohdettamme, Lappeenrantaa, jossa kokemistamme seikkailuista pääset lukemaan tarkemmin täältä. Reilimme viimeisen kohteen, Kouvolan, tunnelmiin pääset mukaan täällä.
Tässä reissun kulut Imatran osalta kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta:
- Kahden aikuisen ja 3- sekä 6-vuotiaiden lasten yhdensuuntainen junamatka Imatralle peruslipuilla: 83 euroa (saatu osana yhteistyötä). Jos on ajoissa matkassa, kannattaa aina tsekata myös säästölipputarjoukset, joita on näin kesällä tarjolla normaalia enemmän.
- Yksi yö hotellissa: 155 euroa
- Taksit: 27,70 euroa
- Ruuat ravintoloissa ja kahviloissa: 69,80 euroa
- Mansikat ja muut välipalaostokset torilta: 16 euroa
- Aktiviteetit: 13 euroa
- Yhteensä: 364,50 euroa
Lue myös vinkkini junamatkaamiseen lasten ja vauvojen kanssa täältä!
Hienosti kirjoiteltu kaupungista jossa opiskeluaikaan tuli pyörittyä enemmän ja vähemmän, ja jossa asuu sukulaisiani. Kouluaikaan käytiin luontoretkellä valtionhotellin lähistöllä (en osaa sanoa tarkemmin) ja samaisen hotellin asiakaskuntaa ja henkilökuntaa hämmästytimme saapumalla suurella joukolla Hobitti- ja haltia-asuissamme sinne aterioimaan ennen Hobittinäytelmään suuntaamista. Koskinäytöksenkin olen nähnyt useita kertoja ja kosken varren hiidenkirnut on kurkittu aikoinaan pariinkin otteeseen. Koski on vaikuttava päästessään valloillee.
Minut yllätti tuo hieno leikki puisto. Hyvä Imatra 🙂
En koskaan osannut ajatella että Venäjän läheisyys voisi olla jotenkin eksoottista suomalaiselle, mutta hyvänen aika, onhan se! Autoliikenteessä venäläiset rekisterikilvet yleistyvät mitä idemmäs mennään ja jo historiallisestikin länsisuomi on paljon enemmän Ruotsalaisen kaltainen kun venäjään kallistuva itä. Ruokakulttuurikin on ainakin aikoinaan ollut ihan erilaista. Ihana rikas ja monipuolinen kulttuuri näinkin pienessä maassa.
Ilahdun myös siitä miten kauniisti sanot itämurteista. Olen jo useita vuosia asunut poissa noilta seuduilta, mutta kyllä nuo ovat omia murteitani. Eteläkarjalassa asuneena ja isovanhemmat taas puhuivat kymiläisittäin. Ja siellähän on monia eri murteita vaikka pohja on sama. Luumäkeläiset puhuvat vähän eri tavalla kuin Imatralaiset ja Kymenlaaksossakin on omat vivahteensa paikasta riippuen. Kaikki minulle rakkaita.
Kosken alue ja valtionhotelli sopivat varmasti mitä mainioimmin hobittiseikkailujen taustaksi 😀
Ja voi kyllä, Venäjän läheisyys on eksoottista itselleni, kun on varttunut juurikin Pohjanmaalla, jossa Ruotsin läheisyys ja yhteinen historia näkyy ja kuuluu edelleen.
Murteet ovat kyllä niin ihana asia, ja se on jännä, miten hiuksenhienoja eroja niissä on pienenkin alueen sisällä. Kaakkois-Suomessa minä en tätä tietenkään kuullut, mutta Pohjanmaalla korva tunnistaa nopeasti puheesta, mistä päin lakeutta ihminen on kotoisin.
Moikka! Kysymykseni taitaa ollakin aika kaukana postauksen aiheesta. Muistaisin, että kirjoitit kauan aiemmin palvelusta, jonka kautta on suhteellisen edullisesti mahdollista tilata esim tarjoilija kotiin juhliin. Mikä mahtoikaan olla tämä palvelu?
Moikka! Joo, se on Treamer, kirjoitin siitä täällä. Sittemmin ei ole ollut niin isoja kemuja, että olisin palvelua käyttänyt, mutta mahtava elämää helpottava ja yksinkertaistava sovellus! Ja kiva, että voi työllistää samalla (niin halutessaan) paikallisia nuoria.
Jee, odotan jatko-osia. Olisittepa menneet Joensuuhun asti…
Oli mahtava reissu, kiva jos meidän seikkailuista on iloa myös muille! 🙂 Olisipa ollut ihanaa matkata Joensuuhun asti! Toivottavasti toisella kerralla sitten. Itä-Suomi on itselleni nolostuttavan vierasta seutua, ja olisi ihanaa päästä retkeilemään siellä enemmänkin 🙂
Kiitos hienosta kotikaupunkini esittelystä 🙂 Huomasitteko, että siinä ”sateenkaaren värein” maalatussa suihkulähteessä on 3D-taideteos, joka esittää Imatrankoskea?
Kiva kuulla, että paikallinenkin tästä kotikaupunkinsa tunnisti 🙂 Ja en, en huomannut, että suihkulähde on 3D-taideteos, vaikka lueskelin tekijöiden nimet reunasta ja muutenkin vietettiin suihkulähteellä aikaa. Mutta hauska tietää näin jälkikäteen!
Miten mahtaa olla Imatran kanssa, sanovatko hekin mie ja sie? Itse pyörin paljon Kotkan seudulla ja siellä persoonapronominit sanotaan miä ja siä.
Vanhempieni mökiltä näkee kirkkaalla säällä Suursaareen ja sinne on matkaa n. 40 km. Raja huomattavasti lähempänä, mutta merellä sitä ei jotenkin osaa hahmottaa, vaikka Pyhtää / Kotka seudulla koko ikäni pyörinyt. Kaakkois-suomessa on paljon venäläisiä turisteja. Prismat ovat varmaan varsin yllättäviä paikkoja kaakkois-suomessa, jos nimittäin asuu etelä/länsi suomessa. Nimittäin kaupan opasteet ovat kaksi kielisiä, suomi/venäjä.
Suosittelen lämpimästi Kotkassa käyntiä, Sapokka, Katariinan meripuisto, saaret (Lehmäsaari, Rankki, Kaunissaari), joihin pääsee tuurimoottorilla (=vuoroalus), Keisarin kalamaja, Pyhtään puolella luonnonsuojelualue Valkmusa.