Kaupallinen yhteistyö: Anna lapselle mahdollisuus -kampanja
Oli joulukuu joskus 80-luvun lopussa. Ulkona oli kinoksittain lunta ja pakkanen, joka tekee lapsen posket ruusuisen punaiseksi. Minulla oli päässä karvalakki ja jaloissa ihan pränikät joululahjaksi saamani puusukset. Ne olivat hienot punaraitaiset Järviset, joihin hiihtomonojen musta paksu kieli painettiin kiinni. Kiinnittämiseen tarvittiin isin tai äitin apua.
Minä hiihdin yksinäni kotitaloa ympäri. Porkat, eli hiihtosauvat iskeytyivät koskemattomaan lumeen saaden aikaan moiskaisevan äänen. Kotitalon pihalla kulki syvä oja, jota kohden suuntasin sukseni. Olin ihaillut kuvaputkitelevision rätinässä Matti Nykästä, joka hyppäsi mäestä hurjan pitkälle. Se näytti lapsesta upealta – lentää nyt suksilla! Syvä oja oli laakealla Pohjanmaalla ainut mäkeä muistuttava, ja päätin sen olevan Matti Nykäsen hyppyrimäki.
Nostelin ähisten puusukseni ojan reunalle ja kyykistyin pylly pitkällä ja porkat ojennettuna taakse, kuten olin nähnyt Matti Nykäsen tekevän. Sitten lähdin laskettamaan kohti ojanpohjaa. Tuuli ehti suhista korvissa muutaman sekunnin, kunnes sukset tyssäsivät pohjalle. Lumi pöllysi ja kuului räks, kun kaaduin rähmälleni ojanpohjalle kerääntyneeseen kinokseen. Toinen suksista oli mennyt poikki.
Istuin pitkään ojanpohjalla itkien, kun en meinannut uskaltaa kertoa vanhemmilleni, mitä ihan uusille suksille kävi. Harmitti ihan vietävästi, ja räkä alkoi kertyä nenänpieliin jääpuikoiksi. En edes muista, miten suksiepisodi lopulta päättyi, mutta sen harmituksen muistan selvästi. Luultavasti minulle ostettiin uudet sukset. Vaikka olen lama-ajan keskellä kasvanut yrittäjäperheen lapsi, harrastuksiini on aina löytynyt rahaa. Oli sitten kyse hiihdosta, ratsastuksesta, telinevoimistelusta, laskettelusta tai soittoharrastuksesta.
Kaikilla lapsilla ei ollut yhtä hyvät mahdollisuudet harrastaa silloin – eikä tänä päivänäkään. Jotenkin tuntuu, että nykyään eriarvoisuus on vain kasvanut. Ehkä se mielikuva johtuu siitä, että kaupungissa erilaisia elämäntarinoita näkee enemmän kuin lapsuuteni maaseudulla. Oli miten oli, fakta on se, että vähävaraisia lapsia on Suomessa yli 100 000. Se on ihan hurja määrä.
Tuolla on lapsia, joiden perheissä ei mietitä, olisiko varaa hankkia piano tai maksetaanko lapsen tanssiharrastus yhdessä vai kahdessa osassa, kuten meillä. Heillä mietitään, onko ylipäätään varaa ostaa vaatteita, joilla lapset voivat ulkoilla mukavasti tai hankkia luistimia, joilla luistella kodin viereisellä ilmaiskentällä.
Siksi kehotan: anna lapselle mahdollisuus. Hope Ry, Zadaa, Matkahuolto ja Videolle.fi ovat laittaneet omat vahvuutensa yhteen ja luoneet Anna lapselle mahdollisuus -kampanjan, jonka tarkoituksena on antaa vähävaraisille perheille ja näiden lapsille mahdollisuus harrastaa. Siinä minä, sinä ja me kaikki voimme auttaa yksinkertaisesti ottamalla kuvan ja lahjoittamalla.
Toisin sanoen jokainen meistä voi lahjoittaa perheessä tarpeettomaksi jääneet harrastustavarat ja vaatteet eteenpäin niitä tarvitseville perheille. Lahjoittaminen on tehty helpoksi. Ensin ladataan Zadaa-sovellus puhelimeen, mikäli sellaista ei luurissa vielä ole. Sen jälkeen lahjoittaja nappaa lahjoitustuotteesta kuvan ja painaa lahjoita-nappia. Kuvien perusteella Zadaan väki voi käydä läpi lahjoitukseen tulevia tavaroita ja karsia sieltä pois rikkinäiset ja muuten käyttökelvottomat tavarat sekä vaatteet ja näin helpottaa Hopen työtä.
Kun lahjoittaja on kuvannut kaikki lahjoitustuotteet, hän voi pakata kaikki lahjoituksensa samaan pakettiin, kirjoittaa päälle Zadaalta saamansa lähetyskoodin ja kiikuttaa paketin lähimpään Matkahuollon pisteeseen. Sitä kautta se toimitetaan ihan ilmaiseksi apua tarvitseville lapsille, asuit sinä itse sitte missä päin Suomea tahansa. Helppo, nopea ja konkreettinen tapa auttaa!
Tällä hetkellä perheet kaipaavat etenkin sisä- ja ulkovaatteita koossa 90-160. Eli pelkästään harrastamiseen lahjoitusten ei tarvitse liittyä. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi kumisaappaita koosta 20 ylöspäin, sadevaatteita sekä asusteita syksyyn ja talveen. Täältä voit katsoa tarvelistan kokonaisuudessaan. Lahjoitukset ohjataan joko vähävaraisille tai kriisitilanteen kokeneille perheille. Tässä erään perheenäidin ajatuksia Hopelta saamastaan avusta:
”Hopelta saatu apu on ollut todella tärkeää meidän perheelle. Kolmen lapsen työttömänä yksinhuoltajaäitinä rahat ei riitä kaikkeen mitä tarvitsemme. Olemme saaneet Hopesta vaatteita, kenkiä, kodintavaraa ja harrastusvälineitä. Lätkämatseihin saadut liput oli lapsille ihan huiput, niitä en pystyisi lapsille ostamaan. Tämä paikka on monen perheen pelastus. Hopelaiset ovat erittäin mukavia ja aina auttamassa, jos apua tarvitsee. – Pk-seutu, äiti
Meiltä ei tällä hetkellä löytynyt ihan hurjasti tarpeetonta lahjoitettavaa, mutta kaappeja kaivelemalla löytyi sentään jotain. Matkaan lähti pieni sählymaila, joka on ollut ahkerassa käytössä ensin esikoisella ja sitten kuopuksella. Lisäksi pakkasin matkaan muun muassa parit ulkohousut, merinovillaisen kypärämyssyn, uikkarit, lenkkarit ja kumpparit. Esikoiselle pieneksi jääneet tanssitossut pääsevät nekin seuraavalle tanssijalle tai voimistelijalle käyttöön. Pahvilaatikko olisi ollut paras paketointiväline lahjoituksille, mutta sen puutteessa tein lahjoituksista eriskummallisen muotoisen paketin muovipusseja ja maalarinteippiä käyttäen. Nyt paketti on jo matkalla tavaroita tarvitseville.
Anna sinäkin lapselle mahdollisuus harrastamiseen, leikkiin ja ulkoiluun. Anna lapselle mahdollisuus -kampanja pyörii aina sunnuntaihin 15. lokakuuta asti.
