Rauhallinen laskeutuminen balilaiseen eloon on toiminut. Vaikka kuinka rakastamme tätä villaamme riisipeltojen keskellä ja Ubudin rauhaisaa tunnelmaa, on alkanut tuntua, että helmikuussa aika nähdä saarelta myös jotain muuta. ”Pakollisen” Australia-maastapoistumisen lisäksi muutakin liikehdintää sakiltamme on siis luvassa.

Aikomuksena on kulkea ja sekkailla Balilla hitaasti ja nautiskellen, kun kerrankin aikaa on. Suunnitelmat ovat ehtineet muuttua monta kertaa muuttuakseen sitten taas vähän lisää ja oikeastaan mikään ei ole vielä varmaa, mutta muutama toivekohde on.

Tahtoisimme poiketa Amediin. Se sijaitsee saarta halkovan keskiviivan toisella puolella, siellä, minne harva lyhyemmän aikaa viipyvä turisti päätyy. Vaikka Bali on pieni, huonokuntoisten teiden takia kulkeminen on hidasta. Harva haluaa kuluttaa vähäistä aikaa jytyyttämällä kuoppaisilla pikkuteillä tuntikaupalla saaren pohjoispuolella uinuviin kyliin ja mustien kallioiden reunustamille hiekkarannoille. Mutta me tahdomme.

Tulemme myös piipahtamaan hieman pidemmäksi aikaa Padangbaihin, turkoosina kimaltavan lahdelman uumenissa sijaitsevaan kylään. Siellä jengi yleensä pysähtyy vain päiväksi tai maksimissaan kahdeksi matkallaan Gilin-saarille, mutta meitä kiinnostaa tutkia kylän sivupolut tarkemmin ja snorklata lahdelman kirkkaan sinisessä vedessä.

Luultavasti viivähdämme tovin ajan myös Tabananissa, jota Balin riisikattilaksikin kutsutaan. Sen viheriöivillä pelloilla, trooppisen metsän siimeksessä ja tulivuoren rinteillä voisi tyydyttää sisäisen löytöretkeilijänsä. Vaikka Balin kauneus häikäisee monessa paikassa, juuri vuoristomaisemat ovat saaneet sanattomaksi upeudellaan.

Haluaisimme myös nähdä Canggun, tuon länsirannikon kohteen, jonne jokainen suomalainen tuntuu omien somefiidieni perusteella nyt matkaavan. Me haemme vähän rauhallisempaa menoa meidän reissultamme, mutta tahdomme silti nähdä, mistä maanmiehemme oikein ovat niin innoissaan. Uskon myös Canggun hipsterikahviloiden, suolahiuksisten surffaajien ja kuhisevan turismin olevan hauskaa vaihtelua elämäämme täällä Penestanan-kylässä, jossa kohtaamme lähinnä pakallisia, ekspatteja ja muita pidempään saarella viihtyviä.

Aikomuksenamme on päättää reissu sitten joskus huhtikuussa (hyvänen aika, alkoi itkettää pelkkä ajatuskin tämän loppumisesta) saaren itäosiin, Sanuriin. Siellä pitäisi oleman lempeitä aaltoja, joihin on lastenkin kanssa turvallista mennä, toisin kuin surffaajien suosimilla rannoilla. Villa-elämää, makunystyrät nyrjäyttävän hyvää ruokaa, yhdessäoloa, lämpöä ja makoisia yöunia.

Sanurilta päin aikomuksena on lähteä käymään Gileillä. Gili-saaret ovat kolme pikkuruista saarta Lombokin kupeessa, ja sinne pääsee kulkemaan lautoilla Balilta käsin. Meidän suunnitelmissa on viivähtää Gili Airilla päivän tai parin ajan. Snorklata, ehkä joogata ja kulkea valkoista hiekkarantaa, kunnes huomaa päätyneensä samaan kohtaan rantaa kuin mistä kierroksensa aloitti. Luultavasti siellä tulen saamaan myös tarpeellisen muistuksen turismin kääntöpuolista, sillä pieni saari on kuulemma täyteen ahdettu kaltaisiamme paratiisirantaa etsiviä turisteja.

Tai sitten palaamme parin päivän jälkeen takaisin tänne saaren keskiosiin ja Ubudiin, joka meitä on niin hyvänä pitänyt tähänkin asti. Tiesittekö, että sana paratiisi tulee persian kielestä ja tarkoittaa muurein suojattua puutarhaa? Ihan kuin meidän kotivillamme täällä Penestanan kylässä. Vähän hulluahan se täältä lähteminen taitaa olla.

Oli miten oli, kuulisin taas mielelläni vinkkejä ja kokemuksia teiltä. Niistä on ollut aikaisemminkin hurjasti apua, kiitos! Erityiskiitos teille, jotka olette jaksaneet laittaa pitkiä yksityisviestejä ihan sähköpostilla ja Lähiömutsin Facebookissa. Jaettu ilo ja jaetut kokemukset ovat parasta!

Jaa: