Jos raskausjutut eivät napostele, älähän huolestu. Tämä ei ole muuttumassa raskausblogiksi. Ihan samalla tavalla tämä on yhden lähiössä asuvan mutsin ajatus- ja elopalasia kuin ennenkin. Ja ajatuksiin ja eloon kuuluu niin paljon muutakin kuin raskaus. Nyt on vain kertynyt neljän kuukauden ajalta ihmeteltävää sisälläni kehittyvästä miniminityypistä. 

Eihän tässä tietenkään vielä paksuna olla, vaan käytössä on kuukautiskuppi. Monissa paikoissa sanotaan, että nyt kannattaisi jo kuitenkin pedata pesää lapselle ja elää terveellisesti. Näin mäkin olisin ajatellut ensimmäisen raskauden aikana, jos sitä olisi ehtinyt ajatella. Nyt fiilis on kuitenkin toinen, nyt bailataan vielä kun voi!

Viikonloppuna on Iholla 3:n karonkka, jonka tiedän olevan mahdollisesti viimeinen alkoholillinen kemukerta pitkiin pitkiin aikoihin. Pelkäänkin odottavani illalta jopa liikoja. Mutta turha huoli, kaikki menee täydellisesti! Mulla on niin kivaa, että en edes muista, koska viimeksi. Ensimmäistä kertaa mutsiksi tulemisen jälkeen valomerkki tulee ihan liian aikaisin. Vatsa naurusta kipeänä on hyvä aloittaa yritykset kasvattaa vatsaa seuraavien pitkien kuukausien ajan.