Suhtautumiseni urheiluvaatteisiin ja -välineisiin on samaan aikaan sekä hifistelevä että ylimalkainen. Mä haluan vaatteeni teknisinä ja supertoimivina, enkä siksi voi tai tahdo käyttää ekologisempia bambujoogavaatteita tai teiniaikojeni luottoyhdistelmää: puuvillatoppia ja verkkareita. Kun on päässyt maistamaan parempaa, hiestä nahkean märkä selkämys ja ylimääräiset liehukkeet vaatteissa eivät enää lisää sporttailuintoani. Toisaalta kun olen jonkun vaatteen tai välineen hankkinut, käytän sitä kunnes se hajoaa tai hienhaju on niin pinttinyt vaatteen kuituihin, että täyteen buukatulla jumppatunnilla hävettää.

Hifistelyni näkyy ehkä parhaiten siinä, että seuraan sykettä, kalorikulutusta ja kehittymistä sykemittarilla. Lenkillä – jonne saan itseni hävettävän harvoin – mittaan juoksemani matkan aplikaation avulla. Jumppatunnit varaan niin ikään aplikaatiolla, ja liikuntasuoritukset lukemineen kirjaan ylös Heiaheiaan.

Ylimalkaisuuteni näkyy taas siinä, että esimerkiksi eräällä bodycompat-tunnilla muutamia kuukausia sitten kenkäni pohjasta lähti potkun aikana irti iso palanen. Eikä mikään ihme. Ne samaiset kengät olivat olleet mulla käytössä lähes 15 vuotta. Pohjan muovi oli ensin kovettunut ja sitten alkanut hapertua. Mun oli kyllä pitänyt hankkia uudet kengät jo sen yhden steppitunnin jälkeen, kun olin lähellä murtaa nilkkani. Kivikovat ja sileäksi kuluneet kengät kun luistivat steppilaudalle hypätessäni vaarallisesti alta.

Hypin jumpissa rikkinäisillä kengillä vielä melkein kuukauden, kunnes onnekseni sain Pumalta uudet Formlite-treenitossut. Ja oho! On meinaan viidessätoista vuodessa tapahtunut kehitystä tälläkin saralla! Kengät ovat unelmakevyet ja taipuisat entisiin mötiköihin verrattuna. Ja niiden pohja pitää! Tiedättekö, nykyään väittäisin vaikka lankussa jäpättämisen olevan ihan lasten leikkiä, kun jalat pysyvät paikoillaan. Ennen sai äheltää roimasti enemmän, kun jalat lähtivät luisumaan alta koko ajan.

Sain Pumalta myös uuden jumppapaidan ja -pöksyt. On ihanaa, että kaapissa on pitkästä aikaa jumppakamoja, jotka eivät ala haista mädälle kalalle ekasta hikipisarasta. Housuihin en kuitenkaan ole niin tyytyväinen, vaikka juuri tuollaisia supertiukkoja pöksyjä tykkäänkin sporttaillessa pitää. Puman housut valuvat jostain syystä liian alas, kun tahtoisin niiden yltävän mukavuussyistä navan yli. Voi olla, että housut ovat joko liian pienet tai liian isot, tuollaisista makkarankuorista on hankala sanoa. Housuissa on kökköä myös niiden kiristysnaru, joka lähtee aina pois kujastaan pesun aikana, vaikka sen kuinka köyttäisi solmulle.

Uusi jumppatoppi on sen sijaan ihan bueno! Sen alakulmassa on tiukempi resori ja toppi on vatsan kohdalta aavistuksen löysähkö, mikä on armollista kaltaiselleni pömppömahalle. Muuten toppi on tiukka, mutta joustava, kuten hyvin jumppatoppien mielestäni kuuluukin. Parasta topissa on sen sisäänrakennetut rintsikat. Mä vähän epäilin niiden toimivuutta, mutta väärässä olin. Juoksulenkille ja hyppyjä sisältäviin liikuntalajeihin kiskon ylleni edelleen Shock Absorberin superit sporttiliivit, mutta perusjumpissa ja salilla pelkkä toppi rintsikoineen riittävät hyvin. Ihanan vapauttavaa, mutta silti tukevan mukavaa!